Tähän olisi hauska saada tilastofaktaa. Olen täysin erimieltä, keskimäärin taitaa tapahtua jopa venymistä perustasoon nähden. Kuitenkin on muistettava, että urheilijatkaan eivät ole koneita, vaikka kuinka monta kertaa käy mielessä läpi voittokilpailun. Kyllä psyykkistä treenaamista on harrastettu Suomessakin jo vuosikymmeniä, eräskin EM-kultamitalisti murtui, vaikka oli kuinka monta kertaa harjoitellut mielessään kilpailun OM-kultamitalista. Urheilijat eivät ole koneita, mutta vain realisoimalla asioita voidaan nähdä mitkä asiat loppujen lopuksi vaikuttavat menestykseen. Suomessa on kaikki vaadittava tietotaito urheilijoiden saatavilla + nykyaikana ei varmasti ole mitään salaista tietoa kaikki on parin klikkauksen päässä saatavilla. Toisilla on enemmän pokkaa, kuin toisilla, tästä on vain kyse.
Suosittelen urheilua, uusia harrastuksia, kävelyjä luonnossa, lukemista, baarissa voi ottaa myös holittomia juomia sekä kahvia, teetä, jäävettä ja limpparia.
Mulla oli nuorempana kanssa vähän liikakäyttöä.
Ei ollut pahemmin taukoja ja joka viikkko meni tupakkaa ja alkoholia..
Armeijassa ajattelin, että olisi hauska taas kokeilla mitenkä pystyy itseään fyysisesti koettelemaan.
Ensin jätin tupakan polton selvisteenpäin ja seuraavaksi aloin pitää selviä kausia. Siinä välissä tapahtui pari tapaturmaa humalassa, mitkä herättivät, koska ei ole kiva jättää leikkiä kesken näin nuorena.
Vietin yhden viikonlopun sairaalassa, päässä oli jälkiä iskusta, viiltoja, mutta se mistä ne olivat tulleet on mysteeri.
Näin kaiken kolmena pari päivää, mutta pääsin viikonloppuna vielä pois.
Tämän herättävän kokemuksen jälkeen aloin ajatella järjellä asioita, elämää, terveyttä.
Olin seuraavat pari kuukautta täysin selvinpäin, kunnes taas otin, mutten samalla tavalla kuin ennen.
Otin tavoitteita. Aloin harjoitella 33km juoksukilpailuun, jotenka oli pakko jättää alkoholi pois kuvioista muutamaksi kuukaudeksi eikä perääntyäkään voinut.
Onnistuin tavoitteessa, sitten otin taas, mutta muutoksen pyöriä ei voinut enää estää.
Harjoittelin taas kilpailuun, pidin ihan muuten vain selviä jaksoja.
Tänä vuonna olen ottanut reiluna kuukautena alkoholia, siis yli 7kk:ta selvinpäin.
Näyttää siltä, että menneeseen ei ole mitään asiaa tässä vaiheessa, kun tahtotila on voittanut.
Eilen juoksin huvin vuoksi 21km, 30km pyörällä ja uin 1km ulkona.
Ja pari vuotta sitten olin vielä rapakunnossa, poltin ja join joka viikko.
Jos minä pystyn tähän niin kuka tahansa muukin pystyy.
Baarissakin käyn joskus, mutta holittomalla linjalla menee ja karaokekin taittuu selvinpäin. Toki se on varsinkin alkuun henkien taisto, mutta pienillä askelilla onnistuu.
Tsemppiä!