tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Psalmi50.15: "Meissä asuva Henki on pyhä, taivas on pyhä ja mekin olemme pyhiä. Olisi kovin ristiriitaista, jos Jumala kutsuisi meitä, jotka Hän on pyhittänyt ja kalliisti ostanut syntisiksi. Eikö sinustakin Tapio se tuntuisi omituiselta ? Miksi sitten joku vielä kutsuu itse itseään syntiseksi, jos kerran Jumala ei kutsu omiaan syntisiksi, vaan pyhiksi".
    ---
    Kol. 1:21-22
    --
    1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
    1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät PYHINÄ JA NUHTEETTOMINA JA MOITTEETTOMINA eteensä,
    --
    Kristus on ainut tie Jumalan luo. Muuta nimeä meille ei ole annettu, kuin Jeesus Kristus.
    Me olemme syntisiä, mutta Jumalan kanssa sovitettuja (21). Sovitettuina me, joissa synti vielä asuu, olemme Jumalan edessä PYHIÄ JA VANHURSKAITA.
    ---
    Jeesus sanoo: »Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut»(Joh. 15:3).
    Kuitenkin hän sanoo, että niitä oksia, jotka ovat hänessä ja jotka ovat puhtaat ja kantavat hedelmää, täytyy puhdistaa, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän (Joh.15:2).

    -- Kristus sanoo:
    "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)

    Jalat ovat epäpuhtaat vielä pesemisen jälkeenkin.
    Läpi elämän tarvitsemme jalkojen pesua.
    "Tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat" (Joh. 13:14).

    Miksi synti vielä on pestävä pois, ellei siksi, että se todellisesti on ihmisluonnossa vielä jäljellä.
    Uskon kautta meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä. Olemme pyhien kansalaisia (Ef.2:19).
    Emme kuitenkaan omassa itsessämme tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta, jota tulee perkata pois.
    Juuri tätä Kristus tarkoittaa jalkojen pesulla.
    -
    Niinpä oikeat kristityt rukoilevatkin Jeesuksen opettamaa rukousta:
    "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).
  2. YKSI RUUMIS, MONTA JÄSENTÄ
    1.Kor.12-31
    ---
    12:23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
    12:24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
    12:25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.

    12:26 Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa..
    --
    Paavali opettaa pitkään Kristuksen seurakuntaruumiin toiminnasta (j. 5-31).

    Armolahjat ovat kaikki peräisin Jumalalta ja tarkoitettu seurakunnan parhaaksi. Erilaiset armolahjat olivat tuoneet seurakuntaan erilaisia arvoasemia; toisia pidettiin ”parempina”, toisia ”huonompina”.

    Me näemme inhimillisesti ajatellen toisin, kuin Jumala. Kukaan ei saa katsoa toista kristittyä alaspäin:
    ”..ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikoimpia, ovat välttämättömiä;…”(j. 22).
    Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla, hänen rakkaita lapsiaan Meidän tulisi ”yhtenä perheenä” (Ef. 2:19) kantaa huolta toinen toisistamme; iloita iloitsevien kanssa ja surra toistemme onnettomuuksia (1.Kor.12:25,26).
    Tarvitsemme toinen toisiamme.

    "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr. 4:15) .
    ---
    Virsi 375
    --
    1.
    Kun Herra hoitaa, paimentaa,
    ei silloin mitään puutu.
    Hän kaitsemasta minua
    ei väsy, ei hän suutu.
    Hän ruokkii taivaan leivällä
    ja elävällä vedellä
    virvoittaa sieluani.

    2.Minua tiellä autuuden
    hän ohjaa Hengellänsä.
    Luo tuoreen, vehmaan laitumen
    hän kutsuu äänellänsä.
    Hän tuntee kaikki tarpeeni,
    hän täyttää köyhän sieluni
    armollaan avaralla.

    3.Ja pimeässä laaksossa
    jos yksin vaeltaisin
    ja tuhansissa vaaroissa
    jos tuskaa maistaa saisin,
    niin pelkäisi en kuitenkaan,
    kun vitsallaan ja sauvallaan
    minua Herra johtaa.

    4.Hän sielulleni valmistaa
    runsaimman armopöydän.
    Hän Hengellänsä vahvistaa,
    niin että riemun löydän.
    Minua seuraa laupeus
    ja Herran hyvyys, rakkaus
    päivien loppuun asti.
  3. "Näin myös Paavalin omassa kääntymisessä, kun suomukset silmillä olivat, niin Ananiaksen käsien kautta Paavali täyttyi Hengellä ja sen jälkeen otti vesikasteen".
    --
    Apt.9:10-19
    ---
    9:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
    9:18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
    --
    Ananias ja Saulus näkevät samanaikaisesti näyn. Näyt rohkaisevat miehiä kohtaamaan luottavaisesti toisensa. Ananiashan oli kuullut, kuinka Saul oli yksi pahimmista kristinuskon vihollisista (13,14).

    Ananias tottelee saamaansa näkyä ja menee ”Suoralle kadulle” Juudaan taloon, josta hän tapaa Sauluksen rukoilemasta (11).

    Hän laittaa kätensä Sauluksen pään päälle ja heti putoavat ”ikään kuin suomukset” hänen silmistään. Hän pystyy taas näkemään.
    Viivytyksettä hän ottaa myös kasteen, jotta hänen syntinsä pestäisiin pois ja tulisi täytetyksi Pyhällä Hengellä (Apt. 22:16).

    Paavalille tapahtui juuri niin kuin Pietari opetti Apt.2:38,39
    --
    2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    2:39 Sillä teille ja teidän LAPSILLENNE tämä lupaus on annettu ja kaikille...
    --
    Pietari oli selvillä kasteen merkityksestä.
    Kaste ei lahjoita ainoastaan syntien anteeksiantamusta, vaan kastettava saa myös Pyhän Hengen lahjan.
  4. "Noista vesikasteista Johanneksen ja Jeesuksen asettamat kasteet ovat Jumalasta Uuden Testamentin mukaan ja Jeesuksen kaste annettiin niille...".
    ---
    Puhut vesikasteesta!
    Onko sinun mielestäsi Jeesuksen asettama (Matt.28:19) kaste vain pelkkää vettä?
  5. "Sydämen ympärileikkaus tehdään Jumalan Pyhällä Hengellä ja se on myös sinetti ja myös viittaus elävää veteen, mikä puhdistaa saastaisen sydämen, niinkuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen...".
    -------------
    KRISTUKSEN KANSSA ELÄVIKSI TEHDYT
    Kol.2:9-15
    ------
    2:9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,

    2:10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
    2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, KRISTUKSEN YMPÄRILEIKKAUKSELLA:
    2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
    2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
    ---
    Paavali toteaa, että Kolossan kristityt on jo ympärileikattu, ei ” käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella” (11).
    Hän tarkoittaa tällä kastetta, jossa heidät oli liitetty Kristukseen.

    Kasteessa vanha ihminen tuomittiin ensin kuolemaan (12). Sitten heidät herätettiin Kristuksen kanssa uskon kautta (12) ja he saivat uuden elämän (13) Hänen yhteydessään (Vrt. Room. 6:1-14).
    Kaste on kristillinen vastine ympärileikkaukselle.
    Ympärileikkaus oli Vanhan Liiton merkki, ”uskonvanhurskauden sinetti” (Room. 4:11).
    Kaste taas on Uuden Liiton merkki. Alkukirkko piti lapsikastetta itsestään selvänä asiana. Israelilaisten poikalapset ympärileikattiin jo kahdeksan päivän vanhana. Näin heidät liitettiin Jumalan kansaan.
    Siksi oli luonnollista kristityille vanhemmille kastattaa lapsensa, jotta heistäkin tulisi Jumalan kansan jäseniä.

    Apostolien Teoissa kerrotaan useista perhekuntakasteista. Kaikki perheen jäsenet- ikään katsomatta- kastettiin perheen pään tullessa uskoon. Ketään ei haluttu jättää ulkopuolelle Kristus-ruumiin (1. Kor. 12:13).
    --
    ”Kiitos olkoon Jumalalle,
    Karitsalle, olen armoliitossa!
    Minut kalliisti hän osti,
    minut nosti kadotuksen kuopasta”.

    (Virsi 307:1).
  6. "...joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi (2.Kor. 3:6).
    --
    Mitä Paavali tarkoittaa kirjaimella, joka kuolettaa?
    Paavali viittaa tässä tuttuun profetiaan (Jer. 31:31) uudesta liitosta, anteeksiantamuksen liitosta, jonka Herra oli tekevä kansansa kanssa tulevina päivinä.

    Vanhan liiton perustana oli laki (kirjain). Sen liiton Israel oli rikkonut. Kirjain tarkoittaa lain käskyjä, kuoleman virkaa (2. Kor. 3:7-11).
    Uuden liiton palvelijana Paavalilla on Hengen virka (8), jota virkaa hän toimittaa julistamalla evankeliumia.
    Lain kirjain siis kuolettaa, mutta Henki antaa elämän evankeliumin kautta.
    --
    Paavali sanoo saman asian myös Room.7:6-10
    --
    7:6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
    7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
    7:8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
    7:9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
    7:10 ja minä kuolin...
    ---
    Lain kautta tulee tietoisuus synnistä.
    Tämä on kuolettavan kirjaimen merkitys Raamatussa.
  7. Kasteet (Hebr. 6:1-2)

    Juutalaisilla oli käytössään erilaisia kasteita (pesoja)
    1) KULTTIPESOT
    –saastutuksesta puhdistamiseen, jotka on Mooseksen laissa säädetty (rituaalipesot), esim 4. Moos. 8:6-7.
    2) KÄÄNNYNNÄSTEN (l. proselyyttien) KASTAMINEN
    -juutalaisuuteen kääntyvä pakana kastettiin (myös heidän sylilapsensa!)
    3) JOHANNEKSEN KASTE
    -parannuksen kaste. Johannes Kastaja toimi Vanhan Liiton ja Uuden Liiton rajalla.

    ”..oppia kasteista” (Hebr. 6:2) tarkoittanee juuri näitä kasteita.

    Kristillinen kasteen merkityksestä Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Hebr.
    10:22.
  8. Vastaus:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm
  9. Psalmi50.15: "Viimeiset rivisi kuuluvat näin: Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä - vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.

    Mitäs tuohon Tapio enää lisäisin. Sinähän alat oppia.
    ---
    Kiitos rohkaisusta!

    Luet kirjoitukseni viimeiset rivit ikäänkuin vasta nyt ne toisin ensimmäistä kertaa esiin ja ilahdut "oppivaisuudestani".
    Tosi asiassa olen toistanut tätä viime viikkoina ainakin kymmenen kertaa: "Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä - vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä".
    Kannattaa näköjään "jankata" samaa asiaa useinkin, jotta se huomioitaisiin.

    Hyvä, että luet muittenkin kirjoituksia, toisin kuin jaikal!

    Paavalikaan ei kokenut "jankkaamista" turhaksi:
    "Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi" (Filipp. 3:1).
  10. Jonah: "Että en ole edes uudestisyntynyt. Enkä ymmärrä mitään raamatusta. Eikä Pyhä Henki ohjaa minua".
    ---
    Tuttua tekstiä.
    Juuri synnittömiltä vanhurskailta kuulee usein juuri tämänlaatuisia arvioita niistä, jotka ovat eri mieltä heidän "synnittömyysopistaan".
  11. Paavali oli saanut evankeliumin Jeesukselta:
    ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut” (j. 11,12).
    Apostolien Tekojen (9:1-9) laajemman kuvauksen mukaan oleellista tässä ilmoituksessa oli Ylösnousseen kohtaaminen (1. Kor. 9:1) näyssä (ilmestyksessä).
    Näin Paavali haluaa kertoa galatalaisille, että hänen apostolin virkansa on saatu suoraan itse Jeesukselta Kristukselta. Ja kutsun tähän virkaan hän oli saanut jo äitinsä kohdussa (j. 15).
    Jumalan valinta oli näin ollen täysin riipumaton ihmisestä itsestään, hänen kelvollisuudestaan tai teoistaan.

    Näin Paavali korostaa voimakkaasti riippumattomuuttaan .
    Hänen ei tarvinnut hakea Jerusalemin alkukristityiltä tietoja eikä neuvoja (j. 16).
    Valheveljet väittivät taas, että Paavali ei ollut mikään todellinen ja aito apostoli. Hän ei ollut kulkenut Jeesuksen kanssa kuten Pietari (Keefas, j. 18) ja muut.
    Sentähden Paavalin oppikaan ei heidän mielestään ollut pätevää eikä täysin arvovaltaista.
    --
    Apostolit olivat miehiä, jotka itse Kristus valitsi elämänsä tapahtumien silminnäkijöiksi.
    He näkivät Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen.

    Paavali ei ollut Jeesuksen seuraaja tämän vaeltaessa maan päällä.
    Hänellä oli kuitenkin edellytykset apostoliksi, sillä hän oli nähnyt Jeesuksen tämän ylösnousemuksen jälkeen.
    Damaskon tiellä Kristus ilmestyi hänelle, joten hän saattoikin sanoa; "Enkö minä ole apostoli? enkö minä ole nähnyt Jeesusta, Herraamme? (1. Kor. 9:1).
  12. Paavali aloittaa yleensä kirjeensä kiitoksella eikä unohda puhua siitä, miten paljon iloa hänellä on ollut niistä, joille hän kirjoittaa.
    Galatalaisten suhteen on tilanne toisin; hänellä ei ole mitään syytä iloita.

    Paavali näkee galatalaisten uskovien tilanteen vakavuuden; seurakuntiin ollaan levittämässä toisenlaista evankeliumia (j. 6).
    Luopumus on leviämässä eikä aikaa ole hukattavissa. Hämmennyksen aikaansaajat kulkevat omalla asiallaan (j.7).
    Paavali uhkaa kirouksella hämmennyksen aikaansaajia (8,9).

    Galatian kristityt eivät ole palanneet takaisin pakanuuteen. Kysymys ei ole myöskään moraalisista rikkeistä., vaan he pitävät itseään edelleen hyvinä, jopa parempina, kristittyinä; he ovat ankarimpia itseään kohtaan ja vaativat itseltään enemmän.

    Tämä on galatalaiskirjeen varsinainen sanoma. Se käsittelee ongelmaa, joka on kaikkina aikoina yhtä ajankohtainen.
    Galatiaan oli tullut ankaria lainopettajia, jotka olivat tahtoneet parannella evankeliumia. Pelastukselle asetettiin uusia ehtoja, joiden ytimenä oli, että ihmisen piti tehdä jotakin.
    Kyseessä on siis lakihenkinen uskonto, joka vetoaa ihmisen luontaiseen uskonnollisuuteen.
  13. Jakeet 1-5 sisältävät alkutervehdyksen, johon apostoli Paavali liittää evankeliumin tärkeimmän sisällön.

    Ns. apostoliseen tervehdykseen (j. 3) sisältyy kristinuskon kaksi tärkeintä sanaa: Armo ja rauha.
    Armo on kristinuskon keskeisimpiä käsitteitä.
    Paavalille juutalaisena pelastustie oli ennen kääntymystään lain, omien tekojen ja ansion tie.

    Laki paljastaa sen, kuinka luonnollinen ihminen on itsessään syntinen ja vastustaa Jumalan tahtoa. Hän tarvitsee Jumalan armoa.
    Luukas kertoo kolme kertaa Apostolien Teoissa Paavalin kääntymyskokemuksesta: Apt. 9:1-19; 22:1-21; 26:1-20.

    Ennen kääntymystään Paavali oli taistellut lakiin perustuvan vanhurskauden puolesta vainoten kristittyjä. Hän jopa vilpittömästi luuli palvelevansa Jumalaa tuhoamalla väkivalloin heitä. Tällaisella vainoreissulla Paavali oli silloinkin, kun Jeesus kohtasi hänet Damaskoksen tiellä.
    Tämä Ylösnousseen kohtaaminen oli hänen elämänsä ratkaisevin tapahtuma.
    Entisestä herjaajasta ja väkivallantekijästä tuli Jeesuksen opetuslapsi.
    Jumala armahti Saulin (Paavalin) ja hän on valmis armahtamaan meitäkin.
  14. LESKEN ROPO
    Mark.12:41-44 (Rinnakkaisteksti: Luukas 21:1-4)
    ---
    12:41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
    12:42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
    12:43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
    12:44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
    --
    Pyhäkön tarpeita ja laupeudenharjoitusta varten kerättin temppelissä rahaa.
    Monet rikkaat panivat paljon, liiastaan(41,44).
    Köyhä leski pani kaksi ropoa, muutaman pennin (42).
    Ropo oli pienin kreikkalainen raha. Ihmisten silmissä lesken uhraus tuntuu mitättömältä, mutta Jeesukselle arvokkaalta.
    Miksi?
    Siksi, että Jumala katsoo ihmisen sydämeen; enimmän antaa se, jolla on enimmän sydämen alttiutta (2.Kor. 8:12), ei se, joka suurimman rahan antaa. Liiasta pantu ei ole vielä uhrausta (44). Leski uhrasi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä (44).

    Juuri köyhässä leskessä Jeesus näkee sitä alttiutta ja uhrautuvaisuutta Jumalan asialle, mitä muualla ei näkynyt rosvojen luolaksi (11:17) tehdyssä temppelissä.
    Tämän Sanan valossa voimme ajatella meidän päiviemme lahjoituksia, jotta sanomalehdissä saataisiin kiitosta.

    Pornaisten kirkossa pappi kertoi tapauksen, jossa eräs henkilö halusi lahjoittaa kalliin turkin seurakunnan hyväntekeväisyyteen.
    Lahjoittaja laittoi ehdon, että hänen nimensä oli julkaistava paikkakunnan lehdessä. Seurakunnan pappi ei ottanut vastaan lahjoitusta. Kristityn ei tulisi korostaa omaa erinomaisuuttaan.

    ”... kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät...”(Matt.6:2).
  15. Huoneentaulussani ovat sanat Jeesuksen Vuorisaarnasta:
    "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (ajallinen) teille annetaan" (Matt. 6:33).

    Kumpa tämän aina muistaisimme.
    On aina suuri vaara mielistyä ajallisiin. Tämä ilmenee tavaran ja omaisuuden (mammonan) ylenmääräisenä hamuamisena ja murheena ajallisista.
    Murhetta on sekä köyhillä, että rikkailla: köyhällä toimeentulosta, rikkaalla tavaransa säilyttämisestä.

    Jeesus ei kiellä omaisuuden kartuttamista, vaan sen asettamista Jumalan rinnalle.
    Huoneentauluni sanoma on siis aina yhtä ajankohtainen: Hengellisesti köyhät saavat omistaa taivasten valtakunnan.
    Rikkaus ja mammonan tavoittelu on monille lankeemukseksi.
    Moni ajattelee usein, itsekin mukaan lukien, että kun ensin saan sitä ja tätä, sitten tulen onnelliseksi. Tämä ajattelu on pettävää. Mammonan tavoittelussa unohtuu tärkein asia; suhde Jumalaan!.

    Kyllä Jumala haluaa täyttää meidän ajallisetkin tarpeemme, mutta tärkeysjärjestys tulee huomioda; ensin....sitten...!
    Rippikoulussa meille opetettiin: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme tärkein asia”.
    Muistetaan tämä maailman erilaisten houkutusten keskellä.
    Kaikki ulkonainen on vain tätä elämää varten ja on katoavaista.

    Jaakob vertaa tätä katoavaisuutta ruohon ja kukkien lakastumiseen (Jaakob 1:9-11). Loppujen lopuksi kuitenkin koko maailma on katoava.
    Mutta saamme elää TOIVOSSA; Jumala luo uudet taivaat ja maan. Miksi siis kiinnittää mielensä katoavaisiin, kun parempaakin on tarjolla!
  16. jaikal: "Minä siirryn nyt syrjään. Toivottavasti sinä jaksat julistaa Herran vanhurskautta palstalla ihmisen syntisyyden julistuksen vastapainoksi".
    --
    Itse olen tulkinnut kirjoituksesi synnittömyys-keskeisiksi, jolle ei kelpaa syntisten rukoukset.

    Sanot lopussa: "En lue muiden kirjoituksia" (Siis luet ainoastaan Psalmi50.15:n kirjoituksia).
    Tämän olen huomannut jo aikaisemmin.
    Joten tämäkin viestini jäänee lukematta.

    Siunausta sinulle, jaikal!
    Ei kannata katkeroittaa mieltään.
  17. Psalmi50.15, en oikein saanut selvää vastauksestasi, kun kysyin erehtyikö viheliäinen Paavali sanoessaan itsestään, että ”OLEN syntisistä suurin” (1.Tim. 1:15)- siinä hetkessä?
    Paavali sanoo OLEVANSA viheliäinen eli syntinen ihminen, vaikka hänen syntinsä oli pyyhitty pois (Room.7:24).
    --
    Tulkintasi mukaan, jos oikein ymmärsin, Paavalin olisi pitänyt sanoa: "OLIN syntisistä suurin".
    Sanothan:"Hän usein vähätteli itseään, koska oli tehnyt niin suuren virheen, että oli vainonnut Jumalan seurakuntaa".
    (Käytät imperfekti-aikamuotoa, Paavali käyttää taas preesensiä.)
    Tuskinpa pelkästään vähättelystä on kyse, vaan Paavali todella koki, että hän ON syntisistä suurin, sillä hetkellä.

    Näin Paavali ei tehnyt Jumalasta valhettelijaa.
    1.Joh. 1:10
    "Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä".
    Ei tehdä mekään omilla "synnittömyys-opeillamme".
    --
    Rukous: "Ole minulle syntiselle ARMOLLINEN".
    Ja Hän ON!
  18. Jeesuksen vertaus kahdenlaisesta rukoilijasta, fariseuksesta ja publikaanista (Luuk.18:10-13), osoittaa sen, millainen mieliala meillä tulisi olla.

    Jeesus osoitti vertauksensa niille, joilla oli ylpeä mieli ja jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita.

    Fariseus kiitti Jumalaa ja vertasi itseään riistäjiin, väärämielisiin ja huorintekijöihin sekä taaempana rukoilevaan publikaaniin ja luettelee Jumalalle omia hyviä tekojaan.
    Fariseus on varoittava esimerkki, millaisen rukouksen ei pidä olla.
    Publikaanin rukouksen nöyryys on taas esikuvallinen (Luuk. 18:13).

    ”Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Luuk.18:14).
    --
    Luuk 6:42 Jeesus sanoo:
    "Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois RIKAN, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe MALKAA silmässäsi?
    Sinä ulkokullattu, ota ensin MALKA omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois RIKAN, joka on veljesi silmässä".
    Jeesuksen mukaan pitäisi ensin nähdä, ”hirsi” omassa silmässä, ennen kuin ottaa ”roskan” pois toisen silmästä (uuden käännöksen mukaan).
    --
    Kuka meistä tähän pystyy?
  19. Psalmi50.15:
    "Miksi sinä halvennat Jeesuksen sovitus työtä nimittelemällä meitä syntisiksi...".
    ---
    Jos pitää itseään synnittömänä, niin eikö vaarana ole ylpistyminen?

    Eikö Jeesuksen opetuksen mukaan pitäisi ensin nähdä ”hirsi” omassa silmässä, ennen kuin ottaa ”roskan” pois toisen silmästä"? (uuden käännöksen mukaan,Luuk.6:37-42).
    Nyt itseään synnittömänä pitävät näkevät "hirren" toisissa, mutta tuskin "roskaakaan" itsessään.

    Tulee taas mieleen fariseuksen (synnittömän) rukous:
    Luuk.18:11-12
    --
    18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
    18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
  20. Psalmi50.15:
    ”Miksi sinä halvennat Jeesuksen sovitus työtä nimittelemällä meitä syntisiksi, vaikka Raamattu sanoo, että minkä Jumala on puhdistanut sitä älä sinä "JOHAN" sano epäpuhtaaksi”.
    --
    Erehtyikö viheliäinen Paavali sanoessaan itsestään, että ”OLEN syntisistä suurin” (1.Tim. 1:15)- siinä hetkessä?
    Paavali sanoo OLEVANSA viheliäinen eli syntinen ihminen, vaikka hänen syntinsä oli pyyhitty pois (Room.7:24).
    --
    Lainaus linkistä:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1h.html
    --
    3. Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

    "Jokainen Jeesukseen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen.
    Syntinen tietoisesti ja vanhurskas vasta toivossa ja siksi, että hänelle tällä hetkellä luetaan Jeesuksen pyhyys ja puhtaus.
    Hän on omissa silmissään ja todellisuudessa monin tavoin epävanhurskas.
    Mutta Kristukseen uskoessaan Jumalan silmissä hän on kuitenkin vanhurskas ja kestää Jumalan tuomiolla. Kristus peittää uskovan syntisyyden omaan puhtauteensa, kuten morsian puetaan puhtaaseen morsiuspukuun.
    --
    Tämä kahden vastakkaisen totuuden samanaikaisuus leimaa kaikkea uskon elämää.
    Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17).
    Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).
    --
    4. Lihan ja hengen välinen sota uskovassa

    Synti ja Jumalan vastainen vanha ihminen, liha, asuu uskovassa koko elämän ajan (Room 7:17).
    Synnin tahto on lihan tahto ja se on aina vihamielinen Jumalaa kohtaan (Room 8:7). Uskova haluaa olla itseriittoinen, seurata itsekkäitä intohimojaan ja palvoa omaa minäänsä.
    Lihan teot on luetteloitu Gal 5:19-21 (vrt. 2 Tim 3:2-5).
    On kauhistuttavaa, kun ne pääsevät uskovassa valtaan ja toisinaan tapahtuu niin.

    Samaan aikaan uskova on myös uusi ihminen ja hänessä asuu Kristus Pyhässä Hengessä. Jeesus on omiensa kanssa joka päivä.

    Vanha ihminen on helposti määriteltävissä ja havaittavissa. Se on itsekäs minäkeskeinen ihminen, joka kaikessa etsii omaansa. Se on piintynyt luontoomme ja siksi luontomme on hidas ja vastahakoinen hyvän tekemiseen, mutta aina valmis pahaan. Vanha on minä itse. Sen on aina oltava lain, syyttävän omantunnon ja kuoleman alainen".
    (Rovasti Olavi Peltola)
    --
    Lue koko kirjoitus!
    21. 75 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt