Vapaa kuvaus

- täysi-ikäisten lasteni mielestä "maailman paras isä"; saattavat joskus sortua kyllä lievään liiotteluun,mutta tavoilleni uskollisena,en heitä käy tuomitsemaan vaan "rakastan heitä juuri sellaisina" kuin ovat. Ts.olen saanut elämän tärkemmän lahjan,hienot lapset ja siksi kiitos puolisolleni tämän asian toteutumisesta. Jaa'a,ettäkö vaimon mielestä "maailman;;olkoon,eipä siitä enempää,mutta tykkää kuiteskin,ainaskin luulen niin,ainaskin nuorempana,ainaskin jostain jutusta silloin. No,omasta mielestä mussa asuu ainakin muutama hippi,Robin Hood, Pelle Peloton ja Esa Saarinen. S-postia voi lähettää kaiken näköiset,kokoiset,ikäiset,asiallista ja vaikka "epäasiallista",postia lähettävät,koska siinä usein piilee myös joku muu merkitys,kuin kuin toiselle tarkoitettu pahan olon tuottamisen tarve. sp.osoite [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

4775

  1. tarkoitettu minulle,en oikein päässyt kärryille.
    Tosin ymmärrykseni tekee usein tenän.
  2. muistissa aika,vuosi-92,silloin täytin 40-v.
    Pieniä viitteitä erilaisista vaivoista terveyden suhteen tunsin.Muuten työelämässä(yrittäjä)kaikki osaset olivat todella hyvällä mallilla.
    Oma terveys oli taka-alalla ja arki,yli 12h-työpäivät,viikonloputn.30kpl/vuosi perheen kanssa kilpaurheilun merkeissä liikkeellä ympäri Suomea.Itse luulin sen viikonloppu vapaa-ajan riittävän palautukseen arjen rasituksista ja se sai ajatukset pois työnteosta,mutta jälkiviisaana sen on huomannut olleen samaa suorittamista eri muodossa,kuin arjen työkin.
    Muistan,silloin kun aamuisin oli "kaikki"paikat kipeänä,ajattelin,etten koskaan selviä eläkkeelle asti terveenä,silti sama elämä jatkui vuoden-98-syksyyn,jolloin erään ison työmaa projektin jälkeen olin joka suhteessa aivan lopussa.Odottelin kirurgin operointeja ja luulin vielä jatkavani samaan tahtiin niiden jälkeen töitäni,mutta samalla telakalla edelleen olen.
    Sairaslomien,kuntoutuksien,määräaikaisten kuntoutustukijaksojen jälkeen edellis kesänä"sain"jatkuvan työkyvyttömyys eläke päätöksen ja tässä vasta syksyn ja talven aikana olen antanut periksi työhön palaamisen suhteen.

    Mennyt on elettyä elämää,enkä osaa olla enää katkera valintoihin joita elämän varrella tein.

    Nyt olen tämän talven aikana saanut fysiikkaani hoidettua melko hyvään malliin ja näihin "vaatimattomiin"ympyröihin on sopeutuminen hyvällä mallilla.Lisäksi asiat,jotka olivat"maailman tärkeimpiä"olen havainnut niiden olleen vain oman päänupin kuvitelmia ja hyvää,jopa paljon antoisampaa on tullut kaiken "tekemisen"tilalle.
    Onneksi vaimo ja lapset ovat olleet tukena ja olen saanut heistä voimaa kestää niitä menetyksiä joita terveyden menettäminen on mukanaan tuonut.

    Siksi vallankin tuolla 50+-palstalla olen monessa eri yhteydessä kertonut perheen "voimasta",miten"hyvät perhesuhteet" saavat paljon hyvää aikaan.Niistä kertominen on tosin aiheuttanut sen,että 2-3henkilöä on ollut sitä mieltä,että esitän perheeni jotenkin "malliperheenä"ja sen takia he ovat vetäneet "herneen nenuunsa".

    Tämä 40-vuoden ikä antoi itselleni viitteitä tulevasta joita en kuitenkaan nähnyt minään uhkana vaan luulin tilanteen pysyvän hallinnassani.Siksi näin pitkän "novellin"kirjoitin,että silloin vielä kun on ns,terve saisi itseään "niskasta" kiinni ja vaalisi hyvinvointiaan.

    Toisaalta vaikka tulee suurikin elämänmuutos,voi sen jälkeenkin vielä olla hyvää erlaista elämää.

    ps,Pitäkää huolta itsestänne ja huomioikaa varsinkin oma perhe ja ystävät ympärillänne,sillä sen voin kokemuksesta sanoa, se antaa tilalle paljon enemmän,kuin se itseltä ottaa.
  3. toivotaan parasta.
  4. Jokaiseen vakkaan on kansi jossain,toivottavasti löydät omasi.