Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Sanot, että Pyhän Hengen saamisen ehtona on ehdottomasti Jumalan tahdon noudattaminen.
    Siis Pyhän Hengen LAHJAN saaminen ansaitaan "Jumalan tahdon noudattamisella" eli "uskon teoilla", jos oikein ymmärsin viestisi.

    Tiit.3:4-7
    --
    3:4 Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
    3:5 PELASTI HÄN MEIDÄT, EI VANHURSKAUDESSA TEKEMIEMME TEKOJEN ANSIOSTA, VAAN LAUPEUTENSA MUKAAN UUDESTISYNTYMISEN PESON JA PYHÄN HENGEN UUDISTUKSEN KAUTTA,
    3:6 jonka HENGEN Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
    3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

    Huomioi jae 5!
    --
    Älkäämme rakennelko Jumalan työn ja omien suoritusten yhteisoppeja (synergismi). Tyytykäämme ainoastaan yksin Hänen armoonsa.
  2. "Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään".
    --
    Fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä ihmisenä.
    Joh.9:16,24,31
    ----
    9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
    ...
    9:24 Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen".
    ...
    9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
    --
    Fariseukset joutuvat raivon valtaan. Heidän kiukkunsa lisääntyi. He eivät voineet tehdä tyhjäksi parantuneen todistusta ja parempia keinoja löytämättä he alkavat pilkkaamaan parantunutta (28).
    Näin fariseukset osoittivat sisäisen paatumuksensa tilan.

    Aikaisemmin Johannes kirjoitti evankeliumissaan, kuinka Jeesuksen syntyperästä oltiin eri mieltä.
    Vastustajat pitivät Jeesusta Joosefin poikana.

    Joh. 6:42
    ”...ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

    Jeesuksen syntyperää koskevat arvailut koituivat monille uskon esteeksi. Moni LUULI, että Jeesus oli Joosefin poika ja loukkaantuivat häneen.

    Jeesuksen vieraillessa kotikaupungissaan monet ihmettelevät:
    ” Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen” (Mark.6:3).
    Kuulijat luulivat mielestään olevansa selvillä Jeesuksen isästä ja äidistä, mikä sulki pois sen tosiasian, että Jeesus oli tullut alas taivaasta.

    Luuk. 3:23
    ”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin LUULTIIN, Joosefin poika” (Luuk.3:23).
    --
    Jeesuksen syntymä ja siihen liittyvät yliluonnolliset tapahtumathan on jo kerrottu Luukkaan evankeliumin alussa ja josta täälläkin usein on ollut puhetta.
    Siitä käy ilmi, miten ASIAN LAITA OIKEASTI OLI!

    Jeesus oli Joosefin poika siten, että tämä oli ottanut Marian vaimokseen ennen Jeesuksen syntymää ja omistanut Jeesuksen pojakseen (Luuk.2:5,48).
    Joka tunsi Jeesuksen alkuhistorian (Luuk.1:26-38), tiesi myös Jeesuksen yliluonnollisen sikiämisen.
  3. Ved.2:
    "Joskus käy niin että kun alkaa taistelemaan "liikaa" sielunvoimia vastaan, niin saattaa itse joutua niiden kynsiin. Tästä varoitti juuri niihin aikoihin Teuvonkin hyvä ystävä Keski-Suomesta. Että kun aletaan ajamaan, touhuamaan, riivaajia ulos, niin on saatukin riivaajia päälleen. Olen nähnyt tällaisen ilmiön Luterilaisen kirkon sanan ja rukouksen illassa 90-luvulla. Se oli järkyttävää katsottavaa".
    ---
    En ole täysin "kärryillä", mistä viesteissäsi on kyse.
    Mutta aihe on tärkeä ja ajankohtainen, niin monenlaisia henkiä on liikkeellä.

    Seuraavassa linkissä kerrotaan näistä "henkivoidelluista" ja liittynee keskusteluaiheeseen.
    http://www.kristitynfoorumi.fi/eiuutta2.htm
    --
    JUMALAN HENKI JA ANTIKRISTUKSEN HENKI
    1.Joh.4:1-3
    -----
    4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

    4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
    4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
    --
    Kristityltä kysytään viisautta voidakseen erottaa Jumalan Hengen muista hengistä.

    Emme saa olla liian herkkäuskoisia, vaan henget on koeteltava (1). Siihen aikaan oli monia vääriä profeettoja liikkeellä, kuten tänäänkin on laita.
    Sen huomaamme tälläkin palstalla ja esimerkistä, josta kerroit. Meidän on oltava varovaisia näitten suhteen.

    Kristityillä on ”tieto” (1.Joh. 2:3, 5,18, 3:14) ja heissä on ”jumalan siemen”, joka ”pysyy” (1.Joh. 3:9).
    Oikeat kristityt tietävät mihin uskovat ja mihin ovat menossa.
    He ottavat vaarin varoituksista. He tietävät, että aika on paha ja noudattavat Pietarin kirjeen ohjetta:
    ” Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;...” ( 2.Piet. 1:10).

    Kristinusko on uskoa siihen, että Jeesus on Kristus ja että Jeesus on historiallinen henkilö, joka tuli tähän maailmaan. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh.1:14).
    Tästä perustavasta uskonlauselmasta lähtee henkien koetteleminen. Tämä annettiin jo ensimmäisellä vuosisadalla merkiksi: ”Ei kukaan voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä” (12:3).

    Tämän uskontunnustuksen antoi Tuomaskin; Joh.20:28/Vrt. 1.Joh.5:20.
    Jokainen aito kristitty yhtyy tähän tunnustukseen.
  4. Matias Roton kotisivuilla on selitys myös Matt.28:18-20 (yllä tuomani linkin lisäksi) .

    Kannattaa tutustua:
    http://www.roto.nu/doku.php/text004

    Jos et jaksa tutustua linkkiin, niin tallenna se tiedostoihisi. Voit myöhemmin ajan kanssa tutkia sitä.
    --
    Tässä osa tekstistä, mitä tulee Jumalan nimeen

    6.
    Kaste vie meidät Jumalan nimen sisälle.

    Vanhassa testamentissa Jumalan nimi oli Jumalan läsnäolon vakuus. Siellä missä nimi esiintyi, siellä oli myös Jumala itse läsnä.
    Koska Jumala on näkymätön, niin hänen läsnäolonsa ihmisten keskuudessa on nimen läsnäoloa ihmisten keskuudessa. Tämän mukaisesti Jeesus myös sanoo, että kun hänen nimeensä kokoonnutaan, niin silloin hän on tilanteessa läsnä.

    Vanhaa testamenttia luettaessa oli tapana lukea Pyhän Nimen kohdalla joko ’Adonai’ eli ’Herra’ tai ’Shema’ eli ’Pyhä Nimi’.

    Pyhän Nimen esilläpito on Jumalan itsensä läsnäolo. Niinpä Jumalan nimeen kastaminen merkitsee Jumalan yhteyteen kastamista.
    Näemme että ’tó ónoma’ eli tekstimme ’Nimi’ tässä kertoo koko Jumaluuden läsnäolosta. Propositio ’eis’ tarkoittaa johonkin tilaan sisälle tuloa, silloin kun se liittyy akkusatiiviin niin kuin tekstissämme on asia. Kun siis kaste siirtää meidät Jumalan nimen sisään, niin tulemme Jumalan ympäröimäksi. Meidät siirretään Jumaluuteen. Tässä yhteydessä me elämme, olemme ja liikumme Jumalassa.

    Voimme verrata ilmausta kahteen raamatunkohtaan. 1 Kor 12:13 puhutaan Kirkosta Kristuksen ruumiina. Niinpä kaste on kirkon yhteyteen eli Kristuksen ruumiiseen liittämistä. Tekstissä sanotaan “eis èn sôma” eli tässä kastetaan sisälle “yhteen ruumiiseen”.

    1 Kor 12:12-13 vuoden 1992 käännös:
    12. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.
    13. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

    Toista prepositiota käytetään Pietarin helluntaisaarnassa. Apt 2:38 on teksti “epì tô onómati”.
    Tässä nimi –sana “onómati” on datiivissa joten epi –sanalla on useita vaihtoehtoisia merkityksiä. Sanan yleisistä vastineista -lla,-llä, -lle, - ssa, -ssä, päällä, kanssa, kohti, jkn tähden, jtkn varten, soveltuu monikin tähän yhteyteen. Kun ajatellaan että näitä vastineita on myös heprean Be –prepositiolla niin asia tulee ymmärretyksi. Edellä esitettyjen lisäksi tulevat sellaiset vastineet kuin –h-n, -iin, -sta, -stä, jne.
    Sanatarkan käännöksen mukaan kaste tehdään tässä Herran Jeesuksen nimessä, mutta sanonta tarkoittaa kastetta Herran Jeesuksen nimeen.

    Apt 2:38-39 vuoden 1992 käännös:
    38. Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
    39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

    Jumala on yksi ja niin ollen myös sana Nimi on Matteuksen mukaisessa tekstissämme yksikössä. Tämä yksi nimi on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi.

    Kolmiyhteisen Jumalan nimi esiintyy myös suunnilleen Matteuksen evankeliumin aikalaisessa, Didakhessa, joka on maailman vanhin säilynyt kirkkokäsikirja. Siinä ovat sanat

    baptísate eis tò ónoma kastakaa sisään nimeen

    toû patròs kaì toû hyioû kaì toû hagíou pneúmatos, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

    Tässä kastaa verbi on selvästi imperatiivissa eli käskymuodossa, kastakaa. Ensimmäisen aoristin imperatiivi antaa merkityksen, pitäkää huoli siitä, että tulee kastetuksi. Tässä siis annetaan velvoite, että saatetaan kastettuna olemisen tilaan.

    Tuo kastettuna olemisen tila ei puolestaan ole mitään sellaista jonka piirteet johdettaisiin kastetun ominaisuuksista, vaan sen tuntomerkkinä on itse Jumalan todellinen läsnäolo ihmisten keskellä, Jumalan nimi. Myös tässä Nimi on yksikössä ja myös tässä on Pyhän Kolmiyhteisen olemus selkeästi ilmaistu. Nimi on yksi, Jumala on yksi, hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

    Kastettuna olemisen tuntomerkkinä on se, että kastettu on otettu Jumalan nimen yhteyteen, Jumalan yhteyteen".

    (Matias Roto)
  5. Jos et jaksanut lukea koko linkkiä, niin kirjoituksen loppukommentti on huomion arvoinen.

    Matias Roto kirjoittaa
    (linkistä: http://www.roto.nu/doku.php/text005 )

    "Edellä esitetyn valossa pitäisi tulla selväksi, että kasteongelman näennäinen keskus: kiistely siitä pitääkö ihminen kastaa vasta tietoisen henkilökohtaisen uskonratkaisun jälkeen, “viedä uskovien kasteelle”, vai voiko myös lapsia kastaa, onko “lapsikaste” sallittava, on tullut ajankohtaiseksi vasta uskonkäsityksen vinouduttua.

    Ongelmat ovat syntyneet väärin asetetun kysymyksen-asettelun pohjalta.
    Ongelman ytimenä ovat näennäistä keskustelunaihetta syvemmät kysymykset, joiden ydin on: kannattaako juuri oksaa vaiko oksa juurta.
    Vääristynyttä jumalakuvaa on seurannut rajoittunut seurakuntänäkemys ja väärästä seurakuntanäkemyksestä seuraa kapinallinen uskonkäsitys. On alettu näpertelemään näennäisten ongelmien parissa, jotka vievät katseen pois oleellisesta.

    Kun ollaan harhan vallassa, niin rajoittuneesta jumalakuvasta johtuen ei nähdän uskon yhteisöllistä ulottuvuutta eikä uskon lahjaluonnetta.
    Pelastus muuttuu passiivisesta hyvyyden kohteena olemisesta omien suoritusten aktiiviseksi esilläpitämiseksi.
    Subjektin Oma Aktiivisuus, “Usko” ottaa Jumalan paikan. Silloin ei huomata, että ihmisen pelastus kaventuu universaalisesta osallisuudesta oman ajattelun rajojen tasalle.

    Mutta kun Ylösnoussut Kristus pannaan kaiken keskukseksi, niin maailmanlaajuinen yhteys avautuu. tulevan maailman ovet ovat selkosen selällään ja rakkauden ateria odottaa riemuitsevaa kansaa.
    Sillä meidän toivomme on ankkuroitu Jumalan tekoon, meidän ainoa aktiivinen tekomme, se että olemme tulleet uskon osallisuuteen, toteutui täydellisesti passiivisessa teossa, kun meidät kasteen kautta tuotiin Kristuksen yhteyteen.
    Tähän yhteyteen tuomme mielellämme jokaisen, myös jokaisen kristilliseen perheeseen syntyneen lapsen".

    (Matias Roto)