Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. herramrks: "....Töihin pitäisi mennä...
    Mun mielestä raamatulta kannattaa välillä "kysellä" muutamia kysymyksiä. Esim: kuka sanoo ja kelle, mille kansanryhmälle... Mitä on tapahtunut aiemmin...".
    ---
    Aivan.
    Minäkin olin aamupäivän työasioissa liikkeellä.
    Kävin nimittäin työterveyslääkärin juttusilla.
    Sairaslomani jatkuu aina elokuun loppuun.
    ---
    Kun tutkimme Raamattu, yhdessä tai yksikseen, voi jopa yksi sana avata aivan uusia näkökulmia tutkittavaan asiaan.
    Esim. tämän ketjun aihe Samarian herätys (Apt. 8:14-17) ei kulkenut aivan normaaleja "latuja".
    Mistä näin voimme päätellä?

    Monikohan meistä huomaa, että tekstissämme olevat sanat "ei vielä" ja "ainoastaan" (.16)viittaavat siihen, että Apt. Tekojen kirjoittaja Luukas piti tilannetta epätavallisena; Samarialaiset oli kastettu, mutta heiltä puuttui Pyhä Henki.
    Miksi Jumala viivytteli Pyhän Hengen lahjan antamista?
  2. RitariOlevainen:"
    Koska olet täyttynyt Pyhällä Hengellä?
    Saitko silloin puhua kielillä"?
    ---
    No kerrompa tarkemmin.
    Aluksi sanoisin, etteivät kaikki puhu kielillä, kuten tässäkin viestiketjussa on todettu (1. Kor. 12:30).
    Se on yksi monista armolahjoista, jota voi anoa.

    Kolmisen kymmentä vuotta sitten asuin Turussa.
    Olin tilapäisesti yöpymässä uskovan veljeni luona.
    Hänen luonaan asui henkilö, joka myös oli uskossa.
    Puhuimme yhdessä hengellisistä asioista. Siinä yhteydessä pyysin heitä muistamaan minua rukouksissaan, että saisin kielilläpuhumisen armolahjan.

    Nukkumaan mennessäni tapahtuikin sitten "outoja" asioita;rukoillessani suustani alkoi tulemaan outoja sanoja.
    Mietin siinä vuoteessani maaten, että mitähän veljeni ajattelee, jos kuulee "höpinäni".
    Hän kuitenkin taisi olla jo unessa (Hän nukkui viereisessä sängyssä).
    Seuraavana päivänä pyöräillessäni kouluun, tuli yhtenään outoja sanoja suustani.

    Tänäänkin voin kielillä rukoillen rakentaa itseäni (1. Kor. 14:3).
    ---
    Paavali kehoitti korinttilaisia tavoittelemaan hengellisiä lahjoja, ennenkaikkea profetoimisen armolahjaa (1. Kor. 14:1).
    Näin meidänkin tulisi tehdä. Kehoittaminen voi myös olla armolahja( Room 12:6-8 ).

    Tarvitsemme rohkaisua armolahjojen anomiseen ja myös niiden käyttämiseen. Timoteusta Paavali muistutti: ” Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta” (2Tim 1:6).
    Ei laiteta kynttilää vakan alle mekään.

    Olemme usein epätietoisia omista armolahjoistamme ja kutsumuksestamme. Silloin voimme rukoilla, että Jumala osoittaisi meille sen, mikä Hänen tahtonsa on..
  3. RO:"uskonperusteesi lepää, siis hiekalla, ..."
    ---
    Älkäämme laittako uskonperustusta kokemuksiimme tai suuriin tunteisiin.
    Risti on ainut toivomme (1. Kor.1:18)

    "Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan,
    josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan.
    Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä" (Virsi 301:1).
    ---
    Paavali kertoo uskonperustuksesta 1. Kor. 3:ssa luvussa.

    Jumalan seurakuntaa voidaan verrata peltoon tai rakennustyömaahan (j. 9). Paavali on apostoli, joka taitavan rakentajan tavoin on pannut perustuksen, joka on Jeesus Kristus (j. 10).

    Perustus on tärkeä, sen tietää jokainen talonrakentaja. Mutta rakennusaineet voivat olla erilaiset (j. 12).
    Toisen rakennus kestää paremmin, kuin jonkun toisen (j. 14,15). Tuomiopäivänä käy ilmi, millaisista aineista kukin on rakennuksensa tehnyt (j. 13).

    --
    Itse olen huomannut perustuksen tärkeyden täällä maalla, kun olen tehnyt puupinoja.
    Millään ne puut eivät tahdo pysyä kasassa.
    Lienee monelle muullekin tuttua puuhaa!
    Pino kaatuu syystä tai toisesta. Useimmiten perustus ei ole kunnossa. Usein myös puut on laitettu sikin sokin kasaan. Puupinosta tulee silloin liian hatara, joten ei ole ihme, että kova tuulenpuuska hajoittaa pinon.

    Kerrankin talvella sain tehtyä itse mielestäni hyvän pinon, niin eikun sekin kaatunut, kun keväällä routa alkoi sulaa perustan petettyä.
    Taas oli aloitettava pinon rakentaminen alusta.

    Eiköhän elämässämmekin ole aikoja, jolloin meiltä kysytään, mille perustalle elämämme rakennamme. Mistä siihen saisimme oikeita rakennusaineita? Tarjollahan on niin monenlaista touhua ja menoa.

    Raamattupiirissämme, joka kokoontui vuosia eri kodeissa oli useita henkilöitä, jotka ovat saaneet aloittaa elämänsä aivan kuin alusta.
    Heille on kirkastunut; Jumala armahtaa sitä, joka Hänen tykönsä tulee.
    Joku on saanut vapautuksen alkoholista, joku toinen taas hurmahenkisyydestä, kuka mistäkin.
    Joillekin saattaa tulla kompastuskiveksi tunteisiin vetoava kristillisyys, jossa Raamatun Sanalle (terveelle opille) ja armonvälineille ei anneta paljoakaan arvoa.

    Olkoon siis uskonperustamme vahva, Kristuskalliolle rakennettu!

    Hyvin rakennettu, oikealle perustalle tehty ja tiivis puupino kestää pystyssä. Niin mekin, kun uskonperustamme on kunnossa.

    Katse kohti ristiä!
  4. KIELILLÄ PUHUMINEN ( 1. Kor. 12:10)

    Kielilläpuhuminen ei liity mitenkään kielitaitoon, vaan se on Jumalan meille antama yliluonnollinen lahja. Kielilläpuhuminen liittyy yksityiseen rukouselämäämme, ellei sitä selitetä seurakuntakokouksessa. Muutenhan kielilläpuhujan tulee vaieta (1. Kor. 12:28).

    Uusi Testamentti mainitsee ensimmäisen kertaa kielilläpuhumisen Markuksen evankeliumissa Jeesuksen antaessa lähetyskäskynsä (Mark. 16:17). Käytännössä sitä ilmeni helluntaina (Apt. 2:1-11). Helluntain jälkeen esiintyvä kielilläpuhuminen poikkeaa helluntain tapahtumista.

    Muutoin Apstolien Teoissa mainitaan kielilläpuhuminen kaksi kertaa.
    1)Korneliuksen kodissa (”pakanoiden helluntaissa”) Pyhä Henki toimi antaen pakanoiden, jotka olivat tulleet uskoon, puhua kielillä ja ylistävän Jumalaa (Apt. 10:44-48).
    2)Efesossa oli joukko miehiä, jotka olivat saaneet vain Johanneksen kasteen. Saatuaan kristillisen kasteen he tulivat Pyhästä Hengestä osallisiksi. He saivat myös kielilläpuhumisen ja profetoimisen armolahjoja (Apt. 19:1-7).

    Näiden kahden mainittujen kohtien lisäksi kerrotaan Apostolien teoissa useaan otteeseen Pyhän Hengen saamisesta ja Hengellä täyttymisestä ilman mainintaa kielilläpuhumisesta (Apt. 4:31, 8:17, 9:17,18).

    Korintin seurakunnassa tuli kielilläpuhumisesta ongelmia. Tämän epäkohdan selvittämiseksi Paavali uhraa paljon palstatilaa kirjeessään (1. Kor. 14:1-33).

    Paavalin asenne kielilläpuhumiseen on myönteinen; sanoopa hän puhuvansa kielillä ”enemmän kuin kukaan muu” (Apt. 14:18). Kielilläpuhumista ei tule karttaa, vaan pitemminkin sitä tulisi pyytää.
  5. Vedenpaisumuksesta kertoo 1. Moos. 7:s luku.
    Jae 21 sanoo, että silloin hukkui KAIKKI liha, joka maan päällä liikkui; linnut, karjaeläimet,,......, sekä KAIKKI ihmiset.

    Lukuisilla kansoilla eri puolilta maailmaa on perimätietoja maailman laajuisesta tuhotulvasta.
    Myös Jeesus puhui Nooan aikaisesta vedenpaisumuksesta todellisena tapahtumana (Luuk. 17:26, Matt. 24:37). Empä uskaltaisi väittää Jeesusta valehtelijaksi.

    Yksi selitys voisi olla tämä: Ulottuiko vedenpaisumus koko maailmaan?
    Kun esim. Luukas kertoo evankeliumissaan, että "KAIKKI MAAILMA" oli verolle pantava (Luuk. 2:1), tarkoittaa hän silloista Rooman valtakuntaa.

    Tuskin kukaan voi antaa tyydyttävää vastausta. Pohdittavaa riittää.

    Toisaalta Raamattu ei olekkaan ensisijaisesti mikään luonnontieteen ja eri kansojen historian oppikirja.
    Raamattu kertoo siitä, miten ihminen oppii tuntemaan Jumalan. Se olisikin oltava ihmisen tärkein tavoite elämässä.

    "Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme tärkein asia".
  6. RitariOlevainen: "Teet viisaasti jos menet, uskovien upotuskasteelle, ...Mutta älä mene sinne kenenkään käskystä, eikä yhdenkään mieliksi, paitsi, että tahdot seurata Herraa"!
    ---
    Ananias käski Paavalia ottamaan kasteen SYNTIENSÄ POISPESEMISEKSI (Apt. 22:16).

    Apt. 9:18 sanotaan, että Paavali ”otti kasteen”, eli tuli kastetuksi.
    Tässäkin kohden verbi ”kastaa” on passiivimuodossa, kuten useissa muissakin kastetta koskevissa Raamatun paikoissa.
    Passiivimuoto ilmaisee sen, että Jumala toimii kasteessa ja kastettava on kohde (itse kastajan toimiessa vain välikappaleena).

    Jotkut taas korostavat kastettavan omaa osuutta kastetapahtumassa ja tekevät kasteesta ihmisen oman kuuliaisuuden askeleen (lainteon).
    Näin minäkin joutuisin pois Jumalan armosta (jota kastekkin ON), jos menisin uskovien kasteelle.

    Kun Raamattu painottaa uskon ja kasteen pelastavan (Mark. 16:16, 1. Piet. 3:21), niin ei siinä tarvita mitään ihmistekoja.

    Minkä Jumalan lahjan Paavali sai, kun hän tuli Ananiaksen kastettavaksi?
    Ananias sanoi Paavalille: ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi ” (Apt. 22:16).
    Aivan oikein siis lausumme Nikean uskontunnustuksessamme: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.
    Tästähän Pietarikin sanoo: ”….ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi…” (Apt. 2:38).

    Miksi tätä on niin vaikea uskoa todeksi?
    Lieneekö oma järkemme esteenä; mitään emme voi ottaa lahjana vastaan, vaan kaiken pyrimme ansaitsemaan itse omilla teoillamme (vrt. omakohtainen uskonratkaisu, oma kuuliaisuuden askel jne…).
    Näin tavoittelemme vain omaa kunniaa, emmekä anna kunniaa sille, kenelle se kuuluu.

    Uskovien kasteen ja raamatullisen kasteen välillä on siis suuri ero.