JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia103 aloitusta · 9518 kommenttia
- Juu naama. Olihan uunon naamassakin sänky.
Se oli siis kymppitonnissa. Yks nainen vaan heitti sen sanan siihen ja anto vihjeen. No eipä sitä kukaa arvannu. Ei ollutkaan lapulla sänki vaan sänky. - Mä kävin Raxissa, onkohan se sama. Siinä ei oo kyllä ollu enää pariin kymmeneen vuoteen mitään ruokapaikkaa.
- Meillähän oli täällä naisvankila, mutta se purettiin. Sinne tai sieltä ei kirjeitä enää lähetellä. Se vankisairaala siellä takana saattaa vielä olla, mutta sekin tullaan purkamaan. Piti käydä kattomassa mutta käännyin takas, kun siinä uhattiin 50 päiväsakolla, jos sinne menee. Paitsi kaveri ei saanu, kun härskisti vaan sano, että etsii sitä vankilamuseoo. Ihmeesti meni läpi vaikkei museo oo siellä päinkään. Mutta on toi hurja sakko suhtautettuna siihen, että vaikka joku rattijuoppo vaarantaa satojen ihmisten hengen, mutta tossa kunkaan henki tuskin vaarantuu. Eipä ihmishenki oo enää minkään arvonen.
- Toi raha on jännä juttu. Vaikka kovasti puhutaan, että se on lopussa, niin kyllä sitä riittää. Mä ite pyysin aikoinaan lyhempää työviikkoo, niin sain palkankorotuksen. Että samoilla mennään kun kehitysmaissa, jossa sanottiin: kaikesta muusta on puutetta paitsi aseista, niin täällä se on: kaikesta muusta on puutetta paitsi rahasta.
- Aamorin kuva oli siinä bussissa, siinä bussissa joka meni Aulangolle. Sitä sanottiinki Aamorin bussiksi, vaikka olihan siinä muitakin kuvia. Sitten kerran yks kaunis päivä oli kaikki kuvat revitty pois, liimajälkiä vain jälellä.
- Mutta mikä sen pettymyksen, epätoivon tai onnettomuuden aiheuttaa? Puhuit, että kaikki lähtee terveydestä? Sekö huono?
Pystytkö välttään näitä ikäviä tilanteita, onnettomuuksia? Ennakoimaan? Onko ne pikkujuttuja vai isoja onnettomuuksia? Ainakin omasta kokemuksesta oon huomannu, että huono terveys aiheuttaa vahinkoja. Sillon täytyy välttää kaikkee. Paitsi tietenkin töihin on pakko mennä.
Mä ite oon aatellu, että tää vois olla elämän kokooma vaihe. No itellä tietysti helppoo, kun oon kuvannu paljon, niin se on konkreettista. Ihmiset jotka kerää abstrakteja asioita, niin tietenki haastavampaa. Tietenkin kuvaan koko ajan lisää, mutta kaikkee ei voi jättää vaikka eläkkeelle. Jos liikuntakyky menee, niin sitten voi kirjottaa kirjaa, mutta jos taas tulee näköongelmaa, niin ei voi taas kirjottaa. Että kaikkee pitää tehdä koko ajan ja jatkuvasti. - Noista pennuista tuli mieleen. Kun ajelin jokunen päivä sitte kirstulassa. Niin tien yli meni joku lintu vesilintu. Tuli kiire väistää kun en ylikään halunnu ajaa. Niin emo ja vain yksi poikanen perässä. Kun yleensä niitä menee jono. Että mihin muut poikaset joutuneet, kettuko vieny?
- No usein ne on itsenäisiä yrittäjiä, niin ei niillä oo mitään kollektiivista vastuuta. Voi mennä sellaselle yhden lääkärin vastaanotolle. Meilläkin oli täällä kymmeniä vuosia sitten. Mutta viran omaset laitto kiinni.
- Pääsymaksu?
Ja sitten joku virtuaalinen portsari sielä? - Mutta mä en tiedä, mutta mulla tulee sinkusta, niin mieleen vähän sellanen yksinkertanen.
- En, mutta tossa mun paidassa on lintu. Just niinku lentoo lähdössä. Tää on se lintunike, just tarkotus herättää naisen huomio. Ei se tänää mulla ollu päällä.
- Juu ymmärrän. Nää suuret urheilumerkit on aika epäeettisiä.
- Jaa sullakin on soma paita. Niistähän täällä olikin keskustelua.
Se oli tosiaan ihme aikaa, ei mun vanhempia mutta isovanhempia rangaistiin. Niin ne laitettiin kaappiin. Siinä ei armoo annettu ja sormet jäi usein oven väliin. Muistan mä noi muovisetkin, missä oli se painonappi. Me muksuna joskus laitettiin toisiamme kaappiin, mutta oltiin jo lähes kouluikäsiä, että saatiin ne potkittua auki. Ne ei mitää kovin vahvoja ollu. - Juu, muistan niitä näky sillon 90 luvulla paljon.
- Tulihan täälläkin mulle joku sanoon että oot tosi mukava. En sitten tiiä, mutta ilmesesti halus että jatkan täällä.
Enkä oo kyllä aikeissani lähtee täältä, vaikka näin kesäsin harvemmun kirjottelen. - Ei se oli vaan sellanen mistä työnnetään. Niin ku kaupan ovessa. Lukko sitten erikseen.
Juu, mä oon kuullu tosta, että amerikoissa on paljon niitä akuankka ovia. Se oiski kiva käydä, ois niin ku ankkalinnassa. - Ihan asia kysymyksiä täällä on. Eri asia sitten työelämässä, kun pitäs nostaa joku parin sadan kilon teräsovi yksin paikoilleen tai taloyhtiön kokous jossa pitäs järkätä katto putki ja julkisivuremontit ilmatteeksi.
- No meillä päin on siitä hyvä, ettei täällä voi saada pakkeja, kun ei täällä oo naisiakaan.
- En tiedä. Mutta Oulusta on kokemusta. Että Merenkurkku ja Perämeri, kun meterologikin sen aina nipoo yhteen. Niin kaipa se samanlaista.
- No, mulle tuli lapsena mukavasta mieleen, sellanen oven kahva tai ripa tai mikä nyt onkaan. Semmonen 50 luvun malli, sellanen puinen pyöree noin 20 senttiä halkasijaltaan. Mistä siis työnnettiin se ovi auki. Toisella puolenhan oli varsimainen ripa siis, mistä taas vedettiin. En tiiä mistä moinen mielikuva. Ehkä siitä oli mukava työntää se ovi auki, mukavampi kun sellasesta rivasta. Nykyään pyritään, että ovat synmetrisiä oven molemmin puolin.