Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Minäuskon:"Asia ei ole niin yksinkertainen".
    ----
    Miksi sitten Jeesus asetti (syli)lapsen esikuvaksi,kuinka Jumalan valtakunta tulee ottaa vastaan.
    Sinä taas vaadit lapselta "tietoista" ikää (tiettyä kypsyneisyyttä), ennenkuin hän kykenee ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan (Joh. 3:5).

    Jeesus ei vaatinut (Lk.18:15-17).
    Ei vaadita mekään vaan sallitaan lasten tulla sisälle Jumalan valtakuntaan ja kastettaviksi (Huom. vanhemmat toivat;Lk. 18:15)ja näin pääsemään osalliseksi myös lapsille luvatusta (Apt. 2:39)Pyhän Hengen lahjasta. Ei toimita niinkuin opetuslapset, jotka estelivät.

    Lapsikin voi saada uskon lahjan (Mark.9:42);
    http://members.surfeu.fi/jorma52/kirkkoev.htm (Pieni lapsi ja usko)
  2. Entisaikaan pakanuudesta kristityksi kääntyneet ottivat usein uuden nimen kasteensa yhteydessä. Tästä syystä ”ristiminen” alkoi merkitä samaa kuin nimen antaminen ja kastaminen.
    Luonnollisessa syntymässä (Joh. 3:6) saamme sukunimemme, kun synnymme kaikkien ihmisten yhteisöön ”Aadamissa”.
    Mutta ”ristimänimi” annetaan meille parhaiten juuri silloin, kun uudestisynnymme (Joh. 3:5).

    ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun” (Jes. 43:1).

    Kastettuina Jeesukseen uskovina, hänen ominaan (Gal. 3:29) meille kuuluu lupaus; saamme olla Kristuksen kanssaperillisiä.
    Mitkä ihanat näkymät avautuvatkaan uskon silmälle: ”Kaikki on teidän” (1. Kor.3:21).

    On kahdenlaisia ihmisiä:
    On niitä, jotka itse laastaroivat haavansa ja paikkaavat pukunsa (Esim. ihmistekoinen kaste =omavanhurskaat) ja niitä, jotka tajuavat oman kurjan tilansa ja sen, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin etsiä lääkäriä , Vapahtajaa Jeesusta Kristusta.

    Olemme Jeesuksen omia , hänen lunastamiaan! Kutsumanimemmekin ja kasteemme vakuuttaa meitä tästä.
    "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
    Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
    Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
    Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (Gal. 3:26-29).
  3. helluntalainen:"Minä ainakaan en kiellä etteikö perisyntiä olisi nimenomaan perittynä luontona, taipumuksena tehdä syntiä. Ihmisen uudestisyntymätön luonto, mieli saa Aadamillisen langenneen ominaisuuden".
    ---
    Helluntalaisten opetus perisynnistä ei näytä olevan yhtenäinen heidän omassa keskuudessakaan.

    JUHANA LEHMUSKOSKI, entinen luterilainen pappi, kirjassaan YKSI KASTE (RV –82) sanoo ”perisynnistä”:

    ”Koska pieni lapsi on täysin kehittymätön pahan tekemisessä, siinä ei myöskään ole turmelusta” (sivu 79).
    ”Pieni lapsi on samassa tilassa, jossa Aadam ja Eeva olivat paratiisissa ennen lankeemustaan” (sivu 79).
    (Jos näin on, silloinhan lapsen ei pitäisi kuollakaan tai hänessä ei olisi mitään sairautta;Room. 5:12: ” Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”.)

    ”Pienet lapset, jotka eivät vielä pysty vihaamaan Jumalaa, ovat kokonaan vapaat perisynnistä” (sivu 81).
    (Raamattu taas sanoo, että me olemme luonnostamme vihan lapsia,Ef. 2:3)

    Pysytään Jumalan Sanan vankalla perustalla, vaikka oma järkemme sanoo toisin!
  4. Tämä on ehkä liian pitkä kirjoitus, mutta toivottavsti sopii tähän yhteyteen.

    Tuhlaajapoika (Lk. 15:11-32)
    Jeesus kertoo Lk. 15:ssa luvussa paljon vertauksia. Kaikissa näissä vertauksissa on kysymys ihmisen tärkeimmästä asiasta: suhteesta Jumalaan.

    Rippikoulussa opimme: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Ilman Jumalaa olemme eksyksissä.
    ----
    Minulla on neljä kanaa ja yksi kukko. Tai oikeastaan oli. Kun menin eräänä päivänä viime kesänä ruokkimaan kanojani ihmettelin, missä on kukko. Ajattelin sen lymyävän jossain piilossa. Kun menin katsomaan vähän etäämmältä, niin huomasin ison kasan höyheniä ja vähän matkan päästä toisen kasan.
    Jokin petoeläin (kettu?) tai petolintu oli napannut kukkoni. Puollustaessaan kanalaumaansa kukko antoi oman henkensä niiden puolesta. Tuli surullinen olo. N. 6-vuotias kukkoni oli tullut tiensä päähän.
    Kanaparat tuntuivat olevan eksyksissä ilman oikeata johtajaa (niinkuin tämän päivän ihmiset/seurakunnat). Ne olivat pelokkaita ja turvattoman tuntuisia.
    Enää ei ole ketään, joka huolehtisi niistä. Kukon valppautta ja ainaista huolenpitoa kanoistaan on joskus liikuttavaa katsella; se oli aina uskollisesti kanojensa lähellä ja puollusti niitä vaaran hetkellä (vrt. harhaopettajat).
    Kukon tavoin myös taivaallisen Isämme uskollinen huolenpito omista lapsistaan on hämmästyttävää.

    Tuhlaajapoika-vertaus on hyvä esimerkki tästä. Isä rakasti poikaansa niin paljon, että odotti tämän paluuta kotiin joka päivä. Isä ei unohtanut koskaan eksyksissä olevaa lastaan(vrt. eksyksissä olevat lut. kirkon kastetut).

    Kun poika vihdoin palasi synnin teiltä, niin Isä jo kaukaa näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi (j.20). Hän ei syytellyt poikaansa.
    Tänäänkin moni ihminen elää suruttomana ilman yhteyttä Jumalaan ja Jumalan Sanaan (vaikka olisi kastettukkin).
    Hän on rauhaton ja hengellisesti kuollut. Maailman houkutusten keskellä hän saattaa menettää omaisuutensa (j. 13 /vrt. kasteen lahja), ihmissuhteensa ja terveytensä. Mikään ei tunnu onnistuvan.

    Tuhlaajapojan tavoin hänen on tehtävä parannus synneistään, ”mentävä itseensä” (j. 17-19), tunnustettava syntinsä (j.21) ja otettava vastaan Jumalan armo ja lahjavanhurskaus (j.22).

    virsi nro 370:
    1) Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen. Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle....

    4)Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan.