tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Tarkoitatko siis, että synnitön uskova on armon alla?
  2. Kysyt:
    "Oletko sinä matkalla kadotukseen sen takia että et pääse lihasi heikkouden tähden riemuitsemaan sielusi puhtaudesta ja synnittömyydestä"?
    --
    Kelpaako synnittömälle uskovalle Isä Meidän-rukouksesta kohta:
    "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).

    Jos on itse mielestään synnitön, niin mihin sellainen ihminen tarvitsee Jumalan ARMOA?
  3. Erkki Leminen kirjoittaa:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm

    ”Kristinuskon paradokseja – vastakohtia – on, että kristitty on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas, kelvoton ja kelvollinen, saastainen ja pyhä. Hän on myös samalla kertaa heikko ja voimakas. Nämä eivät ole pelkkiä sanontoja, vaan jokapäiväistä kipeää totta jokaisen kristityn elämässä.

    Tätä kaksijakoisuus ei ole kaksinaamaisuutta. Kristitty on ehyesti Herran oma, vaikka hän huomaakin, ettei koskaan ole kokonainen niin kuin matkalle lähtiessään kuvitteli… Uskoimme, että nyt synnit on pyyhitty pois eikä uusia enää tehdä. Luulimme pääsevämme kaikesta entisestä… Itselläni oli käsitys, että Hengellä täytetyllä ei ole kiusauksia ja että uuden voiman turvin kuljetaan iloiten ja kiittäen taivasta kohden.

    Monet joutunevat minun laillani suureen ristiriitaan Jumalan opettaessa, että olemme samalla kertaa syntiset ja vanhurskaat. Vanha luonto on tallella ja Jumala sallii kiusausten tulla… ”

    (Erkki Leminen, Sana 13.10.1981).
    --
    Niinpä kristityt rukoilevatkin Jeesuksen opettamaa rukousta:
    "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).

    Tai, kuten publikaani:
    "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen". (Luuk. 18:13).

    Tai:
    "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
    Herra, kuule minun ääneni.
    Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
    Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
    Herra, kuka silloin kestää?
    Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,
    että me eläisimme sinun pelossasi.
    Sen tähden, Jumala,
    ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
    Pese minut puhtaaksi rikoksestani
    ja anna lankeemukseni anteeksi.
    Sinua vastaan olen rikkonut,
    olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
    Käännä katseesi pois synneistäni
    ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
    Jumala, luo minuun puhdas sydän
    ja uudista minut, anna vahva henki".
  4. Il-Mari: "Tällä palstalla monet uskovaiset sortuvat jopa pilkkaamaan ja kertomaan harhaoppiseksi sellaista joka puhuu synnittömästä vanhurskaasta, ymmärtämättä sitä että tässä tarkoitetaan Jumalan näkökulmasta katsottuna puhdasta Jeesuksen verellä pestyä sielua".
    --
    "Synnitön vanhurskas"-käsitettä en ole löytänyt Raamatusta.

    Paavalin kohdalla toteutui: Hän oli samalla kertaa "syntinen ja vanhurskas"!
    Hän kerskasi sekä Herrastaan että heikkoudestaan (syntisyydestään).
    Paavali:
    "Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani" (2.Kor. 12:5).
    "Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra" (2.Kor. 10:17)

    Kerskaatko sinä Il-Mari (muutkin), Paavalin tavoin, sekä Herrastasi että heikkoudestasi?
  5. Il-MariI: "Mitä eroa on syntisellä uskovaisella ja uskosta osattomalla? No kummatkin ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla".
    --
    --Mielestäni "syntinen uskova" tunnustaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jumalan ARMOA.
    Esimerkkinä voidaan mainita Paavali, joka tunnusti olevansa SYNTISISTÄ SUURIN.
    --Uskosta osaton ei ole vielä päässyt armon osallisuuteen.
    ---
    Toisaalta voisin kysyä sinulta (muiltakin), mikä ero on "synnittömällä uskovalla" ja uskosta osattomalla?
  6. Aamen: "Jeesuksen tunteminen vanhurskauttaa ja pyhittää uskovaisen, eikä se tapahdu siinä silmänräpäyksessä,...".
    ---
    1.Kor. 6:11
    Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet PESON, TE OLETTE PYHITETYT, TE OLETTE VANHURSKAUTETUT meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

    Tiit. 3:5
    "...pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,..".
  7. Il-Mari: "Huomaa, syntinen ei peri Jumalan valtakuntaa".
    --
    Pelastutko sinä sen tähden, että olet ei-syntinen/synnitön?

    Itse uskon, mitä Raamattu opettaa:
    "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -..". (Ef. 2:8).

    Näin opettaa viheliäinen ja syntisistä suurin, eli Paavali.
    Uskotko sinä ei-syntisenä Paavaliin?
    Paavalihan piti itseään syntisenä, mutta silti pyhien joukkoon kuuluvana (Ef.2:19).
  8. Il-Mari, minusta taas tuntuu, että toistat sokeasti jaikalin väitteitä, etkä itse tutki tässäkin ketjussa esiin tulleita opetuksia.

    Jäikö sinultakin lukematta yllä olevasta kirjoituksestani lopputeksti:
    "Mitä enemmän Hengen työ saa sijaa sydämissämme, sen syvemmin tunnemme oman heikkoutemme. Heikkoutemme ajaa meidät kokonaan riippuvaiseksi Herran armosta".
    Onko väärin kehoittaa ihmisiä turvautumaan Jumalan ARMOON?
    (Joh.3:16).
  9. Kaikki eivät pidä minunlaisia "maan matosia" oikeina uskovina.
  10. jaikal, minusta tuntuu, että et lue tekstejäni kokonaan, vaan valikoiden ja pätkittäin.
    Ehkäpä et lukenut näitäkään loppurivejä:
    "Mitä enemmän Hengen työ saa sijaa sydämissämme, sen syvemmin tunnemme oman heikkoutemme. Heikkoutemme ajaa meidät kokonaan riippuvaiseksi Herran armosta".

    Tai sivuutat ne, koska eivät sovi sinun oppirakennelmiisi.
    Vai olenko väärässä, kun kehoitan kaikkia turvautumaan Jumalan ARMOON?
  11. Il-Mari:"Miksi sinä Tapio et usko tuota"?
    --
    Tarkoitatko, että minun pitäisi uskoa, niin kuin jaikal opettaa, jotta minusta tulisi tosiuskova (vieläpä synnitönkin)?

    Kyllä minä uskon, että Jeesus on minunkin syntini sovittanut vuodattamalla verensä.
    Saan rukoilla: "Jumalani, ole minulle SYNTISELLE ARMOLLINEN".
    Ja saan uskoa, että Hän kuulee rukoukseni ja on armollinen ja laupias meitä kohtaan.

    Etkö Il-Mari usko, että "Joka avuksi huutaa Herran nimeä, se pelastuu".
    Ja, että tämä lupaus koskee kaikkia, niin minua kuin sinuakin.
  12. Il-Mari: "Jumala puhuu jaikalin kautta, ei jaikalissa itsessään mitään ihmeelistä ole".
    --
    Niinpä! Olet oikeassa.

    Jaakobkin tunnusti Paavalin tavoin: "Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin" (Jaak.5:17).
    Meidän ei kannata kerskua omalla erinomaisuudellamme eikä synnittömyydellämme.
    Jumala on ylpeitä vastaan, vaan nöyrille hän antaa armon (Jaakob 4:6).
  13. jaikal: Palveleeko kirjoituksesi Jeesuksen tarkoitusperiä vaiko jonkun muun tarkoitusperiä?
    Auttaako sinun kirjoituksesi lukijaa iloon ja vapauteen vai sitooko se ihmisen syntiin ja epätoivoon?
    --
    Synnittömänä sinun jaikal on varmaan vaikeaa ymmärtää meitä vajavaisia ja heikkoja uskovia, jotka tarvitsevat ARMOA JA ANTEEKSIANTAMUSTA JOKA PÄIVÄ.

    Edellä kerroin, kuinka Paavali piti itseään viheliäisenä ihmisenä.
    Paavali sanoo itsestään:
    "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista"? (Room. 7:24)
    (Huom! Aikamuoto preesens!)

    Kysyin:
    Miksi Paavali piti itseään viheliäisenä ja syntisenä ihmisenä (eikä viattomana, kuten Jeesus oli)?
    Mistä Paavali sai avun?

    Siitä voimme lukea Room. kirjeestä, sen seuraavasta 8. luvusta.

    Tässä luvussa saamme vastauksen edellisessä luvussa olevaan kysymykseen:
    ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista”? (Room. 7:24).
    Paavali vastaa:
    ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (2), eikä ”ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (1).

    Meidän on myönnettävä, ettei ”yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla”, sillä ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room 3:20, 23). Laki vaatii aina meiltä tekoja, kuuliaisuutta ja antautumista (Gal 3:12). Tähän ei kukaan pysty.
    Laki on voimaton pelastamaan ihmistä (3).
    Laki syyttää ja tuomitsee ihmisen kadotukseen. Kukaan ihminen ei voi luottaa omaan kyvykkyyteensä.
    Lain alla elävä ihminen elää ainaisessa pelossa (13).

    Paavali puhuu Hengen mukaisesta elämästä ja ihmisen itsekästä luontoa toteuttavasta lihan mukaisesta elämästä (4).
    Sanat ”liha” ja ”Henki” esiintyvät tässä jaksossa yli kymmenen kertaa. Isolla kirjaimella kirjoitettu Henki-sana tarkoittaa Pyhä Henkeä.
    Liha-sanalla Paavali tarkoittaa yleensä ihmisen turmeltunutta ja itsekästä luontoa, mikä ihmisellä on jo syntymästään saakka (3, 8, 9, 12, 13). ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha” (Joh. 3:6).

    Uskovina emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen (4-6). Henki saadaan uskossa kuulemisesta (Gal. 3:2).
    Jumalan lapsina olemme täysin riippuvaisia Isästämme (15,16).

    Paavali toteaa: ”Henki auttaa meidän heikkouttamme” (26). Paavali lukeutuu siis itsekin niiden joukkoon, joita hän pitää heikkohin kuuluviksi.
    Korintossa Paavali kertoo saarnanneensa ”heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa” (1.Kor.2:3). Paavali ei häpeä tunnustaa tätä.
    Paavalin saarnat olivat ”Hengen ja voiman” (1.Kor.2:4) osoittamista.

    Mitä enemmän Hengen työ saa sijaa sydämissämme, sen syvemmin tunnemme oman heikkoutemme. Heikkoutemme ajaa meidät kokonaan riippuvaiseksi Herran armosta.
  14. Sallinette taas linkin vanhurskauttamisesta:
    http://www.concordia.fi/lehti/2003/22003/5.htm

    Lainaus siitä:

    Heprean kielessä ’vanhurskautta­mista’ vastaa termi tsadaq. Sitä käy­tetään mm. 5. Mooseksen kirjassa:
    ”Jos syntyy riita miesten välillä ja he astuvat oikeuden eteen ja heidät tuomitaan, syytön syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi...” (5. Moos. 25:1).
    Termin sanatarkka merkitys on ’julistaa vanhurskaaksi’.

    Kuten yllä olevasta raamatun­kohdasta käy ilmi, vanhurskautta­minen on tuomiopäätös, julistus vanhurskautetun laillisesta asemas­ta.
    Vanhurskauttaminen on tuo­miopäätös myös teologiassa. Silloin sen vain julistaa Jumala.

    Uuden Testamentin kreikassa heprean termiä tsadaq vastaa verbi dikaioo.
    Pyhä Paavali käyttää sitä mm. Roomalaiskirjeessä:
    ”Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa ar­mosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sil­le luetaan hänen uskonsa vanhurs­kaudeksi” (Room. 4:4-5).

    Kuten hepreassa, myös kreikassa vanhurs­kauttamisen luonne on yksiselittei­sen selkeä: se on Jumalan tuomio­päätös; Jumala vanhurskauttaa ju­malattoman, ansiottoman syntisen tuomiopäätöksellään.
  15. Linkistä:
    http://www.sro.fi/radio/radioluennot/vanhat/op_parannus.htm

    Urho Muroma myös kirjoittaa hyvin samalla tavoin "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin näkee omat heikkoutensa, puutteensa ja vikansa. Vaikka onkin jo vuosikymmenet kilvoitellut Herran askelissa, täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa kovin vähän on Kristus minussa muotoa saanut.

    Missä on se nöyryys, rakkaus, epäitsekkyys, uhrautuvaisuus ja kaikki muut hyveet, joiden tulisi kaunistaa kristityn elämää?
    Miten monta kertaa täytyy murheella tunnustaa, että "vanhalla ihmisellä" on vielä niin suuri vaikutusvalta meidän elämässämme, vaikka sen olisi pitänyt jo aikoja sitten tulla ristiinnaulituksi ja kuoletetuksi.
    Yhdellä on yhdet vaikeudet, toisella toiset.

    Jonkun helmasynnit ovat henkisellä alalla, toisen lihallisella.
    Kuka on ajatuksissaan ylpeä, itserakas, kateellinen ja anteeksiantamattoman pitkävihainen.
    Toinen taas elämän mukavuuksia rakastava, lihallisiin intohimoihinsa lankeileva, syömäri ja juomari, joilla tarkoitan ihmisiä, jotka vatsaansa palvovat.
    Eiköhän vain ole niin, että mitä kauemmin elämän tietä vaellamme, sitä selvemmin alamme nähdä omat heikkoutemme ja puutteemme. Syvenevä synnintunto onkin aivan luonnollinen ilmiö vilpittömän Jumalan lapsen koettaessa kaikin puolin elää Herransa ja Mestarinsa tahdon mukaan.

    Mutta yhä syvenevä synnintunto vaatii vastapainokseen yhä kirkkaampaa näkemystä Kristuksen armoon. Kun oma syntisyys kasvaa yli äyräitten, täytyy Herran kirkkauden nousta taivaaseen asti.
    Suuri syntinen tarvitsee suuren Vapahtajan. Ja tämä suuri Vapahtaja ilmenee hänen elämässään niin, että hän tietää Jeesuksen läpikohtaisesti tuntevan hänen viimeistä piirtoa myöten ja kuitenkin rakastavan häntä äärettömällä, jumalallisella rakkaudella.
    Tämän ajatuksen on Paavali Roomalaiskirjeessä pukenut muotoon "Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttiseksi tullut" (Room 520).

    Hyvä kilvoitus, rakas ystäväni, merkitsee sitä, että sinä jättäydyt Jeesuksen Kristuksen käsiin sellaisena syntisairaana kuin olet ja uskot koko sydämestäsi, että hän on vaikuttava sinussa niin tahtomisen kuin tekemisenkin.
  16. jaikal: "Kun olet uskossa, olet sisällä Kristuksessa. Ja HÄNESSÄ OLET YHTÄ VANHURSKAS JA VIATON KUIN JEESUS ON".
    --
    Paavali sanoo itsestään:
    "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista"? (Room. 7:24)
    (Huom!Aikamuoto preesens!)

    Miksi Paavali piti itseään viheliäisenä ihmisenä (eikä viattomana, kuten Jeesus oli)?
  17. Room. 4:7-8
    --
    4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
    4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
    --
    Jae 8 kuuluu siis:
    "Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!

    Jaikalin opin mukaan jae voisi olla näin:
    "Autuas se mies, jolla ei ole syntiä!"
    Tai näin: "Autuas se mies, joka on synnitön".

    Näillä kahdella opilla on perustuvaa laatua oleva ero.
    Kysymys on vanhurskauttamisopista.
    --
    Paavali sanoo, että Jeesuksen "Jumala on asettanut ARMOISTUIMEKSI uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit" (Room. 3:25).

    Mikä on armoistuin?
    Lainaan Aapeli Saarisalon sanakirjaa:
    "Armoistuin oli israelilaisten jumalanpalveluksen tärkein ja pyhin esine:liiton arkin kansi (2.Moos.25:17, 26:34, Hebr.9:5).

    Sen hebrealainen nimi kapporet merkitsee sanatarkasti "peitevälinettä", joka tarkoittaa sovitusvälinettä.
    Ylimmäinen pappi toi sille uhrin veren sovitukseksi, anteeksiannon saamiseksi (3.Moos.16:14).
    Armoistuin-sana kuvaa hyvin tämän pyhän välineen merkitystä.
    Paavali kuvaa itse Kristusta armoistuimeksi (Room. 3:25), joka omalla verellään pirskotettuna ja julkisesti asetettuna "sovituksen välineeksi" todella ja yleismaailmallisesti suorittaa sen sovituksen, minkä VT oli siirtänyt odottamaan Kristuksen sijaisuhria" (Saarisalo).
    --
    "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19).
    --
    Virsi 343
    4.
    Jumala seurakunnassaan
    varjelee, hoitaa lapsiaan.
    Kun synti kietoo, ahdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa.

    5.
    Edessä armoistuimen
    pääsemme alta taakkojen,
    ja kiitoslaulu helähtää,
    kun taivaan armo lämmittää,
    kun taivaan armo lämmittää.
  18. ekivaari:
    Miksi..."vanhurskauttaminen"-sanoja ei ole suomennettu suomalaisiin Raamattuihin? Vanhurskas = oikeamielinen = vilpitön, rehellinen".
    --
    Tuleeko ihminen vanhurskaaksi olemalla "oikeamielinen, vilpitön ja rehellinen"?
  19. jaikal:
    Room 5:1-2 "Koska me siis olemme uskosta VANHURSKAIKSI tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän ARMOON, JOSSA ME NYT OLEMME, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo."
    Uskova elää Jumalan armosta Jumalan armossa.
    ----
    VANHURSKAUS
    Room. 3:21-31
    --
    3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
    3:29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
    3:30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
    --
    Paavali on edellä kirjoittanut, kuinka ihminen tulee vanhurskaaksi, eli Jumalalle kelpaavaksi.
    Nämä Roomalaiskirjeen jakeet (3:21-26) sisältävät Raamatun ydinsanoman.
    Paavali sanoo, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (23).

    Aadam ja Eeva huomasivat syntiin langettuaan olevansa alastomia; he olivat menettäneet jumalallisen kirkkauden (1. Moos. 3:7).
    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan. Aadamin lankeemuksen kautta kaikki ovat tulleet syntisiksi, kuoleman ja perkeleen alaisiksi.

    Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa.
    Paavali opettaa:
    ”..niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-...” (Room. 5:12).
    Tätä synnynnäistä taipumusta pahaan sanotaan perisynniksi.
    Tämä näkyy ihmisessä epäuskona, röyhkeytenä, epätoivona, sokeutena ja kaikenlaisina pahoina tekoina ja kapinointina Jumalaa vastaan.
    Luetteloa voidaan vielä jatkaa: Jumalan vastaisuus näkyy ihmisessä valehtelemisena, Jumalan nimen kautta vannomisena, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyömisenä, Jumalan Sanan halveksimisena, tottelemattomuutena vanhempia kohtaan, murhina, siveettömyytenä, varkauksina, petollisuutena jne. Perisynti on niin syvä ihmisluonnon turmelus, ettei sitä tunne mikään järki, vaan se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perustuksella.

    Miten kelpaamme Jumalalle? Paavali tuo esiin sen, kuinka Jumalan vanhurskaus on nyt ilmoitettu (Room 3:21)ja jokainen ihminen saa ottaa vastaan tämän ilmoituksen ilman mitään erotusta (3:22).
    Saamme lahjaksi vanhurskauden ”hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (24).
    Luemme Katekismuksestamme saman:
    ”Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät” (Katekismus)..

    Armo- sana Raamatussa ilmaisee Jumalan sydämen asennetta syntistä ihmistä kohtaan. Jumala on armollinen ja laupias meitä kohtaan, kun otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme.
  20. jaikal: "Koska sinä olet niin innostunut aikamuotoihin, kysyn sinulta;
    missä aikamuodossa armon saaminen on seuraavassa jakeessa?
    Joh 1:16 "Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle."
    --
    Eikö ole hyvä ottaa huomioon, mistä aikamuodosta on kulloinkin kyse.

    Mikä ero on mielestäsi preesensillä ja imperfektillä?
    21. 51 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt