- Mä taas otin pitkästä aikaa viherkasvin hoidettavaksi. Tosin onneks toi kirjovehka taitaa olla sitä tyyppiä, ettei haittaa vaikka ei muista kastella. Toi on vajaan kuukauden ollu ja kerran muistanu kastella. Viherpeukalo poikkes aamulla kahvilla, ja totes et toi on ihan riittävän kostea eikä tarvi antaa vielä vettä. Täytyy todeta että kyllä tytär on polvessa huonontunut, kun kasvien suhteen omaa peukalon keskellä kämmentä. 🤔
- Voi olla ettei sitä mouruamista jaksais ihan koko aikaa kuunnella. Mut välillä kyl vois laittaa hetkeks ulkoruokintaan. 🤣
- Pitäis ensin sellanen loukuttaa, mutta tai olla jo myöhäistä. 😂
- En jaksa aina kirjautua kun vointi on lähes joka päivä huono, ja sillä sitten lyhennän nikkini alkukirjaimeen, jos on sanottavaa.
Kuten vastasin, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta mistä puhun. Viimeisimmästä itsemurhayrityksestä mun vammat ja niiden jälkiseuraukset ovat tulleet. En saanut riittävän ajoissa apua. Ekan vakavan ja myös läheltä piti yrityksen aikaan olin 20v., ja toistaiseksi viimeisimmän läheltä piti aikaan olin 24v. Siinä välissä oli lukuisia muita vähemmän vaarallisia, mutta pääosin päivystykseen päättyneitä yrityksiä.
Vaikka noista ajoista on jo vähintään se vajaa 17 vuotta aikaa, se pelko siitä että ei enää jaksa on ollut viime aikoina joka päiväinen, koska muistan sen olotilan missä olin, ja koska tiedän mitä tulee tapahtumaan jos jaksamisen raja ylittyy. En halua tappaa itseäni koska haluan elää, mutta tiedän että jos jaksamisen raja ylittyy, eli joka tällä hetkellä tarkoittaa sitä etten saa enää nukuttua ollenkaan, tulen 100 prosentin varmuudella tappamaan itseni.
Mä puhun tuosta siksi, että siten saan purettua sen pelon mikä mulla on joka päivä, jotta se ei jää möröksi mielen perukoille. Koska puhun siitä ääneen, osoitan myös että tiedän olevani sillä hetkellä niskan päällä siitä paskasta mistä olen pariin kertaan selvinnyt. Jos en puhuisi, niin silloin pitäisi ihmisten huolestua. Puhumalla osoitan, että koska pystyn asiasta puhumaan, jaksan myös selviytyä vaikeista tilanteista.
Olet oikeassa siinä, että nuo nuoret pitäisi saada puhumaan. Mutta sellaista joka ei halua tai osaa puhua, ei voi pakottaa puhumaan. Koska jos jäsenvaltiot eivät pysty puhumaan omasta halustaan, eivät he sitä pysty tekemään pakotettuna.
Omassa nuoruudessani kuiville päässeet entiset narkomaanit kävivät kertomassa koulussa elämästään huumeiden orjana, ja mun mielestä olisi hyvä että koululla kävisi myös itseni kaltaisia mahdollisesti itsariyrityksiä tehneiden ja niistä selvinneiden, tai pelkästään pohjamudissa käyneitä, ja apua saaneita hmisiä puhumassa elämästään ja masennuksen aikaisista tunteistaan. Kertomalla omista pahimmista ja jopa nöyryyttävistä tunteista ja teoistaan, näyttäisi samalla tapaa sen masrntuneen ihmisen elämän raadollisuuden kuten ex-narkkarit, ja samalla antaisi esimerkin niille pohjamudissa painiskeleville että niistä tunteista on ok puhua, ja apua pyytämällä ja saamalla sieltä pohjalta voi nousta ja selviytyä, eikä yksin tarvitse selviytyä sen pahan olon kanssa. - 😂🤣😂
- Vajaa 12 vuotta, kuten mulla? Muutamaks vuodeks halut katos kokonaan. Siihen on syynsä jota en nyt avaa. Nyt... Joo ja ei.
- Kysyn sivusta, että onko hän irl sanonut kasvotusten luopuneensa toivosta, ajatuksesta ja sinusta? Jos niin on tapahtunut, pitää se paikkansa. Jos ei, niin silloin se on vain omaa spekulaatiotasi, mutta ei välttämättä sitä mitä hän itse haluaa, toivoo tai ajattelee.
Mä ymmärrän sua. Mä oon ollu vuosia yksin, osittain itsepäisyydestä, osittain siitä syystä että ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen voimia, mutta myös siksi, etten ollut kiinnostunut kenestäkään sinä aikana. Kunnes....olen myös hitaasti lämpenevä. Se riittäköön.
Mä ajattelen järjellä, että ei suhteesta voisi tulla kuitenkaan mitään, koska on liikaa isoja hidasteita. Ei ylitsepääsemättömiä, mutta liikaa. Toisaalta myös ajattelen etten ole kyseiselle ihmiselle riittävän hyvä, ettei musta ole enää mihinkään, kun itsetunto on nollissa, eikä tunne olevansa kenellekään riittävä.
Mulla oli eri fiilikset puoltoista vuotta sitten, ja vihdoin lähes 10 vuoden jälkeen ihastuin. Mutta taas tuli yksi korkea este lisää. Mun terveys huononi, ja jouduin jäämään pakosta neljän seinän sisään. Ei siitä sen enempää, mutta kerrottakoon että menneen puolen ajan olen tasapainoillut joka päivä veitsenterällä oman jaksamisen suhteen. Kirjaimellisesti ainoa asia mikä pitää mut hengissä on se, että saan jotenkin vielä nukuttua. Se tilanne voi myös muuttua, tai sitten ei.
En tunne pystyväni antamaan mitään vastapainoksi, vaan tunnen olevani taakka, koska en pysty käymään juuri missään, tekemään juuri mitään, ja muutenkin mun elämä menee tällä hetkellä täysin selkäni ehdoilla. Elän elämättä. Myös se on kuluttavaa, kun tietää tän hetkisen tilanteen, ja myös sen että nykyinen olotila voi kestää vielä vuosia eteenpäin. Been there, and done that before.
Joten noista syistä yritän ylipuhua itseni hyväksymään ajatuksen, että on parempi antaa toisen mennä menojaan, jos mitään mahdollisuuksia mulla oli edes alkujaan. Että on parempi olla vaan yksin.
Tässä on vaan se juju, että vaikka järki tietää mikä olisi parhainta, ja järjen mukaan yrittää toimia, ei alunperin kylmä sydän liekkeihin roihahdettuaan suostu hiipumaan yhtään. Vaikka järki on luovuttanut, ei sydän ole kuitenkaan menettänyt toivettaan, haaveitaan. Ei vaan pysty unohtamaan. Ja siksi sitä kamppailee jatkuvasti oman mielen kanssa, mitä tehdä ja miksi. Olen pitänyt irl suuni kiinni, ja samalla linjalla tulen jatkamaan. Huono itsetunto yhdistettynä riittämättömyyden tunteeseen, on se mikä pitää suuni kiinni.
Sä teet niin kuin katsot parhaaksi omalla kohdallasi, mutta jos sä et ole saanut selkeää kielteistä vastausta, älä luovuta. Elämä osaa yllättää. Tsemppiä jaksamiseen. Toiset on vain hankalia unohdettavia. Mitä se sitten tarkoittaakaan. - Nää tuli aikoinaan Kaivarissa nähtyä livenä, ja samalla kertaa siellä teki yllätysvierailun tämä heppu:
https://m.youtube.com/watch?v=p47fEXGabaY - Kun otat asian tämän ihmisen kanssa seuraavan kerran puheeksi, pidä huoli siitä että et julkituo sitä varsinaista asiaa, eli tämän toisen ihmisen olettamuksia, siten esille, että toinen voi käsittää tai luulla sun ivaavan naureskellen hän ajatuksiaan ja mielikuviaan, ja siten myös häntä. Eli älä sano asiaasi siten, että sanomisesi otettaisiin automaattisesti läpällä ja vitsinä.
Mä tiedän mistä puhun, enkä epäile yhtään ettetkö pystyisi handlaamaan asian onnistuneesti. Kunhan vaan muistutin. Itse kun ei aina pysty jotain sanoessaan ajattelemaan tai ymmärtämään sitä, miten toinen voi ottaa sanomansa täysin eri tavalla kuin itse on sen tarkoittanut. Toi saattaa olla jo suuri juttu tuolle kertomallesi ihmiselle, että hän ylipäätään uskalsi sulle edes kännissä sanoa mitä mielessä on pyörinyt.
Hyvin hoidettu seuraavana aamuna, ja ylipäätään koko tilanne. 👍 - Ei humalassa avautuvat välttämättä ole kaikki passiivisia tuppisuita, jotka eivät tajua omaa etuaan suunsa avaamalla. Mä olin parikymppisenä aina suuna päänä säätämässä, ja harvoin jäin sanattomaksi missään asiassa. En ollut suosituin, mutta en ollut myöskään täysin hylkiö, eli kavereita oli, ja tykkäsin käydä juhlimassa ja olla ihmisten parissa. Mutta tuo oli vain yksi osa musta, ja se pienin osa.
Kun otetaan puheeksi ne tärkeimmät asiat, kuten esim. ihmissuhteet, työt tai ylipäätään oman etunsa edistäminen työ- ja/tai koulumaailmassa, en pystynyt puhumaan, tai oikeammin en osannut puhua, niistä asioista joista olisi ollut tärkeintä keskustella, ja jotka pyörivät mielessä. Myös pari- ja ryhmätyöskentely kuului kategoriaan, jotka oli pakkopullaa ja joita inhosin. Ja inhoan vieläkin.
Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää päästä johonkin joukkoon tai ryhmään mukaan, mutta joka kerta ne yritykset torjutaan eikä edes aina hienovaraisesti, niin ei sitä edes jaksa tai halua jossain vaiheessa enää yrittää, vaikka kuinka olisi samat mahdollisuudet olla aktiivisia ja edetä kuin niillä jotka suunsa avaavat.
Juuri niiden päällepäsmärien takia, jotka ensimmäisenä kovaan ääneen ilmoittautuvat joka paikkaan vapaaehtoiseksi, saattaa tällainen elämässään useasti torjuttu menettää itseluottamuksensa omiin kykyihin, ja uusien mahdollisuuksien saamiseen. Kun sellaista on tapahtunut vuosien ajan, ja vielä niin että aina kun niistä omista tuntemuksistaan on yrittänyt puhua toisille, on palaute keskeytetty päin naamaa ivaamisella ja räkäisellä nauramisella. Jos joka kerta vastavuoroisuus ja mahdollisuus sanoa mielipiteensä sekä tuntemuksensa on evätty siltä jota on kohdeltu huonosti, tämä pakosti oppii salaamaan tunteensa ja ajatuksensa syvälle oman mielen pohjalle, ja olemaan se taustalla oleva huomaamaton seinäruusu.
Kaikki eivät ole pohjimmiltaan näitä ns luokan/koulun/työpaikan suosituimpia edelläkävijöitä, jotka torppaavat kaikki vastalauseet jos näiden omaa ehdotusta ei oteta yksimielisesti hurraten vastaan, vaikka saattavatkin samaan porukkaan kuulua. Yleensä näitä pahimpia on vain muutama, ja loput saattavat olla mukavia, mutta jotka eivät halua toimia näitä pahimpia vastaan jotta eivät itse joutuisi hyljityksi.
Mua alettiin kiusaamaan seiskalla, koska mun puhuminen ja lukeminen oli niin nopeaa, ettei siitä aina saanut selvää. Sain kuulla siitä paljon. Myös moni muukin asia oli sellaisia, jotka jätti mut kaveriporukoiden reunalle, ja joka välillä otettiin mukaan, ja välillä jätettiin tylysti ulos. Tämä kesti 6 vuotta, ja sama jatkui opiskelemaan lähtiessä ensimmäisessä opiskelupaikassa. Mutta paljon korjaamatonta oli jo ehtinyt tapahtua.
Vaikka olisin halunnut purkaa sitä mitä mielessä askarrutti, en saanut niitä sanoja ulos. Se, että purin mieltäni painavia asioita ja oikeasti sain ne pihalle, vaati joko kunnon humalaa, tai selvinpäin suututtamista ensin jollakin aivan muulla asialla, kuin sillä mikä oli mielenpäällä. Sitten vasta pystyin purkamaan ahdistavat asiat. Tämä oli se ongelma, joka aiheutti ahdistavien asioiden isoksi kasaksi kasaantumisen, joka taas sortuessaan sai tuntemaan etten enää jaksanut. Joka taas johti itsariyrityksiin.
Isäni on samanlainen sen suhteen, ettei hänkään oikein pysty kertomaan niistä asioista jotka mielessä pyörii, ja sitä mukaa käsittelemään niitä.
Mikäli ei osaa tai pysty tuomaan julki niitä tuntojaan joita saattaa tällaiselle ihmiselle tulla, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että tämä ihminen odottaa ja luottaa sokeasti siihen että kaikki tapahtuu tasapuolisesti. He vain suojelevat itseään siltä kohtelusta, mihin on jo pitkään joutunut tottumaan. Toki näitäkin on, jotka näin ajattelevat joka asian kuuluvan tasapuolisesti kaikille.
Mun itsetunto ei vieläkään ole sillä tasolla, että en tuntisi itseäni kelpaamattomaksi, halutuksi ja arvostetuksi. Liian paljon vahinkoa ehti tapahtua niinä kasvun vuosina, jolloin oma itsetunto ja luottamus itseensä oli kehittymässä. Nuorena, teininä, ja nuorena aikuisena. Olen aivan varma ettei epävarmuuteni aina näy ulos teksteissäni, tai liikkuessani irl. Vaikka paljon on elämässäni tapahtunut, ja mikä tärkeintä, olen oppinut puhumaan mieltä askarruttavista asioista, on silti paljon sellaisia asioita joiden suhteen itsevarmuuteni on edelleen nollissa, ja joista en pysty puhumaan kenelle tahansa. En vain pysty.
Tästä syystä itse, sekä varmasti moni muukin mieluummin olettaa asioita, ja pyörittelee niitä mielessään, kuin että puhuu niistä avoimesti muille, ja ottaa asioista selvää.
Miksi näin ei tee. Siksi, että edelleen tuntee sisimmässään ettei halua kuunnella sitä ivaa ja nauramista, mitä on joskus aiemmin saanut ideoistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan kertoessaan. - Mulla on useita lempparibändejä, -artisteja, ja -biisejä, joten en pysty nimeämään ketään yhtä tiettyä. Välillä valitsen kuunneltavan musiikin fiiliksen pohjalta, välillä pelkän genren mukaan, tai sitten kuuntelen kaikkea sekaisin.
Mitä pitempään aikaa on kulunut kipujen alkamisesta, sitä raskaampaan suuntaan musamaku on mennyt. Välillä se on keventynyt, ja viime aikoina musamaku on ollut sillisalaattia. Okei, inhoan silliä enkä sitä suuhuni pistä, mutta vertauskuva sopii hyvin tän hetkiseen artistikattauksen. Tässä muutamia lemppareitani joko biisien, bändien ja/tai artistien suhteen.
Tämä Five Finger Death Punchin biisi on ollut jo useamman vuoden puhelimeni soittoäänenä:
https://m.youtube.com/watch?v=XqeewWFv8yg
Kun seuraavan biisin kuulin ekaa kertaa, se kolahti ja lujaa. Toi paljon muistoja mieleen, eikä kaikki niistä ollut hyviä. Seuraavan Nyrkki-Kyllikin biisin teksti on rankkaa kuultavaa, ja olen sen tänne tainnut joskus aikaisemmin laittaa. Joten kuuntelu omalla vastuulla.
https://m.youtube.com/watch?v=pZ6tNh2ujAo
Tää biisi...enpä kuvailekkaan miksi tää on mun yks lempibiiseistä kyseiseltä bändiltä, eli Beyond the Black:lta. Lyriikat kertoo miksi samaistun tähän biisiin.
https://m.youtube.com/watch?v=RozA7jzuuGg
Battle Beast. Tarviiko enempää sanoa.
https://m.youtube.com/watch?v=8BLXr52PLlE
https://m.youtube.com/watch?v=dCu8I_1DNx4
Klamydia. Asennetta löytyy. Kuten myös tässäkin biisissä.
https://m.youtube.com/watch?v=8Ir25QVp43w
Yllättävää meikäläiseltä, mutta tykästyin lähinnä melodian ja tyypin äänen takia, jotka on mulle pääosin lyriikoita tärkeämmät. Omat terveiseni lähetän edesmenneelle luokkakaverilleni, josta olen täälläkin kertonut.
https://m.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg
Ollie
https://m.youtube.com/watch?v=QkH8GKBpBBc
Costee
https://m.youtube.com/watch?v=U8_4ItF-YFI
Alan Walker
https://m.youtube.com/watch?v=60ItHLz5WEA
Konsta
https://m.youtube.com/watch?v=-Gt6om6NzO0
Bad Wolves
https://m.youtube.com/watch?v=tQP2Iow-4ZA
Muistoja lähes 20 vuoden takaa @junkmail
https://m.youtube.com/watch?v=F4KtiSN412w
https://m.youtube.com/watch?v=TWxKQOnD1
Tässä oli vasta murto-osa kaikista, mutta jos kaikista pitämistäni biiseistä, artisteista tai bändeistä laittais biisin, niin se olisi pitkä lista. Se mikä yhteistä kaikissa lemppareissani, on biisien melodisuus, tai sen asenne ja sanoma. Että biisi on muutakin kuin vain shittiä deepadaapaa.
Lopuksi:
https://m.youtube.com/watch?v=uzR5jM9UeJA
https://m.youtube.com/watch?v=YlHvxv43moQ - Hienosti kirjoitettu. Sulla on kynä hallussa. Miksi et voisi sitä kirjettä lähettää? Tiedätkö aivan varmasti ettei kaipaamasi tunne samoin sinua kohtaan? Voihan hänkin olla yhtä epävarma sinun tunteista häntä kohtaan kuin sinä hänen, eikä siten välttämättä uskalla ottaa yhteyttä vaikka haluaisi. Voimia jaksamiseen. Et ole yksin.
Yksi, joka ei yrityksestä huolimatta pysty erästä unohtamaan, epävarmana toisesta, ja siitä mitä tämä kenties ajattelee, yhdistettynä korkeilla, lähes ylittämättömillä hidasteilla, pitää tämän kotiinsa kadonneen hiljaa. Yritys unohtaa jatkuu, mutta on vaikea unohtaa sellaista, joka pitkiin aikoihin on ainoana päässyt paksujen muurien läpi sydämeen. Ne asiat ja ihmiset jotka itse toivoisi unohtavansa ei unohdu, ja ne jotka haluaisi muistaa, ei jää mieleen. Se on liian hyvän pitkäkestoisen muistin omaavan kirous. Vuodesta toiseen omat teot, sanat ja jotkin ihmiset, pysyvät mielessä sieltä koskaan lähtemättä. - Niinpä niin välis. Taidan itsestäsi puhua. Taidat sinä olla se tyttö raasu, joka ei miestä pysty itsellään pitää.
Btw, minä en ole se, joka seksin jälkeen jätetään, vaan minä olen se joka lähtee. Olen ollut nuoresta lähtien se, joka baari-illan jälkeen lähti miehen luo panemaan. Joten, sun on parempi siirtyä kirkkoveneen kuvienvonkausviestiesi kanssa sinne minne ne kuuluu: seksipalstalle tai sinne pornosaitille, jonka suurkuluttaja olet.
Niin kauan kuin jatkat näiden viestien postaamisia, en kerro milloin vastaan, vai vastaanko ollenkaan. Opettele tunnistamaan kirjoitustyyli, tai siirry toiselle palstalle.
Niin, ja mitä tulee siihen pimpin vonkaamiseen, niin räplää vaan omaasi kerran kun tekee mieli. - Joo toi eteisen matto on ontelokuteesta tehty. Halusin tietyn levyisen, ja tietyn pituisen, kun vanha räsymatto oli liian pitkä ja meni aina vessan oven aukaistessa kasaan kun ei enää mahtunut oven alta.
Tohon eteisen maton tekoon meni pari kolme kuukautta aikaa juuri siksi, etten kerralla pystynyt virkkaamaan paljoa ranteen kipeytyessä liikaa.
Olin hankkinut jo vuotta paria ennen tällasen rannenauhan, joka tukee riittävästi oikeeta kohtaa ranteesta, että pystyin ylipäätään sitä mattoa virkkaamaan:
https://www.treenikauppa.fi/lp-rannenauha-753.html
Oli toi nyttenkin muutaman kerran ranteessa, varsinkin pylväitä virkatessa.
Huomenna alkaakin sitten seuraavan teko.
Uskon että siitä sun matosta tulee upee. Ei muuta kun hommiin jossakin vaiheessa. - Muista hankkia liukuestemattoa jos et halua löytää itseäsi selältäsi lattialta, kun ainakin ontelokuteesta virkatut matot on liukkaita lattialla. Tuossa on mun viime kesänä virkkaamani eteisen matto ontelokuteesta.
https://aijaa.com/DriRP8
Yritin ensin höyrysilittää ton makkarin maton, mutta siitä ei kovin paljon ollut apua. Se koko maton kuva oli otettu silityksen jälkeen, joten mun on pingotettava se kunnolla. Sitä varten tilasin juuri viimeiset kaksi alla olevaa settiä. Käsityöliikkeessä noi on pikkasen liian kalliita mulle, mutta sieltä sain idean, ja googlesta vaan etsii muita vaihtoehtoja samantyylisille vaahtomuovimatoille.
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/eva-10kpl-30-x-30-x-1-cm-vaahtomuovimatto-palapelimatto-jumppamatto
En mä sitä täysin läpimärkänä pingota, mutta kun oon kiinnittänyt ton maton siihen alustaan, kastelen sitä suihkepullolla ja jätän muotoon kuivumaan. Sellanen olis suunnitelma. - Jos tietää nimen, niin onko esim. facessa tai instassa?
- Matot ovat nykyään sisustuselementtinä, ja toiset vaan haluaa pitää mattoja lattialla.
- Valmis. Matto pitää vielä vaan pingottaa, jotta se suoristuu tuosta. Höyrysilitys ei suoristanut riittävästi.
Ylempi kuva on koko matosta, ja alempi on lähikuva yhdestä/kahdesta kuviosta, joka sun kannattaa ottaa talteen, jos tulee ongelmaa sen suhteen millainen pitäisi olla, ja mihin kohtaan jokin silmukka mennä. Tai ainakin suurin piirtein. Siitä Lankavan omasta kuvasta on hankala ottaa selvää, kun se kuva lopulta sumentuu riittävän lähelle suurentaessa. Itse olisin tarvinnut juuri tuota lähikuvaa kuviosta.
https://aijaa.com/7bgWSo
https://aijaa.com/RYeXq9 - Juu, laitan heti kun saan sen valmiiksi, ja makkarin lattialle. Hyvällä tuurilla näät jo huomenna.
Kuulostaa että se todella sopisi sun eteiseen, ja toisin kuin mulla, yksivärisen. Kuten tuolla ylempänä sanoit, se vaalean harmaa sopii hyvin tummemman harmaaseen seinään.
Kiva että löysit mieleisesi. ❤ - Juu. Joo. En tiedä. Ehkä. Mut ei tuu tapahtumaan.