beatabarbara
Olen harmiton sinkkumummeli, enkä vielä tiedä mikä minusta isona tulee, koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Musiikkia mielialan mukaan, yleensä rauhoittavaa
Jos voittaisin miljoonan:
Matkustaisin Timbuktuun.
Maksaisin lasten velat pois.
Loput hyväntekeväisyyteen.
Vapaa-aikanani löhöilen, lueskelen ja lauleskelen, töllöttelen ja pakkoliikun.
Elokuvissa ei tule käytyä, Tv:stä näkee tarpeeksi.
[email protected]
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia39 aloitusta · 365 kommenttia
- Englantilaiset sarjat:
Iki-ihanaa Hyacinthia pelottelee joka kerta Onslow'n autosta koira
Vastahakoisen Doc Martinin on adoptoinut isännäkseen koira.
Emmerdale sarjassa Dinglen talossa on koira
Myös Sydämen asialla sarjassa vilahti koira.
Kertokaa mulle, onko kyseessä sama karvaturri.
On varmaan kovaa työtä kouluttaa koiraa filmitähdeksi. - Lapsuusaikaan meillä oli aina koira.
Suomen pystykorva, Vahti nimeltään. Se oli nimensä väärti, ei meille tullut kukaan ilman ilmoitusta.
Kyllä isä joutui monet uudet housut postimiehelle ostamaan. Kiinni se oli pitkässä juoksunarussa, vaan ei huomannut postimies aina sen reviiriä väistää.
Helppohoitoinen, ei viihtynyt sisällä kuin vain pistäytyi, halusi heti takaisin ulos. Kun sai ruuan, kaivoi sen oitis pahan päivän varalle maahan piiloon, liekö itsekään kaikkia kätköjänsä muistanut.
Meistä lapsista tykkäsi. Vaikka alle polvenkorkuisina sen turkin takkuja kammalla selvitellen vedeltiin, ei edes murahtanut, vaihtoi vaan paikkaa ja me perässä.
Seuraava koira oli myös pystykorva. Jostain syystä opettaja antoi sen siihen aikaan alakoulussa olla pulpettini alla, jonne voin sopivasti hernerokasta läskikimpaleen ”vahingossa” pudottaa.
Siihen aikaan oli kotona sellainen kasvatus, ettei ruuasta ronklata ruokapöydässä, joten läskin palasta piti vaan suussa pyöritellä, kunnes pääsi ulos ja sai sylkäistä sen parempiin suihin.
Se nukkui sängyssäni aloittaen jalkopäästä. Joskus meinasin kuitenkin pudota sängystä ja kappas vaan, siinä se koira makasi pää tyynyllä ja jalat suorina työntäen itselleen lisää tilaa. Olisi pitänyt olla se leveämpi sänky.
Kolmas elämäni koira oli saksan paimenkoira, uljas ja ukollinen koira, jota oikein tottelevaisuuteen koulutettiin. Muutenhan koira olisi taluttanut minua, enkä minä koiraa. Niissä on sen verran voimaa, että mahallani olisin perässä mennyt, jos se ei olisi osannut seurata.
Eläinten käsittely on auktoriteetti kysymys. Kouluttajan edessä Lulukin kiemurteli kuin ylikeitetty makaroni - Onko käsissä kohtalomme?
Afrikassa syntynyt infektiotautiopin professori Heikki Peltola uskoo, - että yksi syy Suomen selviämiseen talvisodasta olivat täisaunat. Taistelujen aikana venäläisissä joukoissa oli runsaasti täiden aiheuttamaa pilkkukuumetta, mutta suomalaiset välttyivät tältä tuhoisalta taudilta lähes kokonaan. -
Auttaako Tamiflun lintuinfluenssaan, lievittääkö ehkä oireita?
Lääke on varattu vain tärkeille ihmisille!
Entäs ”vähemmän” tärkeä ihminen?
Lintuinfluenssan riskiryhmiä määritellään, priorisoidaan.
Kroonisia tauteja sairastavat, joiden perustauti vaikeutuu, yleiskunto laskee ja saavat vakavia jälkitauteja.
Terveydenhuollon avainryhmät ovat lääkehoidossa etusijalla.
Täytyyhän ne hoitajat pystyssä pitää mahdollisimman kauan.
Hyvä yleiskunto ja käsien pesu.
Paras kun ei ala pelätä lintuinfluenssaa.
Jos se on tulee niin se tulee, se on sitten kohtaloni.
Johonkinhan sitä kuolee kuitenkin.
Pääasia että se tapahtuisi nopeasti, eikä hitaasti kiduttamalla.
Jos niin kun itse saisi kainosti toivomuksen esittää? - Juuri niin se on, en muista mitä piti kirjoittaa.
Muistan joskus ikivanhoja työjippoja, ne eivät edes unohdu, vaikka kuinka haluaisin.
Lähi muisti pätkii, eikä se ole naurun asia. On joku tärkeä paperi kädessä ja kerran kääntymisen jälkeen se on hävinnyt.
Tavaroilla pitäisi olla tarkka paikka.
Ennen vanhaan ihmiset asuivat ikänsä samassa paikkaa. Tutut rutiinit tehtiin, kyläpolut tunnettiin.
Kun ihminen repäistiin totutusta ympäristöstä irti. Sitten se alkoi näkyä: - Puita etsimään ja tulta sähköhellaan sytyttämään - . Näitä juttuja piisaa.
Tuo kahvinkeitin on aivan mahdoton vempula, aina joku vaihe unohtuu.
Eilen iltapäivällä sitä katsahdin, kappas vaan miksi se oli vielä päällä, olin unohtanut juoda aamukahvin!
Hellassa on onneksi ajastin, joka sen sammuttaa, vaikka kyllä moni kattila on siitä huolimatta piloille palanut. - Ensimmäinen ostamani ja ikioma matkakirjoituskone oli pieni, punainen Olivetti,
kun ”maailmalle” läksin.
Paperia ja kalkeeripaperia evääksi mukaan. - Nyt me juomme ne tupla ei kun tripla mitalliskahvit, urheiluhulluus kun meittiä vähäsen vaivaa.
Olisi se huikean haikean vaikea kotkien lentonäytös.
En uskaltanut edes katsoa kokoaikaa, vaan kävelin huoneessa edestakaisin ja mölinästä kuulin, että hyvin meni.
Tulihan taas opetusvideolle esimerkkiasiaa?
Jakavat sen mäkiviikon palkinnon. Kumpihan puoli autosta olisi Jannelle parempi, kun se harrastaa sitä kiihdytysajoa? - Muistuipa tähtimuisteloista mieleeni, kun penskana pimputin pianolla:
- Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaani
Mutta tähtein tuolla puolen…..-
Vetäsin sen hartaana nuotin vierestä laulukokeessa ja sain 6.
Seuraavana vuonna en laulanut ollenkaan
ja siitä kiitokseksi opettaja kohotti numeroni 7:ään. - Äänestän ennakkoon, koska joskus on jäänyt äänestämättä siksi, etten ole ollut tuona mainittuna äänestyspäivänä paikkakunnalla.
Toinen syy on äänestyspaikan hankala sijainti verrattuna postiin, jonka ohi arkisin pyyhältää.
Onpahan tehty, ei tarvitse siitä enää huolta kantaa. Hätäinenkin vielä! - Noista siemenistä tuli mieleeni idut. Oletteko kokeilleet?
Joskus olen idättänyt helpon kaavan mukaan. Siemenet lasipurkkiin, sideharso purkin päälle kumirenksulla. Huuhtominen, vedessä seisottaminen ohjeen mukaan. Purkki ylösalaisin kuivauskaappiin pariksi päiväksi ja huuhtelu päivittäin. Lopuksi purkki pöydälle valoon vihreytymään.
Sinimailasesta tulee pienestä määrästä siemeniä purkki täyteen vesiheinää muistuttavaa ruohoa ja mungpavuista saa herneen makuista salaatin lisuketta. - Velvollisuus suoritettu
peli poikki vihelletty. – kohdaltani.
Oikein jonoa oli, mutta onhan meillä eläkeläisillä aikaa.
Pitihän se ajoissa tehdä, jos vaikka ”delaa” ennen tammikuun 15:ta.
Aloituskysymys, tuleeko toinen kierros vai ei?
Jos tulee, niin kumpi noista ”vapaista poikamiehistä” päässee mukaan?
Vaiko aivan joku muuko yllättäjä?
Mitä tapahtuu, sen näkee, ken elää. - Hitsi soikoon, toimiiko se Pavlovin koirakoe ihmiselläkin? Kyllä näkyy toimivan.
Pitäisikö lähteä maantietä mittailemaan, aina kun rupeaa kuola valumaan?
Sehän se oli se terveellisen elämäntavan lupaus?
Ettei liikunta jäisi TV-tuolin ja tietokonetuolin väliseksi. - Koskaan ei ole liian myöhään.
Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa – sanotaan.
Joka päivä aukeaa puhdas, uudelleen aloittamisen päivä, jonka sivun täytämme kykyjemme ja voimiemme mukaan. - Jos ne tällaisen talven, jollaista ei kuulemma ole ollut kautta maailman aikojen, kestivät, niin mikseivät edelleenkin?
Tosin luonto on alkanut todella ”ryppyillä” meille ihmisille. Osa lienee omaa aikaansaannostamme? Kukas käskee ”porata reikiä taivaan kanteen”.
Äiti maa ärjyy. - Voi, kiitos tietoiskusta, josta en paljoa ymmärtänyt, mutta tosi hartaudella luin.
Heureka! Kuuset siis kukkimaan linjojen alle ja jouluun mennessä pois. Hyvä idea! - Päätän joka päivä, etten päätä mitään, niin ei ole mitä päätöstä rikkoa.
Toivoisin kuitenkin, että alkaisin siivota jälkiäni. Elämä ns. ”kondikseen”.
Turhat romppeet pois. Yhä vähemmän tarvitsee mitään ja hamstrata ei enää ollenkaan.
Vanhat paperit, kuvat jne. silppuriin. Olisi sitten perikunnalla selvät sävelet!
Kun elämän inventaariota olisi edes vähän tehty.
Toinen kaino toive on että lopettaisin herkuttelun, syöppö kun olen ja heikko luonne lisäksi.
Millähän noita aivojen mielihyväkeskuksia virkistäisi?
Auttaisiko akunapit, hypnoosi?
Päivä kerrallaan ilman täytekakkua! Siitä se lähtee. - Lomat on vietetty ja palattu parikiloa tuhdimpana. Voi, voi, olen tuosta matkamuistosta itselleni yhtä vihainen kuin eräs mäkituomari Janne Ahosen hyppyjen alastulolle.
Jatkapa ”Janne poika” vaan niitä komeita leiskautuksia turvallisesti laskeutuen maan pinnalle niin, ettei tyylipisteet merkkaa mitään, vaan se ilmalennon pituus!
Kyllä kotikatsomossa taputan niin raivokkaasti, että turhat matkamuistot sulaa. - Kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta Sens-Ori!
Ihailen puolestani taas asiallisia kommentteja, kun ei tarvitse ympäri ämpäri maalailla.
Itsekritiikki iskee joskus armottomasti ruoskien päälle. Aloitusviestini oli hilkulla joutua roskakoppaan.
Yrittäkäämme jatkaa joka tapauksessa. Kaikkia tarvitaan!
bB - Niin ” Heiniltä härkien kaukalon, keskeltä liljain ja ruusujen”
alkoi matka Via Dolorosa
”rinnalle ristin ryövärin” ..
”nukkuu uhri puhtahin…” - Olihan tuo elämys, hyvä kun ei poro loikannut ikkunasta sisään altaaseen!
On sekin upeaa joulua, missä joulutähti kasvaa ulkona isona pensaana täynnä punaisia lehtiä. Onko se sitä "satakertaisesti takaisin saamista", kun jätti pienen tähden Suomeen ruukkuun kasvamaan?
Laulamme hymysuin ja kovasti huvittuneena
” On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä! ”
kaikkialla maailmassa, vaikka tuolla Australian helteessä!
terveisin bB - Ihanat Joulut Sinulle, Topille ja pienelle Jehupojalle!
Lapsen silmissä se maailman paras jouluilo loistaa.
Unohtamatta niitä hännän heiluttaja karvaturreja.
toivoo bB