Vapaa kuvaus

- täysi-ikäisten lasteni mielestä "maailman paras isä"; saattavat joskus sortua kyllä lievään liiotteluun,mutta tavoilleni uskollisena,en heitä käy tuomitsemaan vaan "rakastan heitä juuri sellaisina" kuin ovat. Ts.olen saanut elämän tärkemmän lahjan,hienot lapset ja siksi kiitos puolisolleni tämän asian toteutumisesta. Jaa'a,ettäkö vaimon mielestä "maailman;;olkoon,eipä siitä enempää,mutta tykkää kuiteskin,ainaskin luulen niin,ainaskin nuorempana,ainaskin jostain jutusta silloin. No,omasta mielestä mussa asuu ainakin muutama hippi,Robin Hood, Pelle Peloton ja Esa Saarinen. S-postia voi lähettää kaiken näköiset,kokoiset,ikäiset,asiallista ja vaikka "epäasiallista",postia lähettävät,koska siinä usein piilee myös joku muu merkitys,kuin kuin toiselle tarkoitettu pahan olon tuottamisen tarve. sp.osoite [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

4775

  1. Olemmeko kaikki muut vastaajat käsittäneet Mairen kysymyksen väärin,kun vastaukset yleisesti ottaen on noin käytännönlähesiä ja selkeitä kannanottoja ko.kyssäriin?
  2. vastata tähän kysymykseen.Näitä edellisiä kirjoituksia lukiessa tulee vaivautunut mieliala koska lapsuuteni/nuoruuteni oli aivan "satumainen" verrattuna näihin edellisiin.

    Olen jossain muussa yhteydessä kyllä asiasta kertonut,mutta joka haluaa lukea "juttuni",niin koitan lyhyesti selvittää.

    Kotini oli työläisperhe,isä läh.sekatyömies,metsuri,ojankaivaja,kirvesmies.
    Äiti kotiäiti,joka hoiti perheemme arkea ja "rahaliikennettä".Meitä lapsia oli viisi,joista itse kuopus.Asuimme.ns.rintamamiestalossa vanhalla ja pienellä "yhden tehtaan"paikkakunnalla.

    Kotimme oli kaikkien naapuriston lasten kokoontumispaikka koska meillä sai rauhassa leikkiä ja harrastaa.En muista yhtään kertaa,että isä tai äiti olisi tulluut komentamaan esim.jostain melusta tai muusta asiasta.Isän syli keinutuolissa oli kaikkien lasten käytössä ja hän oli meillä se, lohduttaja,kun jotai murheita tai vahikoja pääsi sattumaan.(myös naapurin lapsille).
    Meitä lapsia ei koskaan "kasvatettu" vaan ilmeisesti heidän arvomaailmansa välittyi jotenkin itsestäänsevyytenä meille.Ja tiesimme mitä oli sopivaa ja "sallittua"tehdä ja miten eri tilanteissa piti toimia.Ei tarvinnut koskaan pelätä vanhempia vaikka jotain pahaa olisi tehnyt.Meillä ei kukaan lapsista ole saanut "tukkapöllyä",luunappeja tai risua.Toisaalta,emme myöskään niitä kerjänneet,koska jotenkin tiedettiin rajat mitä missäkin ikäkautena ja tilanteessa sai tehdä.
    Tässä noin lyhyesti lapsuuteni "ylistys".

    Olen omien lasteni kanssa toiminut saman suuntaisesti ja hyvin yhteiskunta kelpoisia ja itsenäisiä nuoria heistä on"kasvattamattakkin" tullut.