Monkki

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1176

  1. Mitä sitten ? Kuinka monta % luterilaisista on uskossa Jeesukseen. Minä tiedän monta ystävääni, jotka ovat luterilaisia, mutta eivät välitä Jeesuksesta ollenkaan.
  2. Minä en ole katsellut Kenneth Copelandin kokouksia. En ole katsellut myöskään Heidi Bakerin kokouksia. En halua katsella sellaisia julistajia, jotka eivät julista raamatun sanaa.

    Joskus olen ostanut kirjan ja alkanut lukea sitä. Sitten olen huomannut, että siinä on raamatun vastaista kirjoitusta. Silloin olen laittanut kirjan paperinkeräykseen.

    Miksi olen pilkkaaja ? Kerro minulle, että voin tehdä parannusta. En halua pilkata ketään. Minulla on oikeus omaan mielipiteeseen, niin kuin sinullakin. Minä en tunne sinua, etkä sinä tunne minua, silloin meidän on vaikea sanoa mielipiteitämme toisistamme.

    Siitä on vuosia, kun kävin Järvisen kokouksessa. Minusta se oli hyvä kokous. Hän piti hyvän saarnan, siellä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi ollut erikoista, esim. erikoisia ääniä rukouksen aikana. Hän oli silloin Hollolassa. En ole häntä katsonut youtubessakaan pitkään aikaan.
  3. Kun olin nuori ja en ollut uskossa Jeesukseen, minä inhosin sinun kaltaisiasi ihmisiä. Aina haukkumassa muita, aina kaikki muut ovat väärässä, sinä vain olet oikeassa. Kaikki muut, jotka eivät ajattele niin kuin sinä, ovat väärässä. Minä todella inhosin sinun kaltaisiasi ihmisiä. Sinun kaltaiset ihmiset ajoivat minut pois Jeesuksen luota, kun nuorena etsin Jeesusta elämääni. Silloin tuli sinun kaltaisiasi ihmisiä ympärilleni ja he tappoivat kaikki haluni tulla uskoon.

    En viitsi kirjoittaa, mitä ajattelin sinun kaltaisistasi ihmisistä silloin, ne olivat hyvin pahoja ajatuksia. Kun Jumala kutsui minua Jeesuksen luo ja sain tulla uskoon, ajatukseni muuttuivat. Minä nyt säälin sitä vihan määrää, mitä sinun kaltaisillasi ihmisillä on. Eikö Jumalan rakkaus ole saanut yhtään pehmittää sydäntäsi. Vietäkö vihaat kaikkia niitä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ?

    Jumala antoi meille sanansa ja sieltä me voimme ammentaa elämän leipää, että jaksamme elää täällä maan alhoissa.

    Kun olin nuori, minua ärsytti kirkkokomennossa, kun piti aina toistaa papin kanssa Herran siunaus ja Isä meidän rukous. Se oli silloin minusta pakkopullaa. Mutta nyt olen opetellut ne hepreaksi ja on ihanaa lukea ne. Näin ihminen muuttuu, kun Jeesus saa muuttaa ihmistä. Vihan tilalle tulee rakkaus ja halveksunnan tilalle tulee ymmärtämys. Mutta se vie aikaa, mutta hiljalleen rakkaus tulee vihan sijaan ja halveksunnalle saa jättää hyvästit. Sen muutoksen tekee Jeesus.
  4. Kerro, koska minä olen harrastanut sodomiaa.
  5. Mitä tarkoitat sodomialla ? Mitä tarkoitat, että useamman kerran kylvetetty haluaa vauvoja. Selitä selvästi, mitä tarkoitat kirjoituksellasi.

    Minä haluan seurata raamatun sanaa, se on minulle Jumalan pyhää sanaa. MInä en halua palvella epäjumalia, en parhamia, en Lutheria, en halua nostaa ketään ihmistä korokkeelle. Me ihmiset olemme vain savea, me olemme kaikki syntisiä ja pahoja. Sen tähden Jeesus meni ristille, että hän avasi tien Jumalan luo. Hän kärsi kuoleman ja hänen pällään oli syntimme ja Jumala tuomitsi ne siellä.
  6. Minä en ole koskaan ollut kokouksessa, missä olisi kuullut eläinten ääniä, ei edes norsun törähdyksiä. En tiedä, missä kokouksessa sinä olet ollut.

    Mistä tiedät, miten paljon rahaa pyörii toiminnassa ? Seurakunta tarvitsee rahaa, mistä maksetaan palkat, sähkö, lämpö, vesi ja muut menot.
  7. Olen käynyt Paavo Järvisen kokouksissa, mutta ei silloin ole ollut tuollaista, mitä kirjoitit. Kävin ruokoiltavanakin ja Paavo Järvinen rukoili puolestani. Hän sanoi, että Jumala parantaa minun alemmuudentunteeni. Ja Jumala on parantanut minut siitä. Ennen olin kuin maan matonen ja annoin kaikkien ihmisten pyyhkiä jalkansa minuun, tein kiltisti ihmisten mielen mukaan. Mutta ei siellä kiljuttu eikä kukaan nainen vääntelehtinyt. Eikä kukaan haukkunut kuin koira eikä naukunut kuin kissa, ei kuulunut myöskään norsun törähdyksiä eikä hevosen hirnumista.

    Meitä ihmisiä on kaikenlaisia, minä hämäläisenä en oikein meinaa ymmärtää savolaisia. Tätini on savolainen ja hänen käytöstään en meinaa ymmärtää. Jos joku on luonteeltaan iloinen, minulta meinaa palaa käämit hänen kanssaan, mutta minun pitää ymmärtää, että me ihmiset olemme niin eri luontoisia. Enhän minä voi vaatia, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin minä.

    Minun ystäväni kuuluu Lammen helluntaiseurakuntaan, täytyy kysellä, millaista menoa siellä on. Hän on hyvin rauhallinen luonteeltaan ja olisi kyllä kertonut, jos Lammilla olisi tuollaista, mitä kirjoitit.
  8. En ole koskaan kuulut siinä seurakunnassa, missä käyn, pilkattavan kristittyjä ja protestantteja.

    Tietysti voisin pilkata esi-isääni ja äitiäni, jotka murhasivat miehen ja heidät teloitettiin, voisin pilkata siitä, että he luterilaisena syyllistyivät murhaan. Mutta minä säälin häntä ja hänen vaimoaan ja heidän lapsiaan. Heillä oli monta lasta, nuorin oli 4-vuotias, kun heidät mestattiin. Lapset joutuivat kärsimään paljon vanhempiensa tähden. Eivät olleet minun esivanhempani esimerkillisiä luterilaisia. Mutta en minä yleistä, että kaikki luterilaiset ovat murhaajia, vaikka esivanhempani olivatkin.

    En ole koskaan kuullut, että me ahdistelisimme lapsia. Minusta pedofiilit ahdistelevat lapsia.
  9. Kun poikani kastettiin, siellä oli vesi, mutta Henkeä ei ollut. Me kaikki, vanhemmat ja kummit, emme olleet uskossa. Mieheni ja minä annoimme kastaa poikamme tavan mukaan. Koska se oli tapana, että lapset kastettiin. Se oli vain meille tapa, ei mitään muuta.

    Minun esi-isäni ja -äitini murhasivat miehen. Heidät teloitettiin. Kun heidät kastettiin, uudestisynnyttikö Jumala heidät ja loi heidät kokonaan uudeksi. Miksi he uudestisyntyneinä menivät murhaamaan ihmisen. Miksi, osaatko sinä sanoa.
  10. Kyllä minun pitää tunnustaa, että eläimet ovat minulle rakkaampia kuin ihmiset. Kun katselen eläimiä, sydämeni meinaa pakahtua onnesta. Tänään katselin, kun kanat nokkivat kupista salaattia ja ei voinut kuin onnellisena hymyillä niille. Usein katselen Youtubesta eläinvideoita. Siellä on myös videoita, joissa näytetään kaikenlaista julmuutta, mutta niitä en halua katsella. Siellä on hylättyjä koiria ja kissoja, laihoja koiria, jotka on jätetty oman onnensa nojaa kiertelemään maita ja mantuja. Siitä iloitsen, kun joku pelastaa niitä.

    Lehdistä saa lukea hyvin usein ihmisten julmuuksista. Jotenkin olen väsynyt ihmisten julmiin tekoihin ja en pysty rakastamaan ihmistä niin kuin eläintä. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita. Jos minun tekee mieli lyödä jotain, minä voin valita, lyönkö vai en.

    En tahdo kenellekään ihmiselle pahaa, mutta olen siinä suhteessa mennyt niin rikki, että en voi luottaa moneenkaan ihmiseen. Olen saanut liian paljon lyöntejä, että voisin luottaa.

    Minulla ei ole nyt koiraa eikä kissaa. Mutta iloni oli se, että kissani tuli syliini ja sain pitää sitä hyvänä. Silloin, kun minulla oli koira, se tuli aina iloisena minua vastaan. Ehkä olen niin rikkonainen, etten pysty olemaan ihmisten kanssa, koska pelkään niin paljon lyöntejä, joita voi tulla ihmisten puolelta. Minä varaudun jo ennakkoon, että kohta sieltä tulee lyönti. Sen takia kartan ihmistä.

    Vaikka rakastankin eläimiä, en halua palvoa niitä. Ne ovat vain tuottaneet minulle niin paljon iloa elämäni aikana ja vieläkin.

    Jumala on paljon parantanut minua. Enää en lähde karkuun ihmisiä ja pystyn heidän kanssaan olemaan. Mutta rakkaus ihmisiä kohtaan on hukuksissa. Ehkä se joskus löytyy.
  11. En kertonut, että olisin palvonut eläimiä. Rakastaminen ei ole samaa kuin palvominen, ainakaan minun mielestäni. Mutta eläimet ovat minulle rakkaita.
  12. En palvo ketään ihmistä, en Niiloa enkä Lutheria, enkä paavia.

    Oletko käynyt kaikissa helluntaiseurakunnissa kuuntelemassa, että voit sanoa noin. Itse olen kuullut saarnoja, miten elää Jumalan sanan mukaan. Jos ei ole niin ollut, että olemme opetelleet kymmenen käskyä ulkoa, niin sydämessämme tiedämme, miten elää niiden mukaan. Mutta myös sen tiedän, että en pysty elämään niiden mukaan. Ensimmäinen käsky jo laittaa minut pienelle paikalle: Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi. Miten minä, joka en osaa rakastaa, miten minä pystyisin rakastamaan Häntä. Sitä vain tahtoo rakastaa, mutta mistä sen puristaa itsestään, kun minussa ei ole rakkautta. Mutta tahdon rakastaa Häntä kaikesta sydämestäni ja tahdon rakastaa Jeesusta kaikesta sydämestäni.
  13. Minä otin nimimerkin Monkki, koska minulla oli koira, jonka nimi oli Monkki. Se oli minulle hyvin rakas.

    Ei ole tarkoitus mainostaa mitään.
  14. Olet oikeassa. Jeesus Kristus ainoastaan pelastaa. Minä tunnen esim. uskovia luterilaisia, vapaakirkollisia, baptisteja, metodisteja ja katolisia. He kaikki tuntemani ovat Jeesuksen ottaneet elämäänsä.

    Minä en ainakaan ole koskaan edes uskonut, että ainoastaan helluntaiseurakunta pelastaa. Syy, että liityin helluntaiseurakuntaan, oli se, että halusin hengellisen kodian, missä voin kuunnella Jumalan sanaa.

    Minä pelastuin, koska otin Jeesuksen vastaan elämääni.
  15. Jos jollain on motiivina käännyttää luterilaisia helluntaiuskoon, hän on ymmärtänyt evankeliumin väärin.

    Kyllä sydämessä pitäisi olla motiivina, että ihmiset löytäisivät Jeesuksen elämäänsä. Ei meitä pelasta luterilaisuus, ei helluntailaisuus, ei mikään seurakunta, meidät pelastaa ainoastaan Jeesus Kristus. Hän kuoli ristillä ja kantoi meidän syntimme, että meillä olisi iankaikkinen elämä.

    Jeesus on ainoa tie Isän Jumalan luo. Ei ole muuta tietä.

    Kun mieheni oli kuolemaisillaan sairaalassa, tunsin pahuuden voimat hänen luonaan. Minun kaksi ystävääni tuli sairaalaan rukoilemaan hänen puolestaan, toinen oli luterilainen ja toinen helluntailainen. Taistelu oli kova. Jossain vaiheessa toinen ystävistäni näki näyn, että enkeli oli mieheni pääpuolella. Mieheni heräsi ja kysyin häneltä, haluaako hän ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Hän ei jaksanut puhua, hän nyökkäsi minulle. Uskon, että hän silloin otti Jeesuksen vastaan. Seuraavana yönä hän kuoli. Ei siinä tullut mieleenkään, että minun pitää saada hänet helluntailaiseksi, siinä oli ajatus vain, että hän ottaisi Jeesuksen vastaan elämäänsä, ennen kuin hän kuolisi.
  16. Minä en ole oikea ihminen tuomitsemaan toisia. Me olemme vastuussa Jumalalle puheistamme ja teoistamme.

    MInä tiedän, että Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Onneksi minun ei tarvitse tulla sinulta kysymään, olenko Jeesuksen oma. Minä tiedän itse, että olen Hänen omansa. Hän on minulle kaikki.

    Sehän se on, että me ihmiset olemme vajavaisia ja niin rikkinäisiä ihmisiä. Rikkinäisyys tekee paljon pahaa jokaisessa seurakunnassa. Alemmuudentunne esim. tekee ihmissuhteissa paljon hallaa. Sisimpäni oli haavoilla ihmisten julmuuden tähden, mutta Jumala on armossaan paljon parantanut niitä haavoja. Hän on myös näyttänyt, miten paljon pahaa minä itse olen aiheuttanut toisille ihmisille. Sen jälkeen, kun olin nähnyt totuuden itsestä, on mennyt halu tuomita toisia ihmisiä. On oppinut näkemään toisen ihmisen särkyneenä saviastiana, joka kipeästi etsii hyväksymistä sellaisena kuin on. Vajaana, epätäydellisenä. Minäkin etsin ihmistä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, mutta en löytänyt. Näin vain ihmisiä, jotka sanoivat, etten saisi olla sellainen kuin olin. Se satutti. Mutta sitten löysin Hänet, joka ojensi rakastavan kätensä minua kohti ja sanoi, että kelpaan Hänelle sellaisena kuin olen. Se oli sellainen hetki, joka antoi minulle ihmisarvon. Sain olla se, joka olin. Minun ei tarvinnut olla rohkea, sain olla arka ja herkkä. Sain luvan olla aivan toisenlainen, kuin tämä maailma vaatii.
  17. Miten olet päässyt minun pääni sisään ? Haluaisin tietää. Miten tiedät ajatukseni ?

    1. Uskon pääkohde on minulla, että Jeesus Kristus on kuollut minun syntieni tähden ristillä. Kun otin hänet vastaan elämääni ja tunnustin syntini, sain tulla Jumalan lapseksi.

    2. Minä uskon, että Jeesus hakee seurakunnan ennen vaivan aikaa. Mutta, jos näin ei tapahdu, olin väärässä. Silloin rukoilen, että me uskovaiset kestämme vaivan ajan. Se, että nyt uskon siihen, että Jeesus hakee omansa ennen vaivanaikaa, ei vie minulta pois pelastusvarmuutta. Olen Jeesuksen oma, tuli Jeesus hakemaan omansa ennen vaivan aikaa, sen keskivaiheilla tai myöhemmin. Usko, milloin ylös tempaaminen tapahtuu, ei vie minulta pelastusvarmuutta pois.

    3. Kun tulin uskoon vuonna 1981, kävin helluntaiseurakunnassa kokouksissa. Kukaan ei tullut minulle sanomaan, että minun pitäisi mennä kasteelle. Ajatus kasteelle menosta tuli syksyllä minulle ja silloin ilmoittauduin kasteelle.

    Minut oli kastettu kuukauden vanhana ja kun lähdin töihin, jouduin luterilaisen kirkon rahoittajaksi. Helluntaiseurakunnassa annan sen summan, minkä haluan, minua ei ole koskaan pakotettu antamaan ilman omaa tahtoani rahaa. Oli aika, kun mieheni kuoli ja minulla oli todella vaikea rahatilanne, en voinut antaa seurakunnalle paljon mitään. Kaksi poikaani opiskeli ja minulla oli velkaa ja jäin työttömäksi, silloin ei ollut paljon rahaa annettavana seurakunnalle, hyvä, kun sain maksettua velkoja, sain ostettua ruokaa. Mutta Jumala piti huolen, että selvisin siitä ajasta.

    4. Jumala alkoi vetää minua Jeesuksen luo. Minua esti aluksi se, että mieheni oli erittäin uskonvastainen. Ajattelin, että meille tulee avioliittoon vaikeuksia, jos tulen uskoon. Mutta Jumalan kutsu muuttui aina vain kovemmaksi ja viimein tuli se päivä, jolloin halusin antaa elämäni Hänen käsiinsä, joka ristillä kantoi minunkin syntini ristillä.

    5. Kun tulin uskoon, tiesin, että olen syntinen. En uskonut kuitenkaan, että olen syyllinen isäni ja äitini synteihin. Olin tehnyt itse ihan tarpeeksi syntiä, etten tarvinnut esi-isieni syntejä Nooaan asti miettiä.

    En halua koskaan polkea kymmentä käskyä lokaan. Ne on Jumala antanut meille suojaksi, että niitä noudattamalla voisimme elää täällä maailmassa. Niissä käskyissä on perusta ihmisen elämälle, suhde Jumalaan ja suhde ihmisiin. Jos me pystyisimme niitä noudattamaan, kuinka ihana paikka tämä maailma olisikaan asua.
  18. Kiitos sanoistasi, ne lohduttavat. Kun kirjoitin, ne ajat tulivat mieleeni taas niin elävinä. Se pelko, kun oli äidin kanssa. Kuinka kadehdinkaan lapsia, joilla oli hyvä suhde äitinsä kanssa. Nykyään olen onnellinen, kun näen lapsen ja hänen äitinsä ja näen heidän välillään olevan rakkauden.

    Siunausta
  19. Lapsuuteeni oli elämistä pelossa. Pelkäsin äitiäni. Hän potki ja tukisti minua. Jos kaaduin, hän löi minua. Kerran hän veti minua tukasta rappusia ylös kotiin. Hän haukkui usein. Minun paikkani pienenä oli ison tuolin takana, etten vaan ollut äitini tiellä. Siellä oli hyvä olla yksin, ettei äiti näe.

    Kun tulin isommaksi, pelkäsin kakkia ihmisiä ja samalla vihasin. Pelko ja viha olivat ympärilläni. Äiti kerran sanoi, että hän tappaa itsensä, jos vien poikani hoitoon hänelle. Hän sanoi, kuinka huonosti olen kasvattanut poikani, kun hän taas oli kasvattajana erinomainen.

    Äitini tuli uskoon myöhemmin ja hän muuttui, mutta minun pelkoni häntä kohtaan ei hävinnyt. Se pysyi minulla hänen kuolemaansa asti.

    Ei ihme, että yritin itsemurhaa, mielenterveyteni oli mennyttä. Mietin vain keinoja, miten tappaa itseni. En halunnut elää.

    Kun tulin uskoon, mielenterveyteni parani. En halunnut enää kuolla. Elämäni ei muuttunut helpommaksi, mieheni sairastui ja kuoli. Usko Jumalaan auttoi silloin.

    Minun mielenterveyteni meni siitä syystä, että äitini oli niin ankara. Minä olisin kaivannut häneltä välittämistä. Onneksi kuitenkin isäni pystyi sitä antamaan, etten ihan tuhoutunut.
  20. Joskus olen ajatellut, onko täällä maailmassa montakaan tasapainoista ihmistä. Kyllä meillä jokaisella on ne heikot kohtamme. Kyllä me kaikki olemme aika rikkinäistä porukkaa.

    Usein ne, jotka tulevat uskoon, ovat niitä rikkinäisiä, jotka eivät meinaa maailman keskellä pärjätä. Olen usein ajatellut, kun rikkinäinen kohtaa toisen rikkinäisen, ei siitä aina hyvää seuraa. Jos molemmilla on sydämessään haavoja, joita maailma on tehnyt, niin molemmat oirehtii ja ei välttämättä löydy yhteistä säveltä. Jos minua joku satuttaa, usein se johtaa siihen, että minäkin tahdon satuttaa. Siitä se sitten lähtee. Kumpikin haluaa satuttaa toista. Kun minua on haavoitettu niin, että minun sydämeni vuotaa verta, haluanko ehdoin tahdoin, että joku lyön puukkonsa minun verta vuotavaan sydämeeni.

    Minä olen löytänyt ystävän, jonka kanssa voimme jakaa kipeyttämme. Vaikka olemme molemmat vereslihalla, voimme käydä kipujamme yhdessä läpi. Välillä toinen puhuu ja toinen kuuntelee ja sitten toisinpäin.

    Toivoisin, että kaikki särkyneet löytäisivät ystävän, jonka kanssa voisi käydä kipujaan läpi. Se auttaa, kun saa jakaa oman sydämensä tuskaa toiselle. Meitä on rikottu ja me olemme rikkoneet toisia. Voi, kunpa meillä olisi rakkautta toisiamme kohtaan.
    21. 16 / 59
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt