- Ritariperhosesta kirjoitti Eliaana. Samanlainen perhonen lennähti avonaisesta pation ovestani sisään eilen. Kovasti koetin huiskimalla ohjata sitä ulkoilmaan, avasin kaikki tuuletusikkunatkin, mutta ulos en sitä saanut. Lenteli aikansa siinä olohuoneessa, kunnes ilmeisesti väsyi ja pysähtyi katonrajaan siivet supussa. Menin sitten pation ovelle ja siellä ulkopuolella lenteli toinen samanlainen perhonen, joka oli jo aikeissa lennähtää ovesta sisälle myöskin. Sain kuitenkin ohuen valoverhon vedettyä oviaukon eteen, joten sisälle se ei päässyt. Se jäi kuitenkin lentelemään piha-alueelleni.
Siitä tuli mieleeni, että pariaanko etsii, ihan surku mielessä kävi. Siispä hain läpinäkyvän juomalasin ja palan talouspaperia ja kiipesin tikkailla kohti katonrajaa jossa perhonen vielä oli. Sain kuin sainkin sen ujutettua lasiin ja kiireen vilkkaa kannoin sen ulos ja päästin vapauteen. Sitä toista perhosta en kyllä nähnyt enää, mutta tämä pelastamani perho lähti nopsaan lentoon.
Tälläinen pelastusoperaatio tällä mummolla eilen, mutta hyvä mieli siitä jäi, ja toivottavasti perhoset löysivät toisensa! - Olipa ihana juhannus! Saaressa oltiin ja meriretkiä tehtiin. Mukana oli myös pojan tytär ja mies 6 vuotiaan pojan ja 3 vuotiaan tyttärensä kanssa. Voi sitä iloa ja riemua, kun kun saivat yllinkyllin rantavedessä telmiä, isomummo myös vesileikeistä nautti, uskaltauduin myös lasten kanssa uiskentelemaan ja hyvin kaikki tarkeni. Lapsilla liivit ja vesilelut, ja kun iltapäivällä vielä oltiin laiturilla onkimassa, oli kaikkien päivä täydellinen, kalojakin saatiin. Olivat vaan niin pieniä, että kasvamaan mereen ne viskottiin.
Kylässä käytiin naapurisaaren uutta pytinkiä ihastelemassa, mansikkakakkua maisteltiin ja lapsille vielä namijäätelöt veneeseen annettiin. Mukava oli tavata pojan kaveri kolmen vuosikymmenen jälkeen. Vielä tunnettiin toisemme, eihän ne vuodet niin paljon muutosta tee!
Kyllä se meri-ilma ja vierailut iltasella tuntui, unta ei tarvinnut yhtään odottaa. Kun päänsä pielukselle laski, niin jo untenmailla olivat kaikki.
Tänä aamuna vielä kotosängyssä nukuin kymmeneen saakka, pikkuhiljaa rupean arkipäivään sopeutumaan, tyytyväinen olen juhannukseeni.
Toivottavasti muillakin on hyvin mennyt ja iloa olette päiviin saaneet. Jaksetaan sitten taas tätä arkea elää!! - Täällä kävi pieni haveri, kun vierailtiin ystävättären mökillä. Siellä pihakeinu, jossa istuskelin ja nautin aurinkoisesta säästä, oli syynä siihen kun tuo rakas karvaturrini koetti myös hypätä samaan keinuun. Hyppy epäonnistui ja koiran tassu jäi keinulautojen väliin ja illalla kotiin tultuamme koira rupesi ontumaan jalkaansa. Siitä sitten eläinlääkäriin, joka totesi kynnen vaurioituneen , onneksi ei mitään murtumaa ollut jalassa. Mutta sen verran jalka kipeytyi, että lääkekuurille ressukka joutui. Samalla tietysti lenkkeilyt jäivät, lyhyesti pistäydytiin koiran tarpeille ulos, joten oma lenkkeilyni on myös jäänyt kun hoivaan tuota kaveriani.
Nyt näyttää jo siltä, että jalka on jo paljon parempi, taitaa kuitenkin juhannussuunnitelmani toteutua, kun kutsu saareen on käynyt.
Sitä meren äärellä olemista ja veneilyä olenkin kaivannut kun harvemmin enää pääsen nauttimaan sellaisesta.
Mukavaa juhannusta toivottelen kaikille, muistakaa juoda vettä tarpeeksi, kun tätä lämpöä tuntuu piisaavan! - Ah, ihanuutta! Istuskelin pihallani ja kuuntelinSchönebrunnin kesäkonserttia, joka kuului sisätiloista televisiosta, suljin silmäni ja kuvittelin olevani mukana siinä kauniissa puistossa.
Musiikki on minulle tärkeää, tuo mielenrauhan kun saa kuulla mieltä ja sielua hivelevää upeata musiikkia. Vaikka lämpötila hivelee kolmeakymmentä astetta niin pieni tuulevire kuitenkin vilvoittaa ja antaa iholle sopivan lämmön ja nautinnon kaikille aisteille.
Toivottavasti juhannussääkin olisi samanlainen. Olen saanut kutsun poikani saarimökille koko juhannuksen ajaksi, siispä pääsen veneajelullekin , jota suorastaan rakastan. Poika ehdotti, että meidät on kutsuttu myös lähisaareen, jonne hänen lapsuusaikansa poikakaveri on rakennuttanut kesähuvilan perheelleen. Enpä ole vuosikymmeniin tätä poikaa tavannut, mielenkiinnolla odotan nähdä ja vieläkö tunnemme ulkomuodosta toisemme, vai onko molemmille ikä jo tehnyt tehtävänsä.
Tällaista mukavaa siis tiedossa, hyvä kun mukaan pääsen.
Mukavaa oloa muillekin toivon! - Tähän ikään päästessä ( 80) on turhaa edes ajatella jotain painonpudotusta. Sitten kun/jos ne ikävät sairaudet iskevät on parempikin olla lihaa luiden päällä.
Olen kauan sitten jo lopettanut painoni tarkkailun, syön mitä mieleni tekee ja liikun säännöllisesti, joten painoni on mielestäni ihan hyvissä lukemissa.
Ja pieni pyöreys tässä iässä on pelkkää plussaa, ryppyjäkin vähemmän kuin langanlaihoilla ystävättärilläni, jotka miltei laskevat joka suupalansa.
Jaksan hyvin kantaa kiloni, se on pääasia! - Tänä aamuna, kun tavanomaiselle lenkille lähdettiin, niin lisää ihastelua toi raikas kesäsade, joka tuntui iholle ihan antavan uutta hehkua ja samettisuutta. Kuinka voikaan lämpimässä kesäsateessa kävellessä aistia sen nautinnon, jonka se mielelle ja koko kropalle tuo!
Eilinen päivä oli minulle muutenkin puuhapäivä, kaikenlaista tapahtumaa mahtui päivään ja pisteenä ii:n päälle oli kun ystävieni kanssa pääsin veneajelulle. Sitä herkkua
ei nykyään paljoa ole tarjolla, kun kaikilla on omat menot perheittensä kanssa.
Naantalin Särkänsalmen rannasta lähdimme ajelemaan Teersalon rantaan, jossa pistäydyimme syömässä pitsat ja vielä juotiin kahvit päälle. Terassille riitti asiakkaita yllinkyllin, ja venepaikat olivat täynnä erikokoisia veneitä ja vesijettejä. Nuoriso noilla jeteillä ajelee ja saavat aallot nousemaan kun niillä ajokeillaan huristelevat .
Illan tullessa oli mukava kömpiä petiin, ja uni tuli heti kun koko päivän raikkassa meri-ilmassa olimme viettäneet. Koirakin nukkui aamulla kymmeneen saakka, normaalisti herättää minut viimeistään kahdeksan aikaan. Mutta mieluisa oli päivä ollut sillekin, eihän sitä tuommoisia tapahtumia usein ole.
Tänään sitten sadetta pidetään ja nautitaan siitä sateen ropinasta.
Mukavaa päivää kaikille! - Oi mikä ihana aamu jälleen!
Ukkosen jälkeen ilma on vielä raikas, tuuli leppoisa ja juhannusruusut kukkii, niin kuin monet muut vanhan hyvän ajan kasvit! Koirareittini kulkee erään vanhan, hylätyn kartanon pihan poikki, ja siellä niitä ihania, meikäläiselle jo koulukasvistoon aikoinaan keräämiä kasveja riittää.
Olisipa hienoa päästä ajassa taaksepäin siihen aikaan, kun kartano patruunoineen eli parhainta aikaa. Erilaisten kasvien määrästä päätellen omistajat rakastivat puutarhaansa, koska vieläkin lukuisat tutut kasvit nostavat päätään eri aikoina kesän kuluessa.
Tuo minun karvaturrinikin viihtyy kyseisessä paikassa, taitaa olla oiken kukkaistyttökoira, kun niin paljon siellä on erilaisia tuoksuja ja hajuja!
Nyt on liian kuumaa päivällä lenkkiä tehdä, joten aamutuimaan on paras aika tutkia niitä lukuisia tuoksuja niin mummon kuin koirankin!
Pihlajankukat jo vaihtavat väriään, kukinnoista päätellen tulee runsas pihlajanmarjavuosi.
Voi että , tätä ihanuutta kun kestäisi pitkään, sielu ja ruumis lepää näitä upeita päiviä eläessä!
Samaa nautinnollista päivää toivottelen kaikille!😍😎 - Joka aamu mukillinen kahvia maidolla, kaurapuuro myös maidon kanssa.Pari viipaletta Vaasan ohutta ruispalaa merisuolatun flooramargariinin ja emmentaalijuustosiivun kera. Tomaattisiivut lisänä myös. Näillä eväillä pärjäänkin iltapäivään tyytyväisinä mielin. Elikkä en kaipaa mitään erikoisuuksia, pääasia on vatsan täyttäminen !
- Huomenta päivää palstalle!
Olipas eilen oikein kunnon ukkosilma, salamoi ja jyrähteli niin, että ihan mummoa pelotti!
Täällä palstallakin taitaa väliin salamoida,kun kovin räiskyvä tekstejä esiin pukkaa!
Mutta väliäpä sillä jos tyylistä tykkää.. minä itse olen enempi rauhaa rakastava, joittenkin mielestä ehkä tylsä tyyppi...!
No, näitä koirajuttujahan enimmäkseen kirjoittelen, kun yksinäistä päivää yleensä viettelen.
Parina päivänä tässä on kyllä puhelin pirissyt kiitettävästi ja mieluisia vieraitakin käynyt, joten eipä ole nyt valittamisen aihetta siitäkään asiasta. Ihan saunavieraitakin kaupungista käynyt ja vilvoittelut pihalla olivat mieluisia, kun taloyhtiöidensä sauna-ajat niin lyhyitä, eikä kaupunkialueella pihalla ilkeä istuskella, näin sanoivat nämä vieraani.
No, tämä viesti riittäköön minulta, kunhan osallistuin ja tervehdin palstan mukavia kirjoittelijoita! - No niin, se on sitten virallisestikin kesä!
Tuossa kello kymmenen tienoilla, kun lähdin koiralenkille, niin lokit kaartelivat ja kirkuivat, pääskyt tekivät huimia syöksyjä taivaalla, muittenkin lintujen sirkutus ja liverrys täytti ilman, ja kaikkein kovin kirkuna ja ilonhuudot kuuluivat läheisen koulun pihalta, josta suuri lauma oppilaita ryntäsi ovesta ulos onnesta huutaen riemurinnoin.
Ai, että tuli mieleen oman aikani koulun päätös. Vaikka oli perheessä köyhyyttä, niin kaunis koulunpäätösmekko oli hankittu , iso valkoinen rusetti päässä ja kiitettävin arvosanoin saatu todistus kädessä juostiin kotiin näyttämään äidille todistusta. Ja sen jälkeen pihalle kavereitten kanssa nauttimaan vapaudesta.
Sama ilo ja riemu tämän päivän koululaisilla, mutta hiukan oudolta tuntui, kun pääsin lenkilläni keskuspuistoon, niin siellä pari tummaihoista koulupoikaa huutelivat perääni ja kun kysyin mitä sanoivat, niin rahaa pyytelivät.
Koskaan ennen en tällä tielläni ole törmännyt moiseen, hieman ankeaksi tuli oloni, kun sanoin,ettei minulla ole kolikkoakaan mukana, niin sadattelivat perääni ja pyörien kanssa lähtivät samaan suuntaan kuin minäkin. Huomasin, että pysäyttelivät useampia vastaantulijoita, ehkä samoin pyynnöin.
No, kesäloma kuitenkin heilläkin, toivon, ettei ikäviä kokemuksia elämänpolku heille anna, helposti moni nuori sortuu väärälle polulle elämässään.
No, tämmöinen tapaus, mutta nautinnollista kesää toivottelen kaikille! - Aikalailla samoja ajatuksia tuosta lukemisen innosta, keskittymiskykyni on nykyään aika huono verrattuna entiseen. Ennen koronaa kävin kerran kuussa kirjastossa ja pari kirjaa pystyin mukavasti lukemaan, kirjavinkkejä monesti sain täältä kirjojen suurkuluttajilta. Mutta nykyään en saa yhtäkään kirjaa loppuun, onko tämä liika yksinolo tukahduttanut mielenkiintoni moniin ennen niin mukaviin asioihin?
Tällaisia ajatuksia on päähäni iskostautunut, ja niitten ajatusten myötä masennus on nostanut päätään.
Viimeksi kun kirjoitin tänne sain sinulta Makriina minulle osoittamastasi viisaasta lauseesta päivääni ihanan oivalluksen, jota nyt olen koettanut työstää ajattelumallissani. Viisaita sanoja roppakaupalla piili niissä sanoissasi, siitä suurkiitos.
Tämä palsta on tuiki tärkeä vanhan yksinelävän ihmisen mielelle, koska usein ihminen ikävystyy pitkistä yksinäisten päivien kuluista. Aina ei viitsi purkaa huoliaan ja tuntojaan jälkipolvillekaan. Heillä on ne omat perhe- ja työasiat, jotka jo kuormittavat heidän arkeaan, joten nautitaan siitä, että täältä saa sitä paljon puhuttua vertaistukeakin omiin turhautumiinsa.
No, nyt lopetan tämän turhan juttuni ja lähden mieltäni virkistävälle lenkille, auringon paisteeseen ihailemaan luontoa.
Aurinkoista iltapäivää kaikille palstalaisille! - Huomenta taas!
Olen ollut muutaman päivän alavireinen, vaikkei mitään varsinaista syytä ole ollutkaan. Kaikenlaisia turhia ajatuksia tulee mieleen, toivonkipinää elämänmenoon odotan tapahtuvaksi, mutta vaikealta tuntuu löytää toisinaan, kun lööpit ja uutiset suoltavat yhtenään ikäviä uutisia tuutin täydeltä.
Olenkohan vain tympääntynyt yksinoloon, yhtenään on mielessä, että seurankipeä olen.
Eihän ne minun jälkeläisetkään ehdi tätä mummoa paapomaan, omissaan on ihan tarpeeksi työn ja velvollisuuksien ohella.
Itsekseni pohdin näitä olojani, mutta taitaa olla vain turhanpäiväisiä ajatuksia, hennon luonnon vihreyden keskellä...
No, onneksi minulla on tuo karvaturri olemassa, joka vaatii joka päivä sen ulkoiluannoksen, ja luonnossa liikkuminen tuntuukin parhaalta lääkkeltä lievään masennukseen, eli ilmeisesti tämä on vain kevätmasennusta?
Täältä palstalta luen päivän kirjoitukset, onneksi hyvät kirjoittajat antavat mieleistä luettavaa ja samalla tuntuu kuin ystävän viestejä lukisi.
Joten tarpeellinen on tällainen vanhusten oma nojatuoli, kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Skillanille, joka jaksaa vetää tätä ketjua.
Tällaista vähän alavireistä päivää tällä mummolla tänään, mutta eiköhän se siitä käynnisty parempaan kun taas ulos lenkille koiran kanssa lähden.
Mukavaa oloa kaikille toivon. - Iltapäivää!
Rupesihan se aurinko sentään paistamaan, vettä tihuutteli aamupäivän , joten pikalenkin käväisin koiran kanssa. Eikä sekään ilmasta pitänyt, vaikka koiranilma olikin, kiiruusti kääntyi pihalle päin ja turkkiaan pudisteli vinhasti!
Viime viikolla neidiltä leikattiin paksu talviturkki, niin muutti muotoaan, moni vastaantulija luuli minun pennun kanssa kulkevan.
Kampaajan käsittelyssä kävin minäkin, nyt ollaan sitten niin freesejä, että. Kyllä se kampaajalla käynti kummasti piristää, vaikkei minulle muuta tehtykään, kuin muutama sentti pois leikattiin ja vähän muotoa uudistettiin. Aurinko on jo sopivasti vaalentanut hiuksiani, eikä niitä harmaita hiuksiakaan näy.
Jonkin verran olen ollut reissussa tapaamassa ystäviäni, jotka ovat jo saaneet 2 rokotusta, ja siten uskaltavat taas kylään kutsua. Itse saan kuun lopussa toisen rokotuksen, jospa päivät normalisoituisivat ja entinen elämänmeno taas jatkuisi. Hyvin me mummot kuitenkin olemme näihin poikkeusoloihin sopeutuneet. Joku noista nuorista kerran kysyi, miten saan päiväni kulumaan, kun en paljon missään käy, sanoin, että aina se päivä on iltaan kääntynyt, ihmeempiä tekemättä.
No, ilmoittauduin nyt tässä, enkä muuta asiantynkää keksi, mukavaa päivänjatkoa kaikille! - Iltapäivää!
Olipas tänään tärkeä ja tarpeellinen päivä. Käytiin karvaturrini kanssa leikkauttamassa oikein eläinklinikalla jo tosi pitkiksi kasvaneet koirulin kynnet. Hyvin lopulta homma hoitui, vaikka ensin koira ihan pelosta tärisi, että mihin kummaan sitä nyt mummon kanssa joutui! Molemmat kuitenkin moisesta jännittävästä tapahtumasta selvisi, hiki päässä kummallakin, eihän se ihan helppoa ole mokoma kynsienleikkuu ole, leikkaaja vielä namipalaa lopuksi tarjosi, mutta eihän sitä vierailta niin vain nameja oteta, kun niin pelotti moinen tapahtuma...
Yleensä on joku nuorista leikannut koirien kynnet ja turkitkin trimmanneet, mutta nyt kaikilla tuntui niin kiirettä piisaavan, joten pakko oli turvautua eläinhoitolan palveluksiin. Eikä se edes mitään kallista ollut, vaikka luulin niitten kiskurihintoja pitävän.
No, nytpä on taas hyvä mummon kanssa lenkkejä tehdä, ja nauttia kesän tulosta.
Lämpöä täällä jo 19 astetta, tuuli vähän viilentää, huomenissa sitten vähän lisää lämmintä, mikäs tässä on ollessa!
Mukavaa jatkoa nojatuolilaisille, nautitaan kesästä ja kirjoitellaan sopuisasti ! 🤗 - Testit on kivoja! Minä olen testin mukaan kulinaristi ja toisen testin mukaan henkisesti
25-vuotias. Kyllä nyt kelpaa!😊 Onpas nyt nuorekas olo!😍 - Johan sitä toivoisi, että jo suven suloisuus näyttäisi ihanuutensa, mutta niin vain pilvipeite taivaan peittää, hetken vain se auringon lämpö suo niukasti paistettaan. Jospa sitten viimeistään helluntaina kesän lämpöä näyttäisi, toivossa on hyvä elää.
Joku tuolla edellisessä nojatuolissa kyseli, olenko se entinen km. Samahan se mummo täällä, alkuperältään kissamummo, mutta tuo laiskuus pisti lyhentämään km:ksi. Nyt vaan tuo kirjautuminen monesti unohtuu, tällä kertaa muistin!
Pakkaa tuo muisti välillä muutenkin kenkkuilemaan, monta kertaa käy niin, ettei muista mitähän sitä lähti toisesta huoneesta hakemaan, joten uusiksi taas takaisin, ja taas muistaa.... Noinhan sitä saa niitä tarpeellisia askelia lisättyä huomaamatta, tärkeitä ovat kunnon ylläpitämiseksi, joten ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
Asiasta toiseen, toin sieltä maalta muutamia kasveja tänne kotini pikkupihan puutarhaan, toiveissa on , että hyvin lähtevät kasvuun, ovat niitä vanhanajan kunnon perennoja, joita vanhoissa puutarhoissa jo ammoisina aikoina kasvatettiin silmien iloksi.
Mukava tässä sitten seurata, miten täällä viihtyvät, aurinkoinen on tämä pihapiirini kasvupaikka täälläkin, joten uskon hyvin käyvän, ellei hallayöt turmele herkkiä kasveja.
No, tulihan tässä jo juttua kaikenlaista, täytyypi lähteä karvaturrini kanssa iltapäivä paseerulle koiria sekä niitten omistajia tapailemaan. Hyvää päivän jatkoa kaikille! - Iltaa nojatuoliin!
Niin näyttävät täällä monet olevan samoissa hommissa kuin minäkin , elikkä pihan ja puutarhan kunnostustöissä.
Minä olen ollut niin maalla kuin täällä kaupunkipihoilla , mukavaa hommaa taas pitkästä aikaa, ihan on sormet syyhynneet, että talven jäkeen saa kätensä multaan laittaa. Ilma vaan saisi olla vähän lämpöisempää, välillä kohmeisin käsin täytyy multaa myllertää. Mutta eipäs kannata valittaa, ihanaa nähdä miten maasta uusia versoja työntyy ja puihin ja pensaisiin lehteä pukkaa.
Olen nyt parin viikon ajan ollut maalla kotimiehenä, kun pikkuhiljaa on sukulaisperheiden koirat ja muutama kissakin totutettu taas maallaoloon. Nopsasti ne vanhat paikat taas kodikseen ottivat, minä komenteeraamassa, jotta taas tavoille oppivat ja toisiansa sietävät.
Meillä on perheiden kanssa sovittu jo ajat kesäksi kullekin, miten lomansa ja muut vapaansa maalla viettävät, aina on joku täällä, joka elukat ruokkii ja huolehtii, ettei harmeja tule.
Minullehan siis tuo aloituspesti vanhimpana osui, on vaan sen verran holotnaa, että joka päivä on tupa puilla lämmitettevä, että tarkenee, sähköpatterit eivät riitä vanhaan 1800-luvun taloon tarpeeksi lämpöä tuomaan. Ja turhan kalliiksi se tulisi ainoastaan sähköllä lämmittää, kun tilalla on puita riittävästi pilkottuna ja lämpöä suomaan paleleville.
Välillä pistäydyn täällä kotona käymässä ja tarkistamassa postin sun muut tarpeelliset, ensi viikko vielä maallaoloa minulla, sitten seuraavan vuoro.
Hyvää kevään jatkoa kaikille! - Onnittelut minunkin puolesta, Skillan! Mikäpä sen ihanampaa on, kuin uuden vauvan tulo sukuun. Sinulla sitä suvun jatkumoa on vielä enemmän kuin minulla, myös tänne sukuun odotellaan uutta tulokasta. Vanhimman tyttären nuorin poika pääsee eka kertaa isäksi. Kuudes lapsenlapsen lapsi minulle on, laskettu aika heinäkuussa. Kovasti odotettu on uusi tulokas, tyttövauva tulossa.
Niin paljon minullakin tätä jälkipolvea on, ettei näin korona-aikaan ole kaikkia päässyt näkemäänkään, kovin nopsasti ne pienokaiset kasvavat, mutta toivottavasti kesällä nähdään kasvun tahti!
Asiasta toiseen, tänä aamuna tuli minulle puhelu vieraan tuntuisesta numerosta mutta vastasin kuitenkin. Onneksi, sillä siellä oli langan päässä entinen työkaveri, miespuolinen vielä, noin neljänkymmenen vuoden takaa. Oli jostain kaivanut ylös puhelinnumeroni ja päätti ottaa yhteyttä. Miltei parin tunnin puhelu siitä kytkeytyi, niin paljon asiaa ja kerrottavaa oli, leskeksi oli jäänyt kolmisen vuotta sitten. Puheltiin ja muisteltiin vanhoja työkavereita ja sen ajan tapahtumia , paljon oli hänellä kerrottavaa, ja olisi varmaan kauemminkin puhellut, mutta minun oli toppuutettava puhetulvaa, koska korvaa alkoi jo liikaa kuumottaa pitkä puhelu. Päätettiin kuitenkin kesän aikana tavatakin, kunhan koronakurimuksesta päästäisiin.
Tällaista ihmettä ei aikaisemmin olekaan minulle käynyt, että menneisyydestä noin monen vuoden takaa joku ottaisi yhteyttä. Mielenkiintoinen tapahtuma, ja mielellään sitten joskus olisi mukava kasvokkain jopa nähdä, eipä varmaan kumpikaan toistansa tuntisi. On tämä elämä jännää, koskaan ei tiedä mitä uusi päivä tuo tullessaan! - Niinhän siinä kävi, kuin eilen päivällä jo uumoilin mökille mennessä. Aamuhan valkeni tänään lumipeitteisenä. Onneksi se purevan kylmä tuuli oli talttunut, kun pienen lenkin tein koiran kanssa aamusella. Varovasti oli askellettava, ettei vaan sentään nurin mene, toivottavasti viimeisenä talven tuntoisena päivänä. Sen verran oli lunta yöllä viskonut, että koira sai isot lumipaakut turkkiinsa mahan alle ja jalkoihin. Niitä sitten suihkun alla on sulateltu.
Eilen piti kesärenkaat vaihtaa alle, mutta jo matkalla maalle alkoi räntää satamaan, joten renkaitten vaihto siirtyi. Poikani kanssa sinne menin, kun kutsu lohisopalle oli käynyt. Toinen tyttäristä siellä maalla perheineen pääsiäistä vietteli, ja meidätkin sinne syömään kutsuivat. Porukalla olivat edellisenä päivänä saaneet kaikki hommat talven jälkeen tehdyiksi, nyt on mukava sinne piipahtaa, kunhan omat jälkensä jokainen korjaa.
Näin on jo vuosia tehty, eikä kukaan ole hommiaan laistanut, sopuisaa porukkaa olemme.
Tänään sitten vain kotona hissukseen oleilen, odottaen lumen häipymistä. Aurinko kirkkaana jo säteilee, iltapäivällä sitten pitemmän lenkin teen, sitä kaipaan niin kuin koirakin! - Huomenia!
Nuhjuinen on sää täällä Varsinais- Suomessa, mutta jo huomiseksi on luvattu aurinkoa ja lämpöä yli 10 astetta. Hyvä se, että välillä paistaa, tuntee kevään tulon ja huomaa muuttolintujen paluun.
Eilen, kun tuolla peltoaukioilla kävelin, näin ensimmäisen töyhtöhyypän, sekä kiuruja.
lentelevän.
Hyvältä tuntui ne nähdä, kovasti tarkkailin myös pellon reunustoja ja johan siellä myös ensimmäiset leskenlehdet havaitsin.
Sieltä se kevät kurkkii jo hyvää vauhtia, vaikka näitä nuhjuisia päiviä väliin viskookin.
Tänään taas jouduin tuon karvaturrini suihkun kautta käyttämään, vaikka vaan pari kilometriä kulettiin, jo mahanalusta ja tassut kuraisina ressukalla oli. On nyt sen verran useasti joutunut pesuun, että suosiolla jää ison pyyhkeen päälle makoilemaan, kun mummon käsky käy: ei saa mennä matolle.
Pääsiäispöytään on minulle kutsu tullut, tyttäret vuoronperään äitiään hemmoittelevat, tietäen, etten yksikseni mitään erikoisruokia ala väsäämään. Hyvä, kun tyttäret viitsivät, kotiin taidan kuitenkin edes yhden mämmiroppeen kermapurkin kera hankkia, ja tietysti vähän pääsiäismunia ja muita suklaisia herkkuja, jos kuitenkin pienet lapsukaiset vanhempineen käyvät hyvää pääsiäistä toivottelemassa.