Jumala ei kuule syntistä

Miksi ei riitä, että me uksomme vain Jumalan Sanaan, teemme kuten Sana käskee tekemään. Siksi, että siitä syntyy lainalaisuus ja omavanhurskaus.
Miksi siitä syntyy nuo huonot hedelmät?
Siksi, että ihminen pyrkii ansaitemaan itse Jumaan ystävyyden ja pyrkii suoraan siihen, nöyrtymättä ottamaan JUMALAN ANTAMAA UHRIA VASTAAN.

Ensimmäinen asia, mitä uskovaiselle tapahtuu on se, että hän näkee Jumalan lihaksi syntyneen Sanan edessään, Hänet, jonka nimi on Jeesus. Uskovainen avaa korviaan ja silmiään ja alkaa tarkkailemaan Jeesusta ja kuuntelemaan Häntä. Uskovaiselle tulee tarve tehdä parannus ja hän tietää missä on parannuksen teko paikka. Näin uskovainen menee ristin juurelle, katuu syntejään ja naulaa lihantahtonsa ristille, jotta Jumalan ainoa Poika saa hänessä etumaisen sijan ja tulee tunnetuksi ja tunnustetuksi.

Sen jälkeen alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Uskovainen saa huomata, että hän alkaa muuttumaan lain pitäjäksi, ei lain alla olijaksi, vaan lain pitäjäksi ja sen tekee Jumala Pyhän Hengen ja Sanan voimalla, eli Jeesus, joka on ensimmäisellä sijalla parannuksen tehneessä ihmisessä ja näin ihminen ei itse ole parantajansa, eikä Jumalan luokse pyrkivä, vaan hän on sitä Jeesuksen voimassa ja armossa.

Aamen. kirjoitti:

Miksi ei riitä, että me uksomme vain Jumalan Sanaan, teemme kuten Sana käskee tekemään. Siksi, että siitä syntyy lainalaisuus ja omavanhurskaus.
Miksi siitä syntyy nuo huonot hedelmät?
Siksi, että ihminen pyrkii ansaitemaan itse Jumaan ystävyyden ja pyrkii suoraan siihen, nöyrtymättä ottamaan JUMALAN ANTAMAA UHRIA VASTAAN.

Ensimmäinen asia, mitä uskovaiselle tapahtuu on se, että hän näkee Jumalan lihaksi syntyneen Sanan edessään, Hänet, jonka nimi on Jeesus. Uskovainen avaa korviaan ja silmiään ja alkaa tarkkailemaan Jeesusta ja kuuntelemaan Häntä. Uskovaiselle tulee tarve tehdä parannus ja hän tietää missä on parannuksen teko paikka. Näin uskovainen menee ristin juurelle, katuu syntejään ja naulaa lihantahtonsa ristille, jotta Jumalan ainoa Poika saa hänessä etumaisen sijan ja tulee tunnetuksi ja tunnustetuksi.

Sen jälkeen alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Uskovainen saa huomata, että hän alkaa muuttumaan lain pitäjäksi, ei lain alla olijaksi, vaan lain pitäjäksi ja sen tekee Jumala Pyhän Hengen ja Sanan voimalla, eli Jeesus, joka on ensimmäisellä sijalla parannuksen tehneessä ihmisessä ja näin ihminen ei itse ole parantajansa, eikä Jumalan luokse pyrkivä, vaan hän on sitä Jeesuksen voimassa ja armossa.

Lue lisää

On ihmisiä, jotka tahtovat uskoa, mutta eivät pääse elämään VOIMAAN ja kuten Jumalan Sana opettaa, ilman voimaa ei ole uskoa, on vain kuolleen kirjaimen vaikuttama luulo ja uskomus.

Ihmiset, jotka luopuvat paljosta Jeesuksen takia, mutta eivät luovu kaikesta, eivät pääse ristinjuurelta ahtaan portin kautta Jumalan valtakuntaan ja uudestisyntymiseen.

On LAKI, joka sanelee kuka pääsee jatkamaan matkaa ja kenen matka pysähtyy. Laki on se, että ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, niin kuin itseään.

Valtavaa ARMOA on se, että tämä laki tulee pelastukseksi Jeesuksen uhrityön kautta.

Tuolla ristinjuurella hyljätään kaikki, joka estää lain voimaan tuloa. Siellä hyljätään kaikki, mikä kieltää Jumalan Sanan. Siellä hyljätään omavanhurskaus jossa ihminen on pyrkyri ja jossa ihminen korottaa itseään ja siellä ristinjuurella aloitetaan Jeesuksen korottaminen ja jokainen tietää, mitä Jeesus sanoo ahtaasta portista pääsemisestä. Hän käskee tehdä lähimmäiselle sen, minkä toivoisi itselle tehtävän. Tuo on monille ylivoimainen vaatimus, sillä se vaatii itsensä kieltämistä syvimpään nöyrtymiseen asti, mutta joka ei tuota Jeesuksen opetusta usko, ei rakasta Jumalaa yli kaiken, sillä se on Jumalan opetuksista kallein ja se on laki, jonka kautta ihminen saa tulla Jeesuksen luokse.

Jeesus sanoi, että Hän ei tullut kumoamaan lakia, vaan tuli täyttämään sen, samoin kuin profetiatkin ja Johannes Kastajasta tätä alettiin saarnaamaan ja joka uskoi, sai tulla uuteen liittoon ja uudestisyntymiseen.

Laki on siis TÄYTETTY, eikä sitä voi kukaan ihminen tehdä. Sen teki Jeesus, Jumalan ainoa Poika ja Hän antaa omilleen voiman pitää lain kunniassa ja täytettynä.

Aamen. kirjoitti:

Miksi ei riitä, että me uksomme vain Jumalan Sanaan, teemme kuten Sana käskee tekemään. Siksi, että siitä syntyy lainalaisuus ja omavanhurskaus.
Miksi siitä syntyy nuo huonot hedelmät?
Siksi, että ihminen pyrkii ansaitemaan itse Jumaan ystävyyden ja pyrkii suoraan siihen, nöyrtymättä ottamaan JUMALAN ANTAMAA UHRIA VASTAAN.

Ensimmäinen asia, mitä uskovaiselle tapahtuu on se, että hän näkee Jumalan lihaksi syntyneen Sanan edessään, Hänet, jonka nimi on Jeesus. Uskovainen avaa korviaan ja silmiään ja alkaa tarkkailemaan Jeesusta ja kuuntelemaan Häntä. Uskovaiselle tulee tarve tehdä parannus ja hän tietää missä on parannuksen teko paikka. Näin uskovainen menee ristin juurelle, katuu syntejään ja naulaa lihantahtonsa ristille, jotta Jumalan ainoa Poika saa hänessä etumaisen sijan ja tulee tunnetuksi ja tunnustetuksi.

Sen jälkeen alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Uskovainen saa huomata, että hän alkaa muuttumaan lain pitäjäksi, ei lain alla olijaksi, vaan lain pitäjäksi ja sen tekee Jumala Pyhän Hengen ja Sanan voimalla, eli Jeesus, joka on ensimmäisellä sijalla parannuksen tehneessä ihmisessä ja näin ihminen ei itse ole parantajansa, eikä Jumalan luokse pyrkivä, vaan hän on sitä Jeesuksen voimassa ja armossa.

Lue lisää

on vain kolminaisuusopin fraasi ja käännösvirheen takia kirjoitettu Joh. 1:14 jakeeseen, vaikka "jokainen asia on kahden tai kolmen todistajan nojalla vahvistettava". Kaikkialla muualla Uusi testamentti todistaa, että "Herra on Henki", joka tuli LIHAAN, asui LIHASSA, kärsi LIHASSA ja kuoli LIHAASSA, MUTTA ei lihana!

Johannes 6
63 "Henki on se, joka eläväksi tekee; EI LIHA MITÄÄN HYÖDYTÄ. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä."

Roomalaiskirje 8
5 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset."

ekivaari kirjoitti:

on vain kolminaisuusopin fraasi ja käännösvirheen takia kirjoitettu Joh. 1:14 jakeeseen, vaikka "jokainen asia on kahden tai kolmen todistajan nojalla vahvistettava". Kaikkialla muualla Uusi testamentti todistaa, että "Herra on Henki", joka tuli LIHAAN, asui LIHASSA, kärsi LIHASSA ja kuoli LIHAASSA, MUTTA ei lihana!

Johannes 6
63 "Henki on se, joka eläväksi tekee; EI LIHA MITÄÄN HYÖDYTÄ. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä."

Roomalaiskirje 8
5 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset."

Lue lisää

kokonaan. Sinä kerrot jatkuvasti mikä on virheellinen kohta Raamatussa. Mitä hyödyt tuosta, kun ei ole niin sokeita, jotka uskovat tuollaista opetusta, jossa Raamattu, Jumalan varjelema Pyhä Sana vesitetään sieltä ja täältä, jotta lihallinen oppi saataisiin voimaan.

Raamattu kertoo selkeästi, että Jumalan Sana tuli lihaksi, eli ihmiseksi ja oli kansan kesuudessa opettaen kansalle Jumalan Tahdon ja lihassa ollessaan uhrautui valittujen edestä ja joka ottaa tämän armoteon vastaan saa muuttua hengelliseksi, mutta joka ei sitä ota vastaan, jää sielulliseksi. Ensimmäinen Aadam oli siellullinen, viimeinen Aadam muuttaa ihmisen hengelliseksi.

Jumalan Sana on kaikkinensa totta, mutta oman opin rakentaneet joutuvat kaiken aikaa sitä vesittämään, saadakseen oman oppirakennelman pysymään edes jotenkin pystyssä.

Evank. Matt. 27 luku 33/38 käännös
46. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Miksi Jeesus huusi Jumalan puoleen jos hän oli Jumala?
Ensimmäisen käskyn jonka Isä Jumala kirjoitti omalla sormellaan, kieltää pitämästä muita Jumalia hänen
rinnallaan. Totuus on se, Jeesus on Jumalan Poika ei Jumala,AAMEN.

Kun saat syntyä uudesti ylhäältä, niin opit ymmärtämään mikä on totuutta ja mikä valetta, AAMEN.

Iso Lapis kirjoitti:

Evank. Matt. 27 luku 33/38 käännös
46. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Miksi Jeesus huusi Jumalan puoleen jos hän oli Jumala?
Ensimmäisen käskyn jonka Isä Jumala kirjoitti omalla sormellaan, kieltää pitämästä muita Jumalia hänen
rinnallaan. Totuus on se, Jeesus on Jumalan Poika ei Jumala,AAMEN.

Kun saat syntyä uudesti ylhäältä, niin opit ymmärtämään mikä on totuutta ja mikä valetta, AAMEN.

Lue lisää

ylhäältä ja se oli ihana tapahtuma ja koska minut on valittu julistamaan evankeliumia, niin kaikki erikoiset tapahtumat ovat tapahtuneet merkkipäivinä niin, että muistan kertoa milloin tapahtuma tuli kohalleni ja tämä uudestisyntymiseni tapahtui kauan sitten Pyhäin miesten Päivänä.

Jeesus on Jumala, mutta oli Ihmisen Poika 33 vuotta ja joutui kokemaan sen taakan, mitä ihminen kantaa täällä ja ristillä kamalan tuskan ja hylkäämisen pelon, mutta huom! Ihmisen Poika pelkäsi ja kitui, mutta Jumalan Poika kulki läpi kuoleman ja meni takaisin sinne, missä saattoi pukeutua jälleen siihen, mistä oli tähtemme riisuutunut, eli Jumaluuteen. Jumala on niin suuri, että aivan turhaa sinä Häntä järkeilet, heittäydy lapsenkaltaiseen uskoon ja jos et kykene pyydä Jumalalta apua ja sen jälkeen koet ihmeitä, sillä Jumala täyttää lupauksensa lapsenkaltaisessa uskossa oleville, eikä Hän edes ilmoita muille Itseään, kuin lapsenkaltaisille, jotka uskovat Sanaan, kuin se on tänne asti tuotu ja jonka Pyhä Henki todistaa.

Jeesus oli totisesti neitsyen kautta Pyhästä Hengestä siittynyt Ihmisen Poika ja ihmisenä, esikoisena, voitti kuulaisuuden kautta. Jeesus, Ihmisen Poika ja Jumalan Poika voitti.

Kukaan ihminen ei tuohon kykenisi ja siksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, mutta ei syntyä miehen halusta ja tahdota.

Aamen. kirjoitti:

kokonaan. Sinä kerrot jatkuvasti mikä on virheellinen kohta Raamatussa. Mitä hyödyt tuosta, kun ei ole niin sokeita, jotka uskovat tuollaista opetusta, jossa Raamattu, Jumalan varjelema Pyhä Sana vesitetään sieltä ja täältä, jotta lihallinen oppi saataisiin voimaan.

Raamattu kertoo selkeästi, että Jumalan Sana tuli lihaksi, eli ihmiseksi ja oli kansan kesuudessa opettaen kansalle Jumalan Tahdon ja lihassa ollessaan uhrautui valittujen edestä ja joka ottaa tämän armoteon vastaan saa muuttua hengelliseksi, mutta joka ei sitä ota vastaan, jää sielulliseksi. Ensimmäinen Aadam oli siellullinen, viimeinen Aadam muuttaa ihmisen hengelliseksi.

Jumalan Sana on kaikkinensa totta, mutta oman opin rakentaneet joutuvat kaiken aikaa sitä vesittämään, saadakseen oman oppirakennelman pysymään edes jotenkin pystyssä.

Lue lisää

jota vastaan sinun on turha väittää, että "HERRA ON HENKI", [ 2.Kor. 3:17 ] "joka on ilmestynyt LIHASSA, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen." [1.Tim. 3:16 ]

1.Pietarin kirje 3:18
"Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin LIHASSA, mutta tehtiin eläväksi hengessä,"

1. Pietarin kirje 4
1 "Koska siis Kristus ON KÄRSINYT LIHASSA, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka LIHASSA kärsii, se lakkaa synnistä-".

ekivaari kirjoitti:

jota vastaan sinun on turha väittää, että "HERRA ON HENKI", [ 2.Kor. 3:17 ] "joka on ilmestynyt LIHASSA, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen." [1.Tim. 3:16 ]

1.Pietarin kirje 3:18
"Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin LIHASSA, mutta tehtiin eläväksi hengessä,"

1. Pietarin kirje 4
1 "Koska siis Kristus ON KÄRSINYT LIHASSA, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka LIHASSA kärsii, se lakkaa synnistä-".

Lue lisää

Raamatun opettamaa vastaan. Moneenko kertaan olen kertonut, että Jumala on HENKI. Isä on Henki, joka lähetti Sanansa joka ilmestyi lihassa, eli ihmisen muodossa ja jonka Pyhä Henki todistaa meille, jotka uskomme.

Jumala on Henki, josta lähtee Jumalan Sana ja Pyhä Henki ja olethan toki lukenut jo Daniel seitsemästä miten Ihmisen Pojan kaltainen saapuu ja saa kaiken vallan ja tämä valta on ikuinen, eli Jumalan Sana, joka oli täällä Ihmisen Pojan muodossa (ja jäi tänne Pyhän Hengen todistuksella,) ei pelottavan äänenä palavasta pensaasta, vaan Ihmisen Poikana ja tuli voittonsa jälkeen kotiin ja on nyt Jumalan oikealla puolella, koska työ on vielä kesken, mutta valtaistuin on yksi.

Jumalan Sanan uskovat ovat Voittajassa, eivätkä osita Raamattua, vaan uskovat sen kokonaisvaltaisesti.

En enää vastaa takiasi, vaan vastaan heidän takia, jotka ovat opetuksesi kautta eksyneet.

Aamen. kirjoitti:

ylhäältä ja se oli ihana tapahtuma ja koska minut on valittu julistamaan evankeliumia, niin kaikki erikoiset tapahtumat ovat tapahtuneet merkkipäivinä niin, että muistan kertoa milloin tapahtuma tuli kohalleni ja tämä uudestisyntymiseni tapahtui kauan sitten Pyhäin miesten Päivänä.

Jeesus on Jumala, mutta oli Ihmisen Poika 33 vuotta ja joutui kokemaan sen taakan, mitä ihminen kantaa täällä ja ristillä kamalan tuskan ja hylkäämisen pelon, mutta huom! Ihmisen Poika pelkäsi ja kitui, mutta Jumalan Poika kulki läpi kuoleman ja meni takaisin sinne, missä saattoi pukeutua jälleen siihen, mistä oli tähtemme riisuutunut, eli Jumaluuteen. Jumala on niin suuri, että aivan turhaa sinä Häntä järkeilet, heittäydy lapsenkaltaiseen uskoon ja jos et kykene pyydä Jumalalta apua ja sen jälkeen koet ihmeitä, sillä Jumala täyttää lupauksensa lapsenkaltaisessa uskossa oleville, eikä Hän edes ilmoita muille Itseään, kuin lapsenkaltaisille, jotka uskovat Sanaan, kuin se on tänne asti tuotu ja jonka Pyhä Henki todistaa.

Jeesus oli totisesti neitsyen kautta Pyhästä Hengestä siittynyt Ihmisen Poika ja ihmisenä, esikoisena, voitti kuulaisuuden kautta. Jeesus, Ihmisen Poika ja Jumalan Poika voitti.

Kukaan ihminen ei tuohon kykenisi ja siksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, mutta ei syntyä miehen halusta ja tahdota.

Lue lisää

Hengen ja lihan sekasikiö, niin kuin kolminaisuusoppi opettaa, vaan Jeesuksen terveiden sanojen opetuksen mukaan pyhä pysyy pyhänä ja saastainen saastaisena, sillä [ Ilm. 22:11 ].

Johannes 3
6 "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä." [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]

Miksi te itse ETTE USKO Jumalaksi väittämänne Jeesuksen omaa opetusta, vaan häpäisette kieltämällä sen? Yrittäkää ajatella edes hivenen!

ekivaari kirjoitti:

Hengen ja lihan sekasikiö, niin kuin kolminaisuusoppi opettaa, vaan Jeesuksen terveiden sanojen opetuksen mukaan pyhä pysyy pyhänä ja saastainen saastaisena, sillä [ Ilm. 22:11 ].

Johannes 3
6 "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä." [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]

Miksi te itse ETTE USKO Jumalaksi väittämänne Jeesuksen omaa opetusta, vaan häpäisette kieltämällä sen? Yrittäkää ajatella edes hivenen!

Lue lisää

Lihaan tullut Jumalan Sana ei saastunut, ei syntiin taipunut, vaan esikoisena uskovaisista voitti kuuliaisuuden kautta. Jos meillä ei olisi esimerkkiä, niin silloin tie olisi vaikea, mutta meidän esimerkkimme, eli esikoinen joukostamme on lihaan syntynyt Jumalan Poika, Voittaja ja Häntä me seuraamme kaikessa.

Aamen. kirjoitti:

Raamatun opettamaa vastaan. Moneenko kertaan olen kertonut, että Jumala on HENKI. Isä on Henki, joka lähetti Sanansa joka ilmestyi lihassa, eli ihmisen muodossa ja jonka Pyhä Henki todistaa meille, jotka uskomme.

Jumala on Henki, josta lähtee Jumalan Sana ja Pyhä Henki ja olethan toki lukenut jo Daniel seitsemästä miten Ihmisen Pojan kaltainen saapuu ja saa kaiken vallan ja tämä valta on ikuinen, eli Jumalan Sana, joka oli täällä Ihmisen Pojan muodossa (ja jäi tänne Pyhän Hengen todistuksella,) ei pelottavan äänenä palavasta pensaasta, vaan Ihmisen Poikana ja tuli voittonsa jälkeen kotiin ja on nyt Jumalan oikealla puolella, koska työ on vielä kesken, mutta valtaistuin on yksi.

Jumalan Sanan uskovat ovat Voittajassa, eivätkä osita Raamattua, vaan uskovat sen kokonaisvaltaisesti.

En enää vastaa takiasi, vaan vastaan heidän takia, jotka ovat opetuksesi kautta eksyneet.

Lue lisää

Roomalaiskirje 7
14 "Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta (luonnollinen)-minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."

ekivaari kirjoitti:

Roomalaiskirje 7
14 "Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta (luonnollinen)-minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."

sen takia, että ihminen tuli sielulliseksi/lihalliseksi lankeemuksessa, mutta jos tahdot saat synnit anteeksi ristinjuurella ja saat pudottaa sinne lihallisuutesi ja saat voiman tulla uudeksi, eli hengelliseksi, sillä sen viimeinen Aadami ristintyöllä meille ansaitsi. Sielusi saa elää, jos se seuraa Jumalan Henkeä ja muuttuu hengelliseksi.

Mikään liha ei kelpaa Jumalan valtakuntaan ja siksi lihantahto on riisuttava hengellisyyden, eli lain tieltä. Laki näyttää meille, missä on synti ja kuolema.

Aamen. kirjoitti:

sen takia, että ihminen tuli sielulliseksi/lihalliseksi lankeemuksessa, mutta jos tahdot saat synnit anteeksi ristinjuurella ja saat pudottaa sinne lihallisuutesi ja saat voiman tulla uudeksi, eli hengelliseksi, sillä sen viimeinen Aadami ristintyöllä meille ansaitsi. Sielusi saa elää, jos se seuraa Jumalan Henkeä ja muuttuu hengelliseksi.

Mikään liha ei kelpaa Jumalan valtakuntaan ja siksi lihantahto on riisuttava hengellisyyden, eli lain tieltä. Laki näyttää meille, missä on synti ja kuolema.

Lue lisää

Kerro missä se risti on, se oli tappo paikka, kuka sen pyhitti että sen juurelle pitäisi mennä ????
Pyhä Henkikö käskee sinua menemään Ristin juurelle??????
Älä evankelioi enää ihmisoppia Rististä, AAMEN!

Iso Lapis kirjoitti:

Kerro missä se risti on, se oli tappo paikka, kuka sen pyhitti että sen juurelle pitäisi mennä ????
Pyhä Henkikö käskee sinua menemään Ristin juurelle??????
Älä evankelioi enää ihmisoppia Rististä, AAMEN!

Lue lisää

Jeesus uhrattiin portin ulkopuolella ja sieltä on lähdettävä kulkemaan lihantahto ristiin naulaten ahtaalle portille ja siitä sisään ja siellä portin sisäpuolella saa kohdatan Elävän Jeesuksen, joka tekee ihmeitä. Tekee kansastaan tasapainoisen, rauhallisen ja antaa jokaisen päänpäälle ilon, josta saa ammentaa, jos tahtoo.

Kerran selviää evankelioinko minä ihmisoppia, vai olitko se sinä.

Aamen. kirjoitti:

sen takia, että ihminen tuli sielulliseksi/lihalliseksi lankeemuksessa, mutta jos tahdot saat synnit anteeksi ristinjuurella ja saat pudottaa sinne lihallisuutesi ja saat voiman tulla uudeksi, eli hengelliseksi, sillä sen viimeinen Aadami ristintyöllä meille ansaitsi. Sielusi saa elää, jos se seuraa Jumalan Henkeä ja muuttuu hengelliseksi.

Mikään liha ei kelpaa Jumalan valtakuntaan ja siksi lihantahto on riisuttava hengellisyyden, eli lain tieltä. Laki näyttää meille, missä on synti ja kuolema.

Lue lisää

synnin ja kuoleman vallasta, mutta tämä maallinen majani olisi ilman valvontaa heikkona syntiin!

Nyt ei sisintä olemustani käske eikä määrää liha, vaan sisäinen ja "salattu sydämen ihminen" valvoo sekä sisäistä että ulkoista olemustani!

kömmähdys, anteeksi.

Mutta mikä on totuus raamatussa; kuuleeko Jumala koskaan ihmisen rukousta, jos Jeesus ei toimi "ovena"?

Koska Jeesus ja Jumala ovat yhtä, niin eikait Isä Jumala kuuro ole, jos vaikka tomumaja ei aina muistaisikaan lähestyä Jumalaa Jeesuksen nimessä?

kumartaen rukoillut Häntä.
Jae 38 : Niin hän sanoi:
"Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

Se oli ihan samanlainen tunnustus, kuin Tuomaaltakin: "Minun Herrani ja minun Jumalani", kuitenkin vain eri sanoilla.
Tunnustihan tämä sokea mies uskovansa Herraan, ja kumartaen rukoili.
Eihän meille ole annettu kumartaen rukoilla ketään toista, kuin Jumalaa. "Kumartaen rukoile Jumalaa."

Ilm.22:8-9 Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin.
Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni
sen enkelin jalkojen eteen,
joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee;
minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain,
kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan
sanoista vaarin; KUMARTAEN RUKOILE JUMALAA".

Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään.

Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, puhdistettu ja kirkas. Toivottavasti meillä on myös arka tunto Hänen Sanansa edessä. Jumalan Sanassa on itse Jumala, Jeesus.

Evankeliumi on Kristuksen evankeliumi, se on myös Jumalan evankeliumi, ja SE ON JUMALAN VOIMA, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.

On vain yksi Herra,ja yksi evankeliumi tästä Herrasta, Jumalasta, joka voi pelastaa, mutta joka voi myös kadottaa. Otammeko tämän evankeliumin vastaan, vai hylkäämmekö sen, sillä niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ei ole mitään kadotustuomiota, mutta mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia tälle evankeliumille. Nämä asiat voi lukea Sanasta.

Saa rukoilla ihan rauhassa, niin Isää, kuin Jeesustakin. Jeesus-nimessä on Isä, ja he ovat yhtä.

sokea mieskin kirjoitti:

kumartaen rukoillut Häntä.
Jae 38 : Niin hän sanoi:
"Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

Se oli ihan samanlainen tunnustus, kuin Tuomaaltakin: "Minun Herrani ja minun Jumalani", kuitenkin vain eri sanoilla.
Tunnustihan tämä sokea mies uskovansa Herraan, ja kumartaen rukoili.
Eihän meille ole annettu kumartaen rukoilla ketään toista, kuin Jumalaa. "Kumartaen rukoile Jumalaa."

Ilm.22:8-9 Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin.
Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni
sen enkelin jalkojen eteen,
joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee;
minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain,
kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan
sanoista vaarin; KUMARTAEN RUKOILE JUMALAA".

Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään.

Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, puhdistettu ja kirkas. Toivottavasti meillä on myös arka tunto Hänen Sanansa edessä. Jumalan Sanassa on itse Jumala, Jeesus.

Evankeliumi on Kristuksen evankeliumi, se on myös Jumalan evankeliumi, ja SE ON JUMALAN VOIMA, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.

On vain yksi Herra,ja yksi evankeliumi tästä Herrasta, Jumalasta, joka voi pelastaa, mutta joka voi myös kadottaa. Otammeko tämän evankeliumin vastaan, vai hylkäämmekö sen, sillä niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ei ole mitään kadotustuomiota, mutta mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia tälle evankeliumille. Nämä asiat voi lukea Sanasta.

Saa rukoilla ihan rauhassa, niin Isää, kuin Jeesustakin. Jeesus-nimessä on Isä, ja he ovat yhtä.

Lue lisää

joskus tulee kömmähdyksiä, kun ei ole tarkkana.

sokea mieskin kirjoitti:

kumartaen rukoillut Häntä.
Jae 38 : Niin hän sanoi:
"Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

Se oli ihan samanlainen tunnustus, kuin Tuomaaltakin: "Minun Herrani ja minun Jumalani", kuitenkin vain eri sanoilla.
Tunnustihan tämä sokea mies uskovansa Herraan, ja kumartaen rukoili.
Eihän meille ole annettu kumartaen rukoilla ketään toista, kuin Jumalaa. "Kumartaen rukoile Jumalaa."

Ilm.22:8-9 Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin.
Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni
sen enkelin jalkojen eteen,
joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee;
minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain,
kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan
sanoista vaarin; KUMARTAEN RUKOILE JUMALAA".

Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään.

Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, puhdistettu ja kirkas. Toivottavasti meillä on myös arka tunto Hänen Sanansa edessä. Jumalan Sanassa on itse Jumala, Jeesus.

Evankeliumi on Kristuksen evankeliumi, se on myös Jumalan evankeliumi, ja SE ON JUMALAN VOIMA, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.

On vain yksi Herra,ja yksi evankeliumi tästä Herrasta, Jumalasta, joka voi pelastaa, mutta joka voi myös kadottaa. Otammeko tämän evankeliumin vastaan, vai hylkäämmekö sen, sillä niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ei ole mitään kadotustuomiota, mutta mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät ole kuuliaisia tälle evankeliumille. Nämä asiat voi lukea Sanasta.

Saa rukoilla ihan rauhassa, niin Isää, kuin Jeesustakin. Jeesus-nimessä on Isä, ja he ovat yhtä.

Lue lisää

"Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään".
--
Fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä ihmisenä.
Joh.9:16,24,31
----
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
...
9:24 Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen".
...
9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
--
Fariseukset joutuvat raivon valtaan. Heidän kiukkunsa lisääntyi. He eivät voineet tehdä tyhjäksi parantuneen todistusta ja parempia keinoja löytämättä he alkavat pilkkaamaan parantunutta (28).
Näin fariseukset osoittivat sisäisen paatumuksensa tilan.

Aikaisemmin Johannes kirjoitti evankeliumissaan, kuinka Jeesuksen syntyperästä oltiin eri mieltä.
Vastustajat pitivät Jeesusta Joosefin poikana.

Joh. 6:42
”...ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

Jeesuksen syntyperää koskevat arvailut koituivat monille uskon esteeksi. Moni LUULI, että Jeesus oli Joosefin poika ja loukkaantuivat häneen.

Jeesuksen vieraillessa kotikaupungissaan monet ihmettelevät:
” Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen” (Mark.6:3).
Kuulijat luulivat mielestään olevansa selvillä Jeesuksen isästä ja äidistä, mikä sulki pois sen tosiasian, että Jeesus oli tullut alas taivaasta.

Luuk. 3:23
”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin LUULTIIN, Joosefin poika” (Luuk.3:23).
--
Jeesuksen syntymä ja siihen liittyvät yliluonnolliset tapahtumathan on jo kerrottu Luukkaan evankeliumin alussa ja josta täälläkin usein on ollut puhetta.
Siitä käy ilmi, miten ASIAN LAITA OIKEASTI OLI!

Jeesus oli Joosefin poika siten, että tämä oli ottanut Marian vaimokseen ennen Jeesuksen syntymää ja omistanut Jeesuksen pojakseen (Luuk.2:5,48).
Joka tunsi Jeesuksen alkuhistorian (Luuk.1:26-38), tiesi myös Jeesuksen yliluonnollisen sikiämisen.

Tapio522 kirjoitti:

"Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään".
--
Fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä ihmisenä.
Joh.9:16,24,31
----
9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
...
9:24 Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen".
...
9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
--
Fariseukset joutuvat raivon valtaan. Heidän kiukkunsa lisääntyi. He eivät voineet tehdä tyhjäksi parantuneen todistusta ja parempia keinoja löytämättä he alkavat pilkkaamaan parantunutta (28).
Näin fariseukset osoittivat sisäisen paatumuksensa tilan.

Aikaisemmin Johannes kirjoitti evankeliumissaan, kuinka Jeesuksen syntyperästä oltiin eri mieltä.
Vastustajat pitivät Jeesusta Joosefin poikana.

Joh. 6:42
”...ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"

Jeesuksen syntyperää koskevat arvailut koituivat monille uskon esteeksi. Moni LUULI, että Jeesus oli Joosefin poika ja loukkaantuivat häneen.

Jeesuksen vieraillessa kotikaupungissaan monet ihmettelevät:
” Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen” (Mark.6:3).
Kuulijat luulivat mielestään olevansa selvillä Jeesuksen isästä ja äidistä, mikä sulki pois sen tosiasian, että Jeesus oli tullut alas taivaasta.

Luuk. 3:23
”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin LUULTIIN, Joosefin poika” (Luuk.3:23).
--
Jeesuksen syntymä ja siihen liittyvät yliluonnolliset tapahtumathan on jo kerrottu Luukkaan evankeliumin alussa ja josta täälläkin usein on ollut puhetta.
Siitä käy ilmi, miten ASIAN LAITA OIKEASTI OLI!

Jeesus oli Joosefin poika siten, että tämä oli ottanut Marian vaimokseen ennen Jeesuksen syntymää ja omistanut Jeesuksen pojakseen (Luuk.2:5,48).
Joka tunsi Jeesuksen alkuhistorian (Luuk.1:26-38), tiesi myös Jeesuksen yliluonnollisen sikiämisen.

Lue lisää

asian ymmärtänytkin. Eikö siitä minun pienestä kirjoituksesta tullut selville, että uskon Jeesuksen Jumalaksi?
Ei silloiset fariseukset siksi Häntä uskoneet ja eipä tänä päivänäkään kaikille ole selvinnyt se, kuka Jeesus todella on, mutta meille se on ilmoitettu Hengen kautta.
Ylistetty olkoon Hänen Pyhä nimensä!

noin olen kirjoitti:

asian ymmärtänytkin. Eikö siitä minun pienestä kirjoituksesta tullut selville, että uskon Jeesuksen Jumalaksi?
Ei silloiset fariseukset siksi Häntä uskoneet ja eipä tänä päivänäkään kaikille ole selvinnyt se, kuka Jeesus todella on, mutta meille se on ilmoitettu Hengen kautta.
Ylistetty olkoon Hänen Pyhä nimensä!

Lue lisää

Pahoittelen, jos ilmaisin asian epäselvästi.
Teit hyvän huomion:
"Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään".
--
Ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia".

Jeesus ei ollut mikään pikkujumala!

Tapio522 kirjoitti:

Pahoittelen, jos ilmaisin asian epäselvästi.
Teit hyvän huomion:
"Jos Jeesus ei olisi myös Jumala, niin Hän olisi kieltänyt tätä sokeaa miestä kumartamasta itseään".
--
Ensimmäinen käsky:
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia".

Jeesus ei ollut mikään pikkujumala!

Lue lisää

8. Jeesus Kristus ON sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Jes. 48:12
Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.

mamabeard:
"Jos parantuneessa ei ollut uskoa vielä parantumisihmeen tapahtuessa, viimeistään tässä vaiheessa hän tulee uskoon" (jakeet 35-38)
--
9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
--
Kun Jeesus paransi syntymästään sokean miehen (Joh.9:1-41), niin Jeesus ei jättänyt ihmettä erilliseksi tapahtumaksi. Hän aloittaa jatkokeskustelun hengellisestä sokeudesta ja näkökyvystä.

Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun.

Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi. Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään.
Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.

Tapio522 kirjoitti:

mamabeard:
"Jos parantuneessa ei ollut uskoa vielä parantumisihmeen tapahtuessa, viimeistään tässä vaiheessa hän tulee uskoon" (jakeet 35-38)
--
9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
--
Kun Jeesus paransi syntymästään sokean miehen (Joh.9:1-41), niin Jeesus ei jättänyt ihmettä erilliseksi tapahtumaksi. Hän aloittaa jatkokeskustelun hengellisestä sokeudesta ja näkökyvystä.

Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun.

Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi. Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään.
Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.

Lue lisää

Näin minäkin sen ymmärrän.
>Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.<

Jeesuksen sanojen mukaan: eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ihmisen pitää vain nöyrtyä sille paikalle että "tulee sairaaksi" eli suostuu tunnistamaan tilansa. Silloin Pyhä Henki saa asettaa meidät oikeaan suhteeseen Jumalaan nähden.

Itseriittoiselle ihmiselle joka palvoo omaa valheellista autonomiaanasa (itsemääräämisoikeutta), ja sellaisiahan me kaikki syntisyytemme pimentäminä luonnostaan olemme, se on tavattoman nöyryyttävää, mutta sitten tuo ihanan vapauden: on suurenmoista loksahtaa omalle paikalleen todellisuudessa. Jeesus ei tuo rajoittunutta uskonnollisuutta vaan ihanan elämisen vapauden. Mutta pointti on alistumisessa Hänelle, ja siksi kyseessä on eräänlainen paradoksi. Vain Jumalan rakkauden orjuuttama (kuuliaisuus) voi elää vapaudessa. Niin kuin oksan ainoa tosi olotila on olla puun "orjuudessa" ja siinä tuottaa hedelmää.

Fariseusten syyllisyys oli siinä että heillä oli tieto, mutta sen sijaan että tieto olisi saanut johtaa siihen mikä oli ilmeistä ja heidän nähtävissään, ja näin tehnyt heistä riippuvaisia Jumalasta, johtanut armon kokemukseen Kristuksessa, he tekivät tiedosta itsestään epäjumalan ja samaistivat Jumalan sanaa koskevat tulkintansa Jumalan kanssa. Siksi sana ei saanut johtaa heitä Kristukseen, kasvattaa pelastukseen, mikä myös on lain tehtävä.

Laki oli juutalaisille annettu ja se on itsessään hyvä ja pyhä, mutta osa lain todellisesta tarkoituksesta, sen tärkein osa, osoittaa ihmisen avun tarve ja riippuvaisuus Jumalasta, jäi toteutumatta. Ihmisten (ja erityisesti lain opettajien!) käsissä siitä tuli vain tulkintojen (ja loputtomien väittelyiden) aihe. Ulkonainen tieto, jos se ei saa johtaa asian sisällön kokemiseen ja todeksi elämiseen, kääntyy itseään vastaan.

Sama vaara vaani meitä nykyäänkin monin muodoin. Voimme eksyä loputtomiin väittelyihin Jumalasta sekä mikä on syntiä ja mikä ei, mutta tosiasiallinen kysymys kuuluu:

Rakastammeko Häntä, joka on synnin voittaja? Kumarrummeko Hänen edessään? Saako Hän valloittaa sydämemme? Niin että voisimme nähdä yhä selvemmin, yhä kirkkaammin ja yhdessä muiden kanssa elää todeksi "leveyden ja pituuden ja korkeuden ja syvyyden" Kristuksessa.

1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
(Ef.1:15-21.)

3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
(Ef.3:18-19.)

Tieto Jumalasta on tärkeä eikä oppikysymyksiä voi eikä saa väheksyä, mutta ulkonaisena tietona ilman alistumista ja riippuvaisuutta Kristuksesta ne vain paisuttavat ja tekevät meistä itsetärkeitä, hurskastelevia raamattuautomaatteja. Siksi on aivan ehdottoman tärkeää elää valkeudessa. Hoitaa henkilökohtaista rukouselämäänsä Herran tuntemista etsivän Raamatun tutkistelun ja hiljentymisen kautta; niin suostuen Jumalan totuuden läpivalaisuun päivittäin, hetkittäin. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. 1.Kor.8:1.

mamabeard kirjoitti:

Näin minäkin sen ymmärrän.
>Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.<

Jeesuksen sanojen mukaan: eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ihmisen pitää vain nöyrtyä sille paikalle että "tulee sairaaksi" eli suostuu tunnistamaan tilansa. Silloin Pyhä Henki saa asettaa meidät oikeaan suhteeseen Jumalaan nähden.

Itseriittoiselle ihmiselle joka palvoo omaa valheellista autonomiaanasa (itsemääräämisoikeutta), ja sellaisiahan me kaikki syntisyytemme pimentäminä luonnostaan olemme, se on tavattoman nöyryyttävää, mutta sitten tuo ihanan vapauden: on suurenmoista loksahtaa omalle paikalleen todellisuudessa. Jeesus ei tuo rajoittunutta uskonnollisuutta vaan ihanan elämisen vapauden. Mutta pointti on alistumisessa Hänelle, ja siksi kyseessä on eräänlainen paradoksi. Vain Jumalan rakkauden orjuuttama (kuuliaisuus) voi elää vapaudessa. Niin kuin oksan ainoa tosi olotila on olla puun "orjuudessa" ja siinä tuottaa hedelmää.

Fariseusten syyllisyys oli siinä että heillä oli tieto, mutta sen sijaan että tieto olisi saanut johtaa siihen mikä oli ilmeistä ja heidän nähtävissään, ja näin tehnyt heistä riippuvaisia Jumalasta, johtanut armon kokemukseen Kristuksessa, he tekivät tiedosta itsestään epäjumalan ja samaistivat Jumalan sanaa koskevat tulkintansa Jumalan kanssa. Siksi sana ei saanut johtaa heitä Kristukseen, kasvattaa pelastukseen, mikä myös on lain tehtävä.

Laki oli juutalaisille annettu ja se on itsessään hyvä ja pyhä, mutta osa lain todellisesta tarkoituksesta, sen tärkein osa, osoittaa ihmisen avun tarve ja riippuvaisuus Jumalasta, jäi toteutumatta. Ihmisten (ja erityisesti lain opettajien!) käsissä siitä tuli vain tulkintojen (ja loputtomien väittelyiden) aihe. Ulkonainen tieto, jos se ei saa johtaa asian sisällön kokemiseen ja todeksi elämiseen, kääntyy itseään vastaan.

Sama vaara vaani meitä nykyäänkin monin muodoin. Voimme eksyä loputtomiin väittelyihin Jumalasta sekä mikä on syntiä ja mikä ei, mutta tosiasiallinen kysymys kuuluu:

Rakastammeko Häntä, joka on synnin voittaja? Kumarrummeko Hänen edessään? Saako Hän valloittaa sydämemme? Niin että voisimme nähdä yhä selvemmin, yhä kirkkaammin ja yhdessä muiden kanssa elää todeksi "leveyden ja pituuden ja korkeuden ja syvyyden" Kristuksessa.

1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
(Ef.1:15-21.)

3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
(Ef.3:18-19.)

Tieto Jumalasta on tärkeä eikä oppikysymyksiä voi eikä saa väheksyä, mutta ulkonaisena tietona ilman alistumista ja riippuvaisuutta Kristuksesta ne vain paisuttavat ja tekevät meistä itsetärkeitä, hurskastelevia raamattuautomaatteja. Siksi on aivan ehdottoman tärkeää elää valkeudessa. Hoitaa henkilökohtaista rukouselämäänsä Herran tuntemista etsivän Raamatun tutkistelun ja hiljentymisen kautta; niin suostuen Jumalan totuuden läpivalaisuun päivittäin, hetkittäin. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. 1.Kor.8:1.

Lue lisää

Onneksi ammattiliitto auttaa. jos työnantaja rikkoo työehtosopimusta.

mamabeard kirjoitti:

Näin minäkin sen ymmärrän.
>Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.<

Jeesuksen sanojen mukaan: eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ihmisen pitää vain nöyrtyä sille paikalle että "tulee sairaaksi" eli suostuu tunnistamaan tilansa. Silloin Pyhä Henki saa asettaa meidät oikeaan suhteeseen Jumalaan nähden.

Itseriittoiselle ihmiselle joka palvoo omaa valheellista autonomiaanasa (itsemääräämisoikeutta), ja sellaisiahan me kaikki syntisyytemme pimentäminä luonnostaan olemme, se on tavattoman nöyryyttävää, mutta sitten tuo ihanan vapauden: on suurenmoista loksahtaa omalle paikalleen todellisuudessa. Jeesus ei tuo rajoittunutta uskonnollisuutta vaan ihanan elämisen vapauden. Mutta pointti on alistumisessa Hänelle, ja siksi kyseessä on eräänlainen paradoksi. Vain Jumalan rakkauden orjuuttama (kuuliaisuus) voi elää vapaudessa. Niin kuin oksan ainoa tosi olotila on olla puun "orjuudessa" ja siinä tuottaa hedelmää.

Fariseusten syyllisyys oli siinä että heillä oli tieto, mutta sen sijaan että tieto olisi saanut johtaa siihen mikä oli ilmeistä ja heidän nähtävissään, ja näin tehnyt heistä riippuvaisia Jumalasta, johtanut armon kokemukseen Kristuksessa, he tekivät tiedosta itsestään epäjumalan ja samaistivat Jumalan sanaa koskevat tulkintansa Jumalan kanssa. Siksi sana ei saanut johtaa heitä Kristukseen, kasvattaa pelastukseen, mikä myös on lain tehtävä.

Laki oli juutalaisille annettu ja se on itsessään hyvä ja pyhä, mutta osa lain todellisesta tarkoituksesta, sen tärkein osa, osoittaa ihmisen avun tarve ja riippuvaisuus Jumalasta, jäi toteutumatta. Ihmisten (ja erityisesti lain opettajien!) käsissä siitä tuli vain tulkintojen (ja loputtomien väittelyiden) aihe. Ulkonainen tieto, jos se ei saa johtaa asian sisällön kokemiseen ja todeksi elämiseen, kääntyy itseään vastaan.

Sama vaara vaani meitä nykyäänkin monin muodoin. Voimme eksyä loputtomiin väittelyihin Jumalasta sekä mikä on syntiä ja mikä ei, mutta tosiasiallinen kysymys kuuluu:

Rakastammeko Häntä, joka on synnin voittaja? Kumarrummeko Hänen edessään? Saako Hän valloittaa sydämemme? Niin että voisimme nähdä yhä selvemmin, yhä kirkkaammin ja yhdessä muiden kanssa elää todeksi "leveyden ja pituuden ja korkeuden ja syvyyden" Kristuksessa.

1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
(Ef.1:15-21.)

3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
(Ef.3:18-19.)

Tieto Jumalasta on tärkeä eikä oppikysymyksiä voi eikä saa väheksyä, mutta ulkonaisena tietona ilman alistumista ja riippuvaisuutta Kristuksesta ne vain paisuttavat ja tekevät meistä itsetärkeitä, hurskastelevia raamattuautomaatteja. Siksi on aivan ehdottoman tärkeää elää valkeudessa. Hoitaa henkilökohtaista rukouselämäänsä Herran tuntemista etsivän Raamatun tutkistelun ja hiljentymisen kautta; niin suostuen Jumalan totuuden läpivalaisuun päivittäin, hetkittäin. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. 1.Kor.8:1.

Lue lisää

Autonomiasta:
Eikö se ole hyvä asia, että ihmisellä on vapaa tahto? Miksi et tahtoisi kunnioittaa Jumalasi luomistyön tulosta eli miksi et tahdo kunnioittaa ihmistä? Sen sijaan he ovat sinusta"itsetärkeitä hurskastelijoita".

Koet että Jeesus näki vihaamansa fariseukset ihmisinä jotka eivät tajunneet syntisyyttään ja jotka pitivät tietoa jonain kun olisi pitänyt palvella(näkymätöntä)Jumalaa. Jeesus on ollut ihana ja Jeesus on nähnyt kaikki ihan oikein.

Lapsenkaitsija kirjoitti:

Autonomiasta:
Eikö se ole hyvä asia, että ihmisellä on vapaa tahto? Miksi et tahtoisi kunnioittaa Jumalasi luomistyön tulosta eli miksi et tahdo kunnioittaa ihmistä? Sen sijaan he ovat sinusta"itsetärkeitä hurskastelijoita".

Koet että Jeesus näki vihaamansa fariseukset ihmisinä jotka eivät tajunneet syntisyyttään ja jotka pitivät tietoa jonain kun olisi pitänyt palvella(näkymätöntä)Jumalaa. Jeesus on ollut ihana ja Jeesus on nähnyt kaikki ihan oikein.

Lue lisää

että ihmisellä on "vapaa" tahto... Viestistäni voi lukea monenlaisia asioita riippuen myös mitä haluat lukea. Jos haluat lukea että en kunnioita ihmistä, voit lukea niin. Sitoutuminen Jeesukseen nimenomaan edellyttää vapaata tahtoa, vapaaehtoista sitoutumista Häneen niin ettei enää etsi elämänsä suuntaviittoja itsestä vaan Jumalasta. Siinä on se nöyrtymisen prosessi että hyväksyy Jumalan elämänsä auktoriteetiksi ja haluaa elää yhteydestä käsin. Ymmärtäen että ilman jatkuvaa antautumista ja riippuvaisuutta Jeesuksesta joudumme harhaan.

Ei voi olla nöyrtymistä ilman vapaata tahtoa.

Autonomialla tarkoitin tilaa missä ihminen kuvittelee itse tietävänsä ja osaavansa hallita elämäänsä niin kuin hyvä on ja ei halua luovuttaa itseään Jumalan hallintavaltaan ja Pyhän Hengen kontrolloitavaksi. Sellaisesta ihmisestä Jumala, niin kuin Raamattu Hänet esittää, vaikuttaa tyrannilta ja jos hän kuitenkin haluaa uskoa Jumalaan luonnollista on, että hän kuvittelee Jumalan toisenlaiseksi, paremmin omiin ajatustottumuksiin ja mielihaluihin soveltuvaksi.

Puhun näkökulmasta kuinka olen Jeesuksen vapauttavan työn elämässäni kokenut ja mikä minun mielestäni on ilmeistä, kuinka Raamattu ja useimpien kristittyjen kokemus todistaa. Aina on olemassa ristiriita lihallisen uskonnollisuuden (ihmisen valitsema, omaehtoinen hurskaus) ja hengellisyyden (ehdoton antautuminen Jeesukselle ja Hänestä kumpuavan elämän vastaanottaminen) välillä.

Voit aivan vapaasti kysyä Jumalan edessä mikä Hänen tahtonsa on.
Jos tahdot olla rehellinen, ettet etsi vastauksia itsestäsi vaan Häneltä, luultavasti löydät hyvän tien. Mielestäni sinä juuri silloin käytät omaa vapaata tahtoasi oikein: luovuttaen itsesi Hänelle, ja noudattaen Hänen ohjaustaan enemmän kuin oman tunne-elämän mielitekoja ja impulsseja. Tietysti voit käyttää vapaata tahtoasi toisellakin tavalla, mutta aloituksen aihe oli rukousten kuuleminen ja kenen rukoukset Jumala kuulee. UT:n mukaan luontainen syntitilamme tulee voitetuksi ainoastaan Jeesuksen alamaisuudessa niin että voimme vaeltaa rukousyhteydessä mikä on todellista seurustelua Jumalan kanssa, elämää Hänen läsnäolossaan ja rukousvastauksissa. Silloin Jumala ei ole jokin kaukainen jossain, itsestämme erillinen, jolta pyydämme ja joka sitten vastaa pyyntöihin niin kuin parhaaksi näkee; kristillinen elämä on enemmän, se on Jumalan mukanaoloa arkielämässä vaikuttaen sisimmässämme, inspiroiden rukouksiamme, ohjaten oikeaan. Sellainen elämä on jatkuvaa prosessia ja seikkailua Jumalan tuntemisessa, mutta farisealaiselle uskonnollisuudelle (missä painopiste on ihmisen suorituksissa Jumalan armon sijaan) elämäntila on tuntematon.

Uuden testamentin sanoma on aivan selkeä tässä. Raamatun sanoma ehdottomasta kuuliaisuudesta ja vapautensa vapaaehtoisesta luovuttamisesta Jumalalle, että Häneen sitoutuneena tulisimme todellisesti vapaiksi, on tosi tai valhe. Mielestäni se on tosi ja sen paikkansapitävyys voidaan käytännössä kokea.

Syntitilassaan ihminen on paljon muutakin kuin Jumalan luomistyön tulos. Etkö tahtoisi kunnioittaa Jumalaa (ja itseäsi Hänen luomistyönsä tuloksena) niin että koko sydämestäsi etsit totuutta millainen Hän on ja miten Hän vaikuttaa, antaaksesi sitten itsesi "elävänä uhrina" Hänelle kun Hän ilmoittaa itsensä, osoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa elämääsi nähden? Se on luottamusta Jumalaan joka on Luoja ja Lunastaja. Rakastava Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä puhdistaakseen häntä tämän maailman mukaisista vaikutuksista jotka ovat turmelleet Hänen luomistyönsä.

UT:n mukaan tämä on järjellinen jumalanpalvelus (Room.12:1). Ainoa looginen, johdonmukainen vastaus Jumalan kutsuun. Toisin sanoen: kun on olemassa Jumala ja kun Jumalalla on tahto ihmisen elämään nähden on täysin järjetöntä pitää elämänsä langat omissa käsissään ikäänkuin voisi Jumalaa paremmin tietää mikä on hyvää ja oikein.

Roomalaiskirje 12:2.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Lapsenkaitsija kirjoitti:

Autonomiasta:
Eikö se ole hyvä asia, että ihmisellä on vapaa tahto? Miksi et tahtoisi kunnioittaa Jumalasi luomistyön tulosta eli miksi et tahdo kunnioittaa ihmistä? Sen sijaan he ovat sinusta"itsetärkeitä hurskastelijoita".

Koet että Jeesus näki vihaamansa fariseukset ihmisinä jotka eivät tajunneet syntisyyttään ja jotka pitivät tietoa jonain kun olisi pitänyt palvella(näkymätöntä)Jumalaa. Jeesus on ollut ihana ja Jeesus on nähnyt kaikki ihan oikein.

Lue lisää

Roomalaiskirje 12:2.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Korostin ja korostan edelleen ettei ihminen voi muuttaa mieltään niin että kykenisi ymmärtämään mikä on Jumalan tahto ja elämään sen mukaan. Niinpä kun Jumalan sana kehottaa meitä muuttumaan mielemme uudistuksen kautta se on valtava lupaus Jumalan vaikutuksesta omissaan. Hän suostuu tekemään meissä työn mihin emme itse kykene. Kun vain tahdomme luovuttaa elämämme kaikkineen Hänelle ja rakastaa Kristusta enemmän kuin mitään muuta. Niin avautuvat elämäämme Pyhän Hengen rikkaudet, Jumalan mahdollisuudet, mikä on todellista elämää. Laadullisesti se on jotain aivan muuta kuin ulkonainen tieto ja uskonnollisten tapojen omaksuminen.

Room.12:1-2 Elävän Uutisen mukaan:
"Rakkaat ystävät, koska Jumala siis on Kristuksen tähden hyväksynyt meidät omikseen, pyydän hartaasti teitä antamaan itsenne kokonaan Jumalan käyttöön - elävänä uhrina, jonka hän voi ottaa vastaan. Tämä on oikea tapa palvella Jumalaa. Älkää omaksuko tämän maailman elämäntapaa, vaan olkaa te erilaisia ihmisiä. Muuttukaa, uudistukaa jatkuvasti, tutkikaa, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, oikeudenmukaista, puhdasta."

>Koet että Jeesus näki vihaamansa fariseukset ihmisinä jotka eivät tajunneet syntisyyttään ja jotka pitivät tietoa jonain kun olisi pitänyt palvella (näkymätöntä) Jumalaa.<

En koe että Jeesus vihasi fariseuksia. Koen että Hän rakasti heitä hyvin paljon niin kuin rakastaa jokaista ihmistä ja haluaisi pelastaa pimeydestä Jumalan valkeuteen. Mutta fariseukset jäivät pimeyteensä (hengellinen sokeus, Joh.9:39 - 41). Heidän ongelmansa oli että keskittyivät lakiin kun olisi pitänyt keskittyä lain antajaan. Heidän mielestään lain noudattaminen eli uskonto itsessään oli Jumalalle riittävä ja kelvollinen elämäntapa. Siksi laki ei saanut johtaa heitä Kristukseen. Jumala on tarkoittanut lain näkemisen välikappaleeksi, mutta fariseusten käsissä se kääntyi vastakohdakseen, siitä tuli osa heidän sokeuttaan.

Laki edustaa tietoa Jumalan tahdosta mutta tieto avautuu elämäksi vain Hänen yhteydessään, muussa tapauksessa siitä tulee uskonnollista suoritusta. Uskonnossa ei ole pelastavaa ja vapauttavaa voimaa. Tämä pätee kaikkiin Raamatun kirjoituksiin ja niiden tulkintoihin ihmisen uskoessa omalla tavallaan ja tehden mielensä mukaisia sovellutuksia tai vaikka tulkinnat olisivat oikeitakin ja sinänsä Jumalan mielen mukaisia. Ainoastaan Pyhän Hengen ohjaamina voimme elää evankeliumia ja Raamatun kehoitusten sisältöä todeksi niin että siinä on Jumalan mielen mukainen rakkaus. Se on enemmän kuin ulkonaisen tiedon mukaisia tosiasioita ja oikeassa olemista, se on elämää Kristuksen totuudessa joka valaisee ja muokkaa asenteemme.

Ei riitä että latelemme syntilistoja mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala katsoo sydämeen...

Voimme olla ulkonaisesti oikeassa, mutta onko meillä rakkaus Jumalaan ja ihmiseen niin että olemme valmiit kärsimään niiden vuoksi jotka Jumalan sanan mukaan ovat väärässä ja elävät synnissä? Onko lihallinen mielenlaatumme Kristuksen voittama niin ettemme enää etsi kunniaa itsellemme? Jos Pyhä Henki saa valaista ja hallita elämäämme syvin halumme on vain Jumalan tahdon toteutuminen, ei ole niin väliksi saammeko lähimmäisiltä arvostusta tai ei.

Jeesukseen juurtunut kristillisyys on vapautettua elämää missä onnellisuus ei ole riippuvaista ulkonaisista olosuhteista ja niiden vaihteluista. Kristitty kykenee elämään onnellista elämää yhtä hyvin silloin kun tarpeemme eivät toteudu tai kun ne toteutuvat. Elämän tosi tyydytys kumpuaa Kristuksesta.

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
Jaak.1:17.

mamabeard kirjoitti:

Roomalaiskirje 12:2.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Korostin ja korostan edelleen ettei ihminen voi muuttaa mieltään niin että kykenisi ymmärtämään mikä on Jumalan tahto ja elämään sen mukaan. Niinpä kun Jumalan sana kehottaa meitä muuttumaan mielemme uudistuksen kautta se on valtava lupaus Jumalan vaikutuksesta omissaan. Hän suostuu tekemään meissä työn mihin emme itse kykene. Kun vain tahdomme luovuttaa elämämme kaikkineen Hänelle ja rakastaa Kristusta enemmän kuin mitään muuta. Niin avautuvat elämäämme Pyhän Hengen rikkaudet, Jumalan mahdollisuudet, mikä on todellista elämää. Laadullisesti se on jotain aivan muuta kuin ulkonainen tieto ja uskonnollisten tapojen omaksuminen.

Room.12:1-2 Elävän Uutisen mukaan:
"Rakkaat ystävät, koska Jumala siis on Kristuksen tähden hyväksynyt meidät omikseen, pyydän hartaasti teitä antamaan itsenne kokonaan Jumalan käyttöön - elävänä uhrina, jonka hän voi ottaa vastaan. Tämä on oikea tapa palvella Jumalaa. Älkää omaksuko tämän maailman elämäntapaa, vaan olkaa te erilaisia ihmisiä. Muuttukaa, uudistukaa jatkuvasti, tutkikaa, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, oikeudenmukaista, puhdasta."

>Koet että Jeesus näki vihaamansa fariseukset ihmisinä jotka eivät tajunneet syntisyyttään ja jotka pitivät tietoa jonain kun olisi pitänyt palvella (näkymätöntä) Jumalaa.<

En koe että Jeesus vihasi fariseuksia. Koen että Hän rakasti heitä hyvin paljon niin kuin rakastaa jokaista ihmistä ja haluaisi pelastaa pimeydestä Jumalan valkeuteen. Mutta fariseukset jäivät pimeyteensä (hengellinen sokeus, Joh.9:39 - 41). Heidän ongelmansa oli että keskittyivät lakiin kun olisi pitänyt keskittyä lain antajaan. Heidän mielestään lain noudattaminen eli uskonto itsessään oli Jumalalle riittävä ja kelvollinen elämäntapa. Siksi laki ei saanut johtaa heitä Kristukseen. Jumala on tarkoittanut lain näkemisen välikappaleeksi, mutta fariseusten käsissä se kääntyi vastakohdakseen, siitä tuli osa heidän sokeuttaan.

Laki edustaa tietoa Jumalan tahdosta mutta tieto avautuu elämäksi vain Hänen yhteydessään, muussa tapauksessa siitä tulee uskonnollista suoritusta. Uskonnossa ei ole pelastavaa ja vapauttavaa voimaa. Tämä pätee kaikkiin Raamatun kirjoituksiin ja niiden tulkintoihin ihmisen uskoessa omalla tavallaan ja tehden mielensä mukaisia sovellutuksia tai vaikka tulkinnat olisivat oikeitakin ja sinänsä Jumalan mielen mukaisia. Ainoastaan Pyhän Hengen ohjaamina voimme elää evankeliumia ja Raamatun kehoitusten sisältöä todeksi niin että siinä on Jumalan mielen mukainen rakkaus. Se on enemmän kuin ulkonaisen tiedon mukaisia tosiasioita ja oikeassa olemista, se on elämää Kristuksen totuudessa joka valaisee ja muokkaa asenteemme.

Ei riitä että latelemme syntilistoja mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala katsoo sydämeen...

Voimme olla ulkonaisesti oikeassa, mutta onko meillä rakkaus Jumalaan ja ihmiseen niin että olemme valmiit kärsimään niiden vuoksi jotka Jumalan sanan mukaan ovat väärässä ja elävät synnissä? Onko lihallinen mielenlaatumme Kristuksen voittama niin ettemme enää etsi kunniaa itsellemme? Jos Pyhä Henki saa valaista ja hallita elämäämme syvin halumme on vain Jumalan tahdon toteutuminen, ei ole niin väliksi saammeko lähimmäisiltä arvostusta tai ei.

Jeesukseen juurtunut kristillisyys on vapautettua elämää missä onnellisuus ei ole riippuvaista ulkonaisista olosuhteista ja niiden vaihteluista. Kristitty kykenee elämään onnellista elämää yhtä hyvin silloin kun tarpeemme eivät toteudu tai kun ne toteutuvat. Elämän tosi tyydytys kumpuaa Kristuksesta.

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
Jaak.1:17.

Lue lisää

keskustella Sinun kanssasi kun en ole sitä halunnut koskaan. Siitä tulee huono omatunto.
--- Jos pystyt niin vastaappas vielä tähän: voiko Sinun mielestäsi ateistille tulla "huono omatunto"yhtään mistään?

Minä rakastan Poikalasta. Hän on minun silmissäni ihminen joka puolustaa "perhettään"kuin leijona. Ajattelin, että hän vie minut heidän luokseen. Poikalapsi ei tehnyt sitä. Hän kertoi minulle"evankeliuminaan"että hän rakastaa minua. Minun ei tarvitse mennä kenenkään luokse. Minä voin rakastaa itseäni näin - ilman että minun tarvitsee mihinkään muuttua.

Hän kertoi sen kärsien - ainoana hyvänä ihmisenä - julmien fariseusten joukossa ja ihailtavasti. Sillä Poikalapsi ymmärtää kaikkien miesten seksuaalisuutta ja on oppinut siitä ja siksi hän on paras - varmasti kaikkien naistenkin silmissä... Siitä sinä hänet tuomitset ja bannasit.


Sinun evankeliumisi:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat." Ahistaa...

.......Jatkan tuohon toiseen vastausviestiisi ja kerron taas mitä teet väärin.

auroraboreallis kirjoitti:

keskustella Sinun kanssasi kun en ole sitä halunnut koskaan. Siitä tulee huono omatunto.
--- Jos pystyt niin vastaappas vielä tähän: voiko Sinun mielestäsi ateistille tulla "huono omatunto"yhtään mistään?

Minä rakastan Poikalasta. Hän on minun silmissäni ihminen joka puolustaa "perhettään"kuin leijona. Ajattelin, että hän vie minut heidän luokseen. Poikalapsi ei tehnyt sitä. Hän kertoi minulle"evankeliuminaan"että hän rakastaa minua. Minun ei tarvitse mennä kenenkään luokse. Minä voin rakastaa itseäni näin - ilman että minun tarvitsee mihinkään muuttua.

Hän kertoi sen kärsien - ainoana hyvänä ihmisenä - julmien fariseusten joukossa ja ihailtavasti. Sillä Poikalapsi ymmärtää kaikkien miesten seksuaalisuutta ja on oppinut siitä ja siksi hän on paras - varmasti kaikkien naistenkin silmissä... Siitä sinä hänet tuomitset ja bannasit.


Sinun evankeliumisi:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat." Ahistaa...

.......Jatkan tuohon toiseen vastausviestiisi ja kerron taas mitä teet väärin.

Lue lisää

henkilöstä:
"Hän kertoi sen kärsien - ainoana hyvänä ihmisenä - julmien fariseusten joukossa ja ihailtavasti. Sillä Poikalapsi ymmärtää kaikkien miesten seksuaalisuutta ja on oppinut siitä ja siksi hän on paras - varmasti kaikkien naistenkin silmissä..."

Sinulla Aurora on varmasti oikeus henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, joku on kokenut Poikalapsen toisella tavalla. Jokaisella on oikeus tunne-elämässään kokea asioita. Mutta tarvitaan myös kriittistä, tosiasioihin perustuvaa ajattelua, joka on erittelevää ja ottaa asiat asioina.

Tässä kohtaa ulotat henkilöä (Poikalapsi) koskevat tuntemuksesi toiseen henkilöön (minuun). Arvostelet minua sen mukaan mitä ajattelet Poikalapsesta ja millaisena hänet koet?

Tulkintasi toiminnastani ei perustu faktoihin vaan tuntemuksiisi:
>Siitä sinä hänet tuomitset ja bannasit.<

Mielestäni tuo ei ole rehellistä ajattelua vaan osoittaa tunneperäistä suhtautumistasi asioihin... En todellakaan ole bannannut siksi että hän olisi hyvä ihminen (tai huono ihminen) tai että hän ymmärtää (tai ei ymmärrä) seksuaalisuutta ja että on (tai ei ole) naisten silmissä paras. En myöskään siksi mikä on hänen kantansa homouteen. Hänellä on näkemyksiinsä oikeus niin kuin kaikilla kirjoittajilla. Nuo eivät olleet bannauksen syyt. Asiaa on puitu palstalla riittämiin ja ei kuulu tämän keskustelun aiheeseen enkä muutenkaan mielelläni jatka keskustelua asiasta, koska keskustelu on kertaalleen käyty ja sen uusi vatvominen ei ole kenellekään hyödyksi.

Kysymykseesi voiko ateistille tulla huono omatunto vastaan, että tietenkin voi.

mamabeard kirjoitti:

että ihmisellä on "vapaa" tahto... Viestistäni voi lukea monenlaisia asioita riippuen myös mitä haluat lukea. Jos haluat lukea että en kunnioita ihmistä, voit lukea niin. Sitoutuminen Jeesukseen nimenomaan edellyttää vapaata tahtoa, vapaaehtoista sitoutumista Häneen niin ettei enää etsi elämänsä suuntaviittoja itsestä vaan Jumalasta. Siinä on se nöyrtymisen prosessi että hyväksyy Jumalan elämänsä auktoriteetiksi ja haluaa elää yhteydestä käsin. Ymmärtäen että ilman jatkuvaa antautumista ja riippuvaisuutta Jeesuksesta joudumme harhaan.

Ei voi olla nöyrtymistä ilman vapaata tahtoa.

Autonomialla tarkoitin tilaa missä ihminen kuvittelee itse tietävänsä ja osaavansa hallita elämäänsä niin kuin hyvä on ja ei halua luovuttaa itseään Jumalan hallintavaltaan ja Pyhän Hengen kontrolloitavaksi. Sellaisesta ihmisestä Jumala, niin kuin Raamattu Hänet esittää, vaikuttaa tyrannilta ja jos hän kuitenkin haluaa uskoa Jumalaan luonnollista on, että hän kuvittelee Jumalan toisenlaiseksi, paremmin omiin ajatustottumuksiin ja mielihaluihin soveltuvaksi.

Puhun näkökulmasta kuinka olen Jeesuksen vapauttavan työn elämässäni kokenut ja mikä minun mielestäni on ilmeistä, kuinka Raamattu ja useimpien kristittyjen kokemus todistaa. Aina on olemassa ristiriita lihallisen uskonnollisuuden (ihmisen valitsema, omaehtoinen hurskaus) ja hengellisyyden (ehdoton antautuminen Jeesukselle ja Hänestä kumpuavan elämän vastaanottaminen) välillä.

Voit aivan vapaasti kysyä Jumalan edessä mikä Hänen tahtonsa on.
Jos tahdot olla rehellinen, ettet etsi vastauksia itsestäsi vaan Häneltä, luultavasti löydät hyvän tien. Mielestäni sinä juuri silloin käytät omaa vapaata tahtoasi oikein: luovuttaen itsesi Hänelle, ja noudattaen Hänen ohjaustaan enemmän kuin oman tunne-elämän mielitekoja ja impulsseja. Tietysti voit käyttää vapaata tahtoasi toisellakin tavalla, mutta aloituksen aihe oli rukousten kuuleminen ja kenen rukoukset Jumala kuulee. UT:n mukaan luontainen syntitilamme tulee voitetuksi ainoastaan Jeesuksen alamaisuudessa niin että voimme vaeltaa rukousyhteydessä mikä on todellista seurustelua Jumalan kanssa, elämää Hänen läsnäolossaan ja rukousvastauksissa. Silloin Jumala ei ole jokin kaukainen jossain, itsestämme erillinen, jolta pyydämme ja joka sitten vastaa pyyntöihin niin kuin parhaaksi näkee; kristillinen elämä on enemmän, se on Jumalan mukanaoloa arkielämässä vaikuttaen sisimmässämme, inspiroiden rukouksiamme, ohjaten oikeaan. Sellainen elämä on jatkuvaa prosessia ja seikkailua Jumalan tuntemisessa, mutta farisealaiselle uskonnollisuudelle (missä painopiste on ihmisen suorituksissa Jumalan armon sijaan) elämäntila on tuntematon.

Uuden testamentin sanoma on aivan selkeä tässä. Raamatun sanoma ehdottomasta kuuliaisuudesta ja vapautensa vapaaehtoisesta luovuttamisesta Jumalalle, että Häneen sitoutuneena tulisimme todellisesti vapaiksi, on tosi tai valhe. Mielestäni se on tosi ja sen paikkansapitävyys voidaan käytännössä kokea.

Syntitilassaan ihminen on paljon muutakin kuin Jumalan luomistyön tulos. Etkö tahtoisi kunnioittaa Jumalaa (ja itseäsi Hänen luomistyönsä tuloksena) niin että koko sydämestäsi etsit totuutta millainen Hän on ja miten Hän vaikuttaa, antaaksesi sitten itsesi "elävänä uhrina" Hänelle kun Hän ilmoittaa itsensä, osoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa elämääsi nähden? Se on luottamusta Jumalaan joka on Luoja ja Lunastaja. Rakastava Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä puhdistaakseen häntä tämän maailman mukaisista vaikutuksista jotka ovat turmelleet Hänen luomistyönsä.

UT:n mukaan tämä on järjellinen jumalanpalvelus (Room.12:1). Ainoa looginen, johdonmukainen vastaus Jumalan kutsuun. Toisin sanoen: kun on olemassa Jumala ja kun Jumalalla on tahto ihmisen elämään nähden on täysin järjetöntä pitää elämänsä langat omissa käsissään ikäänkuin voisi Jumalaa paremmin tietää mikä on hyvää ja oikein.

Roomalaiskirje 12:2.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Lue lisää

Etkö voisi Murtsi-67 tehdä tuolle nikilleni jotakin? Kamalaa kun tuosta sukunimestä näkyy vain 3 ensimmäistä kirjainta. Ihan totta...

Kirjoitit:"Sitoutuminen Jeesukseen edellyttää nimenomaan vapaata tahtoa." En usko Jeesukseen.

"Siinä on se nöyrtymisen prosessi että hyväksyy Jumalan elämänsä auktoriteetiksi ja haluaa elää yhteydestä käsin. Ymmärtäen että ilman jatkuvaa antautumista ja riippuvaisuutta Jeesuksesta joudumme harhaan.

Ei voi olla nöyrtymistä ilman vapaata tahtoa. Autonomialla tarkoitin tilaa jossa ihminen itse kuvittelee hallitsevansa ja osaavansa hallita elämäänsä niin kuin hyvä on ja ei halua luovuttaa elämäänsä Jumalan hallintavaltaan ja Pyhän Hengen kontrolloitavaksi."

Johtuen koulutuksestani ym.(mielenterveyshoitaja)tuohon on nyt puututtava. On niin paljon särjettyjä sydämiä... Uskontojen Uhreja, jotka ovat nielleet tuon ajatustavan. Se kuulostaa niin turvalliselta ja onnelliselta tavalta olla. Kun onnistuisikin olemaan aina Pyhässä Hengessä ja puhtaana.
Voisi kunnioittaakin itseä enemmän kun olisi pyhät arvot. Seurakunnasta samanmielisiä ystäviä ja turvallinen avioliitto, jossa uskottomuus nähdään syntinä. Usko tarjoaa tuollaisia asioita.

Mutta jos joku päivä heräätkin siihen ettei ehkä mitään Pyhää Henkeä olekkaan... Tai jos heräät siihen että oivallatkin sen että Jumalaa ei ehkä ole olemassa juuri sellaisena kuin miten sinä Jumalan näet tai jos huomaat että ne uskovat ystäväsi vain puhuvat siitä että synnistä täytyy tehdä parannus... niin mitä sitten teet? Miten tuo sinun uskosi oikein pysyy pystyssä? Mistä ihmeestä saat vahvistusta uskollesi?

"Puhun näkökulmasta kuinka olen Jeesuksen vapauttavan työn elämässäni kokenut, ja mikä minun mielestäni on ilmeistä, miten Raamattu ja useimpien kristittyjen(?)kokemus todistaa. Aina on olemassa ristiriita lihallisen uskonnollisuuden(ihmisen valitsema, omaehtoinen hurskaus)ja hengellisyyden(ehdoton antautuminen Jeesukselle ja hänestä kumpuavan elämän vastaanottaminen)välillä."

Lihallisuus...

"Voit aivan vapaasti kysyä Jeesukselta mikä Hänen tahtonsa on. Jos et etsi vastauksia itsestäsi vaan Häneltä luultavasti löydät hyvän tien."Jos käytät vapaata tahtoasi oikein....
Nyt haen kahvia. Anteeksi vaan.

mamabeard kirjoitti:

että ihmisellä on "vapaa" tahto... Viestistäni voi lukea monenlaisia asioita riippuen myös mitä haluat lukea. Jos haluat lukea että en kunnioita ihmistä, voit lukea niin. Sitoutuminen Jeesukseen nimenomaan edellyttää vapaata tahtoa, vapaaehtoista sitoutumista Häneen niin ettei enää etsi elämänsä suuntaviittoja itsestä vaan Jumalasta. Siinä on se nöyrtymisen prosessi että hyväksyy Jumalan elämänsä auktoriteetiksi ja haluaa elää yhteydestä käsin. Ymmärtäen että ilman jatkuvaa antautumista ja riippuvaisuutta Jeesuksesta joudumme harhaan.

Ei voi olla nöyrtymistä ilman vapaata tahtoa.

Autonomialla tarkoitin tilaa missä ihminen kuvittelee itse tietävänsä ja osaavansa hallita elämäänsä niin kuin hyvä on ja ei halua luovuttaa itseään Jumalan hallintavaltaan ja Pyhän Hengen kontrolloitavaksi. Sellaisesta ihmisestä Jumala, niin kuin Raamattu Hänet esittää, vaikuttaa tyrannilta ja jos hän kuitenkin haluaa uskoa Jumalaan luonnollista on, että hän kuvittelee Jumalan toisenlaiseksi, paremmin omiin ajatustottumuksiin ja mielihaluihin soveltuvaksi.

Puhun näkökulmasta kuinka olen Jeesuksen vapauttavan työn elämässäni kokenut ja mikä minun mielestäni on ilmeistä, kuinka Raamattu ja useimpien kristittyjen kokemus todistaa. Aina on olemassa ristiriita lihallisen uskonnollisuuden (ihmisen valitsema, omaehtoinen hurskaus) ja hengellisyyden (ehdoton antautuminen Jeesukselle ja Hänestä kumpuavan elämän vastaanottaminen) välillä.

Voit aivan vapaasti kysyä Jumalan edessä mikä Hänen tahtonsa on.
Jos tahdot olla rehellinen, ettet etsi vastauksia itsestäsi vaan Häneltä, luultavasti löydät hyvän tien. Mielestäni sinä juuri silloin käytät omaa vapaata tahtoasi oikein: luovuttaen itsesi Hänelle, ja noudattaen Hänen ohjaustaan enemmän kuin oman tunne-elämän mielitekoja ja impulsseja. Tietysti voit käyttää vapaata tahtoasi toisellakin tavalla, mutta aloituksen aihe oli rukousten kuuleminen ja kenen rukoukset Jumala kuulee. UT:n mukaan luontainen syntitilamme tulee voitetuksi ainoastaan Jeesuksen alamaisuudessa niin että voimme vaeltaa rukousyhteydessä mikä on todellista seurustelua Jumalan kanssa, elämää Hänen läsnäolossaan ja rukousvastauksissa. Silloin Jumala ei ole jokin kaukainen jossain, itsestämme erillinen, jolta pyydämme ja joka sitten vastaa pyyntöihin niin kuin parhaaksi näkee; kristillinen elämä on enemmän, se on Jumalan mukanaoloa arkielämässä vaikuttaen sisimmässämme, inspiroiden rukouksiamme, ohjaten oikeaan. Sellainen elämä on jatkuvaa prosessia ja seikkailua Jumalan tuntemisessa, mutta farisealaiselle uskonnollisuudelle (missä painopiste on ihmisen suorituksissa Jumalan armon sijaan) elämäntila on tuntematon.

Uuden testamentin sanoma on aivan selkeä tässä. Raamatun sanoma ehdottomasta kuuliaisuudesta ja vapautensa vapaaehtoisesta luovuttamisesta Jumalalle, että Häneen sitoutuneena tulisimme todellisesti vapaiksi, on tosi tai valhe. Mielestäni se on tosi ja sen paikkansapitävyys voidaan käytännössä kokea.

Syntitilassaan ihminen on paljon muutakin kuin Jumalan luomistyön tulos. Etkö tahtoisi kunnioittaa Jumalaa (ja itseäsi Hänen luomistyönsä tuloksena) niin että koko sydämestäsi etsit totuutta millainen Hän on ja miten Hän vaikuttaa, antaaksesi sitten itsesi "elävänä uhrina" Hänelle kun Hän ilmoittaa itsensä, osoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa elämääsi nähden? Se on luottamusta Jumalaan joka on Luoja ja Lunastaja. Rakastava Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä puhdistaakseen häntä tämän maailman mukaisista vaikutuksista jotka ovat turmelleet Hänen luomistyönsä.

UT:n mukaan tämä on järjellinen jumalanpalvelus (Room.12:1). Ainoa looginen, johdonmukainen vastaus Jumalan kutsuun. Toisin sanoen: kun on olemassa Jumala ja kun Jumalalla on tahto ihmisen elämään nähden on täysin järjetöntä pitää elämänsä langat omissa käsissään ikäänkuin voisi Jumalaa paremmin tietää mikä on hyvää ja oikein.

Roomalaiskirje 12:2.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

Lue lisää

jatkoa:"luovuttaen itsesi Hänelle(kelle siis?)ja noudattaen Hänen ohjaustaan enemmän kuin oman tunne-elämän mielitekoja ja impulsseja."

Henkilöön kohdistuva. Minulle kirjoitit tuon.

"Tietysti voit käyttää vapaata tahtoasi toisellakin tavalla, mutta aloituksen aihe oli rukoukset ja rukousten kuuleminen."

Niin, Tomumajalla on uusi hieno tyyli kirjoittaa, eikö olekkin?

UT:n mukaan luontainen syntitaipumuksemme tulee voitetuksi ainoastaan rukousyhteydessä niin että voimme vaeltaa rukousyhteydessä(mystistä)mikä on todellista seurustelua Jeesuksen kanssa elämää Hänen läsnäolossaan ja rukousvastauksissa. Silloin Jumala ei ole kaukainen jossain, itsestämme erillinen, jolta pyydämme ja joka sitten vastaa pyyntöihin niin kuin parhaaksi näkee: kristillinen elämä on enemmän se on Jumalan mukana oloa arkielämässämme, vaikuttaen sisimmässämme, inspiroiden rukouksiamme, ohjaten oikeaan. Sellainen elämä on jatkuvaa prosessia ja seikkailua Jumalan tuntemisessa, mutta farisealaiselle uskonnollisuudelle(missä painopiste on ihmisen suorituksissa Jumalan armon sijaan)elämäntila on tuntematon.

Onko sitä farisealaisuutta nykyajan seurakunnissa? Jeesus sanoi fariseuksia "kyykäärmeiden sikiöiksi". Tuota varotaan kyllä sanomasta missään kokouksissa. Farisealaisuudesta vaietaan yleensä, seurakuntien kokouksissa ja näin on ihmisille syntynyt mielikuva että sitä ei enään ole. Varsinkin kun ristiinnaulitsijat on tuomittu. Uskovathan haluavat että Jeesus elää.

"Uuden Testamentin tila on aivan selkeä tässä. Raamatun sanoma ehdottomasta kuuliaisuudesta ja vapautensa vapaaehtoisesta luovuttamisesta Jumalalle, että Häneen sitoutuneina tulisimme todellisesti vapaiksi, on tosi tai valhe. Mielestäni se on tosi ja sen paikkansapitävyys voidaan käytännössä kokea.

Syntitilassaan ihminen on muutakin kuin Jumalan luomistyön tulos. Etkö tahtoisi kunnioittaa Jumalaa(ja itseäsi Jumalan luomistyönsä tuloksena)niin että koko sydämestäsi etsit totuutta millainen Hän on ja miten Hän vaikuttaa, antaaksesi sitten itsesi "elävänä uhrina"Hänelle kun Hän ilmoittaa itsensä, osoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa elämääsi nähden? Se on luottamusta Jumalaan joka on Luoja(pilkun unohdit)ja Lunastaja. Rakastava Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä puhdistaakseen häntä tämän maailman mukaisista vaikutuksista jotka ovat turmelleet Hänen luomistyönsä."

-------- Et ole sitten lukenut minun kirjoituksiani. Olen jo sanonut Mohikaani_27:lle, että voin tulla uskoon milloin vain! Pyysin että hän lukisi minulle minun Syntini anteeksi, mutta hän vain haukkui minua mielisairaaksi ja ailahtelevaksi luuseriksi. Että turmeltunut olen. (Toivoton tapaus?)

"UT:n mukaan tämä on järjellinen jumalanpalvelus(Room.12:1). Ainoa looginen, johdonmukainen vastaus Jumalan kutsuun. Toisinsanoen: kun on olemassa Jumala ja kun Jumalalla on tahto ihmisen elämään nähden on täysin järjetöntä pitää elämänsä langat omissa käsissään ikäänkuin voisi Jumalaa paremmin tietää mikä on hyvää ja oikein.

Roomalaiskirje 12:2
"Älkäänkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää otollista ja täydellistä.""

-----Minulla on omia suunnitelmia.

En tiedä mitä Jumala minulta haluaisi jos antaisin elämäni langat hänelle.

mamabeard kirjoitti:

henkilöstä:
"Hän kertoi sen kärsien - ainoana hyvänä ihmisenä - julmien fariseusten joukossa ja ihailtavasti. Sillä Poikalapsi ymmärtää kaikkien miesten seksuaalisuutta ja on oppinut siitä ja siksi hän on paras - varmasti kaikkien naistenkin silmissä..."

Sinulla Aurora on varmasti oikeus henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, joku on kokenut Poikalapsen toisella tavalla. Jokaisella on oikeus tunne-elämässään kokea asioita. Mutta tarvitaan myös kriittistä, tosiasioihin perustuvaa ajattelua, joka on erittelevää ja ottaa asiat asioina.

Tässä kohtaa ulotat henkilöä (Poikalapsi) koskevat tuntemuksesi toiseen henkilöön (minuun). Arvostelet minua sen mukaan mitä ajattelet Poikalapsesta ja millaisena hänet koet?

Tulkintasi toiminnastani ei perustu faktoihin vaan tuntemuksiisi:
>Siitä sinä hänet tuomitset ja bannasit.<

Mielestäni tuo ei ole rehellistä ajattelua vaan osoittaa tunneperäistä suhtautumistasi asioihin... En todellakaan ole bannannut siksi että hän olisi hyvä ihminen (tai huono ihminen) tai että hän ymmärtää (tai ei ymmärrä) seksuaalisuutta ja että on (tai ei ole) naisten silmissä paras. En myöskään siksi mikä on hänen kantansa homouteen. Hänellä on näkemyksiinsä oikeus niin kuin kaikilla kirjoittajilla. Nuo eivät olleet bannauksen syyt. Asiaa on puitu palstalla riittämiin ja ei kuulu tämän keskustelun aiheeseen enkä muutenkaan mielelläni jatka keskustelua asiasta, koska keskustelu on kertaalleen käyty ja sen uusi vatvominen ei ole kenellekään hyödyksi.

Kysymykseesi voiko ateistille tulla huono omatunto vastaan, että tietenkin voi.

Lue lisää

Kirjoitan minä mitä vaan niin sinä otat sen just niin.
En ole sillä tavalla ateisti.

auroraboreallis kirjoitti:

jatkoa:"luovuttaen itsesi Hänelle(kelle siis?)ja noudattaen Hänen ohjaustaan enemmän kuin oman tunne-elämän mielitekoja ja impulsseja."

Henkilöön kohdistuva. Minulle kirjoitit tuon.

"Tietysti voit käyttää vapaata tahtoasi toisellakin tavalla, mutta aloituksen aihe oli rukoukset ja rukousten kuuleminen."

Niin, Tomumajalla on uusi hieno tyyli kirjoittaa, eikö olekkin?

UT:n mukaan luontainen syntitaipumuksemme tulee voitetuksi ainoastaan rukousyhteydessä niin että voimme vaeltaa rukousyhteydessä(mystistä)mikä on todellista seurustelua Jeesuksen kanssa elämää Hänen läsnäolossaan ja rukousvastauksissa. Silloin Jumala ei ole kaukainen jossain, itsestämme erillinen, jolta pyydämme ja joka sitten vastaa pyyntöihin niin kuin parhaaksi näkee: kristillinen elämä on enemmän se on Jumalan mukana oloa arkielämässämme, vaikuttaen sisimmässämme, inspiroiden rukouksiamme, ohjaten oikeaan. Sellainen elämä on jatkuvaa prosessia ja seikkailua Jumalan tuntemisessa, mutta farisealaiselle uskonnollisuudelle(missä painopiste on ihmisen suorituksissa Jumalan armon sijaan)elämäntila on tuntematon.

Onko sitä farisealaisuutta nykyajan seurakunnissa? Jeesus sanoi fariseuksia "kyykäärmeiden sikiöiksi". Tuota varotaan kyllä sanomasta missään kokouksissa. Farisealaisuudesta vaietaan yleensä, seurakuntien kokouksissa ja näin on ihmisille syntynyt mielikuva että sitä ei enään ole. Varsinkin kun ristiinnaulitsijat on tuomittu. Uskovathan haluavat että Jeesus elää.

"Uuden Testamentin tila on aivan selkeä tässä. Raamatun sanoma ehdottomasta kuuliaisuudesta ja vapautensa vapaaehtoisesta luovuttamisesta Jumalalle, että Häneen sitoutuneina tulisimme todellisesti vapaiksi, on tosi tai valhe. Mielestäni se on tosi ja sen paikkansapitävyys voidaan käytännössä kokea.

Syntitilassaan ihminen on muutakin kuin Jumalan luomistyön tulos. Etkö tahtoisi kunnioittaa Jumalaa(ja itseäsi Jumalan luomistyönsä tuloksena)niin että koko sydämestäsi etsit totuutta millainen Hän on ja miten Hän vaikuttaa, antaaksesi sitten itsesi "elävänä uhrina"Hänelle kun Hän ilmoittaa itsensä, osoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa elämääsi nähden? Se on luottamusta Jumalaan joka on Luoja(pilkun unohdit)ja Lunastaja. Rakastava Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä puhdistaakseen häntä tämän maailman mukaisista vaikutuksista jotka ovat turmelleet Hänen luomistyönsä."

-------- Et ole sitten lukenut minun kirjoituksiani. Olen jo sanonut Mohikaani_27:lle, että voin tulla uskoon milloin vain! Pyysin että hän lukisi minulle minun Syntini anteeksi, mutta hän vain haukkui minua mielisairaaksi ja ailahtelevaksi luuseriksi. Että turmeltunut olen. (Toivoton tapaus?)

"UT:n mukaan tämä on järjellinen jumalanpalvelus(Room.12:1). Ainoa looginen, johdonmukainen vastaus Jumalan kutsuun. Toisinsanoen: kun on olemassa Jumala ja kun Jumalalla on tahto ihmisen elämään nähden on täysin järjetöntä pitää elämänsä langat omissa käsissään ikäänkuin voisi Jumalaa paremmin tietää mikä on hyvää ja oikein.

Roomalaiskirje 12:2
"Älkäänkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää otollista ja täydellistä.""

-----Minulla on omia suunnitelmia.

En tiedä mitä Jumala minulta haluaisi jos antaisin elämäni langat hänelle.

Lue lisää

että myös sinulle. Kohdistan nuo sanat jokaiselle joka kamppailee vapaan tahdon -kysymyksen kanssa. Ei tässä asiassa voi ketään painostaa, jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta tahdon kannustaa käyttämään vapaata tahtoa Jumalan etsimiseen. Se on ihmisen ja Hänen henkilökohtainen suhde ja uskon että Hän kykenee ohjaamaan ja auttamaan vilpittömän etsijän tuntemiseensa niin että Hänestä tulee ihmiselle todellinen ja läsnä oleva. Mutta ihmisen pitää sitten tehdä se päätös että jos ja kun Jumala on ei Häntä voi hallita eikä Hänen toimintaa laittaa omien inhimillisten ajatusrakennelmien ja toiveiden muottiin, vaan se kuvio on toisinpäin, että antaa Jumalan rakkauden muokata omaa elämää; ja mitä enemmän on sopusoinnussa Jumalan kanssa, sen enemmän on sopusoinnussa myös itsensä kanssa.

Ne tarpeet ja suunnitelmat mitkä on ristiriidassa Jumalan tahtoon nähden ei edusta ihmisen todellista aitoa persoonallisuutta siinä muodossa missä ihminen on parhaimmillaan, vaikka itse monta kertaa luulemme niin; kun hyväksymme että Jumala tietää minua paremmin mikä minulle on hyväksi alamme vapautua elämään, mihin sisältäkäsin avautuu paljon syvempi tyydytys kuin omien inhimillisten suunnitelmien toteutuminen koskaan voisi antaa. Elämä Jumalan yhteydessä on mielekästä elämää. Siinä on turvallisuuden tunne, lepo ja rauha. Silloin voi kestää nämä kaikki ajallisen elämän myrskytkin.

Luovuttaen itsesi - kenelle? Tarkoitan Jumalaa. Sellaisena kuin Hän sinulle ilmenee kun rehellisesti Hänen tuntemistaan etsit ja tahdot tuntea Hänet sellaisena kuin Hän on.

Minun taustani on se että nuorena kieltäydyin vakaumuksellisesti rippikoulusta kun uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään. Sitten seurasi sellainen vaihe että mielestäni näiden asioiden todenperäisyydestä ei kukaan voi tietää mitään varmaa ja siksi jokaisen uskomus on yhtä hyvä tai yhtä huono. Uskontoja vierastin ja mielestäni kristinusko oli kaikista pahin vaihtoehto. Parikymppisenä ajattelumaailmani oli kääntynyt ihan päinvastaiseksi kuin alussa. Ensin olin ajatellut ettei ole mitään Jumalaa missään ja nyt olin taipuvainen ajattelemaan että ehkä kaikki on Jumalaa kaikkialla: ehkä ihminenkin pohjimmiltaan on jumalallinen ja hänen pitää vaan tiedostaa se itsessään. Tuossa on minun nuoruuden etsintävaiheet pähkinänkuoressa vaikka mahtuu niihin paljon muutakin. Joka tapauksessa halusin löytää totuuden olkoon se millainen tahansa ja ymmärsin viimein etten minä omalla päättelyllä voi sitä löytää. Päätin, että jos on olemassa jotakin ehdottomasti totta näissä hengellisissä kysymyksissä, jotakin sellaista mikä on totta minusta ja ajatuksistani riippumatta, haluan sitoutua siihen koko elämälläni, olkoon se sitten [minulle inhimillisesti] miellyttävää tai ei.

Niin sitten kävi erinäisten vaiheiden kautta että ennakkoluuloistani huolimatta Jeesus tuli minulle Vapahtajaksi ja sain yhteyden Jumalaan. Jumala ei enää ole jokin ajattelumaailmani käsite vaan todellinen ja koettava persoona joka vaikuttaa elämässäni. Se hetki minkä koen uudestisyntymishetkeksi eli milloin tulin uskoon tapahtui kun syksyllä 1989 yhdessä tilanteessa ymmärsin etten enää voi pitää itseäni rehellisenä etsijänä jos en ole valmis rukoilemaan:

Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos sinä olet se rakkaus joka on minua puhutellut, jos on totta että olet kuollut syntieni tähden ristillä, siinä tapauksessa olen valmis ottamaan sinut vastaan, anna pahat tekoni anteeksi ja tule elämääni.

Aivan sanatarkasti en muista rukousta mutta tuo on se asenne millä Jumalan puoleen käännyin ja suurinpiirtein tuollaisia sanoja käytin. Siinä hetkessä koin että muuri minun ja Jumalan välillä murtui ja Jumalan rakkaus tuli sisimpääni. Ymmärsin tuosta hetkestä alkaen että elämäni tärkein asia on oppia tuntemaan Jeesusta paremmin ja rakentua sen henkilökohtaisen suhteen kautta mikä minulla Häneen on. Aloin rukoilla ja lukea Raamattua mutta en yrittänyt tehdä itsestäni jotakin uskovaista ihmisten kaavojen mukaan vaan halusin ja haluan edelleen olla avoin että Jumala saisi minussa tehdä ja vaikuttaa tahtonsa mukaisia asioita.

mamabeard kirjoitti:

että myös sinulle. Kohdistan nuo sanat jokaiselle joka kamppailee vapaan tahdon -kysymyksen kanssa. Ei tässä asiassa voi ketään painostaa, jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta tahdon kannustaa käyttämään vapaata tahtoa Jumalan etsimiseen. Se on ihmisen ja Hänen henkilökohtainen suhde ja uskon että Hän kykenee ohjaamaan ja auttamaan vilpittömän etsijän tuntemiseensa niin että Hänestä tulee ihmiselle todellinen ja läsnä oleva. Mutta ihmisen pitää sitten tehdä se päätös että jos ja kun Jumala on ei Häntä voi hallita eikä Hänen toimintaa laittaa omien inhimillisten ajatusrakennelmien ja toiveiden muottiin, vaan se kuvio on toisinpäin, että antaa Jumalan rakkauden muokata omaa elämää; ja mitä enemmän on sopusoinnussa Jumalan kanssa, sen enemmän on sopusoinnussa myös itsensä kanssa.

Ne tarpeet ja suunnitelmat mitkä on ristiriidassa Jumalan tahtoon nähden ei edusta ihmisen todellista aitoa persoonallisuutta siinä muodossa missä ihminen on parhaimmillaan, vaikka itse monta kertaa luulemme niin; kun hyväksymme että Jumala tietää minua paremmin mikä minulle on hyväksi alamme vapautua elämään, mihin sisältäkäsin avautuu paljon syvempi tyydytys kuin omien inhimillisten suunnitelmien toteutuminen koskaan voisi antaa. Elämä Jumalan yhteydessä on mielekästä elämää. Siinä on turvallisuuden tunne, lepo ja rauha. Silloin voi kestää nämä kaikki ajallisen elämän myrskytkin.

Luovuttaen itsesi - kenelle? Tarkoitan Jumalaa. Sellaisena kuin Hän sinulle ilmenee kun rehellisesti Hänen tuntemistaan etsit ja tahdot tuntea Hänet sellaisena kuin Hän on.

Minun taustani on se että nuorena kieltäydyin vakaumuksellisesti rippikoulusta kun uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään. Sitten seurasi sellainen vaihe että mielestäni näiden asioiden todenperäisyydestä ei kukaan voi tietää mitään varmaa ja siksi jokaisen uskomus on yhtä hyvä tai yhtä huono. Uskontoja vierastin ja mielestäni kristinusko oli kaikista pahin vaihtoehto. Parikymppisenä ajattelumaailmani oli kääntynyt ihan päinvastaiseksi kuin alussa. Ensin olin ajatellut ettei ole mitään Jumalaa missään ja nyt olin taipuvainen ajattelemaan että ehkä kaikki on Jumalaa kaikkialla: ehkä ihminenkin pohjimmiltaan on jumalallinen ja hänen pitää vaan tiedostaa se itsessään. Tuossa on minun nuoruuden etsintävaiheet pähkinänkuoressa vaikka mahtuu niihin paljon muutakin. Joka tapauksessa halusin löytää totuuden olkoon se millainen tahansa ja ymmärsin viimein etten minä omalla päättelyllä voi sitä löytää. Päätin, että jos on olemassa jotakin ehdottomasti totta näissä hengellisissä kysymyksissä, jotakin sellaista mikä on totta minusta ja ajatuksistani riippumatta, haluan sitoutua siihen koko elämälläni, olkoon se sitten [minulle inhimillisesti] miellyttävää tai ei.

Niin sitten kävi erinäisten vaiheiden kautta että ennakkoluuloistani huolimatta Jeesus tuli minulle Vapahtajaksi ja sain yhteyden Jumalaan. Jumala ei enää ole jokin ajattelumaailmani käsite vaan todellinen ja koettava persoona joka vaikuttaa elämässäni. Se hetki minkä koen uudestisyntymishetkeksi eli milloin tulin uskoon tapahtui kun syksyllä 1989 yhdessä tilanteessa ymmärsin etten enää voi pitää itseäni rehellisenä etsijänä jos en ole valmis rukoilemaan:

Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos sinä olet se rakkaus joka on minua puhutellut, jos on totta että olet kuollut syntieni tähden ristillä, siinä tapauksessa olen valmis ottamaan sinut vastaan, anna pahat tekoni anteeksi ja tule elämääni.

Aivan sanatarkasti en muista rukousta mutta tuo on se asenne millä Jumalan puoleen käännyin ja suurinpiirtein tuollaisia sanoja käytin. Siinä hetkessä koin että muuri minun ja Jumalan välillä murtui ja Jumalan rakkaus tuli sisimpääni. Ymmärsin tuosta hetkestä alkaen että elämäni tärkein asia on oppia tuntemaan Jeesusta paremmin ja rakentua sen henkilökohtaisen suhteen kautta mikä minulla Häneen on. Aloin rukoilla ja lukea Raamattua mutta en yrittänyt tehdä itsestäni jotakin uskovaista ihmisten kaavojen mukaan vaan halusin ja haluan edelleen olla avoin että Jumala saisi minussa tehdä ja vaikuttaa tahtonsa mukaisia asioita.

Lue lisää

Minä sain tuollasen viestin tähän. Aionkin noudattaa tuota ohjetta.... ja tästä lähtien aina.

------- Uskon kyllä että Sinä olet uskossa ja Sinulla on Jumala. Uskon niin siksi että tulin itse aikoinaan melko samantapaisen prosessin myötä uskovaiseksi. Epäilin ja sain vahvistuksen Jumalalta. Sitten aloin epäillä Raamattua että onko todella Jumalan Hengen aikaansaannosta. Laitoin Jeesukselle ns.villat. Jos hän ei paranna minua niin en usko. Näin monia ja kuulin monista ns.ihmei(s)tä joiden aitoutta epäilin.

Kun sain kuulla että sairauteni "on lähtemässä pois"mitä yleensä ei tapahdu niin petyin. Tiesinkin äkkiä että en tiedä mitään. Jos kerran paranisin niin minä tahtoisin tietää maailmasta.

Vain se oli varmaa että Jumala tahtoi parantaa minut. Olin vahvasti uskossa. En voinut omia kokemuksiani/muiden kokemuksia alkaa epäilemään. Nyt oli niin että tahdoin Jumalan luo kokonaan.

Muiden ihmisten epäilevän mielenlaadun vuoksi. Aloin kapinoida Herraa vastaan... En pitänyt enää niin sanotusta"Pyhästä Hengestä" enkä siitä että minua ohjailtiin ja määräiltiin. Uskomaan sellaiseen joka ei ehkä ollut totta....

Luovuin pois Jumalasta ja nyt tahtoisin takaisin mutta en tiedä miten "tiellä"kestän! Kaikki maallinen on tullut tärkeämmäksi mutta elämä on tyhjää. Monet uskovat sanovat että heidän elämä on ollut tyhjää ennen uskoontuloa... Minä en tiedä heidän keinoa... En osaa luottaa Jumalaan kuten toiset. Jumala paransi mut. Olen erilainen ja merkitty.

Olen sukujuuriltani juutalainenkin. Osa minusta(se helluntalaisuusosa)on ylpeä. Mutta suurin osa minusta on pelkkää mustaa ja olen katkera ja vihaan kaikkia koska vihaan itseäni.

Jos on Jumala joka voi antaa anteeksi ja vielä parantaa niin silloin minä olen Hänen.

... Siksi kysyin kelle koska en ole aikoihin rukoillut(Tomumajan aihe...)ja Jeesus on mulle vieras ja ihmisten takana.

... Kiitos paljon viesteistä, UnboiledNails/uroskala/mamabeard/äitiparta=Jeesus.