- Minuakin kyllä kiinnostaisi lähdetekstit. Esim. THL:n listaus dementian aiheuttajista näyttää hiukan erilaiselta kuin tämä sinun.
- "-En söisi todellakaan kumpaakaan noista...Eikait kukaan syö vuorokauden pöydällä notkunutta KYLMÄÄ lihaa. Minulla on tapana syödä liharuoat lämpimänä ja tuoreeltaan."
Äh, missasit pointin. Se salaatti olisi vettynyttä ja nahistunutta, mutta noista kahdesta silti huomattavasti pienempi riski. Itse asiassa salaatti, joka sisältää vain vihanneksia, ei ehdi edes pilaantua siinä ajassa, kun eläintuotteisiin on jo tullut bakteereita.
"Veget syövät nälkäänsä tolkuttomasti hiilareita."
Ketkä syövät ja ketkä eivät syö - samoin kuin lihansyöjienkin kohdalla. - "Veget hakevat selityksiä mistä milloinkin...."
Uskotko siis, että kaikki ne ovat vegejä, jotka ovat tutkimusten perusteella tulleet siihen johtopäätökseen, että länsimainen elämäntyyli on jollain lailla osasyyllinen suolistosairauksien rajuun lisääntymiseen? - Oliko noissa tapauksissa siis kyse siitä, että kasvikset noin yleensä ovat arveluttavaa ravintoa, vai oliko kyse kenties vääränlaisesta tavasta käsitellä niitä ruoka-aineita, vai olivatko ravintolat vaan tarjoilleet pilaantunutta ruokaa? Aika useinhan muuten kasviksista saadut bakteerit johtuvat siitä, että on käytetty samoja työvälineitä, joilla on käsitelty vaikka raakaa lihaa.
Mutta ihan ajatusleikkinä - jos pöydälle unohtuisi yöksi salaatti ja liha-annos, niin jos pakko olisi valita, kumman söisit aamulla? Entä jos olisi pakko valita toinen vuorokauden kuluttua? Sinä varmaan söisit ne lihat, koska kasviksethan ovat vaan "pilaantuneita". Liha ei onneksi pilaannu............. - Suolistosairauksien lisääntymiseen on haettu syytä yleensä länsimaisesta elämämäntyylistä, lihansyönnistä ja myös lisääntyneestä eineksien syönnistä. Syytä niiden yleistymiseen ei tiedetä. Ne ovat Suomessa kyllä yleisempiä kuin joissain sellaisissa maissa, joissa syödään vähemmän kovaa rasvaa kuin täällä. Länsimaissa syödään enemmän lihaa ja eläinrasvoja, ja nimenomaan länsimaissa suolistosairaudet ovat yleistyneet.
- Ei minunkaan ole pakko.
- Se ei suinkaan tunnu olen selvää ihan kaikille. Tai sitten jotkut kuvittelevat tekevänsä niin, kun heillä on joskus pari siivua kurkkua leivänpäällä, kurkkusalaattia ranskalaisten kanssa tai joskus vähän punajuuria ja ehkä tuurilla joskus joku banaani.
Eläinkunnan tuotteet muuten pilaantuvat kaikkein herkimmin. Eihän nyt vihreätkään kasvikset ikuisuuksia säily, mutta riski saada ruuasta jotain on kyllä isoin eläinkunnan tuotteiden kohdalla. - No millä lailla tuo sinun D-vitamiinin syöntisi on jotenkin vähemmän epäterveellistä tai vähemmän "perseestä" (ilmaisu, jota itse käytit) kuin vaikka jonkun kasvissyöjän D-vitamiinin syönti?
- Tuon B12-vitamiinin osalta... tarkoitatko nyt vegellä vegaania vai vegetaristia= Jälkimmäiset saavat sitä kyllä maidosta tai kananmunista.
- Mikä nyt sitten on lisäravinne? Onko se lisäravinne, jos lehmänmaitoon on lisätty D-vitamiinia? Jos ei, niin miten tilanne muuttuu yhtään luonnottomaksi, jos se sama D-vitamiini on lisätty vaikka kauramaitoon?
Ihan hyvin jonkun kasvis- tai vegaaniruokavaliossa voi olla puutteita. Ihan samalla lailla sekaravinnossa voi olla puutteita. On ihan harhakäsitys, että pelkkä lihansyönti ratkaisisi mitään. Aika monella sekasyöjällä ruokavalio on johonkin toiseen suuntaan vinksallaan. Olen esimerkiksi itse joskus ihmetellyt terveyskeskuksen seinillä infojulisteita siitä, kuinka paljon kasviksia pitäisi syödä päivittäin, mutta tietysti niitä infojulisteita tarvittiin siksi, että aika moni EI syö riittävästi ja monipuolisesti erilaisia kasviksia. Lisäksi moni kuittaa aterioitaan jollain makaronilla ja makkaralla tai makaronilla ja jauhelihakastikkeella, tai sitten jollain mikropitsoilla. Mikään ruokavalio sinänsä ei ole automaattisesti yksipuolinen tai monipuolinen, mutta minkä tahansa ruokavalion kyllä voi toteuttaa epäterveellisesti - tai sitten terveellisesti. - Tuo tutkimus, johon itse viittasin, huomioi erikseen sekä vegaanit että kasvissyöjät. Sana kasvissyöjähän tarkoittaa sellaista, joka käyttää myös maitotuotteita. Vegaani tosiaan ei syö mitään eläinperäistä. Olen hyvin perillä terminologiasta, kun olen tosiaan ollut 20 vuotta kasvissyöjä, ja nykyisin suosin nimenomaamn vegaanisia vaihtoehtoja - osittain myös kulinaristisista syistä, mutta myös eettisistä.
Täällä Suomen olosuhteissa muuten pitäisi talvikaudella myös lihansyöjien syödä D-vitamiinia purkista. Olkoon perseestä tai ei, mutta näillä leveysasteilla tuosta kyseisestä vitamiinista tulee helposti puutetta. - Lisään vielä sen, että tämä kun ei ole Suomessa tehty tutkimus, niin en edes tiedä, miten olisi vaikka kasvissyöjien laita täällä. Meillähän on lisätty aina maitoon ja piimään D-vitamiinia, joten voi olla, ettei tuo tutkimus edes kasvissyöjien osalta olisi pätenyt edes vuosituhannen vaihteessa. Ellei sitten sen vuoksi, että näillä leveyksillä saattaa melkein kaikilla olla D-vitamiinista vajetta, ainakin talvikaudella, ellei syö sitä purkista.
- Palstalaisille tyypilliseen tapaan on ilmeisesti luettu vain otsikko. Tästä tosiaan uutisointi joku päivä sitten, mutta Hesarin jutusta kävi ilmi mm. se, että seurantatutkimus on tehty vuosina 1993–2001 ja aivoinfarktiriski liittyi lähinnä siihen, jos saa liian vähän D-vitamiinia. Hesarin jutussa todettiinkin, että tietoisuus D-vitamiinin tarpeellisuudesta on noista ajoista kasvanut - eli vegaanitkin varmasti huolehtivat, että saavat sitä riittävästi. Samoin jutussa todettiin, että kasvisruokavalio on muutenkin nykyisin monipuolisempaa kuin tutkimuksen seurannan aikoihin. (Ja sivumennen sanoen, olen itse ollut kasvisyöjä yli 20 vuotta, ja voin todellakin allekirjoittaa sen, että nykyisin kasvissyöjät ja vegaanit syövät täysin erilaista ruokaa kuin silloin kun aloitin.)
Toisaalta tutkimuksen perusteella kävi myös ilmi, että nimenomaan se perinteinen lihaa sisältävä ruokavalio EI ole terveellisin. Periaatteessa terveellisin voisi olla sellainen ruokavalio, johon sisältyisi kalaa, mutta se olisi muilta osin kasvisruokavalio.
Mutta vielä tuohon sairastumisriskiin. Ei se aivoinfarkin riski ihan hirveästi edes kasva. Tutkimuksen perusteella (suora lainaus Hesarin jutusta): "Aivoverenkiertohäiriön saisi lihansyöjistä 15,4, kalansyöjistä 17,5 ja kasvissyöjistä sekä vegaaneista 18,3 ihmistä tuhannesta."
MUTTA sitten toisaalta liharuoka lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä seuraavasti: "Sepelvaltimotaudin sai lihansyöjistä 46, kalansyöjistä 40 ja kasvissyöjistä sekä vegaaneista 36 ihmistä tuhannesta."
Eli toisin sanoen se 90-luvun kasvisruokavalio lisäsi aivoinfarkin riskiä vähemmän kuin mitä lihansyönti lisää sepelvaltimotaudin riskiä. Olisi mielenkiintoista tehdä vastaava tutkimus nykyisin, kun sekä kasvisravinto että vegaaniravinto ovat monipuolistuneet ja yleinen tietoisuus D-vitamiinin tarpeesta on lisännyt sen syöntiä. Voi olla, että aivoinfarkin riski onkin jo pienentynyt. - No tähän voisi tietysti sanoa kaksi asiaa - että tässä mainitsemassasi jälkimmäisessä tapauksessa on sentään elämää "kuoleman" jälkeenkin. Toisaalta eivätpä ne kauhean näkymättömiä vaikuta ainakaan tuon lehtijutun perusteella vielä olevan, kun haastateltu mies kovasti kehui naisten tasokkuutta.
Sananparret, lentävät lauseet ja kaikenlaiset lainaukset ovat ihan hauskoja, ja monelle tuntuukin (näköjään) olevan helpointa jäsentää elämää sellaisten kautta. Joskus voisi kuitenkin olla paikallaan pysähtyä miettimään, onko niillä todellisuuspohjaa. Aina silloin tällöin törmää ihmisiin, jotka toistelevat jotain vanhoja kliseitä, eivätkä huomaa miten muut pyörittelevät silmiä ympärillä. - No jos noista pitää valita, olisin varmaan se tunturivaeltaja, vaikken ole kyllä lapsuuden jälkeen Lapissa käynyt (tosin haluaisin kyllä käydä siellä!). Eniten olen tykännyt käydä kaupunkilomilla, sekä isoissa että pienissä kaupungissa. Luontokohteet kiinnostaa kyllä myös. Rantalomalla en ole ollut koskaan, ellei Baltian maiden kesäkaupunkeja lasketa sekä tietty omaa kesämökkirantaa :D En ole oikein auringonottajatyyppiä, tosin voisihan jotain rantalomakohdetta joskus kokeilla - uimisesta kuitenkin pidän, ja onhan monissä rantalomakohteissa kivoja luontokohteita, maisemia, yms. Ja kai sinne olisi kiva paeta talvea ja pakkasia.
Tykkään kyllä matkustaa, ja ihaninta olisi, jos voisi olla vähän pitempään matkalla, liikkua vaikka junalla maasta ja kaupungista toiseen. - No eri ihmiset toimivat eri lailla. Tiedän myös naisia, jotka ovat aloittaneet jopa suhteen ilman mitään erikoista kipinää tai hullaantumista. Omien sanojensa mukaan eivät edes kaipaa sellaista.
- Vaikea sanoa tuohon mitään, kun naisia on aika monenlaisia - myös sinkkunaisia. Ja sinkkunaisten miestoiveissakin on sen verran vaihtelua. Mutta jos on vaikeuksia löytää hyvää miestä, niin tuskin vika silloin voi vain naisissa olla - siis jos moni mies ei sovi hyvän miehen kategoriaan. Mutta joskus toki voi olla syytä miettiä sitäkin, mitä haluaa ja mikä oikeasti on tärkeää itselle tai suhteessa yleensä.
Mutta mitkä sinusta ovat niitä perushyveitä? Ja mitä ovat mielestäsi naisten pinnalliset vaatimukset? - No näinhän se varmasti on. Nuoret käyvät matkatoimistojen pakettimatkoilla ja mummelit vaeltavat tuntureilla rinkka selässä.
- Jaa. No jos heteronaisten kriteerit tuollaiset ovat, niin luulisi silloin melkein jokaiselle miehelle osuvan arpaonni ainakin jonkin ominaisuuden kohdalla. Ovatko nämä sinusta jotain "kovia kriteereitä"? Minusta nuo juuri kuulostavat todella simppeleiltä ja yksinkertaisilta kriteereiltä, joita on kohtalaisen helppo tavoitella.
Minä ja tuttavani lienemme sitten jotain poikkeuksia, koska enemmänkin on painotettu samanhenkisyyttä, samanlaista arvomaailmaa, sitä että synkkaa ja huumorintaju osuu yksiin, seksuaalista yhteensopivuutta, samanlaisia tulevaisuudentoiveita, jne.
Helpompaahan se nyt on löytää itseä pitempi mies, jolla on (ainakin jonkin verran) rahaa kuin vaikka sellainen, jonka kanssa henkiset arvot ja seksuaalinen puoli mätsää.
Kannattaisikohan tutustua vähän toisenlaisiin naisiin...? - Sä et nyt tunnu käsittävän, mistä on ollut kyse, kun on toivottu, että jo ensimmäisillä treffeillä olisi kemiaa. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi heti ihastua niin että kipinöi, tai edes ihastua ollenkaan. Vaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi tulla kuitenkin sellainen tunne, että kyllä tässä nyt henkilökemiat tuntuu osuvan yksiin. Ihan samalla lailla kuin jos tutustuu uuteen ystävään - sekin suhde alkaa niin, että henkilökemiat natsaa, viihdytään yhdessä, juttu luistaa, jne.
Aika harva varmaan odottaa ensitreffeillä mitään kipinöiden ilotulitusta, MUTTA toisaalta on kyllä vähän niinkin, että jos muutamilla ekoilla treffeillä on koko ajan samanlainen neutraali fiilis kuin jos olisi kahvilla työkaverin tai kenen tahansa tutun kanssa, ilman että on MITÄÄN sen kummempaa seksuaalista ja romanttista kemiaa, niin on kai aika epätodennäköistä, että sitä syntyisi myöhemminkään. On se mahdollista tietenkin - aina joskushan käy niin, että jonkun ennestään tutunkin kanssa vaan alkaa ihastua puolin ja toisin. Mutta todennäköisyys tähän on prosentuaalisesti aika iso, ettei kannata kuukausikaupalla käydä kaverillisesti kahvittelemassa ja odottamassa, josko kemia heräisi.