- Onko täällä joku, joka etsii peukutteluista tukea mielipiteilleen? Kuten sanoin, en seuraa.
Korostan, että en syyttele anoja, kun päivittelen yhden lauseen heittoja. Minä vain päivittelen siis yhden lauseen heittoja! Minä en katso, että yhden lauseen heitot ovat keskustelua.
Mutta jätän aiheen käsittelyn tähän. Peukun kanssa tai ilman. :))
Voit muuten ruveta peukuttamaan, kun rekisteröidyt, vaikka jatkaisitkin anona kirjoittelua.
Mietipä sitä. Ehkä jotkut ovat siten asian ratkaisseet. - Ei ole.
Minä en halua ottaa kantaa kenenkään kirjoitteluun, toivon ja rukoilen, että vihdoin oppisin olemaan provosoitumatta. Se on hirveän vaikeaa.
Kokeilkaapa kaikki!
Mitä tulee peukutteluun, niin en koskaan seuraa niitä, puhumattakaan, että itse peukuttaisin. - Huomaan, että tuota edellistäkin on peukutettu. Ketä siinä kannustetaan?
Rekisteröityjä kavereita, kirjoittavaa anoa vai minua? - Vaikea niiden on vastata, jotka eivät enää ole elävien kirjoissa. Anonahan täällä nykyisin kaikki kirjoittavat, niin että ei ole tietoa, kuka 10 v. sitten näillä palstoilla pyöri.
- No niin, pisteet kunniaan, siis. Pitää olla tasapuolinen kaikessa.
Ikävä havaita, että minun tekstini koetaan näpäytyksinä ja puolueellisina kannanottoina, vaikka en toivo epäsopua kenenkään kanssa.
Mielipiteeni yritän sanoa siten, että puhun passiivissa enkä nimeä ketään, paitsi jos ihan haluan osoittaa jollekin sanani. Katson kuitenkin, että olen oikeutettu mielipiteeni ilmaisemaan, vaikka sitäkin on paheksuttu.
Mutta nämä ovat niitä asioita, joista jokaisella on oma ja vankkumaton mielipiteensä. - Pakko tulla minunkin moikkaamaan, on niin hauskat nämä tämän päivän kommentit.
Skillaninkin kimppuun pitää hyökätä, joten syyksi keksitään miesviha. Hihitin varmaan puoli tuntia yhtä soittoa!
Toinen huvittava huomioni oli, kun joku syytti Demeteriä rasismista. Se jo olikin uutta näissä ympyröissä.
Ei voi kuin iloita niistä yhden lauseen kirjoittajista, joiden on ihan pakko kommentoida joka kirjoitusta. Kokopäivätyöksi varmaan muodostuu, kun ketjujakin on useampia. Aivojumppaa sekin, kun koettaa keksiä nokkelia heittoja. Eihän ne aina kohdalleen osu, mutta yritettävähän on. :))
Tässä viimeisimmässä ihmetellään makkaran paistoa. Minäkin olen ikäni aikana paistanut varmasti makkaraa satoja kertoja, mutta harvemmin olen kantanut kamiinan ulos sitä varten.
Muuten makkaroiden paistostani on vuosikymmenet aikaa. Sain siitä tarpeekseni niinä vuosina, jolloin olimme lasten kanssa kesämökillä viikkokausia ja isäntä toi ruokakassin viikonloppuna. Makkara oli noina aikoina se eniten käytetty vihannes perheessä. Viimeisen kerran olen haukannut "sinistä" joskus 60-luvulla.
On tämä porukka niin mukava, ja hauskaa on osallistua näihin arkipäivän jutusteluihin, niin että enhän minä voi unohtaa kotoisaa nojatuolia ja puheensorinaa.
Skoolataan kahvikupilla! - Minä aloitan viikon aikaisin, sittenpähän ehdin enemmän! On tullut tavakseni herätä neljän hujakoilla ja ottaa sitten aamutorkut nojatuolissa juuri kun uutisten tulisi alkaa.
Olen tässä alkanut miettiä, että on tainnut tulla kirjoitusaikani tiensä päähän.
Lukeminenkin on jäämässä taakse. Olen yhtä vaivaista dekkaria lukenut nyt varmaan kolme viikkoa, ja varsin hyvin tiedän, että olen sen aikaisemminkin lukenut, mutta tällä kertaa ei loppuratkaisu tule mieleen. Sama kirjoittelemisen kanssa. Eipä tule mieleen harkita joka sanaa, vaan tulen kirjoittaneeksi harkitsemattomia lauseita ja ajatuksia.
Käväisin 70-palstalla, ja sieltä ajettiin suorasukaisesti pois ja ilmoitettiin, ettei minulla ole sinne menemistä. Se aika tavalla hämmästytti, koska olen ymmärtänyt, että siltä suunnalta on moni siirtynyt "ennenaikaisesti" tälle palstalle lähinnä kai persukommentteihin kyllästyneinä.
Aina on tulijat täällä toivoteltu tervetulleiksi.
Täällähän ei politiikasta puhuta, mutta reposteltavaa löytyy kyllä ihan tarpeeksi. Käväisin tuossa toista ketjua lueskelemassa ja mukavasti siinä on käsitelty minua ja minun raadollisia tekstejäni yli parillakymmenellä nimettömällä mielipiteellä.
Pyysin oitis ylläpitoa poistamaan 70-palstalta tekstini, mutta ikävä kyllä, se on siellä edelleen ilmaa pilaamassa.
Yritän ahkerasti toistaa Mauno Koiviston elämänohjetta, mutta olenkohan liian vanha, kun en opi.
Elokuu alkaa. Se on kesän viimeinen kuukausi, ja luonto alkaa jo luovuttaa. - Tämä otsikkosi oli luukussa "Trendaavat keskustelut", ja siksi tulin lukemaan mielipiteesi.
Minun mielestäni ko. arvio on pielessä. En tiedä, mihin se alun alkaen viittaa, mutta jätä omaan arvoonsa. - "Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee" sanoo nätti laulu. Meillä olisi rauha muuten, mutta harakan poikaset ovat ottaneet lauluharjoittelupaikakseen marjaomenapensaan ikkunani takaa. Välillä pitää koputtaa ikkunaan, kun äityvät tosissaan harjoittelemaan.
Kylläpäs uni kuitenkin maittoi tänä aamuna. Huonosti sain yöllä unta, valvoin monta tuntia, mutta kun sitten nukahdin, unta riitti puoli yhteentoista. Usein niin käy, että asiointipäivän jälkeen ei yöuni ole hyvää, tulee suonenvetoja. Lääkäri ei uusinut nukahtamispillerini reseptiä, arveli varmaan, että tulen siitä riippuvaseksi. Ehkäpä on oikeassa.
Minunkin tyttärelläni oli syntymäpäivä eilen. Vaikka niistä ajoista on vuosikymmeniä kulunut, niin vieläkin se iloinen ja myönteinen lapsi tulee usein mieleen. Joskus on puhettakin ollut siitä, kuinka hyvin tulimme toimeen aina. Ja yhä edelleen. Nyt hänkin on mummi, pieni lapsukainen täyttää 2 kk huomenna.
Tänään olen lepotilassa. Yksin kotona, kun poikani on viikoloppureisussa. Ostin eilen savustettua kalaa ateriaksi, sitä riittää kahdeksi päiväksi, joten ei tarvitse keittiössäkään puuhailla. Ja jotta ei tulisi epäselvyyksiä, korostan, että tulen erittäin hyvin toimeen myös hänen kanssaan.
No reippailkaa te nuoremmat. Minulle riittää ihan postilaatikolle kävely, ja sitäkään ei tänään tarvitse, on sunnuntai!
Noista luonnonantimista olen päässyt pois. Säilömisen ja talven varalle varaamisen aika on ohi kohdallani. Muistan hyvin nuoruudestani, kuinka oli ihan pakko myllätä marjapensaissa, sienestää ja marjastaa, ja sitten talven aikana tuskailla, kun pullot ja purnukat täyttivät jääkaapin. Eihän jääkaappi edes ole oikean laatuinen kylmätila niille, mutta ei muutakaan ollut. Eikä ole vieläkään, paitsi on nykyisin pakastin, 40 v. sitten ne olivat erillisiä rohjoja, joita ei pieniin kerrostalokeittiöihin oltu ajateltu.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että käyn kaupan pakastimella, jos tuoretta marjaa kaipaan. - Keskustaan+piti+lähteä+asioimaan.+Kaupasta+toiseen.+Lopulta+oli+peräkärry+täynnä+ostoksia+ja+piti+lähteä+bussipysäkille,+kun+alkoi+sataa.+Eihän+minulla+ollut+sontikkaa+mukana,+ja+niin+oli+mentävä+puotiin+vielä+kerran,+Jonoa+riitti+kassalla,+ja+kun+lopulta+olin+taas+kadulla,+oli+sadekin+lakannut.+No+nyt+on+uusi+sontsa,+kirkkaan+punainen.+Ehkä+se+ei+helposti+unohdu+matkan+varrelle,+kun+helottaa+niin+kirkkaasti.
- Tässä kohdassa Makriina puuttuu puheeseen ja ilmoittaa, että en suostu olemaan ketään vastaan. Kirjatut kirjoittavat, anot kirjoittavat, minä kirjoitan.
Analyysinne eivät osu oikeaan. - Huomenta!
Skillanin teippisyndrooma iski minuunkin. Piti vain ottaa se laatikko, jossa säilytän jotain tärkeää ja muistettavaa. No, ei se ollutkaan siinä kaapissa, ja hyvänen aika, ei ole enää koko kaappiakaan, kun annoin sen jälkikasvulle jo pari vuotta sitten. No mihinkäs minä siirsinkään ne tavarat. Taskulamppu kourassa olen nyt kiertänyt pimeimmätkin komerot ja alakaapit, vaatehuoneen jne. mutta ei vaan löydy!
Nyt olen ihan ymmällä.
Taskulampunkin sitten kadotin välillä, joten jouduin palaamaan kierrokseltani takaisin päin. Onneksi löytyi.
Minä onnistun hyvin näiden tarvikkeitteni kadottamisessa. Puhelinta etsiskelen tuon tuostakin, ja on joskus jouduttu soittamaan numerooni, niin että kapistus itse ilmaisee olinpaikkansa etsiväpartiolle. Vielä sentään löydän kotiin kaupungilta, kiitos ja ylistys siitä.
Mutta missä se rasia on! Mä en ala. - Kuten huomataan, ei tarvita kuin yksi pilkkuvirhe, kun vedetään johtopäätöksiä. Mitä isommat lyöntivirheet ja väärinymmärrykset mukanaan tuovat, sen voi lukea niistä ryöpytyksistä, joita näiltä palstoilta löytyy.
- Puolustus?
Pitäisikö minun todellakin pyytää anteeksi omia ajatuksiani? Minulla lienee sentään ajatuksenvapaus tallella, vaikka minun motiivini halutaankin saattaa epäilyksenalaisiksi.
Emme elä Orwellin maailmassa. - Kiitos Kristiina viestistäsi.
Sinä olet yksi kauinten tällä palstalla kirjoittaneista nimmareista. Muistan, että aikoinaan meitä oli neljä, jotka vakituisesti tänne kirjotteli, meidän lisäksemme Rituliini ja Sini-Sirkku. Olihan muutamia harvemmin kirjoittavia tietenkin ja ilahduimme aina kun uusia osallistujia ilmaantui.
Ikinä emme olleet erimielisiä, jokainen kertoi omia havaintojaan omasta elämästään, ja sen toivoimme varmasti jatkuvan, kun SkillaN ystävineen siirtyi seitsemänkymppisistä tänne.
Niin jatkuikin aika pitkään. Nyttemmin on ollut rauhattomampaa, mutta uskoisin, että elämä pian toivorikkaana jatkuu.
On se kyllä aika ihmeellistä, kuinka riippuvaisia olemme näistä laitteista, kun vertaa menneisiin aikoihin. Minäkin oli kesämökillä metsän keskellä lasten kanssa viikot yksin monena kesänä, eikä ollut puhelinta. Naapuriin ei näköyhteyttä, matkaa puolisen kilometriä, mutta ihan hyvin toimeen tultiin. Eihän muusta tiedetty.
Nyt olisi varmasti epävarmempi olo.
Seikkailusi Sim-kortin kanssa tuntuu tutulta, minulla on ollut sähköpostin kanssa justiinsa samanlaisia murheita, mikään korjausliike ei tahtonut onnistua. Loppujen lopuksi oli taas kerran sovittava Elisan kanssa uudesta toiminnosta, ja se maksaa VAIN 399€/kk. Olen nyt rauhallinen seuraavaan ongelmaan saakka.
Moi, hyvää päivänjatkoa! - En ole sanonut kenellekään tuolla tavalla, eikä kukaan ole uhannut minua.
- Jos minuun viittaat, niin käytän sanaa "hajamielinen" usein allekirjoituksen yhteydessä, kun olen hajamielisyyksissäni unohtunut kirjautua. Allekirjoitus Mkr. on kyllä saman kirjoittajan kuin kirjautunut Makriinakin. Kyllä minä siitä allekirjoituksesta vastaan.
Harvemmin käytän hajamielisyyttä muussa yhteydessä.
Jos joku ilmoittaa loukkaantuneensa mielipiteestäni, en halua loukata häntä enempää väittämällä, että kirjoitukseni on ollut metafora tai vitsi.
(Mutta itsekseni voin ajatella, että joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.)
Kaikkia palstan kirjoituksia voidaan ymmärtää väärin, ja se on asia, jolle ei mitään voi, koska harva meistä lienee koulutettu toimittaja. - Vaikea vastata noin yleisluonteiseen kysymykseen. Varmaan minulla on kieroutunut huumorintaju, tai sitten dementiiini aina välillä puhkeaa.
Tosikoksikin minua on mainittu, niin että voi olla, että en ole ymmärtänyt tekstiä.
Kerran todettiin, että olen mielisairas, jolle pitäisi määrätä holhooja, ja siihen vedoten voin myös puolustautua. - Hyvä kun sitreerasit, eiväthän nämä asian ulkopuolella olevat kahdeksankymppiset voi asiaa tietää, eikä muistaa, vaikka olisivat kuulleetkin. Kun teillä asianosaisilla on historia tiedossa ja muistissa, on teidän vaikea tietenkin käsittää, että muilla palstalaisilla on toisenlaisia syitä kirjoitella. Jättäisimme mielellämme jo nämä kaunat, koska emme halua niihin osallistua..
Mutta jos helpottaa haukkua anona meitä suoraan nimeltä mainiten, niin koetamme ymmärtää. - Väität siis kivenkovaan, että nämä yhden lauseen anot ovat narsisteja?
Pitääkö meidän nyt se uskoa, kun toivomme, että palsta rauhoittuisi.
Jos nyt olet saanut muut ymmärtämään asian, niin voisimmeko jo keskustella jostakin muusta aiheesta.
Suurin osa kirjoittajista ei ole edes perillä näistä kiistoista, mutta silti oma rauhamme on mennyttä.
Emme halua olla kenenkään puolella emmekä ketään vastaan. Uskallan sen sanoa, vaikka en ole muiden kanssa tästä sopimusta tehnyt. - Otetaan nyt vaan hymy suupielessä viikonloppu vastaan, tasapuolisesti paistakoon päivä jokaiseen lepopaikkaan, eläkkeellähän olemme jokainen ja lepo on kaikille tarpeen.
Tällä viikolla on ilmeisesti moni ollut tarmokas, kohentanut huusholliaan, etsinyt ja toivottavasti löytänyt kadonneita tarvikkeitaan, ja saanut pölyt pyyhityksi kaappien päältä.
Säilöntäaikakin on joillakin jo alkanut. Siitä itse olen päässyt irti, kun useamman vuoden ajan kävi niin, että jälkikasvut eivät halunneetkaan vaivalla mehustamiani mehuja, ja huomasin, että nestekaasu ja sokeri maksavat se verran, että hyöty mehuista on vain kuvaannollinen.
Nyt marjat jäänevät puskiin, mutta kuten olen jo kertonut, luonto valtaa marjapensaat. Rastaat hoitavat sadonkorjuun.
Varmaan tarmokkuus palaa, kun helle hellitti ja se normaalikesäsää, eli 10, taas alkoi virkistää elämäämme. Työ ensin ja sitten loikoilemaan!
Nojatuolilaiset ovat taistojen ulkopuolella, vaikka monien anojen mielestä jokaisen tulisi valita puolensa.
Jos valita pitää, haluan olla siinä ruudullisessa nojatuolissa, jonka ruudut ovat eriväriset.