JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia103 aloitusta · 9518 kommenttia
- No sipilän reformi rapautti ammattikoulutusta. Tosin muutos oli jatketta jo lama aikoina esitettyyn tarpeeseen joustavasta koulutuksesta. Joka siis sisälsi laaja alaiset perusopinnot ja erikoistuminen suoritettaisiin yrityksissä. No reformin myötä mentiin tähän malliin, mutta ehkä opetusta siirrettiin liikaa yrityksiin ja toisaalta yrittyksissä ei ole osaavaa ohjaushenkilöstöä, jolloin oppiminen ei saavuta tavoitteita.
- No ennen olivat ainakin innokkaampia ja yhteyksiä oli, kun muutoinkin oltiin enempi toisten kanssa tekemisissä. Koulutushan oli heillä melko heikko. Teknikko riitti tutkinnoksi ja vasta sodan jälkeen akoivat pedagogiset kesäkurssit. Kotitalouden alalla opettajia oli koulutettu jo pitempäänkin. Opettajaopisto aloitti 59 ja 90 luvulle tultaessa opetus saatiin korkeakoulutasoiseksi. Samoihin aikoihin pidettiin aulangolla symposiumeja työelämän ja koulutuksen yhteensovittamiseksi. Lukiota kohtaan esitettiin voimakasta kritiikkiä, koska se oli eristätynyt yhteiskunnasta. Tosinbpoikkeuksiakin oli mm valkeakoskella lukiolaiset vierailivat säterin tehtailla fysiikan ja kemian opetuksen lomassa.
- Juu, ei tarvi pelätä. Tärkeintä on jakaminen. Ja mulla kun ei muuta oo, niin pistän kuvia jakoon ja tietoa mitä niihin liittyen oon keränny. Ja vaikka näin digitaalisena aikakaunna, niin kannattaa myös jakaa konkreettisestikin. Järjestää näyttely, kirjottaa kirja. Tehdä parannusehdotus tähän hulluun maailmaan. Ehkä juuri sun ehdotusta ei lueta, mutta kun niitä on riittävästi, niin aina joku pääsee perille. Mulla on osa tehty, mutta myös suunnitelmia. Ne toteutuu jos elinaika riittää ja jos ei riitä, niin se on sitten vaan se mitä tähän saakka ehtiny. Toivotan hyviä jaksamisia sulle ja kaikille ikäville, kyllä tästä selvitään ainakin jokunen matka. Ja lopuksi on piste ja se on oikeestaan aika levollista, kaikki niin ku loppuun käsitelty.
- Roskahan tää on, mutta sitä tarvii, että voi elää ja sitten päätteeks voi jauhaa jossain jätemyllyssä. Vielä ois kolmas näyttely pidettävänä ja kirjottaa kirja.
- No nelikymppisyydessä on niin paljon muutakin hävettävää, ettei toi mitään. Kun on kalju, silmälasit ja elämään kyllästyminen, niin siinähän sitä hävettävää. Onneks toi vuosikymmen on turvallisesti takana.
- Mä kävin ton aikuislukion tai siihen aikaan iltalinjan. Ihan hyvä paitsi vielä teoreettisempi kuin päiväkoulu, josta siis puuttu käsityöt, mutta iltalinjalla ei ollu ees kuvista eikä liikuntaa ja vaikka osa kursseista mitä pälinjalla olin suorittanu sai suoraan siirtää iltalukion todistukseen, niin kuvis ja liikunta jäi päättötodistuksesta puuttumaan.
- Eihänhän siinä mitää hävettävää. Asenteet on muuttuneet paljon viimevuosina positiivisemmiksi sinkkuja ja jopa ikisinkkuja kohtaan.
Vielä kymmenluvun alussa joku ihmetteli seksuaalista kokemattomuutta joksikin tunnelukoksi, mutta enää ei moisia harhoja esiinny. - Mä laitoinki tonne ylös, vaan että henkilö, muttei niitä kukaan lue. Joutuu samoja asoita kerta toisensa jälkeen sanoo. Mun mielestä sukupuolella ei oo meekitystä. Mä oon opiskellu naisvaltasilla kursseilla ja tiedän kun sen sukupuolen unohtaa, niin opiskelu on antoisaa.
- Noh romantiikka on taidesuuntaus. Enempi koristeellinen kuin klassismi. Mulla on klassistiset ruokailuvälineet. Ei onneks sentään romanttiset.
- Mutta siitähän on myös nelinkenttä tai vielä laajempi ronkkeli. Eli ei voi vaan jakaa ekstro ja introvertteihin. Eikä tätä perinpohjin oo ees tieteellisesti todistettu.
- No se ois kyllä hirmu surullista.
- Kaverillekin kävi noin. Joutu väistää kuomukärryä. Mistä ihmettelenki, että mistä niitä kuomukärryjä riittää joka paikkaan ja usein sellaisiinkin, missä niitä ei pitäs olla.
- Mäkin vastasin tähän ketjuun, mutta jostan syystä se oli lentäny tonne maailman menoon. Onks teille koskaan käyny niin?
Eli sitä piti vaan sanomani, että kun toivonenki on kuollu, niin ei oo enää uutisilla lukijaa. He kun lukivat niitä uutisia vuoropäivinä. - Juu, mutta hän ehkä muistelee 80 luvun loppua. Kun ylioppilaita tuli todella paljon ja saman aikuisesti teollisuudessa oli tekijäpulaa. Ei ollu korkeekoulupaikkoja ja moni joutui amikseen. Eli siirtymään tietyllä tapaa taaksepäin. Kovasti kyllä tehtiin yo pohjaisia linjoja, etenki metallialalle samoin maamittareille ja olipa laboraatioalan kaikki opiskelijat ylioppilaita. Aiemminhan näin ei ollu paitsi yo merkonomit. Joustavuutta kovasti kaipailtiin ja oliha nuorisokoulukokeilu 90 luvulla. Mutta jotenki se homma jäi puolitiehen, ei tullu sitä paljon puhuttua avointa oppimistoria. Nykyään työelämä taas kaipailee käytännön osaajia eli amiksen käyneitä, jotka ovat siitä jatkaneet ammattikorkeaan.
- Mutta eiks puhumaton nainen oo tietyllä tapaa soma. Siitä sivuprofiilista tarkasteltuna. Ja antaisit hänelle hellästi pusun otsalle ja sitten jättäisit hänet uneksimaan, katsomaan tyhjyyteen. Tietenki siten, että hänellä on kaikki ok.
- He on nyt molemmat ylen uutistoimittajat kuollu. Nehän piti niitä uutisia vuorotellen. Toivonen kuollut jo vähän aikaa sitten. Ei oo enää lukijaa meillä.
- Kaupungissa kyllä. Aika lähellä keskustaa. Vanhoja TYÖväen asuinalueita. Tässäkin asunu ennen kolme taloutta
- No väkisinkin tulee hukkapäiviä. Ei vaan saa mitään aikaiseksi. Siihen täytyy vaan asennoitua, ettei aina voi olla niin tehokas. Riittää kun parhaansa yrittää. Täytyy muistaa, jos vaikka yksi hukkapäivä vähentää stresssiä ja tuo vaikka kymmenen elinpäivää lisää. Turhalla panikoimisella saa vaan vahinkoo aikaseks, joiden korjaamiseen menee moninkertainen aika. Ja mahdollisesti saa sydänkohtauksen. Mulla oli aikoinaan kiire ja juoksin portaat alas. Mutta tulinkin liian lujaa alas ja siitä parin sekunnin säästöstä tuli parin kuukauden sairasloma.
Tärkeintä on että yrittää. Ja vaikka ite en oo saanu mitään aikaseks. Niin koko ajan oon kuvannu ja niitä jaan ja pari näyttelyäkin on pidetty. Vaikka lapset on jääny tekemättä, enkä töihin jaksa elämää suuremmin syventyä, niin silti jotain jää jälkeen. - Kyllä, tää on vanha hirsitalo ja kustavilaiset kalusteet. Pihapiirissä on ollu vanhoja navettoita, sikaloita, joita oon remontoinu työhuoneeks.
- Juu käyn. En tosiaan kaipaile ketään tiettyä. Ei meidän kylällä oo naisia. Ei oo lähiympäristössä ketään ketä kaivata. Toisaalta yksinkertasempaa ja helpompaa elämää täällä. En halua mihinkään suurempaa kaupunkiin.