keskusteltu nyt seurakunnan perinteistä ja perinteisistä seurakunnista, niin kysyn nyt, että millaisia seurakunnan kokoukset mielestänne tulisi olla ja oletteko tyytyväisiä seurakuntanne tämänhetkiseen tilaan ja jos ei, niin mitä puuttuu tai mitä pitäisi tehdä.
Kun tässä on
32
238
Vastaukset
kysymys koskemaan ihan seurakuntaa, ei vain kokousta.
- Pete..
nykyään kummallisena, kun rahaa pitäisi antaa vaikka kuinka paljon kolehtiin ja kaiken maailman kirjoihin ja levyihin. On ikäänkuin sanoma Jeesuksesta jäisi taka-alalle ja rahan ahneus on tullut tilalle. Sitä on nokiamission ja tv7, ei muuta kuin rahaa vain pyydetään. Nokiamissiossakin sanottiin että vaikka kaiken rahan jota on voitte huoletta antaa ja silti teillä ei ole puutetta mistään. On ihmeelistä että millä sitä asuntolainaa lyhentää jos rahansa kolehtiin laittaa. Ei mulle ainakaan ole rahaa tullut mistään muualta kuin kovalla työnteolla. Jos antaisin niin kuin käsketään, olisi paatin alla, eikä sekään olisi oma. Vaikka kuinka sanotaan että Jumala siunaa rahaa, niin ei sitä kyllä tulke muutoin kuin työtä tekemällä, ei ainakaan minulle!
alkuseurakunnassa, kun joku lahjoitti seurakunnalle jotakin, niin se jaettiin kaikkien kesken tasan, ettei ollut ketään puutteenalaista. Toimiiko tämä tänä päivänä.
- ---
Aha, alat siis huomaamaan, miten homma toimii. Onnittelut!
Pete totesi "nuorena" uskovana, että pitäisi olla enemmän sanomaa Jeesuksesta. Olemmeko me ns vanhat uskovat sitten jotenkin urautuneita tai mistä johtuu, että juuri uskoontullut huomaa tälläisen asian, että liian vähän on sanomaa Jeesuksesta. Joskus sitä oikein kadehtii juuri uskoon tulleita, kun heillä on aina niin kova halu kuulla Jeesuksesta. Mistähän se johtuu, että jossain vaiheessa se jotenkin hiipuu se ensirakkauden kosketus ja meistä tulee sellaisia apaattisia. Raamattukin on ehtymätön aarre, josta voi ammentaa aina vain uutta ja uutta. Musta tuntuu, että jossain vaiheessa meistä tulee ikäänkuin kylläisiä tai sitten me vaan tyydymme johonkin. Aina pitäisi uskovalla olla nälkää. Koskaan ei saisi olla kylläinen.
Iloista antajaa Jumala rakastaa ja jokaisen antaa, tai on antamatta sen mukaan kun sydämessään oikeaksi kokee. Eihän siinä mitään väärää ole, jos rahaa pyydetään. Eihän mikään toiminta voi pyöriä kokonaan ilman rahaa ja yleensä kaikessa toiminnassa on se ydinajatus, että saataisiin evankeliumia eteenpäin tavalla ja toisella. Minulle itselleni ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia antaa rahaa, tai muutakin. Annan sitä mielelläni ja vaikka runsaastikin, mutta kuitenkin vain sen mukaan, kuin sydämessäni oikeaksi koen. Koskaan en ole kokenut antamista sellaiseksi, että minun täytyisi antaa, tai olisin menettänyt jotain antaessani. Antaminenhan on vain mahdollisuus palvella Jumalaa, eikö niin ? Kun annan, niin annan aina Herralle ja Raamatussa on monien seurakuntavirkojen luettelossa jopa maininta antamisesta, eli antajanvirasta. Tämä virka / tehtävä johtaa yleensä hiukan laajempaankin antamiseen, kuin pelkkiin kymmenyksiin tms. Minulla on paljon mielenkiintoisia ja positiivisia kokemuksia antamisesta.
Kerran annoin eräälle köyhälle perheelle 400e, kun tiesin että heillä on rahat kaikki. Tiesin myös sen, että he eivät ota rahaa vastaan, jos tarjoan suoraan. Siksi vein rahan postilaatikkoon, enkä ole koko asiasta puhunut heille mitään, enkä muillekaan paitsi nyt anonyymisti teille. Raha oli heille suuri siunaus, enkä lainkaan ajatellut, että saisin mitään takaisin. Muutaman päivän kuluttua puhelin soi ja minulle soitettiin, että olen maksanut pitkään erästä vakuutusta aivan turhaan. Vakuutusyhtiöllä oli asia huomattu ja kaveri sanoi, että tuo asia ei olisi koskaan tullut ilmi, ellei hän olisi jostain syystä ryhtynyt tarkastamaan vakuutuksiani. Sain tililleni yli 4000e rahaa. Olen lahjoittanut autoja, antanut asuntojani lainalle, tehnyt mittavia töitä ilman korvausta ja lahjoittanut suuria rahasummia eri tahoille. Lisäksi olen työllistänyt sellaisia ihmisiä, joilla en ole tehnyt yhtään mitään, mutta olen palkannut heidän siksi, että pääsisivät jaloilleen. Tälläkin hetkellä olen eräässä projektissa mukana, josta ei minulle ole muuta kuin pelkkiä kuluja ja vaivaa.
Miksi ihmeessä !
Siksi, koska minä HALUAN sydämestäni näin toimia. Teen sen kaiken iloiten ja koen, että minulla on suuri ilo ja kunnia palvella Jumalaa tällä tavoin. En ole koskaan pyytänyt, tai tavoitellut hyötyä, enkä ole ajatellut, että Jumala kaiken korvaa satakertaisesti. Minä vain yksinkertaisesti teen sitä mitä haluankin tehdä. Olen antanut silloin, kun minulla ei ole ollut ja olen antanut silloin, kun minulla on ollut ja tulen aina antamaan omastani.
Iloista antajaa Jumala rakastaa !Psalmi50.15 kirjoitti:
Iloista antajaa Jumala rakastaa ja jokaisen antaa, tai on antamatta sen mukaan kun sydämessään oikeaksi kokee. Eihän siinä mitään väärää ole, jos rahaa pyydetään. Eihän mikään toiminta voi pyöriä kokonaan ilman rahaa ja yleensä kaikessa toiminnassa on se ydinajatus, että saataisiin evankeliumia eteenpäin tavalla ja toisella. Minulle itselleni ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia antaa rahaa, tai muutakin. Annan sitä mielelläni ja vaikka runsaastikin, mutta kuitenkin vain sen mukaan, kuin sydämessäni oikeaksi koen. Koskaan en ole kokenut antamista sellaiseksi, että minun täytyisi antaa, tai olisin menettänyt jotain antaessani. Antaminenhan on vain mahdollisuus palvella Jumalaa, eikö niin ? Kun annan, niin annan aina Herralle ja Raamatussa on monien seurakuntavirkojen luettelossa jopa maininta antamisesta, eli antajanvirasta. Tämä virka / tehtävä johtaa yleensä hiukan laajempaankin antamiseen, kuin pelkkiin kymmenyksiin tms. Minulla on paljon mielenkiintoisia ja positiivisia kokemuksia antamisesta.
Kerran annoin eräälle köyhälle perheelle 400e, kun tiesin että heillä on rahat kaikki. Tiesin myös sen, että he eivät ota rahaa vastaan, jos tarjoan suoraan. Siksi vein rahan postilaatikkoon, enkä ole koko asiasta puhunut heille mitään, enkä muillekaan paitsi nyt anonyymisti teille. Raha oli heille suuri siunaus, enkä lainkaan ajatellut, että saisin mitään takaisin. Muutaman päivän kuluttua puhelin soi ja minulle soitettiin, että olen maksanut pitkään erästä vakuutusta aivan turhaan. Vakuutusyhtiöllä oli asia huomattu ja kaveri sanoi, että tuo asia ei olisi koskaan tullut ilmi, ellei hän olisi jostain syystä ryhtynyt tarkastamaan vakuutuksiani. Sain tililleni yli 4000e rahaa. Olen lahjoittanut autoja, antanut asuntojani lainalle, tehnyt mittavia töitä ilman korvausta ja lahjoittanut suuria rahasummia eri tahoille. Lisäksi olen työllistänyt sellaisia ihmisiä, joilla en ole tehnyt yhtään mitään, mutta olen palkannut heidän siksi, että pääsisivät jaloilleen. Tälläkin hetkellä olen eräässä projektissa mukana, josta ei minulle ole muuta kuin pelkkiä kuluja ja vaivaa.
Miksi ihmeessä !
Siksi, koska minä HALUAN sydämestäni näin toimia. Teen sen kaiken iloiten ja koen, että minulla on suuri ilo ja kunnia palvella Jumalaa tällä tavoin. En ole koskaan pyytänyt, tai tavoitellut hyötyä, enkä ole ajatellut, että Jumala kaiken korvaa satakertaisesti. Minä vain yksinkertaisesti teen sitä mitä haluankin tehdä. Olen antanut silloin, kun minulla ei ole ollut ja olen antanut silloin, kun minulla on ollut ja tulen aina antamaan omastani.
Iloista antajaa Jumala rakastaa !Jos Jumala on siunannut sinua varallisuudella, niin sinun tehtäväsi nimenomaan onkin jakaa siitä, sillä oikeastaan se mitä sinulla on, ei ole sinun omaasi vaan se on Jumalan, jos uskossa kerran ollaan.
jari-pek-ka kirjoitti:
Jos Jumala on siunannut sinua varallisuudella, niin sinun tehtäväsi nimenomaan onkin jakaa siitä, sillä oikeastaan se mitä sinulla on, ei ole sinun omaasi vaan se on Jumalan, jos uskossa kerran ollaan.
Kaikki on Herran. Ihan sama, onko sinulla paljon, vai vähän, niin kaikki on viime kädessä Hänen omaansa. Jumala ei kuitenkaan vaadi meiltä mitään. Hän ei pakota ketään antamaan yhtään mitään ja toisaalta on ihan sama, annatko vähästäsi, vai paljostasi, koska Jumala ei mittaa. Hän punnitsee. Ymmärrätkö ? Lesken ropo oli enemmän, kuin rikkaiden suuret lahjat.
Psalmi50.15 kirjoitti:
Kaikki on Herran. Ihan sama, onko sinulla paljon, vai vähän, niin kaikki on viime kädessä Hänen omaansa. Jumala ei kuitenkaan vaadi meiltä mitään. Hän ei pakota ketään antamaan yhtään mitään ja toisaalta on ihan sama, annatko vähästäsi, vai paljostasi, koska Jumala ei mittaa. Hän punnitsee. Ymmärrätkö ? Lesken ropo oli enemmän, kuin rikkaiden suuret lahjat.
antaa mitään. Mutta liiasta Jumalan rakkaus vaatii antamaan, koska se liika on juuri jakamista varten.
jari-pek-ka kirjoitti:
antaa mitään. Mutta liiasta Jumalan rakkaus vaatii antamaan, koska se liika on juuri jakamista varten.
vaadi antamaan vähästä, eikä paljosta. Jos antaminen perustuu pakkoon, niin silloin menään lain alle.
Psalmi50.15 kirjoitti:
vaadi antamaan vähästä, eikä paljosta. Jos antaminen perustuu pakkoon, niin silloin menään lain alle.
antaa. Mutta kyllä minä olen huomannut itsessäni, että Jumalan rakkaus vaatii minua tekemään jotakin. Jumalan rakkaus tekee aina jotakin. Jumalan rakkautta meissä ei mitata sillä, että kuinka paljon me puhumme rakkaudesta tai laulamme rakkaudesta. Jumalan rakkautta mitataan meissä sillä, mitä me teemme.
Jumalakaan ei vain jäänyt taivaaseen puhumaan rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaus tuli ja teki jotakin, jotakin suurta. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että........jari-pek-ka kirjoitti:
antaa. Mutta kyllä minä olen huomannut itsessäni, että Jumalan rakkaus vaatii minua tekemään jotakin. Jumalan rakkaus tekee aina jotakin. Jumalan rakkautta meissä ei mitata sillä, että kuinka paljon me puhumme rakkaudesta tai laulamme rakkaudesta. Jumalan rakkautta mitataan meissä sillä, mitä me teemme.
Jumalakaan ei vain jäänyt taivaaseen puhumaan rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaus tuli ja teki jotakin, jotakin suurta. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että........tästä keskustelustanne. Sitä on ilo lukea kaiken loskan seassa. Lisää tällaista Hengen ravintoa.
Nyt minä ymmärrän miksi minä olen kokenut ja koen Psalmin kanssa Hengen yhteyttä.
En tunne häntä enkä ole koskaan tavannut häntä mutta jotenkin tunnen hänet kuitenkin.jaikal kirjoitti:
tästä keskustelustanne. Sitä on ilo lukea kaiken loskan seassa. Lisää tällaista Hengen ravintoa.
Nyt minä ymmärrän miksi minä olen kokenut ja koen Psalmin kanssa Hengen yhteyttä.
En tunne häntä enkä ole koskaan tavannut häntä mutta jotenkin tunnen hänet kuitenkin.kysymykseen ei oikeastaan ole kukaan vielä vastannut Peteä lukuunottamatta tai sitten on pitkiä vastauksia tulossa tai sitten kaikki ovat ilmeisen tyytyväisiä seurakuntansa tilaan.
- jaikali tämäki on
jari-pek-ka kirjoitti:
kysymykseen ei oikeastaan ole kukaan vielä vastannut Peteä lukuunottamatta tai sitten on pitkiä vastauksia tulossa tai sitten kaikki ovat ilmeisen tyytyväisiä seurakuntansa tilaan.
hengellisten uskovien kirjoitukset.
Niistä saa aina jotakin. Jos ei muuta niin
Pyhän Hengen suloisen tuulahduksen. Psalmi50.15 kirjoitti:
vaadi antamaan vähästä, eikä paljosta. Jos antaminen perustuu pakkoon, niin silloin menään lain alle.
LESKEN ROPO
Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
---
12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
--
Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa. Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).
Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42).
Ropo oli pienin kreikkalainen raha. Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta.
Miksi? Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44). Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).
Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.
Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.
Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).Tapio522 kirjoitti:
LESKEN ROPO
Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
---
12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
--
Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa. Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).
Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42).
Ropo oli pienin kreikkalainen raha. Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta.
Miksi? Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa.
Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44). Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).
Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.
Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.
Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen. Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta.
Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).turha on toitotella torvea, että kaikki näkisivät hyvät teot. Eihän silloin antamisen motiivit ole lainkaan oikeat, eikä almua tms. anneta Herralle, vaan ollaan ihmisten kiitoksen ja kunnian kipeitä. Tuosta ei sitten saa palkkaa Herralta, vaikka antaisi kaikki rahansa.
Omaa erinomaisuuttaankaan ei kannata korostaa, koska meistä parhainkin on kaikkea muuta kuin erinomainen. On kuitenkin mukava todistaa siitä mitä Herralle sydämestään haluaa tehdä ja ylpeys ja oman kunnian pyyntö lähtee sydämestä, ei sanoissa, vaan sydämessä. Paavalikin suorastaan kerskaili sillä mitä hän on tehnyt ja lahjoittanut ja sanoo vieläpä, ettei tätä kerskausta oteta häneltä pois edes Akaian maan äärissä. Minä en halua kerskailla, mutta mua vaan hiukan "sylettää" tämä ainainen ruikutus ja marina siitä, että kun seurakunnassa pyydetään ja pitäisi antaa ja aina ollaan vailla ja, ja.... Jumalan oma on aina valmis antamaan omastaan ja tekee sen sydämensä halusta, iloiten, rakkaudesta Jumalaansa. Tästä rakkaudesta saa myös kertoa muille, jos haluaa, eikä tarvitse vaipua johonkin körttiläiseen väärään nöyryyteen, jossa ei edes katsettaan voi nostaa.jari-pek-ka kirjoitti:
antaa. Mutta kyllä minä olen huomannut itsessäni, että Jumalan rakkaus vaatii minua tekemään jotakin. Jumalan rakkaus tekee aina jotakin. Jumalan rakkautta meissä ei mitata sillä, että kuinka paljon me puhumme rakkaudesta tai laulamme rakkaudesta. Jumalan rakkautta mitataan meissä sillä, mitä me teemme.
Jumalakaan ei vain jäänyt taivaaseen puhumaan rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaus tuli ja teki jotakin, jotakin suurta. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että........hiukan saan tarkentaa tuota Jumalan rakkauden vaatimista, ettei tule väärinkäsitystä. Jumalan rakkaus tosiaan vaati meitä, mutta tuo vaatimus ei tule sinun ulkopuoleltasi, vaan sinusta itsestäsi. Tässä on vinha ero, koska silloin, kun Jumalan rakkaus SINUSSA vaatii tekemään jotain tarkoittaa se sitä, että haluat tehdä jotain. Sinulle tulee suorastaan vastustamaton tarve toimia ja sinähän vaikka rukoilet Jumalaa, että auta nyt minua, että minulle järjestyisi tilaisuus tarjota apuani tässä, tai tuossa asiassa. Ymmärrätkö ?
Kerronpa sinulle esimerkin. Kuulin kerran sivusta, kun eräs henkilö kertoi vaikeasta tilanteestaan. Tuo henkilö ei ollut minun tuttuni, joten en viitsinyt suin päin syöksyä hänelle mitään sanomaan. Minulla oli kuitenkin valtava halua tarjota apua tuolle henkilölle ja tuo halu (rakkauden vaatimus) oli niin suuri, että aloin rukoilla, että Jumala nyt jotenkin tekisi mahdolliseksi sen, että voisin auttaa tätä kaveria. Kävi sitten niin, että jostain kumman syystä tuo kaveri tuli suoraan minulle kertomaan tilanteestaan. Olin niin iloinen, että voin auttaa häntä ja tein varsin mittavan työn hänelle, käyttäen siihen paljon aikaani ja varojani.
Mitään en saanut korvaukseksi, mutta tuo mies sanoi minulle, että kuule minulla ei ole rockenfelleriä jolla voisin sinulle maksaa, mutta sanon sinulle yhden asian. Se on kuule hyvä pelto, johon olet nyt kylvösi tehnyt. Nuo sanat jäivät mieleeni ja myöhemmin sain huomata, että Jumala ei jää meille velkaa. Voimmeko me ylipäätään antaa jotain Herralle ? Kyllä voimme, koska Raamattu sanoo, että kaikki mitä teet yhdelle näistä vähimmistä, teet minulle. Raamatussa myös sanotaan, että.. joka vaivaista armahtaa lainaa Herralle ja Herra maksaa takaisin. Monia vaivaisia olen saanut tässä matkan varrella armahtaa ja Herra on maksanut lainan aina takaisin.Psalmi50.15 kirjoitti:
turha on toitotella torvea, että kaikki näkisivät hyvät teot. Eihän silloin antamisen motiivit ole lainkaan oikeat, eikä almua tms. anneta Herralle, vaan ollaan ihmisten kiitoksen ja kunnian kipeitä. Tuosta ei sitten saa palkkaa Herralta, vaikka antaisi kaikki rahansa.
Omaa erinomaisuuttaankaan ei kannata korostaa, koska meistä parhainkin on kaikkea muuta kuin erinomainen. On kuitenkin mukava todistaa siitä mitä Herralle sydämestään haluaa tehdä ja ylpeys ja oman kunnian pyyntö lähtee sydämestä, ei sanoissa, vaan sydämessä. Paavalikin suorastaan kerskaili sillä mitä hän on tehnyt ja lahjoittanut ja sanoo vieläpä, ettei tätä kerskausta oteta häneltä pois edes Akaian maan äärissä. Minä en halua kerskailla, mutta mua vaan hiukan "sylettää" tämä ainainen ruikutus ja marina siitä, että kun seurakunnassa pyydetään ja pitäisi antaa ja aina ollaan vailla ja, ja.... Jumalan oma on aina valmis antamaan omastaan ja tekee sen sydämensä halusta, iloiten, rakkaudesta Jumalaansa. Tästä rakkaudesta saa myös kertoa muille, jos haluaa, eikä tarvitse vaipua johonkin körttiläiseen väärään nöyryyteen, jossa ei edes katsettaan voi nostaa.Psalmi50.15: "Juu, turha on toitotella torvea, että kaikki näkisivät hyvät teot. Eihän silloin antamisen motiivit ole lainkaan oikeat, eikä almua tms. anneta Herralle, vaan ollaan ihmisten kiitoksen ja kunnian kipeitä. Tuosta ei sitten saa palkkaa Herralta, vaikka antaisi kaikki rahansa".
--
Jossain vaiheessa tämä autettavani kysyi, mikä oli motiivini auttamistyössäni.
Häkellyin vähän hänen suorasta kysymyksestään.
Kerroin haluni auttaa häntä. Kerroin myöskin, että tuskimpa kenenkään motiivit ovat täysin puhtaat auttamistyössämme, vajavaisia ja itsekkäitä kun olemme.
Useinhan ajattelemme, että kun autan niin saan myös vastapalveluksia osakseni. Hyvän tekeminen ei näin ollen olekkaan pyyteetöntä.
Tällaisesta ajattelutavasta yritän päästä irti, vaikka varsin usein huomaan langenneeni samaan ”sudenkuoppaan”.Tapio522 kirjoitti:
Psalmi50.15: "Juu, turha on toitotella torvea, että kaikki näkisivät hyvät teot. Eihän silloin antamisen motiivit ole lainkaan oikeat, eikä almua tms. anneta Herralle, vaan ollaan ihmisten kiitoksen ja kunnian kipeitä. Tuosta ei sitten saa palkkaa Herralta, vaikka antaisi kaikki rahansa".
--
Jossain vaiheessa tämä autettavani kysyi, mikä oli motiivini auttamistyössäni.
Häkellyin vähän hänen suorasta kysymyksestään.
Kerroin haluni auttaa häntä. Kerroin myöskin, että tuskimpa kenenkään motiivit ovat täysin puhtaat auttamistyössämme, vajavaisia ja itsekkäitä kun olemme.
Useinhan ajattelemme, että kun autan niin saan myös vastapalveluksia osakseni. Hyvän tekeminen ei näin ollen olekkaan pyyteetöntä.
Tällaisesta ajattelutavasta yritän päästä irti, vaikka varsin usein huomaan langenneeni samaan ”sudenkuoppaan”.myöden katsomme, niin meillä kenelläkään ei ole koskaan oikeat motiivit Jumalan edessä. Siksi tämäkin asia voidaan jättää Herralle ja keskittyä vain palvelemiseen. Jos ryhdymme miettimään motiivejamme, niin käy pian niin, ettemme voi koskaan tehdä kenellekään yhtään mitään, vaan aina olemme jotenkin väärillä motiiveilla matkassa.
Tiesithän Tapio, että meidän kaikki tekommekin ovat pyhitettyjä. Emme ole pelkästään itse pyhiä ja täydellisiä, vaan myös meidän tekomme ovat täydellisiä Jumalan edessä. Miten niin ? No siten niin, että mikään meidän tekomme ei sellaisenaan kelpaa Jumalalle. Hän ei voi ottaa meidän tekojamme vastaan, koska ne ovat kaikki tyynni kelvottomia. Siksi voimmekin huokaista helpotuksesta ja todeta heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin, että Jeesuksen veri, joka vuodatettiin iankaikkisen Hengen kautta meidän puolestamme on puhdistanut meidän omantuntomme, että voisimme PALVELLA Jumalaa. Me saamme hyvällä omallatunnolla palvella Jumalaa, tietoisina siitä, että tekomme kelpaavat Hänelle.
Ole siunattu !Psalmi50.15 kirjoitti:
hiukan saan tarkentaa tuota Jumalan rakkauden vaatimista, ettei tule väärinkäsitystä. Jumalan rakkaus tosiaan vaati meitä, mutta tuo vaatimus ei tule sinun ulkopuoleltasi, vaan sinusta itsestäsi. Tässä on vinha ero, koska silloin, kun Jumalan rakkaus SINUSSA vaatii tekemään jotain tarkoittaa se sitä, että haluat tehdä jotain. Sinulle tulee suorastaan vastustamaton tarve toimia ja sinähän vaikka rukoilet Jumalaa, että auta nyt minua, että minulle järjestyisi tilaisuus tarjota apuani tässä, tai tuossa asiassa. Ymmärrätkö ?
Kerronpa sinulle esimerkin. Kuulin kerran sivusta, kun eräs henkilö kertoi vaikeasta tilanteestaan. Tuo henkilö ei ollut minun tuttuni, joten en viitsinyt suin päin syöksyä hänelle mitään sanomaan. Minulla oli kuitenkin valtava halua tarjota apua tuolle henkilölle ja tuo halu (rakkauden vaatimus) oli niin suuri, että aloin rukoilla, että Jumala nyt jotenkin tekisi mahdolliseksi sen, että voisin auttaa tätä kaveria. Kävi sitten niin, että jostain kumman syystä tuo kaveri tuli suoraan minulle kertomaan tilanteestaan. Olin niin iloinen, että voin auttaa häntä ja tein varsin mittavan työn hänelle, käyttäen siihen paljon aikaani ja varojani.
Mitään en saanut korvaukseksi, mutta tuo mies sanoi minulle, että kuule minulla ei ole rockenfelleriä jolla voisin sinulle maksaa, mutta sanon sinulle yhden asian. Se on kuule hyvä pelto, johon olet nyt kylvösi tehnyt. Nuo sanat jäivät mieleeni ja myöhemmin sain huomata, että Jumala ei jää meille velkaa. Voimmeko me ylipäätään antaa jotain Herralle ? Kyllä voimme, koska Raamattu sanoo, että kaikki mitä teet yhdelle näistä vähimmistä, teet minulle. Raamatussa myös sanotaan, että.. joka vaivaista armahtaa lainaa Herralle ja Herra maksaa takaisin. Monia vaivaisia olen saanut tässä matkan varrella armahtaa ja Herra on maksanut lainan aina takaisin.me antaa ylipäätänsä jotakin herralle? Emme voi.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Kaikki se mitä meillä on, on Jumalan. Siksi me emme voi mitään antaa. Jumalan rakkaushan ilmenee meidän kauttame. Me olemme vain välikappaleita. Jumala voi toki suoraankin auttaa, mutta periaate on Jumalalla nimenomaan se, että Jumalan vastaukset tulee meidän kauttamme.
2. Kor. 1:20
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
Jos Jumala on siunannut sinut, niin Hän ei ole siunannut sinua itseäsi varten, vaan toisia ihmisiä varten.
Ja rakkaus ei kysy koskaan hintaa, ei mitään korvauksia.Psalmi50.15 kirjoitti:
myöden katsomme, niin meillä kenelläkään ei ole koskaan oikeat motiivit Jumalan edessä. Siksi tämäkin asia voidaan jättää Herralle ja keskittyä vain palvelemiseen. Jos ryhdymme miettimään motiivejamme, niin käy pian niin, ettemme voi koskaan tehdä kenellekään yhtään mitään, vaan aina olemme jotenkin väärillä motiiveilla matkassa.
Tiesithän Tapio, että meidän kaikki tekommekin ovat pyhitettyjä. Emme ole pelkästään itse pyhiä ja täydellisiä, vaan myös meidän tekomme ovat täydellisiä Jumalan edessä. Miten niin ? No siten niin, että mikään meidän tekomme ei sellaisenaan kelpaa Jumalalle. Hän ei voi ottaa meidän tekojamme vastaan, koska ne ovat kaikki tyynni kelvottomia. Siksi voimmekin huokaista helpotuksesta ja todeta heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin, että Jeesuksen veri, joka vuodatettiin iankaikkisen Hengen kautta meidän puolestamme on puhdistanut meidän omantuntomme, että voisimme PALVELLA Jumalaa. Me saamme hyvällä omallatunnolla palvella Jumalaa, tietoisina siitä, että tekomme kelpaavat Hänelle.
Ole siunattu !tiedän, että meidän omat tekomme eivät kelpaa Jumalalle. Ne ovat Hänen silmissään saastainen vaate.
##Me saamme hyvällä omallatunnolla palvella Jumalaa, tietoisina siitä, että tekomme kelpaavat Hänelle.##
Kaikki ne teot, ne hyvät teot ovat Jumalan tekoja. Jumala ei kunniaansa jaa.
Ef. 2:10
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.jari-pek-ka kirjoitti:
me antaa ylipäätänsä jotakin herralle? Emme voi.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Kaikki se mitä meillä on, on Jumalan. Siksi me emme voi mitään antaa. Jumalan rakkaushan ilmenee meidän kauttame. Me olemme vain välikappaleita. Jumala voi toki suoraankin auttaa, mutta periaate on Jumalalla nimenomaan se, että Jumalan vastaukset tulee meidän kauttamme.
2. Kor. 1:20
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
Jos Jumala on siunannut sinut, niin Hän ei ole siunannut sinua itseäsi varten, vaan toisia ihmisiä varten.
Ja rakkaus ei kysy koskaan hintaa, ei mitään korvauksia.Miten sitä nyt sitten haluaakin pyöritellä tuota asiaa. Peruslähtökohtahan on juuri se, että Jumalan on maa ja kaikki mitä siinä on. Hän voi ottaa ja Hän voi antaa ihan niin kuin itse tahtoo. Toinen puoli tässä asiassa on kuitenkin se, että Hän ei vaadi meiltä, vaan sallii meidän pitää omana sitä mitä olemme saaneet, tai hankkineet. Ananiaan ja Safiran tapauksessa Pietari sanoi heille, että heidän omaisuutensa kuului heille itselleen. Ei heidän olisi tarvinnut siitä luopua, joten ihan turhaan lähtivät pettämään Pyhää Henkeä ja valehtelivat. Israelilaisille sanottiin, että Jumala ei vaadi heiltä yhtään mitään muuta kuin sen, että noudattavat Jumalan tahtoa. Miika vielä täsmentää tätä asiaa ja ilmoittaa, ettei Jumala ole kiinnostunut / vaadi kansalta polttouhreja, vasikoita, tai öljyvirtoja. Hän ei vaadi meiltä esikoisiamme, tai mitään muutakaan. Mitä Hän odottaa ? Että tekisit sitä mikä hyvä on ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?
Aasaf kirjoitti Psalmin, jossa Hän kertoo siitä mitä Jumala meiltä odottaa ja vaatii. Hän sanoo, että ei Jumala ole vailla sitä mitä meillä on taloissamme tai tarhoissamme, koska Hänen on koko maanpiiri ja kaikki mitä siinä on. Mitä Jumala meiltä odottaa ? Sitä, että uhraamme Hänelle kiitosta ja täytämme lupauksemme Hänelle. Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa Jumalaa ja ottaa teistänsä vaarin.
2. Kor. 9:7 Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Meillä ei siis ole mitään velvollisuutta, tai vaadetta antamisen suhteen, vaan teemme ja annamme sen mukaan, kuin sydämemme meitä vaatii. Se on helppoa ja luonnollista Jumalan vaikuttamaa antamista, joka pohjautuu rakkauteen. Se ei ole edes kiinni siitä, että onko meillä paljon, vaiko vähän, vaan kaikki olemme tuossa suhteessa täysin saman arvoisia. Jos me koemme edes hitusenkaan verran pakkoa antamisen suhteen, niin olemme väärillä jäljillä, eikä antamisemme ole mitenkään oikealla pohjalla. Kukaan ei koskaan voi tulla sanomaan kenellekään, että hänen olisi nyt annettava, koska hänellä on ja koska on pakko antaa. Ei, vaan kaikelle antamiselle on täydellinen vapaus ja me annamme luonnostamme ja rakkaudesta Jumalaan. Kaikki muu antaminen on lain omaista ja epäraitista.
Kaikki on Jumalan ja siksi me emme voi mitään antaa Jumalalle. Tuo ajatus, jonka toit esiin on sekä oikein, että väärin. Kyllä me voimme Jumalalle antaa ja se on ihan Raamatullista. Ethän sinä voi niin ajatella, että kaikki työ ja vaiva, jota näet ja annat on vain Jumalan. Voinhan tietysti ajatella, että suuri siunaus on sekin, että voin tehdä työtä ja Hän on siihen luonut minulle mahdollisuuden. Kuitenkin on aika erikoista ajatella, että me emme voisi antaa mitään Jumalalle. Otetaanpa taas esimerkki.
Olen työtä tekemällä ansainnut rahaa itselleni ja perheelleni. Päätän auttaa jotain henkilöä, joka tarvitse apua ja annan omastani, sekä rahaa, että työtä ilman korvausta. Miten voit silloin sanoa, että en ole antanut Herralle mitään ? Olenhan laittanut likoon omat voimavarani ja sen rahan jonka olen työlläni ansainnut, joten olen ihan selvästi antanut Jumalalle. Kaiken mitä teitte yhdelle näistä vähimmistä, olette TEHNEET (antaneet) minulle. Pitääkö Jumalan Sana paikkaansa, vaiko ei ?Psalmi50.15 kirjoitti:
Miten sitä nyt sitten haluaakin pyöritellä tuota asiaa. Peruslähtökohtahan on juuri se, että Jumalan on maa ja kaikki mitä siinä on. Hän voi ottaa ja Hän voi antaa ihan niin kuin itse tahtoo. Toinen puoli tässä asiassa on kuitenkin se, että Hän ei vaadi meiltä, vaan sallii meidän pitää omana sitä mitä olemme saaneet, tai hankkineet. Ananiaan ja Safiran tapauksessa Pietari sanoi heille, että heidän omaisuutensa kuului heille itselleen. Ei heidän olisi tarvinnut siitä luopua, joten ihan turhaan lähtivät pettämään Pyhää Henkeä ja valehtelivat. Israelilaisille sanottiin, että Jumala ei vaadi heiltä yhtään mitään muuta kuin sen, että noudattavat Jumalan tahtoa. Miika vielä täsmentää tätä asiaa ja ilmoittaa, ettei Jumala ole kiinnostunut / vaadi kansalta polttouhreja, vasikoita, tai öljyvirtoja. Hän ei vaadi meiltä esikoisiamme, tai mitään muutakaan. Mitä Hän odottaa ? Että tekisit sitä mikä hyvä on ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?
Aasaf kirjoitti Psalmin, jossa Hän kertoo siitä mitä Jumala meiltä odottaa ja vaatii. Hän sanoo, että ei Jumala ole vailla sitä mitä meillä on taloissamme tai tarhoissamme, koska Hänen on koko maanpiiri ja kaikki mitä siinä on. Mitä Jumala meiltä odottaa ? Sitä, että uhraamme Hänelle kiitosta ja täytämme lupauksemme Hänelle. Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa Jumalaa ja ottaa teistänsä vaarin.
2. Kor. 9:7 Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Meillä ei siis ole mitään velvollisuutta, tai vaadetta antamisen suhteen, vaan teemme ja annamme sen mukaan, kuin sydämemme meitä vaatii. Se on helppoa ja luonnollista Jumalan vaikuttamaa antamista, joka pohjautuu rakkauteen. Se ei ole edes kiinni siitä, että onko meillä paljon, vaiko vähän, vaan kaikki olemme tuossa suhteessa täysin saman arvoisia. Jos me koemme edes hitusenkaan verran pakkoa antamisen suhteen, niin olemme väärillä jäljillä, eikä antamisemme ole mitenkään oikealla pohjalla. Kukaan ei koskaan voi tulla sanomaan kenellekään, että hänen olisi nyt annettava, koska hänellä on ja koska on pakko antaa. Ei, vaan kaikelle antamiselle on täydellinen vapaus ja me annamme luonnostamme ja rakkaudesta Jumalaan. Kaikki muu antaminen on lain omaista ja epäraitista.
Kaikki on Jumalan ja siksi me emme voi mitään antaa Jumalalle. Tuo ajatus, jonka toit esiin on sekä oikein, että väärin. Kyllä me voimme Jumalalle antaa ja se on ihan Raamatullista. Ethän sinä voi niin ajatella, että kaikki työ ja vaiva, jota näet ja annat on vain Jumalan. Voinhan tietysti ajatella, että suuri siunaus on sekin, että voin tehdä työtä ja Hän on siihen luonut minulle mahdollisuuden. Kuitenkin on aika erikoista ajatella, että me emme voisi antaa mitään Jumalalle. Otetaanpa taas esimerkki.
Olen työtä tekemällä ansainnut rahaa itselleni ja perheelleni. Päätän auttaa jotain henkilöä, joka tarvitse apua ja annan omastani, sekä rahaa, että työtä ilman korvausta. Miten voit silloin sanoa, että en ole antanut Herralle mitään ? Olenhan laittanut likoon omat voimavarani ja sen rahan jonka olen työlläni ansainnut, joten olen ihan selvästi antanut Jumalalle. Kaiken mitä teitte yhdelle näistä vähimmistä, olette TEHNEET (antaneet) minulle. Pitääkö Jumalan Sana paikkaansa, vaiko ei ?##Kyllä me voimme Jumalalle antaa ja se on ihan Raamatullista. Ethän sinä voi niin ajatella, että kaikki työ ja vaiva, jota näet ja annat on vain Jumalan.##
Jos joku rukoilee apua Jumalalta taloudellisiin vaikeuksiinsa ja sitten Jumala vastaa hänelle lähettämällä sinut.
Kyllä hän varmaan sinuakin kiittää, mutta kyllä hän ensisiaisesti Jumalaa kiittää siitä avusta. Jumalaltahan hän apua rukoilikin, eikä sinulta. Siis se apu tuli Jumalalta, sinä sait vain toimittaa Jumalan avun hänelle. Edelleen sanon, että Jumala ei jaa kunniaansa. Meidän pitää olla tyhjiä astioita, joita Jumala täyttää ja käyttää.
Ajattele, jos sinä autat jotakin ihmistä, joka on apua rukoillut, siis sinä. Niin kuin, että sinusta tuntuu, että juuri sinä olet nyt se avun antaja, niin eikö se tunnu vähän makeelta. Siis tuntuu hyvältä, että minähän olenkin hyvä ihminen. Älä nyt käsitä väärin, sinä olet varmaan hyvä ihminen. Mutta jos todella ajattelee näin, että se on minun oma hyvä tekoni, niin eikö siitä lihakin tykkää. Se siis tyydyttää sinun lihasi. Mutta jos ajattelee niin, että minä olen nyt Jumalan välikappale, viemässä Hänen apuaan tuolle ihmiselle. Siis jos pienentää itsensä ja toimii armon varassa, niin eikö se tyydytä sinun henkesi ja koko olemuksesi ja kiität siitä Jumalaa ja kuinka hyvä Hän on tuota autettavaa kohtaan ja kuinka hyvä Hän on minua kohtaan. Saman armon varassa kumpikin.jari-pek-ka kirjoitti:
me antaa ylipäätänsä jotakin herralle? Emme voi.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Kaikki se mitä meillä on, on Jumalan. Siksi me emme voi mitään antaa. Jumalan rakkaushan ilmenee meidän kauttame. Me olemme vain välikappaleita. Jumala voi toki suoraankin auttaa, mutta periaate on Jumalalla nimenomaan se, että Jumalan vastaukset tulee meidän kauttamme.
2. Kor. 1:20
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
Jos Jumala on siunannut sinut, niin Hän ei ole siunannut sinua itseäsi varten, vaan toisia ihmisiä varten.
Ja rakkaus ei kysy koskaan hintaa, ei mitään korvauksia.jari-pek-ka: "Ja rakkaus ei kysy koskaan hintaa, ei mitään korvauksia".
---
Luuk. 6:35
"..rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, TOIVOMATTA SAAVANNE MITÄÄN TAKAISIN; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille....".
Tämä on luonnolliselle ihmiselle mahdotonta.
--
Virsi 434
4.
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.jari-pek-ka kirjoitti:
##Kyllä me voimme Jumalalle antaa ja se on ihan Raamatullista. Ethän sinä voi niin ajatella, että kaikki työ ja vaiva, jota näet ja annat on vain Jumalan.##
Jos joku rukoilee apua Jumalalta taloudellisiin vaikeuksiinsa ja sitten Jumala vastaa hänelle lähettämällä sinut.
Kyllä hän varmaan sinuakin kiittää, mutta kyllä hän ensisiaisesti Jumalaa kiittää siitä avusta. Jumalaltahan hän apua rukoilikin, eikä sinulta. Siis se apu tuli Jumalalta, sinä sait vain toimittaa Jumalan avun hänelle. Edelleen sanon, että Jumala ei jaa kunniaansa. Meidän pitää olla tyhjiä astioita, joita Jumala täyttää ja käyttää.
Ajattele, jos sinä autat jotakin ihmistä, joka on apua rukoillut, siis sinä. Niin kuin, että sinusta tuntuu, että juuri sinä olet nyt se avun antaja, niin eikö se tunnu vähän makeelta. Siis tuntuu hyvältä, että minähän olenkin hyvä ihminen. Älä nyt käsitä väärin, sinä olet varmaan hyvä ihminen. Mutta jos todella ajattelee näin, että se on minun oma hyvä tekoni, niin eikö siitä lihakin tykkää. Se siis tyydyttää sinun lihasi. Mutta jos ajattelee niin, että minä olen nyt Jumalan välikappale, viemässä Hänen apuaan tuolle ihmiselle. Siis jos pienentää itsensä ja toimii armon varassa, niin eikö se tyydytä sinun henkesi ja koko olemuksesi ja kiität siitä Jumalaa ja kuinka hyvä Hän on tuota autettavaa kohtaan ja kuinka hyvä Hän on minua kohtaan. Saman armon varassa kumpikin.se on kun kirjoitit. Olemme vain välikappaleita ja kunnia, siis kaikki kunnia ja kiitos kuulu aina ja vain Jumalalle. Olen täsmälleen samaa mieltä, mutta se ei silti tarkoita sitä, ettemme voisi antaa Jumalalle. Meidän apumme ja lahjamme tuo toki kiitoksen Jumalalle, ei meille, mutta siitäkin huolimatta me olemme antaneet Herralle. Meidän tulee olla tyhjiä astioita, niin kuin sanot ja Jumala ei muunlaisia astioita edes voi käyttää, mutta tällaisina heikkoina ja vajavaisina me voimme palvella Herraa ja kaikki mitä me teemme, tai annamme me annamme Herralle.
Jumala ei kunniaansa tule kanssamme jakamaan, ei toki ja pelkkä ajatuskin jostain kunniasta tulee sulkea pois, koska se vie samalla halun ja ilon siitä työstä, jota Herralle teemme. Siitäkin sen voi päätellä, että onko motiivi oikea ja olemmeko Jumalan palvelijoita, vai ihmisten palvelijoita, että meillä on rakkaus Jumalaan työmme perustana ja teemme sen mitä teemme iloiten, niin kuin Herralle.
Tuo mitä kirjoitit siitä, että koen, tai joku kokee olevansa avun antaja ja että se tuntuisi makealta ei pidä paikkaansa, koska.... Pyhän Hengen synnyttämä halua palvella ja auttaa johtaa aina siihen, että tahtoo täysin luonnostaan antaa kaiken kunnian Jumalalle. Se on juuri se ilo, jonka siitä työstä saa, että tietää sen tuovan kiitosta ja ylistystä Jumalalle. Aina, jos vain mahdollista, teen työn niin salassa kuin sen vain voi tehdä. Jos annan jollekin rahaa, niin kiellän tätä ihmistä kertomasta asiasta kenellekään. Jos olen mukana sponsoroimassa jotain, niin lupaudun vain sillä ehdolla, että minua ei mainosteta. En pidä siitä, että avun saaja kiittää minua, tai ihmettelee haluani auttaa. Kerran lahjoitin auton eräälle seurakuntalaiselle, niin sanoin, että maksa siitä minulle nimellinen summa, että kysyttäessä voit sanoa itse ostaneesi tuon auton. Minä en halua kiitosta ihmisiltä, vaan haluan heidän kiittävän Jumalaa.- jaikali
jari-pek-ka kirjoitti:
##Kyllä me voimme Jumalalle antaa ja se on ihan Raamatullista. Ethän sinä voi niin ajatella, että kaikki työ ja vaiva, jota näet ja annat on vain Jumalan.##
Jos joku rukoilee apua Jumalalta taloudellisiin vaikeuksiinsa ja sitten Jumala vastaa hänelle lähettämällä sinut.
Kyllä hän varmaan sinuakin kiittää, mutta kyllä hän ensisiaisesti Jumalaa kiittää siitä avusta. Jumalaltahan hän apua rukoilikin, eikä sinulta. Siis se apu tuli Jumalalta, sinä sait vain toimittaa Jumalan avun hänelle. Edelleen sanon, että Jumala ei jaa kunniaansa. Meidän pitää olla tyhjiä astioita, joita Jumala täyttää ja käyttää.
Ajattele, jos sinä autat jotakin ihmistä, joka on apua rukoillut, siis sinä. Niin kuin, että sinusta tuntuu, että juuri sinä olet nyt se avun antaja, niin eikö se tunnu vähän makeelta. Siis tuntuu hyvältä, että minähän olenkin hyvä ihminen. Älä nyt käsitä väärin, sinä olet varmaan hyvä ihminen. Mutta jos todella ajattelee näin, että se on minun oma hyvä tekoni, niin eikö siitä lihakin tykkää. Se siis tyydyttää sinun lihasi. Mutta jos ajattelee niin, että minä olen nyt Jumalan välikappale, viemässä Hänen apuaan tuolle ihmiselle. Siis jos pienentää itsensä ja toimii armon varassa, niin eikö se tyydytä sinun henkesi ja koko olemuksesi ja kiität siitä Jumalaa ja kuinka hyvä Hän on tuota autettavaa kohtaan ja kuinka hyvä Hän on minua kohtaan. Saman armon varassa kumpikin.kirjoitatte molemmat oikeaa asiaa. Tämä ketju on niitä parhaita ketjuja mitä minä olen tällä palstalla
lukenut. Kiitos siitä......Jumalalle joka teissä molemmissa vaikuttaa. Mutta sinun ei pitäisi antaa sellaista vaikutelmaa että Psalmi pyrkisi ottamaan itselleen kunniaa avustamistoimistaan. Ei hän sitä tee.
Sinun ei todellakaan tarvitse ojentaa Psalmia tässä asiassa.
Minäkin olen joskun antanut jollekin henkilölle rahaa kun olen kokenut että hän tarvitsee sitä.
Olen sanonut rahan vastaanottajalle antaessani rahan että tämä RAHA EI TULE MINULTA. Se tulee
Herralta Jeesukselta Kristukselta. Siksi sinun tulee kiittää siitä Häntä, ei minua.
Olen joskus ajatellutkin että kun minä annan rahaa jollekin avun tarvitsevalle, antaja en ole minä.
Enhän minä anna omastani. Annan siitä mitä Herra on minulle antanut eteenpäin annettavaksi.
Olen iloinnut siitä suuresta armosta että Herra antaa nyt minun kautta. Tästä nökökulmasta katsoen antaminen on iloista antamista.
- frihet
Jos Kristus saisi enemmän tilaa "ruumiinsa jäsenissä", niin uskoisin että Jumalan sana (Raamattu) tulisi korkeampaan arvoon, kuin tämän päivän seurakunta elämässä.
Mielestäni tohotetaab tois arvoisien asioden perässä ja uskon myös että raha näyttelee liian suurta osaa, esim. ulkoiset kulissit.
Olen aiemmin jo perään kuuluttanut talkoo henkeä, joka tuntuu olevan katoavaa menneisyyttä, ehkä Jumalan Pyhän Hengen uudistava voitelu voisi uudistaa ja lähentää Isän lapsia uuteen voimaan jotta maailma näkisi mistä Lähteestä virtaa elämä.
Eli takaisin Sanan syvyyksiin, Kristus kyllä on luvannut viedä aloittamansa työn päätökseen ja uskotaan että Hän pitää meistä hyvää huolta.puitteet ja Raamatun Sanan opetus keskelle.
Sitä tässä Jumalan seurakunnalta odotetaan.
Ulos kaikki kokouskaavat. Uskovat sisään uskovien
koteihin pieniin kotikokouksiin. Sana, rukous ja yhteys.
Siinä seurakunnan menestyksen avaimet.frihet: "Mielestäni tohotetaan tois arvoisien asioden perässä ja uskon myös että raha näyttelee liian suurta osaa,...."
---
Tämä oli tuttua jo alkuseurakunnassakin. Jaakob joutuu puuttumaan väärinkäytöksiin.
LÄHIMMÄISENRAKKAUS EI VALIKOI
Jaakob 2:1-13
---
Jaakob sanoo tekstissämme, ettei tule katsoa henkilöön (1); lähimmäisenrakkaus ei valikoi. Olkoon rikas tai köyhä, terve tai sairas, kaikki olemme yhtä arvokkaita Jumalan silmissä.
Jaakobin ajan seurakuntakokous oli avoin kaikille.
Uusista tulokkaista oltiin tietysti kiinnostuneita ja silloin langettiin helposti henkilöön katsomiseen (2-7) Rikas henkilö saattoi tuoda seurakuntaan vaikutusvaltaa ja aineellista tukea ja köyhän aloittelevan seurakunnan oli vaikea kieltäytyä kiusaukselta.
Tästä on pahat seuraukset. Jos väheksymme lähimmäistämme, se on samaa kuin pilkkaisimme ”sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu meidän ylitsemme”.
Kristuksen jalo nimi, joka uskovan ylle on kasteessa lausuttu, joutuu rienattavaksi.
Seurakunnan rikkaat käyttäytymisellään häpäisevät köyhän, jolle ei löydy tuomioistuimissakaan puolustajia (6).
--
Viime aikoina olen auttanut erästä iäkästä henkilöä tarjoamalla hänelle esim. kuljetusapua.
Hän vähistä rahoistaan on usein tarjoamassa rahaa palveluksista, vaikka itse elää osin ruoka-avun turvin. Koen sen hyvin kiusallisena.
Mutta mitäs teet?
Hän vetoaa tähän sananpaikkaan:
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt" (Room. 13:8).- jaikall
Tapio522 kirjoitti:
frihet: "Mielestäni tohotetaan tois arvoisien asioden perässä ja uskon myös että raha näyttelee liian suurta osaa,...."
---
Tämä oli tuttua jo alkuseurakunnassakin. Jaakob joutuu puuttumaan väärinkäytöksiin.
LÄHIMMÄISENRAKKAUS EI VALIKOI
Jaakob 2:1-13
---
Jaakob sanoo tekstissämme, ettei tule katsoa henkilöön (1); lähimmäisenrakkaus ei valikoi. Olkoon rikas tai köyhä, terve tai sairas, kaikki olemme yhtä arvokkaita Jumalan silmissä.
Jaakobin ajan seurakuntakokous oli avoin kaikille.
Uusista tulokkaista oltiin tietysti kiinnostuneita ja silloin langettiin helposti henkilöön katsomiseen (2-7) Rikas henkilö saattoi tuoda seurakuntaan vaikutusvaltaa ja aineellista tukea ja köyhän aloittelevan seurakunnan oli vaikea kieltäytyä kiusaukselta.
Tästä on pahat seuraukset. Jos väheksymme lähimmäistämme, se on samaa kuin pilkkaisimme ”sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu meidän ylitsemme”.
Kristuksen jalo nimi, joka uskovan ylle on kasteessa lausuttu, joutuu rienattavaksi.
Seurakunnan rikkaat käyttäytymisellään häpäisevät köyhän, jolle ei löydy tuomioistuimissakaan puolustajia (6).
--
Viime aikoina olen auttanut erästä iäkästä henkilöä tarjoamalla hänelle esim. kuljetusapua.
Hän vähistä rahoistaan on usein tarjoamassa rahaa palveluksista, vaikka itse elää osin ruoka-avun turvin. Koen sen hyvin kiusallisena.
Mutta mitäs teet?
Hän vetoaa tähän sananpaikkaan:
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt" (Room. 13:8).>>>Hän vähistä rahoistaan on usein tarjoamassa rahaa palveluksista, vaikka itse elää osin ruoka-avun turvin. Koen sen hyvin kiusallisena.
Mutta mitäs teet?
Hyvän kuvan seurakunnan elämästä saa Paavalin Filippiläiskirjeen loppuun laittamista kehoituksista:
Filipp. 4:1-9
--
4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
4:6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
4:7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
4:8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
4:9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
--
Kirjeen lopussa Paavali tekee yhteenvedon ja antaa neuvoja ja rohkaisun ja kehotuksen sanoja.
Filippin kahden naispuolisen sisaren välillä on ollut erimielisyyttä (2). Heidän on tavoiteltava yksimielisyyttä.
Juuri yksimielisyyden puute tekee seurakunnasta heikon. ..ei puhalleta yhteen hiileen.
Synsyguksen tulee osoittaa näille vaimoille avuliaisuutta. Nämä naiset ovat olleet esimerkillisiä, taistellessaan Paavalin kanssa evankeliumin hyväksi (3).
Tässä meille hyvä esimerkki siitä, kuinka Paavali oli tarkka, ettei seurakunnassa saanut ilmetä epäsopua eikä riitaa. Jos sellaista ilmeni, niin silloin oli puututtava asiaan. Ongelmia ei tule lakaista maton alle.
Paavali toimii viisaasti hengellisellä arvovallallaan; hän ei ainoastaan ojenna riiteleviä osapuolia, vaan antaa samalla heille tunnustusta.
Naisilla oli merkittävä rooli alkukirkossa Paavalin työtoverina. Paavali kunnioittaa heitä, mutta tekee selväksi, ettei Herra tahdo heidän toimivan seurakunnan paimenina eikä opettajina (Herran käsky: 1.Kor. 14:33-40!)
Alkuseurakunnassa kaikki tapahtui vapaaehtoisin voimin. Uskovat todistivat vanhojen ystäviensä parissa, vetivät heitä jumalanpalveluksiin, auttoivat toisiaan, joidenkin antaessa kotinsa käytettäviksi kokoontumisiin, rukoiltiin yhdessä jne.
”Taisteleminen yhdessä” (3) merkitsee ennen kaikkea rukoilemista (6).
Vielä kerran Paavali kehoittaa iloitsemaan(4) kaikissa elämän tilanteissa. Ilo Herrassa ja Jumalan rauha (7), jota tämä maailma ei voi antaa, on kaikkea ymmärrystä ylempi.
On syytä iloita; Jeesus on kuollut puollestamme, Hän on kanssamme joka päivä ja tulee kerran takaisin. Paavali korostaa ”Hän on lähellä” (5). Toki meillä on huolia, mutta ne saamme rukouksissamme tuoda Herran eteen (6) kiitoksen kanssa.
Olemme maailmassa alttiita monille vaikutteille, jotka ovat täysin vastakohtia elämälle Kristuksen yhteydessä.
Meidän tulee varjella sydämemme ja itsemme niin, ettei maailma saastuta (Jaak. 1:27).
Paavali luettelee asioita, mitä meidän tulee ajatella;
”... mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (8).
Valitettavasti käy usein niin, että ”hyvä kello kauas kuuluu ja paha kello vielä kauemmas”.- hellari83
Omassa seurakunnassani kokouskäytännöt ovat ainakin toimivia. Ja nuorempi ikäpolvikin alkaa ottaa vastuuta seurakunnan tehtävistä ja palvelevat seurakuntaa mm. miksauksessa ja keittiössä.
Muu seurakunnan toimintakin on ok, ja huomaan että se on monipuolistumassa. Ennen oli äiti ja lapsi-piirejä, nyt on seurakunnan mukaan tullut naisteniltoja ja uutena miestenilta.
Minusta on hienoa että seurakuntalaiset voivat vaikuttaa seurakuntansa arkipäivien toimintamuotoihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi3223370Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun192278Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151880Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei141605Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko4171522Kysymys Kuhmolaisille
Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t361404Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin
”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist2441332- 171264
Olen valtavan ihastunut
Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.631076Ensi viikolla tulen takaisin
Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin201010