Vapaa kuvaus

Heipä hei kaikki lopunajan voidellut ! Vuosi 2011 on ollut hyvin haastava lähes viikosta viikkoon. Tuntee mitä on elää ns. jatkoajalla. Mut silti Olisin tehnyt seuraa 'pilvenreuna väelle' ilman lähes täyskäännöstä. Tällä tarkoitan terveellisemmillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla jne. Tulevana tammikuun aikana tulee 74v. kuluneeksi syntymästäni. Hui hai! Komeat 77v. on takana. Kyllä se tuntuu; meno hidastuu. Ei kannata rehkiä enää itseään ihan piippuun, se tietää seuraavana päivänä' huilailupäivää. Kotieläimet: Eläinrakas Koulutus: Peruskoulu Ammatti: Eläkeläinen Työskentelen: Hyötyliikunta, REI-KI-meditaatio Ase tai siviilipalvelus: stm. Pohj. Savon prikaati 1958 Siviilisääty: Varattu Lapset: --- Syntynyt Isalmen mlk talven keskelle lievästi autistisena(asperger oireyhtymä) aamulla n klo 6 tienoilla. Lisäys tehty 13.2 2015.

Aloituksia

1181

Kommenttia

5535

  1. Olet kävelymatkan päästä Saimaasta. Tuhannet ja taas tuhannet könyää sinne kevään tullen.

    Kuntoiluharrastus ja sen ylläpito on satsausta parempilaatuiseen huomiseen.

    On se merkillistä. Hyvän latureitin alkuun olisi vaan 5 min. kävelymatka.
    Aina on muka muuta puuhaamista.
  2. Kyseessä on itsetunto-ongelma.
    Miten ihmis-tai eläinlapselle kehittyy itsetunto-ongelma?
    Vastaus on yksiselitteinen; liian vähän kannustusta ja rohkaisua kodin tai yhteisön taholta.

    Itsetunnonpuute on sillä tavalla 'globaali ilmiö', että sitä ilmenee kaikissa kansoissa.

    Olen itse kärsinyt itsetuntovajeesta koko ikäni. Ilman hoitoa, siitä ei pääse koskaan.
    Onneksi omahoito on myös hoitoa.

    Perhe-elämä on tietysti luonnollisin itsetunnon rakennusprojekti. Meillä itsen täysin
    epäonnistuneeksi kokevilla rima tämän saavuttamiseen on hyvin korkea.

    Elämänikäinen itse-inho tekee ihmisen kyyniseksi, jopa luotaantyöntäväksi.
    Vaikeasti korjattava mielenterveysongelma; ehkä elämänikäinen, on syntynyt vain
    sarjasta epäonnistumisia.

    Hyväksynnän puute ja tunne, ettei ole saanut tuntea itseään rakastetuksi on ongelman ydin.

    Osaansa ei aina voi valita. Sain tietää vasta keski-iän ylittäneenä omasta autistisuudestani.

    Harjoitteita.

    Itsensä voi suggeroida näkymättömäksi, myös maan ulkopuoliseksi olennoksi.
    Tälläkin viikolla projisoin itseni eläimeksi, joka osaa tiukassa paikassa ilmaista
    itseään puheen tai eleiden avulla.

    Puhuva ja kirjoittava eläin - suuri harvinaisuus maailmassa! Asia on paras pitää vain
    omana tietonaan.

    Tietysti suurin menestyskikka on mielikuvituksen rajaton maailma. Google: mielikuvitus.
    Huonosta itsetunnosta kärsivä voi kehittää ympärilleen muille näkymättömän kuvun.

    Kun sitä kasvattaa aikansa, sen alla voi olla ulkona liikuttaessa tuntea olevansa turvassa.

    Yksilöterapioista olen vetänyt vesiperän. Enemmän ulospäinsuuntautuneille niistä on apua.

    Sinulle on ehdotettu, että hakisit terveyskeskuksesta apua. Siellä on ammattitason
    auttajia.
    Onhan kriisiapuun myös vertaisryhmiä tai palvelevia puhelimia.
    Itselle kirjoittelu on oikeastaan helpoin ja luonnollisin tapa 'avautua'.
    Meditaatioharrastuksen lisäksi.
  3. Oltiin velipojan kaa kotitilalla metsänraivausprojektilla. Hommahan hoitui.
    Päivät vaihtuivat viikoiksi. Sattuipa näin'ikään.

    Äitimme armas - kuollut jo vuosikymmeniä aikaisemmin tuli jokapäiväisessä näyssä
    katselemaan läheiseltä mäeltä ratevaa työskentelyämme.

    Hän oli sii keski-ikäisen oloinen, kesämekossaan kädet puuskassa - hyvin onnellisen oloinen.
    Hän ei koskaan puhunut sanaakaan katseli vain taustalta. Ei unessa vaan minun päivänäyssäni.

    Olisko sii otettu vähän harjakaisia veljen kaa, kaukana syrjäisellä maatilalla kun
    päätin kertoa näystäni veljelleni.

    Kerroin, että näky on niin elävä, että sanoin äidillemme: Mitä tyttö!
    Jos ny haikua oli ollenkaan hatuissamme - veli kyllä selveni ja järkyttyi.
    Hän epäili minun alkavan lopullisesti siirtymään seko seko heimon alueelle.

    Juttuhan ei ollut sinnepäinkään. Nimittäin: Tasan vuosi äitimme poismenon jälkeen
    äiti ilmestyi minulle työmaalla pitkänlinjan kahvinpurkauskeikalla.
    Hän oli silminnähden raivostuneen ja vihaisen näköinen. Pysyi kuitenkin vaiti.

    Hän oli jostain syystä minulle hyvin vihainen. Tätä kesti vain yhden päivän.

    Näin psyykemme prosessoi näitä äiti-lapsi suhteitamme vielä haudankin takaa.

    Kysyin tuolta projektilta palattuani netissä "alantietäjiltä"...onko minulla
    ehkä aikaloppumassa.

    - Ei välttämättä sanoi 'asioista tietävä' kirjoittaja - alitajuntasi on vaan selvittänyt
    mahdolliset erimielisyytenne näin jälkeen päin.

    Tapauksesta on jo vuosia. Kuitenkin raivausprojektilla tietoisuuteen tullut mielikuva on tullut jäädäkseen.

    Puhuin hiljan puhelimessa asiasta isosiskoni kanssa. Pienen hiljaisuuden jälkeen
    hän uskoi tarinani hyvin onnelliseksi eheytymistarinaksi.

    Koska isoisko on uskovainen, hän tulkitsi näkyäni näin: "Äiti on tullut kertomaan, että
    hänellä on 'siellä' hyvä olla ja että hän seuraa 'pilvenpäältä askeleitasi".

    Niinpä, sano.
  4. Olin vajaan 2v, kun 105:n päivän talvisota alkoi. Meille pennuillekin sota-aika jätti
    psyykeemme traumoja ja fobioita.

    Vasta aikuisiällä, satamajätkänä jouduin unimaailmassa vuosiksi "rintamaolosuhteisiin".
    Sama uni toistui ehkä satoina öinä...eksyin joukko-osastostani. Unissa oli aina sulat maat.

    Vihollisen partio yllätti minut kerta kerran jälkeen. Jouduin teloitetuksi lähietäisyydeltä
    näissä rintamapainajaisissani.

    Väliin pystyin huutamaan eläimellistä hätääni, ennen heräämistä, väliin heräsin vain
    hiestä märkänä ja vapisten.

    Tässä unimaailma prosessoi pelkojani näyttäen lopulta ettei pelkoon ole aihetta.

    --Kerran partisaanien nokkamies sanoi suomeksi: Laskekaa sällit aseenne - tunnen tämän sotilaan.
    He antoivat tsaikkaa ja vanikkaa, sitten päästivät menemään.

    Unen vihje oli: jätä tuo exstreme-tyyppinen elämä ja opettele vähemmän itsetuhoinen elämäntyyli.
    Näin tehtyäni - vähävähältä lähdin eheytymään. Työstä viinantakia lemput saaneena pääsin
    A-klinikkasäätiön terapiaan.

    Sain uudelleen kuivalle kamaralle ja sillai.