- "Miksi muuten niin monet kristinuskon määräykset ovat uskovien mielestä myös ei-uskovia sitovia, mutta uskovaisille itselleen vain suuntaa-antavia?"
Tähän on olemassa ainakin kaksi eri syytä: historiallinen ja moraalis-eettinen.
Historiallinen syy on siinä, että kun katolisesta uskonnosta tuli Roomassa valtionuskonto, niin sen moraalisäädöksiä, etiikkaa ja opetuksia käskettiin kansalaisten noudattaa. Eriuskoisuudesta säädettiin kuolemanrangaistus (mm. antitrinitaarit ja kasteenuusijat tuli tappaa; uskonpuhdistajat ottivat nämä vanhat Rooman lait käyttöön)
Moraalis-eettinen syy on siinä, että kristinusko pyrkii määrittelemään ja onkin määritellyt sen, mikä on absoluuttisesti hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin, mikä luvallista ja mikä kiellettyä. Niinpä esimerkiksi homoseksuaalisuus on tuomittu alusta asti kristinuskossa vakavaksi synniksi samoin kuin uskottomuus, irstaus ja riettaus sekä muut haureuden muodot. Koska haureellisena pidettyä käytöstä ja elämäntapaa on pidetty absoluuttisesti pahana, niin sitä ei ole tahdottu suvaita kenellekään.
Tässä kohdassa on hyvä huomata, että kirkko elää jatkuvassa muutoksen tilassa. Ruotsissa tuomittiin vielä 1400-luvulla kuolemaan aviorikoksesta, mutta 1900-luvulla siitä ei enää rangaista edes paheksunnalla muiden kuin vanhakantaisten luterilaisten ja kirkosta erillään olevien lahkolaisten joukossa. Homoseksuaalisuutta pidettiin syntinä vielä viime vuosisadan viimeisille kymmenluvuille asti, mutta sittemmin kirkko on muuttanut ja muuttamassa kantaansa, niin että on valmis vihkimään pyhään avioliittoon samaa sukupuolta olevia henkilöitä.
Näemme tästä, että kristittyjen ikuisina muuttumattomina pyhinä käskyinä pitämät käskyt eivät kristittyjen enemmistön mielestä olekaan sellaisia. Ne ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia, niin että niitä ei voidakaan pitää Jumalan säätäminä hyvinä ja pyhinä lakeina. Nykyajan kristityt pitävätkin täydellisinä ja puhtaina ikuisina moraalisäädöksinä vain rakkauden kaksoiskäskyä ja niiden kanssa yhteen sopivia viittä käskyä alkuperäisten kymmenen käskyn joukosta (käskyt 5-9). Muita käskyjä mukaan lukien haureuden ja himon kieltävät käskyt pidetään ihmisten säätäminä tai Jumalan antamina määräaikaisina käskyinä Israelin kansalle vanhaan liittoon.
Maailma muuttuu ja uskonnot ovat jatkuvassa kehityksen tilassa. Mikään ei ole pysyvää... - Miksi pitäisi tehdä rajanvetoa? No, toki Uuden testamentin kirjoittajat ja kirkkoisät sen jälkeen ovat sitä tehneet ja niin taitavat tehdä useimpien suuntausten ja kirkkokuntien ja tunnustusten monet jäsenet johtajista lähtien, mutta miksi meidän pitäisi sellaisia rajauksia tehdä? Onko pakko lähteä mukaan luokittelemaan kerettiläisiksi mielestämme erilaisia heresioita kannattavia mutta kuitenkin uskoaan Jeesukseen ja Jumalaan tunnustavia ihmisiä?
Tiedän sellaisiakin kristittyjä, jotka eivät usko Jeesuksen sovittaneen syntejämme kuolemalla puolestamme ja jotka eivät usko hänen edes kuolleen ristillä puhumattakaan siitä, että Jumala olisi herättänyt hänet ylös kuolleista ja ottanut ruumiillisesti ylös taivaaseen tykönsä (tätähän eivät taida monet muutkaan kristityt uskoa). Silti nämä henkilöt tunnustavat uskovansa Jeesukseen ja Jumalaan, minkä lisäksi pyrkivät elämään Jeesuksen ja apostolien opetusten mukaan siten kuin he ne itse ne ymmärtävät. Miksi heitä ei voitaisi pitää kristittyinä?
On selvää, että erilaisia tulkintoja Raamatusta ei voida yhdistää toisiinsa ristiriidattomasti ja niistä on aiheutunut kristikunnan jakautuminen tuhansiin eri lahkoihin ja muutamaan suurempaan kirkkokuntaan. Tähän on olemassa vähintään kaksi eri syytä: (1) ihmisten rajallinen Raamatun tuntemus ja kyky ymmärtää sen kirjoituksia ja (2) Raamatun sisällä olevat ristiriidat ja virheet kuten se, että Raamatun henkilöt ovat itsekin eri mieltä joistakin uskoon ja Jumalaan sekä Jeesukseen liittyvistä asioista. Ei siis ihme, että kristityt eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mikä tulkinta tai opetus olisi oikea, koska sellaista ei voida Raamatusta edes löytää! Tämä ei silti estä ihmistä uskomasta Jumalaan ja Jeesukseen jonkin sen tulkinnan tai kertomuksen linjan mukaan.
Kristityt ovat mielestäni tehneet suuren virheen siinä, kun ovat alkaneet erottaa jo apostolien ajoista lähtien keskuudestaan pois sellaisia uskovia, jotka ovat ymmärtäneet suullista perimätietoa ja myöhemmin uuden liiton kirjoituksia eri tavalla kuin muut kristityt. Tämä on johtanut sydämeltään kovaan asenteeseen ja ehdottoman oikeaoppisuuden vaatimukseen, johon varhaisin syypää lienee Paavali! Jos hän ja muut varhaiset kristityt olisivat tunnustaneet Raamatun inhimillisen syntytavan virheineen ja epävarmoine uskomuksineen, niin tällaiselta jaolta ja seurakunnan hajoitukselta olisi vältytty. Kirkon seinät olisivat kaukana toisistaan ja kattoa korkealla niin kuin luterilaisessa kirkossa on tapana sanoa.
Tämä olisi vapauttanut jo varhaiset kristityt tärkeimpään tehtävään: osoittamaan rakkautta lähimmäisiä kohtaan käytännön teoissa eikä vain sanoissa ja opin määritelmien mukaan, joilla rajataan avun, laupeuden tekojen ja rakkauden kohteiden ulkopuolelle monia vilpittömiä kristittyjä, jotka ainoastaan ymmärtävät eri tavalla pyhiä kirjoituksia ja suullista perimätietoa. Kun vielä tiedetään se, että mitään yhtä ainoaa alkuperäistä versiota evankeliumista tai alkuseurakunnan opetuksista ei ole ollut olemassa edes Jeesuksen tai apostolien aikana vaan niitä on ollut monia erilaisia (koulukuntiensa mukaan), niin sitä vähemmän pitäisi olla syytä tuomita eri tavalla asioita ymmärtäviä vilpittömiä ja läheisiään rakastavia kristittyjä pois pyhien keskuudesta.
Mitä mieltä olet näistä ajatuksista, Agnoskepo? - Kristityn ei tarvitse uskoa, että Raamatun kaikki kertomukset ovat kirjaimellisesti totta. Mistä sellaisen käsityksen olet saanut? Veikkaan, että suurin osa uskovista kristityistä ei pidä Raamattua kokonaan totuudellisena: se voi sisältää epätosia myyttejä, legendoja ja asiavirheitä historiallisessa kerronnassa. Tämä ei estä kristittyä uskomasta eli pitämästä totena sen tärkeintä sanomaa: Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.
Piispa Aimo T. Nikolainen ei pitänyt historiallisesti tosina Matteuksen toisen luvun kertomuksia kolmesta idänmaantietäjästä ja Herodeksen toimeenpanemasta lasten surmasta. Taisi kiistää jouluevankeliuminkin totuudellisuuden Luukkaan toisessa evankeliumissa, mutta uskoi silti vankasti Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Isään Jumalaan kuolemaansa saakka.
Teologiaa opiskellut uskovainen kristitty ei pidä välttämättä kirjaimellisesti totena sitä, että Pietari löysi kalan suusta kolikon, jolla maksoi opetuslasten temppeliveron, kun Jeesus ennusti niin tapahtuvan. Tämä ei estä uskomasta evankelumia. On ymmärrettävää, että kertomuksiin on tullut ihmisten käsien kautta lisäväriä epätosien myyttien ja liioittelun kautta, mutta silti on mahdollista pitää totena Jeesuksen kuolleista herääminen ja muita uskon kannalta tärkeitä kohtia.
Uskovan ei tarvitse pitää kirjaimellisesti totena kaikkia Vanhan testamentin kertomuksia ja esimerkiksi Israelin kuningasten kirjoja ja Aikakirjoja. Silti on mahdollista uskoa Jeesukseen Kristuksena ja Vapahtajana niin kuin Uusi testamentti hänestä kertovat profetiat Vanhan testamentin puolelta avaa , jos ne tahdotaan vain pitää totena ja toteutuneina Jeesuksen elämässä ja persoonassa.
Olet siis väärässä, jos väität, että kristittyjen on pakko pitää kirjaimellisesti totena kaikkia Raamatun kertomuksia ja kohtia, joissa on myös selviä asiavirheitä, liioittelua tai epätosia taruja, myyttejä ja legendoja. - Evankeliumit kertovat todellisesta historian henkilöstä, Nasaretilaisesta Jeesuksesta. Tästä tutkijat ovat lähes yhtä mieltä muutamaa harvaa ateistia lukuun ottamatta.
- Oletko sitä mieltä, että Sauli Niinistö on päästään sekaisin?
Hän on uskovainen kristitty ja Suomen tasavallan presidentti.
Rohkenetko yleistää väitteesi koskemaan myös arvostettuja kristittyjä henkilöitä?