Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1176

  1. Oletko tosissasi ? Mistä tiedät ? Älä kirjoita mutu tietoa. Meidän seurakunnan paimenet eivät ole eronneet.

    Jos olisin eronnut, en olisi mennyt uudestaan naimisiin. Olisin eronnutkin vain siinä tapauksessa, jos mieheni olisi hakannut minua ja lapsia, silloin olisin lähtenyt pois. Onneksi mieheni ei ollut vaimonhakkaaja ja olimme naimisissa mieheni kuolemaan asti. Hän kuoli 44 vuotiaana munuaistautiin. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa ja meillä oli monia kovia aikoja, koska ne munuaiset alkoivat aika nopeasti hylkiä. Poikamme olivat pieniä, kun tämä ruljanssi alkoi. Mutta ei tullut mieleenkään lähteä avioliitosta. Joskus tuntui kurjalta, kun näin poikiemme kärsivän isänsä sairaudesta. Pieni lapsi ei osaa ajatella kuin aikuinen. Heillä oli usein pelko siitä, että isä kuolee. Mutta olin luvannut papin edessä, että avioliittomme kestää kuolemaan asti.
  2. Kun odotin lapsiani, en koskaan sanonut, että odotan sikiötä, vaan minä odotin lasta. Minusta sikiö on ruma sana.

    Olen joskus miettinyt, milloin olisin voinut tehdä abortin. Tähän mennessä en ole keksinyt sitä, milloin olisin voinut sen tehdä. Minulle ihmiselämä on arvokas, jopa syntymättömän lapsen.

    Paltamon sääksien pesällä sattui, että Miila sääksi jäi yksin, Penna ei tullutkaan enää tuomaan kalaa pesälle. Miila sääksi hautoi monta päivää munia ilman ruokaa, viimein eilen sen piti lähteä hakemaan ruokaa. Se joutui jättämään munat ilman hautomista. Miila on tullut pesälle ja hautoo, mutta luulen, että munista ei tule enää mitään. Minun sydämeni itkee Miilan kanssa, siitä, että se menetti Pennan ja sen poikaset eivät koskaan näe päivävaloa. Sitä en tiedä, miten Miila kokee menetyksensä.

    Suren myös niitä menetettyjä lapsia, jotka eivät koskaan saaneet kirmailla kirkkaassa päivänpaisteessa. Suren niitä, jotka eivät koskaan saaneet tuntea tuulen hyväilevän kasvoja, suren niitä, joille elämä olisi voinut antaa paljon iloa. Tiedän, että monille syntymättömille lapsille olisi elämä voinut tuoda paljon surua, riippuen millaiseen kotiin hän olisi syntynyt.

    Minulle elämä on lahja, vaikka olenkin nuorena halunnut tappaa itseni. Onneksi jäin eloon. Elämä on ollut raskas useinkin, koska suren niin paljon sitä pahuutta, mitä näen ympärilläni. Vaikka koen joskus niin paljon surua, että tuntuu, että sydän musertuu tuskan alla, kuitenkin olen iloinen, että äitini synnytti minut ja antoi minulle elämän.
  3. Yhteiskunta on muuttunut viime vuosisadan aikana. Aikaisemmilta vuosilta jäi se, että miehet tekivät raskaimmat työt kotona ja naisille jäi kevyemmät työt. Vielä 1900 luvun alussa miehet olivat töissä ja vaimot kotona hoitamassa lapsiaan. Jos perheellä oli maatalo, isännät tekivät ne raskaimmat työt. Minusta se oli luonnollista.

    Kun naiset lähtivät töihin, muuttui tilanne. Asuttiin kerrostalossa ja molemmat kävivät töissä. Muutos asenteissa on aina hyvin hidasta. Koska miehet olivat nähneet, että äiti siivosi ja teki ruokaa, se asenne säilyi hyvin pitkään ja he odottivat, että vaimo jatkaa sitä, mitä he olivat nähneet omassa nuoruudessaan kotona.

    Muutos asenteissa on aina hidasta. Sen huomaa siitä, kun huomaa tekevänsä jotain, mitä äiti teki ja silloin mielessään moitti äitiä. Nyt välillä harmittaa, kun tekee monet asiat, niin kuin äiti teki.

    Kun mieheni kuoli, jouduin tekemään myös niitä töitä, joita mieheni oli tehnyt. Kaikkia niitä, mitä hän oli tehnyt, en pystynyt tekemään. Silloin piti pyytää apua toisilta ihmisiltä ja minä en hevillä pyydä apua. Olen vähän sellainen, että hakkaan päätäni monta kertaa seinään, ennen kuin pyydän apua. Siinä sen huomasi, että jotkut työt ovat helpompia miehille kuin naisille. Yritin joskus niitä tehdä, mutta epäonnistuin. Jotkut työt ovat helpompia naisille kuin miehille ja päinvastoin.

    Muistan, kun halusin kiinnittää ryijyn seinään. Etsin porakoneen ja aloin porata. Ei siitä tullut mitään. Näin naapurin miehen ja kysyin häneltä ja minulla oli puuporanterä porakoneessa ja minä yritin porata tiiliseinää puuporanterällä. Sellaista se on naisen työnteko, kun ei ole oppinut ns. miesten töitä. Onnistui sitten se ryijyn laitto seinälle, kun sisulla sen tein. Tuli vähän kyyneleitäkin tirautettua, ennen kuin onnistui.
  4. Onko King James käännös käännetty heprealaisesta Raamatusta vai kreikkalaisesta ? En tiedä, kummastako se on käännetty. Itse luen suomalaista, saksalaista ja King Jamesin käännöstä. Ja vertaan niitä keskenään.

    Ostin viime kesänä hepreankielisen Vanhan ja Uuden Testamentin.

    Mutta minun lukeminen on vielä tavaamista. Usein lukiessani heprealaista tekstiä, on tullut mieleeni Seitsemän veljeksen Juhani. Olen samanlainen kovapäinen opettelija kuin Juhani. Olisinpa mieluummin kuin Eero. On se vaikeaa, mutta mielenkiintoista.
  5. Olen samaa mieltä.
  6. Ehkä jollekin tulee, mutta minua ei kiinnosta mitkään kaatohenget. En edes tunne ketään, joka olisi niin kaatohenkien perään, että hän laukkaisi pitkin ja poikin Suomen maata. Tänään Rovaniemellä, huomena Lappeenrannassa, ylihuomenna Turussa ja niin edelleen.

    Miksi ihminen haluaa hurmoskokemuksia ? Siellä ihmisen sisällä voi olla haava, joka kaipaa kosketusta. Tämä maailma on niin kova ja jäätävä, meillä on toisiamme kohtaan niin vähän rakkautta, että meidän sydämemme on jäätynyt. Joku voi jäädä kaatumiskokemukseen, koska hän siinä saa jotain, joka rikkoo sitä jäätä sieltä sydämestä.

    Jos meillä olisi toisiamme kohtaan rakkautta, ei kukaan juoksisi etsimään sielullisia kokemuksia. Mutta, kun viha roihuaa kaikkialla, meistä on tullut tunteettomia puupökkelöitä, me etsimme rakkautta hinnalla, millä hyvänsä.

    Joku voi saada rukoustilanteessa kokemuksen Jumalan rakkaudesta. Hän voi kokea, että hän on arvokas Jumalan silmissä. Kun ihminen kokee olevansa "ei mkään" ja etsii, että joku arvostaisi, hän voi saada rukoustilanteessa kokemuksen, joka parantaa hänen rikkimennyttä sydäntään. Jos hän kaatuu, siinä hän voi siinä lattialla maatessaan tuntea Jumalan rakkautta.

    Minä näin unen. Kelluin valtameressä. En nähnyt maata missään. Huomasin, että lähellä hyppi delfiinejä korkealle. Kun kelluin siinä, tunsin valtavan rauhan ympäröivän minua. Minä vain ihastelin delfiinien hyppelyä ja nautin olostani. Heräsin ja ihmettelin untani, se oli niin todentuntuinen. Vaikka olin keskellä merta, en pelännyt ollenkaan. Mietin sitä unta ja mieleeni tulivat sanat: Armon meri. Minä kelluin armon meressä ja Jumalan rakkaus ympäröi minua.