tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Hyvää opetusta vanhurskauttamisesta:
    ( http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm )
    "Todellisuudessa uskova on siis joka hetki vain syntinen, mutta uskossa Jumalan sanan lupauksiin hän on samaan aikaan myös joka hetki vanhurskas ja autuas Jumalan lapsi. Hän on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa (in spe). Toivo voittaa hänellä nykyisen todellisuuden eli synnin".

    Olla uskosta vanhurskas tarkoittaa, että kelpaamme Jumalalle, meillä on syntien armollinen sovitus, olemme saaneet lahjana syntimme anteeksi, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Olemme ottaneet kaiken tämän vastaan uskomalla evankeliumin sisältämään lupaukseen Kristuksesta.
  2. jari-pek-ka: "Ja rakkaus ei kysy koskaan hintaa, ei mitään korvauksia".
    ---
    Luuk. 6:35
    "..rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, TOIVOMATTA SAAVANNE MITÄÄN TAKAISIN; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille....".

    Tämä on luonnolliselle ihmiselle mahdotonta.
    --
    Virsi 434
    4.
    Hopeat, kullat Herran on,
    päiväni myös ovat Herran.
    Aika kun saapuu tuomion,
    lainaansa kysyy hän kerran.
    Auta siis käymään tietäsi,
    niin kuin sen kuljit, Herrani,
    palvellen matkalla muita.
  3. Psalmi50.15: "Juu, turha on toitotella torvea, että kaikki näkisivät hyvät teot. Eihän silloin antamisen motiivit ole lainkaan oikeat, eikä almua tms. anneta Herralle, vaan ollaan ihmisten kiitoksen ja kunnian kipeitä. Tuosta ei sitten saa palkkaa Herralta, vaikka antaisi kaikki rahansa".
    --
    Jossain vaiheessa tämä autettavani kysyi, mikä oli motiivini auttamistyössäni.
    Häkellyin vähän hänen suorasta kysymyksestään.

    Kerroin haluni auttaa häntä. Kerroin myöskin, että tuskimpa kenenkään motiivit ovat täysin puhtaat auttamistyössämme, vajavaisia ja itsekkäitä kun olemme.
    Useinhan ajattelemme, että kun autan niin saan myös vastapalveluksia osakseni. Hyvän tekeminen ei näin ollen olekkaan pyyteetöntä.

    Tällaisesta ajattelutavasta yritän päästä irti, vaikka varsin usein huomaan langenneeni samaan ”sudenkuoppaan”.
  4. jaikal: "Mutta,... juuri silloin joku tulee sanomaan sinulle:
    "Oletkos nyt muka synnitön? Ei Jeesus tullut synnittömiä pelastamaan vaan syntisiä.
    Mihin nyt tarvitset Jumalan armoa jos olet synnitön?
    ---
    Ei tehdä Jumalasta valehtelijaa.
    jaikall, Kehoittaisin sinua edelleen laittamaan "raamatunlausekoteloosi" Raamatun jakeet 1.Joh.1:8-10!
    ....ettei totuus unohtuisi.
  5. LESKEN ROPO
    Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
    ---
    12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
    12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
    12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
    12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
    --
    Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa. Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).

    Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42).
    Ropo oli pienin kreikkalainen raha. Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta.
    Miksi? Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
    Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44). Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).

    Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.

    Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
    Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.

    Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
    ”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
  6. frihet: "Mielestäni tohotetaan tois arvoisien asioden perässä ja uskon myös että raha näyttelee liian suurta osaa,...."
    ---
    Tämä oli tuttua jo alkuseurakunnassakin. Jaakob joutuu puuttumaan väärinkäytöksiin.

    LÄHIMMÄISENRAKKAUS EI VALIKOI
    Jaakob 2:1-13
    ---
    Jaakob sanoo tekstissämme, ettei tule katsoa henkilöön (1); lähimmäisenrakkaus ei valikoi. Olkoon rikas tai köyhä, terve tai sairas, kaikki olemme yhtä arvokkaita Jumalan silmissä.

    Jaakobin ajan seurakuntakokous oli avoin kaikille.
    Uusista tulokkaista oltiin tietysti kiinnostuneita ja silloin langettiin helposti henkilöön katsomiseen (2-7) Rikas henkilö saattoi tuoda seurakuntaan vaikutusvaltaa ja aineellista tukea ja köyhän aloittelevan seurakunnan oli vaikea kieltäytyä kiusaukselta.

    Tästä on pahat seuraukset. Jos väheksymme lähimmäistämme, se on samaa kuin pilkkaisimme ”sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu meidän ylitsemme”.
    Kristuksen jalo nimi, joka uskovan ylle on kasteessa lausuttu, joutuu rienattavaksi.
    Seurakunnan rikkaat käyttäytymisellään häpäisevät köyhän, jolle ei löydy tuomioistuimissakaan puolustajia (6).
    --
    Viime aikoina olen auttanut erästä iäkästä henkilöä tarjoamalla hänelle esim. kuljetusapua.
    Hän vähistä rahoistaan on usein tarjoamassa rahaa palveluksista, vaikka itse elää osin ruoka-avun turvin. Koen sen hyvin kiusallisena.
    Mutta mitäs teet?
    Hän vetoaa tähän sananpaikkaan:
    "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt" (Room. 13:8).
  7. jaikal: "Varmasti olen ollut monta kertaa lihallisessa mielessä. Mutta Herra ymmärtää ja Hän on armollinen niin kuin olemme molemmat todenneet Raamatun Sanasta. Sitäpaitsi Herralla on paljon anteeksiantamusta.
    Tästä iloitsemme".
    --
    Tähän sopii virsi 344
    --
    1.Armon lapset, riemuitkaa,
    soittakaa ja veisatkaa,
    kiitos tuokaa Herralle,
    pelastuksen tuojalle.

    2.Herrastanne kerskatkaa,
    autuudesta iloitkaa,
    kehottakaa kaikkia
    ahkeroimaan uskossa.

    3.Ilmoittakaa kaikille
    vaivatuille sieluille:
    Armon saa se armosta,
    ken vain etsii Jeesusta.

    4.Kaikille myös sanokaa,
    että elämän se saa,
    Jeesuksen ken veressä
    turvaa etsii köyhänä.
  8. jaikal: "Tuot esille Raamatusta lauseita jotka näyttävät kumoavan opetustani. lauseita jotka käsittelevät kokonaan toista aihetta. Tämä on mielestäni väärin sinulta uskovana Herraa ja Hänen evankeliumiansa rakastavana uskovana".
    ---
    Ottaisit jo vihdoinkin vaarin Psalmi50.15 sanoista.

    Psalmi50.15 sanoo:
    ”Tämä on tietynlainen paradoksi, olet pyhä ja olet syntinen ja molempia täydellisesti.
    Nyt sitten jaikal on katsonut tätä asiaa vain hengellisin silmin ja yksipuolisesti. JOS OPETUKSESI OLISI AINA VAIN TÄTÄ, SE EI OLISI OIKEIN”.

    Yksipuolisuutesi voi johtaa monia harhaan.Se ei ole oikein!

    Tämä sinun tulisi ottaa huomioon: "Uskova on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa" (in spe).
  9. >>>Etkö usko Psalmi50.15 esiintuomaa paradoksia?
  10. jaikall: "...niin minä "jauhan" syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan vanhurskaudesta Kristuksessa Jeesuksessa.Tätä sanomaahan sinä ja muutama muukin jatkuvasti vastustaa".
    ---
    Kertoisitko tarkemmin, miten jatkuvasti vastustan sanomaa "syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan vanhurskaudesta Kristuksessa Jeesuksessa".
    Kerro joku esimerkki, niin tiedän tehdä parannusta!
  11. jaikal: "Sinä olet ristiriidassa noiden Raamatun jakeiden sanoman kanssa.
    Sinä olet jatkuvassa synnintunnossa ja koet kiusaa synneistäsi.
    Kuitenkin siteeraat jakeita joissa Herra on armollinen ja antaa synnit anteeksi.
    Eikö tämä ole ristiriitaista"?
    --
    Etkö usko Psalmi50.15 esiintuomaa paradoksia?
    Jätätkö edelleen pois raamatunlausekotelostasi Raamatun jakeet 1.Joh.1:8-10?
    Entä etkö tarvitsekkaan enää "jalkojen pesua"?
  12. jaikal: "Miten on mahdollista vapautua ja tulla onnelliseksi (lukemalla tämän palstan kirjoituksia) kun täällä on monta ihmisen syntisyyden saarnaajia? Miten voi olla onnellinen se joka janoaa vanhurskautta kun hänelle toitotetaan jatkuvasti että et ole synnitön, olet syntinen"?????
    ---
    Tunnustamalla syntisyytensä!
    Vaikka publikaanin tavoin:
    "Jumalani, ole minulla syntiselle ARMOLLINEN".
    Ja Jumala kuulee rukouksesi ja Hän on armollinen katuvaa syntistä kohtaan!
  13. "....vanhurskauden haarniska. Emme voi erillään Jeesuksesta näitä varustuksia yllemme pukea, vaan niinkuin kirjoitettu on, pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus".
    -------
    VANHURSKAUDEN HAARNISKAA (Ef.6:14).
    Vanhurskaus ei ole meistä itsestämme lähtöisin, vaan lahjaksi saatua Kristuksen vanhurskautta.
    Se on täydellistä ja peittää kaikki minun puutteeni.
  14. sovinnossa: "Mitä hyötyä on meille siitä, jos koko ajan katsomme miten Tapio522 ja jaikali tarkaillevat toisiaan, eikö heidän molempien tulisi katsoa peiliin ja lötää itsestään se mitä toisistaa hakevat".
    ---
    Hyvä kehoitus!

    "...anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme,...".

    Kol. 3:13
    ”...kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa”.
    --
    Jumalan lapsissa tulisi kuvastua armahtavaisuus, niin kuin Jumalakin on armahtavainen meitä heikkoja syntisiä kohtaan. Kristus sanoo: ”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on armahtavainen”.
    Kristuksen valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta, jossa saadaan ja annetaan anteeksi (13). Kaikki tämä edellyttää Kristuksesta lähtevää voimaa ja rakkautta.
  15. jaikall: "En enää jauha syntisyydelläni. Uskon sovituksen ja sen seurakuksen kohdalleni? ".
    --
    Jauhatko sitten synnittömyydelläsi?
  16. jaikal: "Kuka jaksaa lukea jatkuvia valituksiasi? Pakko valikoida".
    --
    Ei ole mikään pakko valikoida yksipuolisesti.
    Jos valikoitkin, niin toivoisin, että pysyisit totuudessa!
    --
    Sanot, että valitan jatkuvasti.

    Sinä, valikoidessasi "korvasyyhyyn" tekstejäni, olet sivuuttanut mm. seuraavat kohdat.
    Lainaan muutamia kirjoittamiani tekstejä:

    VANHURSKAUTTAMINEN

    ---”Olla uskosta vanhurskas tarkoittaa, että kelpaamme Jumalalle, meillä on syntien armollinen sovitus, olemme saaneet lahjana syntimme anteeksi, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Olemme ottaneet kaiken tämän vastaan uskomalla evankeliumin sisältämään lupaukseen Kristuksesta".

    ---”Kristittynä koen joka päivä vaivaa synnistäni ja joka päivä saan kääntyä parannuksessa ja uskossa Kristuksen puoleen.
    Saan uskoa kohdalleni: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".

    ---”Autuas se mies, jolle Herra EI LUE syntiä!" (Room. 4:8).
    ---------
    Miten kelpaamme Jumalalle?
    "Paavali tuo esiin sen, kuinka Jumalan vanhurskaus on nyt ilmoitettu (Room 3:21) ja jokainen ihminen saa ottaa vastaan tämän ilmoituksen ilman mitään erotusta (3:22).
    Saamme lahjaksi vanhurskauden ”hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (24).

    ---"Armo- sana Raamatussa ilmaisee Jumalan sydämen asennetta syntistä ihmistä kohtaan. Jumala on armollinen ja laupias meitä syntisiä kohtaan, kun otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme".

    ---"Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä".
    -----------
    jaikall, toivoisin, että ottaisit Psalmi50.15:n (jota kovin kehut), opetuksesta vaarin.
    Psalmi50.15 sanoo:
    ”Tämä on tietynlainen paradoksi, olet pyhä ja olet syntinen ja molempia täydellisesti.
    Nyt sitten jaikal on katsonut tätä asiaa vain hengellisin silmin ja yksipuolisesti. JOS OPETUKSESI OLISI AINA VAIN TÄTÄ, SE EI OLISI OIKEIN”.

    (linkistä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8660728/flat#comment-41327353 )
  17. jaikall: "Kannat mukanasi raamatunlausekoteloasi, jossa on vain ne Raamatun jakeet jotka tukevat sinun käsitystäsi syntisyydestäsi".
    ---
    Saan sen käsityksen viestistäsi, että sinun "raamatunlausekotelostasi" puuttuvat kokonaan Raamatun jakeet 1.Joh. 1:8-10?

    Tämä on hyvin ymmärrettävää.
    Koethan synnistä puhumisen kiusallisena omalla kohdallasi (Muissa kyllä näet synnin).
    jaikall: ” Minulle on todella kiusallista kuulla jatkuvasti ihmisen syntisyydestä ...”.
  18. jaikall:
    ”Se on ikävää kun olet sitonut itsesi raamatunlausekotelon avulla synteihisi ja yrität sitoa vielä toisiakin synteihin. Jumalan sanoma on vapauden sanoma ihmiselle, ei synteihin sitovaa masentavaa sanomaa.
    Etkö jo tahtoisi jättää syntisyyttäsi ja syntejäsi taaksesi ja jatkaa Herran kanssa eteenpäin uskon tiellä”?
    ---
    Kun lukee syytöksiäsi, niin mieleeni tulee fariseus, joka näkee syntejä vain muissa, mutta ei omassa itsessään.
    Tämäkö on rukouksesi, jaikall:
    'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo Tapio” (Lk 18:11).
    -------
    "..., joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään" (Luuk.18:14).
  19. jaikall, huomaan taas kerran, että luet valikoiden tekstejäni, niin kuin itsekkin aikaisemmin olet todennut.

    Olisit ottanut edes todesta psalminkirjoittajan sanat, jotka toin esiin.
    Laitan ne vielä tähän.

    Ps.130
    --
    3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
    4. Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

    Eikö olekkin jaikall, lohdullista; kun me tunnustamme syntimme (syntisyytemme), niin Jumala on armollinen ja antaa syntimme anteeksi.
    Synnitönhän ei Jumalan ARMOA tarvikkaan!
    --
    Toivottavasti et väheksy myöskään seuraavan virren 343 sanomaa.

    2.
    Hän kärsi ristinkuoleman,
    sovitti synnit maailman.
    Jumalan rauhan siitä saan
    ja perinnöksi taivaanmaan,
    ja perinnöksi taivaanmaan.

    3.
    Jo täällä armon ajassa
    Jumalan valtakunnassa
    autuudestani iloitsen
    anteeksi synnit uskoen,
    anteeksi synnit uskoen.

    4.
    Jumala seurakunnassaan
    varjelee, hoitaa lapsiaan.
    Kun synti kietoo, ahdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa,
    Jeesuksen veri puhdistaa.

    5.
    Edessä armoistuimen
    pääsemme alta taakkojen,
    ja kiitoslaulu helähtää,
    kun taivaan armo lämmittää,
    kun taivaan armo lämmittää.
  20. Jos pidämme itseämme synnittöminä, niin teemme Jumalasta valehtelijan, eikä totuus ole meissä.
    1.Joh.1:8-10
    --
    1:8 Jos sanomme, ETTEI MEILLÄ OLE SYNTIÄ, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
    1:10 Jos sanomme, ETTEMME OLE SYNTIÄ TEHNEET, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
    --
    Meillä uskovilla on siis SYNTIÄ (8) ja TEEMME SYNTIÄ (10).
    Olemme SYNTISIÄ.
    PELASTUMME YKSIN ARMOSTA, USKON KAUTTA, KRISTUKSEN ANSIOON LUOTTAEN.
    ------
    Edellä olevan sanan paikan (1.Joh.1:8-10) valossa tuntuukin oudolta jaikalin rukous.
    jaikal rukoilee:
    "Jumala kiitos että olet ollut minulle ENTISELLE SYNTISELLE ARMOLLINEN ja olet vanhurskauttanut minut Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä".

    Paavalikin sanoi olevansa viheliäinen eli syntinen ihminen, vaikka hänen syntinsä oli pyyhitty pois (Room.7:24).
    Paavali sanoo jopa itsestään, että ”OLEN syntisistä suurin” (1.Tim. 1:15)- siinä hetkessä.

    Toisin sanoen ”uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen”.
    --
    Voimme yhtyä psalminkirjoittajan rukoukseen:
    "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra".
    (Psalmi 130)
    ----------
    1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
    2. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
    3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
    4. Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
    5. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
    21. 69 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt