Vapaa kuvaus

- täysi-ikäisten lasteni mielestä "maailman paras isä"; saattavat joskus sortua kyllä lievään liiotteluun,mutta tavoilleni uskollisena,en heitä käy tuomitsemaan vaan "rakastan heitä juuri sellaisina" kuin ovat. Ts.olen saanut elämän tärkemmän lahjan,hienot lapset ja siksi kiitos puolisolleni tämän asian toteutumisesta. Jaa'a,ettäkö vaimon mielestä "maailman;;olkoon,eipä siitä enempää,mutta tykkää kuiteskin,ainaskin luulen niin,ainaskin nuorempana,ainaskin jostain jutusta silloin. No,omasta mielestä mussa asuu ainakin muutama hippi,Robin Hood, Pelle Peloton ja Esa Saarinen. S-postia voi lähettää kaiken näköiset,kokoiset,ikäiset,asiallista ja vaikka "epäasiallista",postia lähettävät,koska siinä usein piilee myös joku muu merkitys,kuin kuin toiselle tarkoitettu pahan olon tuottamisen tarve. sp.osoite [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

4775

  1. aamu-tv.oli minunkin tiedon lähteenä.Taisi olla länsinaapurimme,joka soppaa alkoi sekoittaa ja maailmaa valisti sikäli ennenaikaisesti,että he (routsin) viranomaiset eivät tienneet turistien puuttuvista rahoista joka pitää olla kaikilla eu-alueelle saapuvilla turisteilla.
  2. Ensin,ettei uhohdu,en tullut millään muotoa loukatuksi,kiitos huomaavaisuudesta kuitenkin.(hyvä ominaisuus).

    Sen voin vilpittömästi todeta,että yrittäjyyden motiivina en ole koskaan pitänyt muuta,kuin "normaalia" toimeentuloa,jos sellaista suurretta voi edes lainausmerkeissä käyttää.Yrittäjyys on elämäntapa ja muoto hoitaa ansiotyötä tavalla,joka on riittävän haastavaa ja vaikeaa saadakseni nautinnon onnistumisista,joita sen puitteissa pakosti joutuu ratkomaan.Erilaiset omat oikeaan osuneet toimintatavat ja päätökset sekä tietysti hyvät sattumukset valintojen tukena toivat hyvän taloudellisen menestyksen.

    Koskaan en"sortunut"mihinkään ulkoiseen prameiluun,vaan haalarilinjalla ja duunarin ylpeydellä asioita hoitelin.Ja esim,niitä monille"pakollisia"etelänmakoja en ole harrastanut.

    Uskoisin että vahvuuden tunne juonsi vain hyvien ja toistuvien onnistumisien jatkumosta elämän muillakin aloilla.Lapset pärjäsivät koulussa,urheilussa aivan sm-parhaimistoon asti yms.Sosiaalinen arvostus kohosi,sitä tuntui,että kaikki kova työ,mitä teki,tuli korkojen kanssa takaisin.

    Vaikka monta vuotta aamuisin oli vaikeuksia esim,sukkien pukemisessa,niin eli ja toimi samaan malliin,vaikka keho ilmoitteli tyytymättömyyttään hoidon ja levon puutteesta.
    En ole koskaan tunnistanut itsessäni,että egoni olisi perustunut muuhun,kuin vahvuuteen imhissuhteissa sekä taitoon ennakoida tulevia ongelmia sekä ratkaista ne sitten edeltäkäsin hyvin valmistautuneena.

    Jos raha ja tavara olisivat elämäni pilareina olleet,tai siihen perustuneet,uskoisin,että niiden menettäminen olisi tounut katkeruutta mukaanaan nykyiseen arkeen asti ja näin ei ole kuitenkaan käynyt.En ole esim,koskaan lottolappua täyttänyt,enkä edes nykyisessäkään tilanteessa sen aloittamista harkinnut,eli kovin maallinen tyyppi en ole,enkä tunnusta olleeni, vaikka yrittäjästä helposti niin ajatellaan.

    Sen verran vielä vahvuudesta tai arvoista ja tavasta suhtautua yhteisöihin.Perheessämme on ollut ns.sisäänrakennettua toisten huomioiminen koko kasvatuksen perustana,että kouluaikojen hymypapsaita löytyy niin oman synnyinkotini lipaston päältä muutama,omat lapset ovat saaneet,myöskin vanhemman tyttären poikakaveri on patsaan saanut.Ja ne ovat minulle niitä saavutuksia,jotka arvostan hyvin ylös.Koska sosiaalisuus ja toisen yksilön kunnioittaminen on yhteikunnan kannalta tärkeimpiä rakentavia mekanismeja.

    Eli aivan entamaasi analyysin mukainen henkilö en "tunnusta"olevani,toivon ainakin niin.
  3. elää omistamatta toista.
    Uskon,että meilläkin pitkä yhteiselo on säilynyt tuoreena siksi,koska kumpikaan ei omista toista vaan on kaksi ylsilöä joita rakkaus ja yhteiset asia sitovat ja saa olla oma itsensä tietäen,että ei tunneta mustasukkaisuutta toisen elämästä vaan annetaan kummankin ottaa itselleen sitä iloa ja hyvää mieltä,myös ulkopuolelta oman perheen.
  4. hiukan osallistua.
    Rikas,en ole ollut,mutta jonkimmoisen jakson elämästäni oman mittapuuni mukaan ansainnut riittävästi.Siten,ettei hankitoja tehdessä tarvinut ajatella onko siihen varaa vai ei.Vaan kaiken muun tarpeellisen/tarpeettoman lisäksi vuosittain "harrastamiseen"käytettiin noin 70-100-tuh.mk.
    Tänä aikana,yrityksen nettovarallisuus kasvoi kaiken aikaa,joten yli varojen ei eletty,päinvastoin olisi voinut kuluttaa ehkä kolmen kertaisen määrän kulutukseen.

    Niinkuin useasti elämä muistuttaa siitä kääntöpuolesta ja työkyky meni ja sairastin ensmmäisen vuoden omillani ja kulutus oli meille sitä korkeahkoa tasoa,koska panostus urheiluharrastukseen oli tosi kova.Urheilua ei jätetty vielä muutamaan vuoteen,eikä lopetettu kalleuden vuoksi vaan harrastaja sanoi aloittavan jonkun muun harrastuksen.Näin jälkeenpäin on yksi painava syy päätöksen syntymiseen selvinnyt,Hän ei halunnut olla osallisena vanhempiensa taloudelliseen alasajoon.


    Se vaihe kun tulot romahtaa ja pitäisi sopeuttaa menot pieniin tuloihin on todella vaikea käytännössä toteuttaa.Siitä en sen enempää.(se olisi kirjan paikka se)

    Mykyisin tulemme tomeen lähinnä vaimon ansioilla ja omalla pienellä eläkkeellä.käytössämme on nettona n,1/10 osa entisestä summasta.
    Menot on keskivertoa aika paljon isommat,koska tuotantotilan ylläpito lähes tuottamattomana on aika kallis harrastus sinällään,Toisen hallin olen myynyt pois.Siis vaikka jonkin verran kiinteää omaisuutta on ja siten emme varattomia,niin käyttöraha on melko kipurajalla ja joka euro on heti vailla uutta kotia,eli omaisuutta aina tarpeen mukaan realisoin ja selviämme menoistamme.
    Elämme hyvin pelkistettyä elämää,mutta silti paljon selkeempää ja helpompaa arkipäivää,kuin silloin kun talous kunnossa.Tuskin se pelkästä köyhtymisestä johtuvaa tuntemusta on,mutta osansa silläkin,että kaikki ns,korkean elitason tuoma hillitön tekemisen,menemisen,etsimisen tarve on jäänyt.Aikaa on(myös kiireisellä vaimolla)enemmän panostaa olevaan hetkeen,eikä elää kaikenlaisten suunnitelmien ja tavoitteiden kierteessä.
    Takaisin entiseen en kaipaa,eli ilmeisesti se oma köyhyysraja ei ole vielä tällä tasolla,mutta jos elää saan,niin aika näyttää löytyykö raja.