Varjoperuna
Nelikymppinen, sinkku ja ihmettelijämies Turusta.
Joitakin kiinnostuksia: Scifi, kauhu, luonto, eläimet, piirtely, tietokonepelit, avaruustiede, historia ja mytologia sekä myyttiset olennot.
Elämään mahtuisi mukaan nainen mukavanlainen.
Hihasta voi nykäistä osoitteella: [email protected]
En pure, mutta näykin korvasta jos kauniisti pyydät.
Pyrin vastaamaan kaikille, mutta joskus saattaa ilmetä viiveitä riippuen vallitsevista olosuhteista.
Mukavaa elämää toivottaen!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia22 aloitusta · 312 kommenttia
- 20 vuotta työparin kanssa kuka olisi rakastunut minuun? Enpä osaisi sanoa. Riippuu siitä onko itsellä tunteita. Kohtelias kieltäytyminen tai piknikille. Mutta kohdallani? Hah. Enpä usko että koskaan tulee semmoista ongelmaa vastaan.
- Mielenkiintoisia vastauksia. On varovaisuutta, toivoa paremmasta, semisti hällä väliä, sekä pahansuopuuden pelkoa.
- Hyvää huomenta sunnuntaihin. Niinhän se on. Koskaan ei tiedä mitä toinen käy läpi juuri sillä hetkellä, niin ei pitäisi aukoa päätä satunnaisesti toisille. Auttaminen, kehuminen ja muu positiivinen ulosanti voi merkata toiselle vaikka kuinka paljon. Sekä siitä saa itsekin paremman mielen. Sanat vaikuttavat uskomattoman paljon.
Ai samperi. Ikävä kuulla. Toivon lapsillesi pikaista paranemista! Totta! Uni on kyllä tärkeää että aivot saavat levätä.
Mutta kahta kappaletta ei voi vielä luokitella ketjuksi. Joten musiikkia aamuun 80-luvun klassikolla: https://youtu.be/djV11Xbc914
Mukavaa ja rentouttavaa päivää! - Heips! Jotenkin ahdistanut epämääräisesti. Tiedä sitten mistä johtuu. Osttain tuntuu
että se tunne tulee muualta. Tunnevammaisen empaatin huonoja puolia. Tai sitten se johtuu siitä kun selaan palstoja kuin astronomi taivaan tähtiä. Paljon on surua ja pahaa oloa tapeteille raapusteltu.
Toivotan hyvää yötä vanhan ja tutun myötä ihan jokaiselle. Laitetaan halaus tiukka ja lämmin vielä matkaan sitä haluaville.
Sweet Dreams.
https://youtu.be/bm63fkE33ZY?si=PzhrncrzdgOMopMA
Mitäpä sinulle muuten kuuluupi? Sen verran nukuttaa että todennäköisesti vastaan vasta huomenna. Joskus kieltämättä näkee sellaisia unia ettei haluaisi enää herätä. Ehkä todellisuus vielä joskus on taruja ihmeellisempää. - Eipä tullut käytyä. Eivät asiasta edes maininneet.
- Kansoitetaan kaikki mahdolliset paikat täyteen. Jos infrastruktuuri ei seuraa perässä, niin kusessa ollaan. Kirjaimellisesti. Ruokapula voipi tulla. Peltotilaa tarvitaan yllättävän paljon.
Voipi olla kaikenlaisia muitakin ongelmia virran lisäksi piakkoin. Pieni muutos nyt, seuraamukset paljon myöhemmin.
Lähin toinen tähti on nykyteknologian avulla 81 000 vuoden matkan päässä.
Paljonko mieli vaikuttaa ikään? Se on hyvä kysymys. Virkeä mieli pitää myös kropan liikkeellä. Eli sanonta terve mieli terveessä ruumiissa pitänee paikkansa, ainakin yhteen suuntaan.
Taiteilijoista en osaa sanoa, mutta rokki-starat elämäntyyleillään kyllä ilmeisesti.
Oma mummelikin on jo yhdeksänkymmentä. Siellä se porstuassaan vielä porskuttaa, eikä suostu poistumaan hoivakotiin. Klapitkin tekee klapikoneella vielä itse. Lähtee saappaat jalassa, ja sen täysin ymmärrän. Olisi varmaan kuollut jo, jos ei pääsisi touhuamaan ja puuhastelemaan ulkona.
Hyviä (ja inspiroivia ajattelemaan) pointteja toit kyllä esille. Kysymys kuuluukin: Saako ihmiskunta paskansa kokoon tarpeeksi ajoissa... Vallitsevien sotien, korporaatioiden ahneuden ja muun sekametelin tulos ei vaikuta hyvältä. Kulutuskulttuuri ei kauan ylläpidä nykymenoa. - Kuolema voi tulla koska tahansa. Kuolen tänään tai sadan vuoden päästä. Eipä sillä ole paljoakaan eroa. Kuolleena en myöskään piittaa siitä että olen kuollut.
Onhan noita ketkä vetää rasvamättöä, viinaa, huumeita ja polttaa kaksi askia päivässä: Elää 80-vuotiaaksi. Tarkkaa dieettiä noudattava urheilija: Kuolee 30-vuotiaana sydänkohtaukseen. Aika arpapeliähän se on suuremmassa mittakaavassa. Mutta kaikkeen voi vaikuttaa. En sitä kiellä.
Mutta onhan se hyvä, että tiede kehittyy ja elämää pidennetään. Sitten pitäisi keksiä mitä tehdä liikakansoitukselle. Mutta onhan tuo Kuu ja Mars tuossa vieressä. Sinne mahtuu. Jos pystytään ikääntyminen lopettamaan kokonaan, niin saadaan aika pois yhtälöstä ja voidaan matkata toisiin tähtijärjestelmiin. Pitää vain varata matkalle kestävä korttipakka ja parit vaihtokalsarit, sillä se voi kestää tovin. Ihminen voi myös oppia huomattavasti enemmän, ja tiede kehittyy exponentiaalisesti, kun ei tarvitse aina uuden ihmisen opetella uudestaan jo käsiteltyjä aiheita. Mutta aihe taitaa ruveta rönsyilemään jo muualle tuosta aloituksesta. Niin stop tähän. - Ei muuta nykyään kovin paljoakaan vahvempikaan humalatila. Olen oppinut olemaan / muuttunut rennommaksi myös selvinpäin. Mikä on myös aiheuttanut sen, että ei sitä alkoa juurikaan käytä. Sen verran kauan nyt työskennellyt (muutaman vuoden) keskellä isoa tuntematonta ihmislaumaa.
Toisin oli silloin kun aloitin laikkarin hommat. Yht'äkkiä yksin keskellä vilkasta labraa aloin moppaamaan puolen päivän perehdytyksen jälkeen. Enkä ollut vielä tehnyt näitä töitä kuin kolme viikkoa jonkun toisen kanssa. Siinä piti kirjaimellisesti pysähtyä ja muistaa hengittää. Hyvä ettei taju lähtenyt. Olihan se kulttuurishokki ujolle introvertille. - Oli varmaan vähän ihmetteleväinen olo, että mitä tapahtui? Se on hyvä. Ei kannata säilyttää mitään viallisia sähkölaitteita. Sekä merkata näkyvästi vialliset vimpaimet, ettei seuraava käyttäjä saa tälliä.
Nojuu sano. Kyllähän sitä kannattaa vähintään EKG:ssa käydä tällin saatua. Tuli kanssa itsellä tuskan hikeä ja heikko-olo joku aikaa tällin jälkeen. Mutta käppyrä oli ihan ookoo. - Älä helkkari! Hyvä ettei pahemmin käynyt. Sulla oli kyllä tuuria. Tuo on se sähköiskun toinen paha osuus. Jos et sähköiskusta saa sairaalareissua, niin se kaatuminen voi tehdä kanssa rumaa jälkeä.
Kuulin kerran aikoinani työkaverilta juttua. Oli työpari jossain työmaalta lähdössä. Kuski istuskeli jo autossa ja näki takapeilistä että mitä se työkaveri siellä nojaa johonkin ja tärisee. Oli hypännyt autosta ulos, lyönyt vaistomaisesti lankulla käteen että saa hänet irti muuntajan seinästä. Noh, sitten selvisi että hiekkaa oli vaan kengästä ravistellu. Käsihän siitä murtui. Tiedä sitten onko urbaanilegenda, mutta voihan se hyvinkin mahdollista olla. - Olen saanut kunnon tällin "elävästä" sähköjohdosta. Ei mennyt sulake ei. Onhan se totta että vikavirtakytkimet nykyään ovat todella nopeita ja reagoivat pieneenkin muutokseen. Mutta jotkut vanhat sulakkeet eivät välttämättä niinkään. Sekä sulakkeetkin voivat olla viallisia kappaleita.
Sekä riippuu paljolti siitä, meneekö se virta haarukan piikkien läpi suoraan "alkulähteeseen" tehden oikkarin, vai matkaako se haarukasta kättäsi pitkin kehosi läpi maadoittuen johonkin muualle. Siinä kohtaa hyytyy se leveämpikin hymy. - Hyvää huomentapäivää ja viikonloppua! En asustele. Suhteellisen lähellä kuitenkin: Turussa.
- Enpä ole käynyt. Ala-asteesta olen nähnyt vieläkin välillä unta. Eli tavallaan olen siellä seikkaillut. Ylä-aste onkin purettu viikko pari sitten, kun siitä ohitse olen kulkenut. Se rakennus oli about 30 vuotta pystyssä. Ala-aste on kivitalo kukkulan päällä. Vielä se siellä nököttää. Ei homehdu ihan heti. Meillä oli liikunnan opettajanakin Juhani "Aurinko" Tamminen jonkin aikaa. "Häviäjä joukkue juoksee koulun ympäri kiskis."
- Tuo on just hyvä meininki. Sopisi mulle hyvin. Seesteistä menoa.
- Hämeenlinna on hieno paikka. Viimeksi kun kävin siellä, meinasin käydä sitä linnaakin katsomassa. Mutta sehän olikin kiinni. Savonlinna on myös aika komea ja monta muutosta sekin kokenut. Siellä ei vain ole tavaroita juurikaan, koska se paloi yhdessä vaiheessa, jos oikein muistan.
- Merenrannat tuntuu olevan aika suosittua. Toisaalta niissähän se rikkain ja vanhin historia taitaakin olla. Ammoisista kaupankäyntiajoista lähtien.
- Se on kiva kuulla! On maisemat ilmeisen huikeat siellä? Ajattelin jos viikon lomailisi siellä jossain idyllisessä hotellissa. Kävisi tuon museon katsomassa ja nauttisi vain olemisesta ja maisemista. Mitä sitten mieleen juolahtaisikaan opasteita selatessa. Siellä on ilmeisesti junareititkin aika hyvässä kuosissa sekä kattavat?
- Voisihan siellä käydä joskus tekemässä kulttuurimatkailun. Hienoja nuo vanhat rakennukset kuvissa.
Se on yllättävää kuinka vähän olen Suomessa matkaillut vaikka asustellut koko ikäni täällä, toisaalta en ole muutenkaan matkustellut pahemmin missään. Osaltaan ehkä vaikuttaa se, kun aina kesäisin ja talvisin tuli matkattua Varkauteen mummolaan. Niin siinä oli sitä junassa matkaamista kyllä aika paljon.
Roomassa, Puolassa, Virossa ja Ruotsissa olen käynyt. Mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa ihmetellä kaikenmoista ja kaikenlaista. Sveitsi olisi ensivuonna matkakohteena. H.R.Gigerin museo pitää päästä käymään katsastamassa ehdottomasti. - Onhan tuo Porvoo aikalailla etelässä. Ehkä muotoilin eteläisessä Suomessa väärin. Sanotaan, että Suomi halkaistaan puolestavälistä, ja siitä alaspäin paikkoja.
- Niitä ei oikein taida enää nykyään pahemmin olla. Venuksen yläkerta aikoinaan oli yksi, siis jos tanssi tanssia meinaat vai joraamista? Ah nyt tiedän! BambuGarden. Pyrkivän Urheilutalo saattaa myös järjestää tapahtumia. Niissä pääsee oikein tanssimaan tanssimaan eikä ole pissiksiä.