TheUrbanLegends

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7496

  1. En ole mainitsemaasi käsitystä huomannut. Ei siis ainakaan minun tuttavapiirissäni ole vallalla. Kuten sanoit, uskonotoja saa kritisoida ja paljon pahaa ovat aiheuttaneet, mutta että 'maailma olisi mahtava paikka' ilman uskontoja ja kaikki ongelmat juontaisivat niistä - ei, en ole kyllä kuullut kenenkään noin väittävän. Maailmassa on paljon muitakin ongelmia kuin uskonnot.

    Joissakin ateistipiireissäkö moinen on jopa varsin yleistä? Missä?
  2. Minunkin kokemukseni on tällainen. Lähimmäisenrakkaus elää kristittyjen keskuudessa puheissa, mutta ei käytännössä. Käytännössä elää tuomitseminen ja eräänlainen julmuus, johon en muualla ole törmännyt. Jopa lähimpiä kohtaan, jos ja kun he eivät täytä niitä mittoja, mitä kukin kristitty muilta odottaa. Tämä on tietysti yleistävästi sanottu ja erilaisiakin kristittyjä on, luulen. Tuo kuitenkin on se, miten se pääsääntöisesti minulle näyttäytyi, ikävä kyllä.
  3. Niin, jopa kristitty voi auttaa. Huolimatta siitä, että uuden tutkimuksenkin mukaan uskovat ovat usein ilkeämpiä jne. Tekö kristityt opitte, että on väärin antaa toisen kärsiä? Nekinkö kristityt, joiden mielestä on oikein, että uskon puutteen perusteella tullaan viimeisen tuomion jälkeen kärsimään ikuisesti?
  4. Otit esiin sen, että hyvää tehdessään pyrkisi tyydyttämään tarvettaan olla hyveellinen yksilö ja minä kerroin, että hyvän tekeminen ei saa minua kokemaan itseäni hyveelliseksi, vaan koen sen lajikäyttäytymiseksi. Ei sen enempää. Sinulla se siis toimii motivaattorina, kuten kerroit, mutta minulla vain heikosti ja harvoin.

    Ehkäpä olisi hyvä, jos ajatusmaailmani olisi sen kaltainen kuin kuvailet. Ehkä tekisin enemmän hyvää, jos hakisin aina sillä jotain itselleni.

    En törmää ensimmäistä kertaa ajatusmalliin, jossa ihminen toimii aina itsekeskeisesti. Alkuun olin valmis jopa hyväksymään ajatuksen - kunnes ajattelin sitä syvemmin ja tutkailin tarkemmin omia motiivejani. Päädyin siis kohdallani erilaiseen tulokseen kuin sinä ja 'jouduin' toteamaan, että itsekeskeisyys on usein motivaattori, mutta ei aina.

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Koen, että kierrämme nyt samaa kehää eikä tässä taida paljon uusia näkökulmia enää esiin nousta. Kiehtova asia kuitenkin kaikkineen. Jatkanemme tarkkailua :)
  5. Ehkä en ole liian naiivi ajattelussani etkä sinä mielenvikainen. Ehkä olemme vain erilaisia ihmisiä. Minäkin olen tutkinut itseäni pintaa syvemmältä. Toisinaan motiivini ovat selvästi itsekeskeisiä. Toisinaan eivät. Tavallisimmin kuitenkin itsekeskeisyydelle periksi antaminen johtaa minun kohdallani auttamatta jättämiseen eikä päinvastoin.

    En usko olevani sen kummempi kuin muutkaan, joten uskoisin, että jos ei kaikilla niin ainakin monella asia menee samoin. Että itsekeskeisyys jää joskus syrjään ja toisen etu on tärkeämpi. En usko olevani erityisen hyveellinen, vaikka joskus autankin. Minusta se on suoraan sanottuna vain normaalia lajikäyttäytymistä eikä mikään erinomaisuuden indikaattori. En osaa siis itseäni erityisesti kiitellä siitä - ehkä pikemminkin usein jää olo, että olisi pitänyt tehdä enemmän ja harmittaa, etten hoksannut ajoissa.

    Että ei, ei se oma hyveellisyys minulla toimi motivaattorina lähes koskaan. Toisinaan varmasti, mutta se on aika harvinaista kohdallani.
  6. Juujuu, ja jos näitä ei silloin ajattele ei teko ole itsekeskeinen siltäkään osin.
  7. :D Eli on itsekeskeistä pitää toisen hyötyä tärkeämpänä kuin omaa? Vau.

    Niin, itsekeskeinen motiivi tosiaan saisi todennäköisesti jatkamaan matkaa. Päinvastainen motiivi taas saisi auttamaan. Ja juuri se motiivihan tässä on tärkeää, jos yritetään kaikki nähdä itsekeskeisenä.

    Jos myöhemmin auttamisesta tulee jollain tavalla hyvä mieli, ei se edelleen tee siitä auttamisen motiivia, ellei auttamista ole tehty juuri sen vuoksi, että sitten saisi hyvän mielen. Jos siinä auttaessa ajattelee mummoa ja tekee parhaansa hänen eteensä ja myöhemmin on iloinen, että mummo selvisi, niin on se vähän eri asia kuin ajatella, että hitsi, minulle tulee tosi kiva mieli jos autan, että autanpa itseäni ilahduttaakseni.

    Mutta kyllä, on niitä sellaisiakin auttamiskertoja, mistä ei edes sitä hyvää mieltä ole tullut 'palkaksi'. Kun on menettänyt jotain itselle todella tärkeää sen vuoksi. Joskus sen on tiennyt jo valmiiksi, mutta auttanut silti, koska on pitänyt sitä toisen etua tärkeämpänä kuin omaa. Etkö todella itse ole koskaan näin tehnyt?

    Alkaa mennä kyllä melkoiseksi jaappaamiseksi. Itsekkäitä motiiveja auttamisella voi olla, mutta edelleen en näe, miksi kaikki olisi aina itsekeskeistä. Voidaan aivan mainiosti jäädä erimielisiksi asiasta.
  8. Edelleen; koska se mummo sitä apua tarvitsee. Kuten sanottua, en osaa ajatella tuollaisissa tilanteissa, että minäpä autan, jotta minulla olisi sitten hyvä mieli. Kyllä siinä on mielessä se apua tarvitseva ihminen eikä oma itse.
  9. Status ja syyllisyys käsiteltiin jo pois. Status voi joskus olla motiivi, mutta ei aina, ja syyllisyys tällaisessa tilanteessa puolestaan ei tule itsekeskeisestä motiivista ja siten todistaa päinvastaista.

    Mielihyvä kiitollisuudesta? Kyllä, sekin on mahdollinen motiivi. Mutta edelleen - ei aina. Ei jokainen autettava osoita kiitollisuutta. En ainakaan itse tuossa tilanteessa osaisi alkaa edes ajattelemaan että voi kylläpä hän sitten varmaan ihastelee, miten minä niin hyvää hänelle tein. Mummo voi olla vallan tajuton eikä koskaan saa selville, kuka on auttanut. Tai dementikko, kuten edellä mainitsin. Silti häntä voi auttaa ja moni auttaisi.

    Toki silti voi jäädä itselle se hyvä mieli auttamisesta, mutta mistä se hyvä mieli tulee, jos kukaan ei nähnyt ja motiivi on itsekeskeinen? Voisikohan se tulla siitä epäitsekkäästä motiivista, että on tinkinyt jostain omastaan ja uskoo, että on tehnyt toisen elämästä jossain tilanteessa vähän helpompaa? Itsekeskeinen kaiketi harmittelisi omaa menetystään, jos olisi sellaisen tyhmyyden tehnyt, että olisi mennyt toista auttamaan.
  10. Minua hämmentää, että ajatusmaailma voi olla niin itsekeskeinen, että pitää erikseen kertoa esimerkki, miten auttaminen ei olisi itsekästä.

    No, mummo on siinä nyt sitten loukkaantunut. Minulla on kiire töihin ja olen väsynyt. Mummo kuitenkin selvästi tarvitsee apua eikä paikalla ole muitakaan, joten jään auttamaan. Tästä seuraa minulle ongelmia; myöhästyn töistä ja sanomista tulee jne. Mutta mummon hyvinvointi on minulle tärkeämpi kuin nämä pienemmät seuraukset, jotka minulle koituvat.

    Itsekkääksi motiiviksi yritettiin keksiä sitä, että minä arvelisin, että minulle tulee sitten paha mieli myöhemmin, jos en auta. Jos olisin itsekäs, ei tietenkään tulisi, vaan tässäkin tapauksessa olisin vain tyytyväinen, että pääsin mummon ohi ja ehdin ajoissa olemaan työn sankari, en myöhästynyt kokouksesta jne. Kukaan ei näe, joten status ei siitä kummene. Ihan vieras mummokin ja kuulemma dementikko - ei tule myöhemmin muistamaan, että häntä on joku auttanut.

    Ihan oikeasti - miksi on vaikea uskoa, että ihminen pystyisi pyytettömään tekoon? Tuleeko se siitä, että omaa ajatusmaailmaansa heijastaa muihin? Minun on vaikea kuvitella, että hyviä tekoja tekisi kovinkaan usein itsekkäin motiivein ja joidenkin näemmä on vaikea kuvitella, että yhtään mikään voisi olla epäitsekästä.
  11. Jos en auttaisi mummoa, niin kylläpä lähes poikkeuksetta syy olisi itsekäs. Ei sitä tarvitse minulle erikseen tulla takaamaan. Tässä kuitenkin väite kuului, että mummon auttaminen olisi itsekeskeinen teko kuten'kaikki' pohjimmiltaan kuulemma. Tästä olen eri mieltä.
  12. Mikä status siitä menisi? Ei siellä rappukäytävässä todennäköisesti mitään yleisöä ole. Sopivasti kun luikahtaisi, mummokaan ei tuskiltaan edes huomaisi, kuka käveli ohi. Ei riitä sekään selittämään, miten auttaminen olisi itsekästä.
  13. Miten se voi olla synti? Uskohan ei kuulemma synny omin voimin vaan sen voi saada vain, jos Jumala sen päättää lahjoittaa. Eihän siitä voi tehdä edes parannusta, ellei Jumala niin päätä.
  14. Hyviäkin tekoja voi toki tehdä itsekkäistä motiiveista. Onko motiivi kuitenkin aina itsekäs? Enpä usko. Minua toki kiehtoo se, miten erilaisia ihmiset ovat. Joku kokee vääjäämättömäksi, että jokainen teko on aina itsekäs ja silloin sisäinen maailma kai on aika erilainen kuin vaikkapa omani.

    Jos tuohon mummoesimerkkiin mennään ja syy olisi vaikkapa tuo myöhemmässä viestissä käytetty oma paha olo, ellei auta - niin mistähän se paha olo tulisi? Ei ainakaan itsekkyydestä. Itsekkyyshän toisi vain hyvän olon. Että mahtavaa, voitin aikaa itselleni kun onnistuin välttämään aikaa vievän auttamisen.
  15. Rukoilet? Mikset tee, kuten Jeesus kertoo hänen seuraajiensa tekevän - laita kättäsi sairaan päälle ja hän paranee? Aina ihmetyttää, eikö Jeesuksella todella ole yhtään seuraajaa, vaikka moni väittää olevansa.
  16. Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

    Mutta mitäs pienistä.
    17. 375 / 375
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt