Vapaa kuvaus

Rauhaa kaikille! Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys! Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :[email protected]. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

136

Kommenttia

3979

  1. etteivät kirkon asiat koske sinua, mutta ehkä kuitenkin kannattaa miettiä, kun kuitenkin puhut uskosta.

    Armo ei ole sitä varten, että ihminen voisi sen varassa elää täysin itselleen.

    Katsomme yhden kohdan raamatusta:
    Tiit 2:11. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,
    12. ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,
    13. kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
    14. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.

    Jos tunnustaa uskoa ja elää maailman mallin mukaista elämää, antaa väärän signaalin uskon sisällöstä ja voi antaa paatumuksen aihetta lähimmäisilleen.

    Jos uskovan elämä ei millään muotoa erottuisi uskomattoman elämäntavasta, mikä olisi se peruste, että pitäisi saada osakseen pelastus?
  2. Olet siis ilmeisesti löytänyt tien takaisin sen seurakunnan yhteyteen ja sinua rasittaa arviointi eli arvostelu.

    Tilanne on hyvin ymmärrettävä, koska ensirakkauden liekiki roihuaa eikä kestäisi arviointia rakkaista henkilöistä ja instituutista.

    Käydään nyt nämä kysymyksesi kiihkottomasti läpi.

    1. Minulla on sellainen olo, että saarnat täytyy kuunnella kokonaan, että yleensä löytää yksittäisiä lauseita siitä.

    Yksittäinen lause voi olla hyvin ratkaiseva kokonaisuuden kannalta. Muistelen G Jönssonin saarnanneen hunajankappaleista joihin olim kätkettynä myrkkyä.
    Siis yksi lausahdus voi mitätöidä kokonaisen saarnan.

    2. Tuo lausuma on todella yksittäisen saarnaajan lausuma kuolinvuoteellaan , näin muistelen.

    Lausahduksesta ei olisi haittaa, jos sitä ei uudestaan ja uudestaan tuotaisi jumalallisena ohjeena.

    On mahdollista, että jonain aikana hengelliset isät ovat olleet tarpeen, mutta siihen tilanteeseen jääminen vesittää Paavalin sanat uskossa kasvamisesta. Tähän viitaten on todettava, ettei Jumalalla ole lastenlapsia.

    3. Monet kokevat, että niissä huudahduksissa on ollut väärä päämäärä ja siitä on ymmärtääkseni pyydetty jonkinlaista selvyyttä, miksi niin tehtiin.

    Vastauksia ei kuitenkaan ole saatu eikä mitään myöntämistä, että sellainen henkilöön käyvä suora hyökkäys ei ole tahdikasta suurehkon liikkeen maailömalaajuisilta johtajilta.

    Minä kuulun siihen joukkoon, joka odottaa, että liikkeen johtajat viitoittaisivat tietä profeetallisesti eivätkä tarttuisi päivänpolttaviin henkilökysymyksiin kkoko maailmaan leviettävissä saarnoissaan.

    Inhimillisyyden varmasti suomme heillekkin, mutta pieni virheen myöntäminen kaunistaisi vanhuksia kovasti.

    Armoapitäisi saarnat, ei ahdistusta ja henkilökohtaisia hyökkäyksiä.

    Jumalan siunausta sinulle, päämäärämme on taivaallisissa.
  3. Haluaisin tehdä pientä analyysia tilanteesta kajoamatta varsinaisesti kirjeen yksityiskohtiin.

    Joskus on terveellistä katsoa komion kolmannesta kulmasta ja silloin on parempi olla mahdollisimman neutraali.

    Työpaikalla oli sellainen sanonta: Jossakin on jotakin, kun palokunta menee ja huutaa.

    Minusta tuntuu, että palokunta on nyt liikkeellä ja huutaa. Kun tällaisen kirjeen kirjoittamiseen ryhdytään, siinä on takana syvä tarve. Tarve tulla kuulluksi ja tarve saada oikeita vastauksia johonkin kysymykseen.

    Vain erehtymätön auktoriteetti voi pitää toimiaan niin ylivoimaisina, ettei tarvitse kuunnella ketään eikä selitellä kenellekkään.
    Yleensä siihen ylivoimaisuuteen liittyy sellainen tuhovoima, ettei kyselijä kysele montaa kertaa.

    Jos joku kollegio on saanut Jumalalta tehtävän johtaa maailman kristillisyyttä, niin sen kyseenalaistamiseen pitäisi pystyä vastaamaan argumenteilla, joka riistää aseet kyseenalaistajalta.

    Jos taasen johtoasema on itse keksittyä ja otettua, sitä pitää pönkittää monilla inhimillisillä metodeilla. Yksi on kyselijän mitätöiminen. Voidaan puhua variksista, jotka raakkuvat.

    Toinen asia on siinä, että inhimillinen valta jakaa luottamusta inhimillisisn perustein. Uskollinen lakeija saa aina paistista paremmat palat.

    Minulla on sellainen käsitys, että aiemmin otettiin myös tavallisten ihmisten kysymyksiä käsittelyyn ja ainakin kirjeisiin vastattiin.

    Muistan isänikin saaneen vastauskirjeitä moneltakin taholta.

    Arvovalta ei pitäisi olla asemasta johtuvaa Herran seurakunnassa, vaan kutsumuksessa uskollisena pysyen jokainen saa arvostuksen.

    Jumalan antama arvovalta ei himmene, vaikka ihmiset mitätöisivät ja lopulta joutuisi kokonaan häviöön.

    Olen joskus aiemmin sanonut, että esikoisten seurakunnan asioita ei ole mahdollista enää saada tolalleen kenenkään ihmisen voimin, koska kaikki liikkeen piirissä merkittävät henkilöt ovat skisman osapuolia eikä kukaan saisi esiintyä omassa asiassaan tuomarina.

    Vain parannuksen tekijänä missä virhettä on tullut.
    Jumalan puoleen yhteisessä rukouksessa kääntyminen on ratkaisu ongelmaan, sillä Herra kyllä puhuu, jos joku joutaisi kuuntelemaan.
  4. Tuolla kirjoituksella, johon viittasin, ei juridisesti ole paljon arvoa. Ehkä aihetodisteitten sekalaiseen joukkoon sopisi.

    Se on siis nimetön kertomus kuulopuheesta.

    Jokainen arvottakoon miten haluaa, mutta jos teologiaa tehdään tuontapaisten juttujen pohjalta, perusta on hutera.
  5. Ei töyssytä.