- 😂🤣😂
- Sun pitää ehdottomasti tehdä se matto, kun noin paljon sitä haluat. Ja kun helposti kyllästymisen kannalta katsoo, niin kuteesta tehdyt matot valmistuu lopulta huomattavasti nopeammin kuin virkatut vaatteet, isot liinat ja muut suurtöiset, joiden tekemisessä kestää kauan.
Tää pitsireunamatto johon silmäs iskit, on siitä helppo, että 70 prossaa matosta on pelkkiä kiinteitä, ja vaativampi osuus alkaa vasta lopussa kun pitsireuna alkaa. Mut voin kertoo, et se tulee olemaan niiden haasteiden arvoista. Hyvällä tuurilla saan ton jo nyt viikonloppuna valmiiksi, ellen joudu purkamaan...taas kerran, kun on kolmanneks viimeinen kierros menossa. - Mä oon yleensä sellanen toheltaja jolle sattuu ja tapahtuu aina, mutta olen vuosikymmenten saatossa todennut sellaista että muistaakseni nämä perjantai 13. päivät ovat olleet mulle tohelointivapaita päiviä. Alkaen siitä, kun täytin 18-v samana päivänä kun mulla oli oma vanhojenpäivä. Eli perjantaina 13.2. 90-luvun lopulla.
- Oven päin naamaa tai kutsun sisään, joka riippuu siitä kuka oven takana on. Itselle tuntemattomille ihmisille tulee automaattisesti ovi päin naamaa, eivätkä kaikki tuntemanikaan tai tietämänikään saa automaattisesti kutsua sisään.
Vaikuttaa siltä että välis on joko oppinut käyttämään välimerkkejä, unohtanut trollata tyypillisellä tavallaan, tai sitten joku on ottanut aiheen ja tyylin valinnassa hänestä mallia. - Mulla on myös paljon käsitöitä kesken. Jos jokin asia ei sillä hetkellä inspaa tehdä, niin jätän sen odottamaan, ja jossain vaiheessa tulee sitten se inspis tehdä työ loppuun.
Toisaalta jos pystyy pitämään sellaisia keskeneräisiä töitä näkösällä jotka halua ehdottomasti saada valmiiksi, on se niiden näköpiirissä pysyminen motivaattorina toimiva. - Mulla oli tullu omana mokana joka kolmas silmukka liikaa siihen pitsireunuksen alun yhdelle kierrokselle, ja sitä myöten liian tiivis ketjusilmukkakaaret.
Eli teen täsmälleen ohjeen mukaan sen pitsireunuksen, ja laitan sitten kuvan tänne sulle valmiista matosta kun se on valmistunut. Vieläkin joudun välillä purkamaan, mutta toivon mukaan viikon sisällä saa sen valmiiksi. Näät sitten millainen se reunus on tehtynä. - Mä oon nähnyt Dingon livenä kahdella eri vuosikymmenellä, kuten myös kahdella eri vuosituhannella. Oisko ollut joskus -85 tai -86 Lahden urheiluhallissa Salpausselän kisojen aikana, ja toisen kerran Raumalla RMJ:ssä juhannuksena 2000. Tosin se keikka jäi vähän vähemmälle huomiolle, kun olin saanut hieman ennen keikan alkua lavan edessä väkijoukossa ollessa paniikkikohtauksen, ja olin sivummalla rauhallisemmassa paikassa tasaamassa olotilaa suurimman osan keikan ajasta. Sain niihin aikoihin paniikkokohtauksia aina silloin, jos mun lähellä alettiin tappelemaan, tai muuten vaan oli tönimistä lähellä. Mulla oli niihin aikoihin se toinen polvi hajalla, ja koska yhtenä -vääränä- diagnoosina oli että polvilumpio on säröillä, olin saanut lekurilta määräyksen etten saa kaatua, koska polvilumpio hajoaa muutoin, ja jotenkin alitajuisesti kuvittelin etten pääse pakoon, niin sillä sitten muiden ihmisten riehuminen tai toisia vasten heiluminen ja töniminen aiheutti paniikkikohtauksen. Nyt niitä ei ole tullut enää yli 15 vuoteen. Samasta syystä pääsin kerran Yön keikan aikana niitten takahuoneeseen rauhottumaan, kun paniikkikohtaus iski kesken keikan.
Olin suuri Dingo-fani alle kouluikäsenä, ja porukat joutu pakosta kuuntelemaan niitten biisejä, vaikka eivät itse mitään faneja ollutkaan. He ovat sitä humppakansan ikäpolvea, joille suurimmat idolit on ollut iskelmälaulajia ja tanssiorkestereita.
Muistan yhdenkin matkan kun isän kanssa ajettiin Lahtea kohti Jokimaalle raveihin (äitini oli paljon niihin aikoihin reumansa takia sairaalassa Heinolassa reumalla), ja seisoin takapenkillä etupenkkien välissä Dingon pauhatessa autoradiosta, itse hoilottaen niin kovaa kuin ääntä lähti. Voi isäparan korvia. 🙈🙊😂 - Kun en enää korkkareita voi jäykähköjen nilkkojen takia käyttää, niin mieluummin toivoisin miehen olevan itseni pituinen (168cm, tosin oikea arvio voi olla sentin pari lyhyempi), tai jompaankumpaan suuntaan muutaman sentin päässä omasta pituudestani. En oikein pysty hirveästi kurottelemaan, niin olisi hankala jos kumppani olisi kymmeniä senttejä itseäni pitempi.
Mutta tärkeintähän on se, millainen ihminen on luonteeltaan, kuin ulkoiset avut. - Yksi viiksekäs töpöhäntä aivan varmasti, jonka nään joskus puolen tunnin päästä.
- Ei+tarvitse+lopettaa+vaikka+askin+hinta+nousisi+500%,+kun+olen+lopettanut+jo+1,5+vuotta+sitten.
- Kyllä, poikiminen on se ero.
- Muuten joo, mutta hieho voi olla tiineenä. Hieho ei ole poikinut, kun taas lehmä on. Se on ero.
Yleensä hiehot ja lehmät keinosiemennetään, mutta perinteisestikin sonni voi niin lehmän kuin hiehon astua.
Vasikka on vielä neitsyt. Hieho ei välttämättä. - Mitä eroa on hieholla ja lehmällä?
- Pikemminkin otsikosta tulee mieleen Leijonien eka maailmanmestaruus vuodelta -95, ja miten ruotsalaiset olivat olleet niin varmoja mestaruudesta Globenilla jo ennen kisoja, että olivat säveltäneet kyseisen biisin joukkueen tunnusbiisiksi. Kiitos muun muassa Hupu-Tupu-Lupu -ketjulle, ralli päätyi suomalaisten hoilattavaksi Jellonien voittaessa isäntämaan finaalissa 4-1.
Samalla vähän flashbackina omiin teiniaikoihin, näin urheiluhistorian kertauksen ohella. - Mulla on sen verran pieni pyykkinaruala kylppärissä, että ripustan paidat henkarille, ja henkarin pyykkinarun keskitankoon kiinni.
- Niitä kuteita löytyy kyllä halvemmallakin, kuin kivijalkaliikkeistä. Ite oon tilannu Lankavan lisäksi suoraan Lappajärven värjäämöstä. Onteloa on saanut 13-15 euron kilohinnalla. Trikookudetta saa jopa reippaasti alle kympillä per kilo.
Tsekkaa tuolta.
https://www.lankava.fi/fi/catalogsearch/result/?q= trikookude - Mulla oli tarkotus tehdä just tollanen reunus, mutta mä kun osaan lukee paremmin kaaviota kuin sanallista ohjetta, en oikein tajunnut paria kohtaa tosta pitsikuvion alun parista kerroksesta, niin päädyin soveltamaan vähän erilaiseksi sitä.
Tosin ongelma voi olla siinä, että tossa ohjeessa oli 43 kerrosta kiinteitä silmukoita, ennen ton pitsireunuksen tekoa, kun mä taas tein kuus kierrosta vähemmän, jolloin mulla oli 32 silmukkaa vähemmän vikalla kierroksella. En tiedä. - Mulla on tollanen pyöreä halkaisijaltaan joku 135-140 senttimetriä pitsireunusmatto tulossa makkariin. Ja sit kahteen muuhun palamattoon on kuteet valmiina odottamassa. Toinen tulee ollkari-ruokailutila-keittiö -alueelle. Sellanen t:n mallinen olis ajatuksena tehdä. Sit toinen palamatto makkariin sängyn ja ikkunan väliseen kapeaan kohtaan.
Kaksvärinen, muokattu tuosta matosta, mutta ei täysin tuon näköistä reunaa tule. Vähän sinne päin. Laitan kyllä sitten kuvan kun se on valmis.
https://www.lankava.fi/fi/ohje-virkattu-pitsireuna-matto/
Tässä palamatto-ohje:
https://www.lankava.fi/fi/ohje-virkattu-palamatto/ - Toi onkin hankalampi saada neliöstä pyöreä, kuin toisinpäin. Ei siinä muukaan auta, kuin kokeilla ja taas purkaa eri vaihtoehtoja.
Teetkö muuten ontelokuteesta vai trikookuteesta? Mulla on tällä kertaa trikoo käytössä, ja se onkin mun ranteelle vähän kevyempi virkata, eikä toi mum vuosia sitten jännetuppitulehdukseen kroonistunut ranne tule niin kipeäksi mitä ontelokude tekee. Ei oo niin paljon tarvinut käyttää rannenauhatukea, mitä vuosi sitten, kun tein eteiseen virkatun maton. - Sellainen, joka ei välitä yhtään kenestäkään yhtään, eikä välitä mistään asiasta mikä ei liity yhtään häneen itseensä. Sellainen, joka ei ole kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä, eikä tunne mitään vaikka joku vierestä menehtyy.
Siis sisältään kuollut ihminen, jolle on aivan sama onko lähellä olevat ihmiset elossa vai kuolleet, kunhan siitä huolimatta toteuttavat hänen omat tarpeensa. Sellainen jonka tarpeiden tyydyttämiseksi kaikki muut maailman ihmiset keskittyvät ensisijaisesti. Siis tämän omasta mielestä.
Sellaiset ihmiset, joille yhtään mikään maailmalla tapahtunut ei liikuta tai edes kiinnosta. Ei edes silloin, vaikka jossain päin maailmaa tapahtuisi joku iso katastrofi. Tällainen ihminen pikemminkin valittaa että miksi ei saa sitä ja sitä kyseisessä maassa olevaa, vaikka se olisi viimeinen asia jota pitäisi siinä tilanteessa vaatia.
Ei kuitenkaan sellainen ihminen, jolle oma onnellisuus on tärkeintä, mutta joka on myös kiinnostunut kysymään mitä toiselle kuuluu, kuuntelemaan toisen murheita kertoen vastavuoroisesti omistaan, tai välittää läheisistään.