Uskotko uniin

Aina ne yllättää minut ainakin,mutta pakko on uskoa tai sitten sattumaa on todella usein.

enteilijä kirjoitti:

Aina ne yllättää minut ainakin,mutta pakko on uskoa tai sitten sattumaa on todella usein.

no ,siinähän se jo tuli otsikossa sanottua!

enteilijä kirjoitti:

Aina ne yllättää minut ainakin,mutta pakko on uskoa tai sitten sattumaa on todella usein.

niin hän varjoansa pelkää.

Olisi mielenkiintoista lukea tekstiä unista niiden tarkoituksesta ja merkityksestä, sellaiselta joka niistä jotain tietää.
Uskoisin meitä olevan useampiakin jotka haluaisivat tietoa tästä aiheesta.
Jos haluat,niin kerro meille.

aloittaja kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista lukea tekstiä unista niiden tarkoituksesta ja merkityksestä, sellaiselta joka niistä jotain tietää.
Uskoisin meitä olevan useampiakin jotka haluaisivat tietoa tästä aiheesta.
Jos haluat,niin kerro meille.

Lue lisää

uskoa, koska olen niin monet kerrat ennustanut unieni perusteella tapahtumia.
En näe kovin usein unia, mutta kun näen, ne ovat enneunia. En yleensä jää uniani miettimään sen pitempään. saatan kertoa miehelleni ja lapsilleni ja voin sanoa, että se voi nyt merkitä jotain.
Kun se sitten vastaan tulee tapahtumana, sitä ajattelee vain, että kas vain, siinähän se taas on.

Enkä lainkaan varjoani pelkää, vaikka uniini uskonkin.

Nuorin tyttäreni on samanlainen unien näkijä.

aloittaja kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista lukea tekstiä unista niiden tarkoituksesta ja merkityksestä, sellaiselta joka niistä jotain tietää.
Uskoisin meitä olevan useampiakin jotka haluaisivat tietoa tästä aiheesta.
Jos haluat,niin kerro meille.

Lue lisää

Olin vajaan 2v, kun 105:n päivän talvisota alkoi. Meille pennuillekin sota-aika jätti
psyykeemme traumoja ja fobioita.

Vasta aikuisiällä, satamajätkänä jouduin unimaailmassa vuosiksi "rintamaolosuhteisiin".
Sama uni toistui ehkä satoina öinä...eksyin joukko-osastostani. Unissa oli aina sulat maat.

Vihollisen partio yllätti minut kerta kerran jälkeen. Jouduin teloitetuksi lähietäisyydeltä
näissä rintamapainajaisissani.

Väliin pystyin huutamaan eläimellistä hätääni, ennen heräämistä, väliin heräsin vain
hiestä märkänä ja vapisten.

Tässä unimaailma prosessoi pelkojani näyttäen lopulta ettei pelkoon ole aihetta.

--Kerran partisaanien nokkamies sanoi suomeksi: Laskekaa sällit aseenne - tunnen tämän sotilaan.
He antoivat tsaikkaa ja vanikkaa, sitten päästivät menemään.

Unen vihje oli: jätä tuo exstreme-tyyppinen elämä ja opettele vähemmän itsetuhoinen elämäntyyli.
Näin tehtyäni - vähävähältä lähdin eheytymään. Työstä viinantakia lemput saaneena pääsin
A-klinikkasäätiön terapiaan.

Sain uudelleen kuivalle kamaralle ja sillai.

capt.cöpenick kirjoitti:

Olin vajaan 2v, kun 105:n päivän talvisota alkoi. Meille pennuillekin sota-aika jätti
psyykeemme traumoja ja fobioita.

Vasta aikuisiällä, satamajätkänä jouduin unimaailmassa vuosiksi "rintamaolosuhteisiin".
Sama uni toistui ehkä satoina öinä...eksyin joukko-osastostani. Unissa oli aina sulat maat.

Vihollisen partio yllätti minut kerta kerran jälkeen. Jouduin teloitetuksi lähietäisyydeltä
näissä rintamapainajaisissani.

Väliin pystyin huutamaan eläimellistä hätääni, ennen heräämistä, väliin heräsin vain
hiestä märkänä ja vapisten.

Tässä unimaailma prosessoi pelkojani näyttäen lopulta ettei pelkoon ole aihetta.

--Kerran partisaanien nokkamies sanoi suomeksi: Laskekaa sällit aseenne - tunnen tämän sotilaan.
He antoivat tsaikkaa ja vanikkaa, sitten päästivät menemään.

Unen vihje oli: jätä tuo exstreme-tyyppinen elämä ja opettele vähemmän itsetuhoinen elämäntyyli.
Näin tehtyäni - vähävähältä lähdin eheytymään. Työstä viinantakia lemput saaneena pääsin
A-klinikkasäätiön terapiaan.

Sain uudelleen kuivalle kamaralle ja sillai.

Lue lisää

Oltiin velipojan kaa kotitilalla metsänraivausprojektilla. Hommahan hoitui.
Päivät vaihtuivat viikoiksi. Sattuipa näin'ikään.

Äitimme armas - kuollut jo vuosikymmeniä aikaisemmin tuli jokapäiväisessä näyssä
katselemaan läheiseltä mäeltä ratevaa työskentelyämme.

Hän oli sii keski-ikäisen oloinen, kesämekossaan kädet puuskassa - hyvin onnellisen oloinen.
Hän ei koskaan puhunut sanaakaan katseli vain taustalta. Ei unessa vaan minun päivänäyssäni.

Olisko sii otettu vähän harjakaisia veljen kaa, kaukana syrjäisellä maatilalla kun
päätin kertoa näystäni veljelleni.

Kerroin, että näky on niin elävä, että sanoin äidillemme: Mitä tyttö!
Jos ny haikua oli ollenkaan hatuissamme - veli kyllä selveni ja järkyttyi.
Hän epäili minun alkavan lopullisesti siirtymään seko seko heimon alueelle.

Juttuhan ei ollut sinnepäinkään. Nimittäin: Tasan vuosi äitimme poismenon jälkeen
äiti ilmestyi minulle työmaalla pitkänlinjan kahvinpurkauskeikalla.
Hän oli silminnähden raivostuneen ja vihaisen näköinen. Pysyi kuitenkin vaiti.

Hän oli jostain syystä minulle hyvin vihainen. Tätä kesti vain yhden päivän.

Näin psyykemme prosessoi näitä äiti-lapsi suhteitamme vielä haudankin takaa.

Kysyin tuolta projektilta palattuani netissä "alantietäjiltä"...onko minulla
ehkä aikaloppumassa.

- Ei välttämättä sanoi 'asioista tietävä' kirjoittaja - alitajuntasi on vaan selvittänyt
mahdolliset erimielisyytenne näin jälkeen päin.

Tapauksesta on jo vuosia. Kuitenkin raivausprojektilla tietoisuuteen tullut mielikuva on tullut jäädäkseen.

Puhuin hiljan puhelimessa asiasta isosiskoni kanssa. Pienen hiljaisuuden jälkeen
hän uskoi tarinani hyvin onnelliseksi eheytymistarinaksi.

Koska isoisko on uskovainen, hän tulkitsi näkyäni näin: "Äiti on tullut kertomaan, että
hänellä on 'siellä' hyvä olla ja että hän seuraa 'pilvenpäältä askeleitasi".

Niinpä, sano.

capt.cöpenick kirjoitti:

Oltiin velipojan kaa kotitilalla metsänraivausprojektilla. Hommahan hoitui.
Päivät vaihtuivat viikoiksi. Sattuipa näin'ikään.

Äitimme armas - kuollut jo vuosikymmeniä aikaisemmin tuli jokapäiväisessä näyssä
katselemaan läheiseltä mäeltä ratevaa työskentelyämme.

Hän oli sii keski-ikäisen oloinen, kesämekossaan kädet puuskassa - hyvin onnellisen oloinen.
Hän ei koskaan puhunut sanaakaan katseli vain taustalta. Ei unessa vaan minun päivänäyssäni.

Olisko sii otettu vähän harjakaisia veljen kaa, kaukana syrjäisellä maatilalla kun
päätin kertoa näystäni veljelleni.

Kerroin, että näky on niin elävä, että sanoin äidillemme: Mitä tyttö!
Jos ny haikua oli ollenkaan hatuissamme - veli kyllä selveni ja järkyttyi.
Hän epäili minun alkavan lopullisesti siirtymään seko seko heimon alueelle.

Juttuhan ei ollut sinnepäinkään. Nimittäin: Tasan vuosi äitimme poismenon jälkeen
äiti ilmestyi minulle työmaalla pitkänlinjan kahvinpurkauskeikalla.
Hän oli silminnähden raivostuneen ja vihaisen näköinen. Pysyi kuitenkin vaiti.

Hän oli jostain syystä minulle hyvin vihainen. Tätä kesti vain yhden päivän.

Näin psyykemme prosessoi näitä äiti-lapsi suhteitamme vielä haudankin takaa.

Kysyin tuolta projektilta palattuani netissä "alantietäjiltä"...onko minulla
ehkä aikaloppumassa.

- Ei välttämättä sanoi 'asioista tietävä' kirjoittaja - alitajuntasi on vaan selvittänyt
mahdolliset erimielisyytenne näin jälkeen päin.

Tapauksesta on jo vuosia. Kuitenkin raivausprojektilla tietoisuuteen tullut mielikuva on tullut jäädäkseen.

Puhuin hiljan puhelimessa asiasta isosiskoni kanssa. Pienen hiljaisuuden jälkeen
hän uskoi tarinani hyvin onnelliseksi eheytymistarinaksi.

Koska isoisko on uskovainen, hän tulkitsi näkyäni näin: "Äiti on tullut kertomaan, että
hänellä on 'siellä' hyvä olla ja että hän seuraa 'pilvenpäältä askeleitasi".

Niinpä, sano.

Lue lisää

Mitähän se kertoo,että näen, tai en näe, mutta ikään kuin mielessä näen tumman,lähes musta verhon ja tiedän pois menneen äitini olevan sen takana.Se on tuskallinen tunne.Tiedän etten voi katsoa sen verhon taakse,mutta se tunne,että äitini on sen takana on niin voimakas.
Tuo on varmaankin sellainen päivänuni joita kerrot näkeväsi.En ollut edes tiennyt,että sellaisiakin on olemassa.Kuvittelin,että enneunia on vain silloin kun ihminen nukkuu sikeässä unessa.
Nämä tietoisuuden eri tasot ovat kiinnostavia.Eihän näistä paljon jutella kahvipöydässä,leimautumisen pelosta kaiketi.

kyselijänä kirjoitti:

Mitähän se kertoo,että näen, tai en näe, mutta ikään kuin mielessä näen tumman,lähes musta verhon ja tiedän pois menneen äitini olevan sen takana.Se on tuskallinen tunne.Tiedän etten voi katsoa sen verhon taakse,mutta se tunne,että äitini on sen takana on niin voimakas.
Tuo on varmaankin sellainen päivänuni joita kerrot näkeväsi.En ollut edes tiennyt,että sellaisiakin on olemassa.Kuvittelin,että enneunia on vain silloin kun ihminen nukkuu sikeässä unessa.
Nämä tietoisuuden eri tasot ovat kiinnostavia.Eihän näistä paljon jutella kahvipöydässä,leimautumisen pelosta kaiketi.

Lue lisää

oliko sinulla jotain epäselvää äidin ...tai olisko nykyelämässäsi jotain josta alitajuntasi lähettää viestejä!
Vaikea tietää,en ole muuta kokenut kuin joskus niin sanottuja suurunia jotka ovat johdattaneet oikealle tielle. Universaallisia unia.Emmehän me ihmiset voi ihan kaikkea ymmärtää? Ehkä meitä kuitenkin jokin ohjaa,jokin hyvä. Syvenny ajattelemaan näkyjäsi.

Atolfia kirjoitti:

uskoa, koska olen niin monet kerrat ennustanut unieni perusteella tapahtumia.
En näe kovin usein unia, mutta kun näen, ne ovat enneunia. En yleensä jää uniani miettimään sen pitempään. saatan kertoa miehelleni ja lapsilleni ja voin sanoa, että se voi nyt merkitä jotain.
Kun se sitten vastaan tulee tapahtumana, sitä ajattelee vain, että kas vain, siinähän se taas on.

Enkä lainkaan varjoani pelkää, vaikka uniini uskonkin.

Nuorin tyttäreni on samanlainen unien näkijä.

Lue lisää

mummo,äidinäiti,jolla oli sama kyky.Valitettavasti en ehtinyt ennen mummon kuolemaa koskaan näistä puhua,enkä tiedä olisiko hän,niin en tiedä siitä,mutta tyttärensä ovat kertoneet!

barinja kirjoitti:

oliko sinulla jotain epäselvää äidin ...tai olisko nykyelämässäsi jotain josta alitajuntasi lähettää viestejä!
Vaikea tietää,en ole muuta kokenut kuin joskus niin sanottuja suurunia jotka ovat johdattaneet oikealle tielle. Universaallisia unia.Emmehän me ihmiset voi ihan kaikkea ymmärtää? Ehkä meitä kuitenkin jokin ohjaa,jokin hyvä. Syvenny ajattelemaan näkyjäsi.

Lue lisää

Kyllähän nämä yli säämiskätukan menevät. Järkiperäisesti ajateltuna jäämme 'vaikuttamaan'
vain ihmisten mielissä, alitajunnoissa.

Vasta eilenillalla huomasin, että juuri noilla maastonkohdilla sattui parivuotta näiden
jälkeen merkillinen tapausjatkumo.

Metsäisen maastokohdan läpi mutkittelee maantie. Meditoidessani maasto muuttui aineettomaksi,
läpinäkyväksi.
Tähtitaivas näkyi niin notkon yllä kuin maankamanan alapuolellakin.

Vaikka nämä ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, ei todellisia fyysisiä tapahtumia
niin kyllä niiden vaikutus on aluksi karmaisevan
todellinen.
Tämäkin ilmiö tuli jäädäkseen. Jotain Alfatiloja keskittyneessä tilassa.

Elävä näky Äidistä on hyvin rentouttava.

capt.cöpenick ekj kirjoitti:

Kyllähän nämä yli säämiskätukan menevät. Järkiperäisesti ajateltuna jäämme 'vaikuttamaan'
vain ihmisten mielissä, alitajunnoissa.

Vasta eilenillalla huomasin, että juuri noilla maastonkohdilla sattui parivuotta näiden
jälkeen merkillinen tapausjatkumo.

Metsäisen maastokohdan läpi mutkittelee maantie. Meditoidessani maasto muuttui aineettomaksi,
läpinäkyväksi.
Tähtitaivas näkyi niin notkon yllä kuin maankamanan alapuolellakin.

Vaikka nämä ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, ei todellisia fyysisiä tapahtumia
niin kyllä niiden vaikutus on aluksi karmaisevan
todellinen.
Tämäkin ilmiö tuli jäädäkseen. Jotain Alfatiloja keskittyneessä tilassa.

Elävä näky Äidistä on hyvin rentouttava.

Lue lisää

osuutta asiaan?

alkoholilla kirjoitti:

osuutta asiaan?

vaikka ei minulla varsinaista kokemusta asiasta ole,yhden ainoan kerran kun nukahdin illanvieton jälkeen näkökentässäni tapahtui jännä värien sanoisinko räjähdys,johon syöksyin hyvää tekevään uneen.
Kyllä uskoisin alkoholin vaikuttavan myös näkökenttäämme. Kiva kun mietit asioita:)

Minä painun nyt omaan rauhaani nukkumaan ja toivon hyvää ja onnellista yötä! heippa barinja

capt.cöpenick ekj kirjoitti:

Kyllähän nämä yli säämiskätukan menevät. Järkiperäisesti ajateltuna jäämme 'vaikuttamaan'
vain ihmisten mielissä, alitajunnoissa.

Vasta eilenillalla huomasin, että juuri noilla maastonkohdilla sattui parivuotta näiden
jälkeen merkillinen tapausjatkumo.

Metsäisen maastokohdan läpi mutkittelee maantie. Meditoidessani maasto muuttui aineettomaksi,
läpinäkyväksi.
Tähtitaivas näkyi niin notkon yllä kuin maankamanan alapuolellakin.

Vaikka nämä ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, ei todellisia fyysisiä tapahtumia
niin kyllä niiden vaikutus on aluksi karmaisevan
todellinen.
Tämäkin ilmiö tuli jäädäkseen. Jotain Alfatiloja keskittyneessä tilassa.

Elävä näky Äidistä on hyvin rentouttava.

Lue lisää

Se kun koin äitini olevan jonkun ikäänkuin näkymättömän,mutta mielestäni mustan verhon takana,jonne minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä.
Yksi upeimmista unista joka on mieleeni jäänyt oli sellainen,(olin opetellut, että unenaikaan voi vaikuttaa ikäänkuin olla hereillä unessa ja kontrolloida unen tapahtumia)näin unta jossa minulle kerrottiin, että Jumalaa ei voi nähdä koska kukaan ei ole nähnyt ja sokaistuu jos häntä katsoo,kuitenkin pakotin itseni katsomaan häntä,se valo,se kirkkaus joka alkoi levitä tajuntaani oli niin voimakas, että jouduin kääntämään katseeni pois.
Mistä nuot näyt johtunee,pohdin usein.
Unen maailma on mielenkiintoinen,joskus ,eikä useinkaan vain kykene ymmärtämään mitä alitajunta tahtoo kertoa unennäön aikana.

kyselijänä kirjoitti:

Se kun koin äitini olevan jonkun ikäänkuin näkymättömän,mutta mielestäni mustan verhon takana,jonne minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä.
Yksi upeimmista unista joka on mieleeni jäänyt oli sellainen,(olin opetellut, että unenaikaan voi vaikuttaa ikäänkuin olla hereillä unessa ja kontrolloida unen tapahtumia)näin unta jossa minulle kerrottiin, että Jumalaa ei voi nähdä koska kukaan ei ole nähnyt ja sokaistuu jos häntä katsoo,kuitenkin pakotin itseni katsomaan häntä,se valo,se kirkkaus joka alkoi levitä tajuntaani oli niin voimakas, että jouduin kääntämään katseeni pois.
Mistä nuot näyt johtunee,pohdin usein.
Unen maailma on mielenkiintoinen,joskus ,eikä useinkaan vain kykene ymmärtämään mitä alitajunta tahtoo kertoa unennäön aikana.

Lue lisää

Näin me ihmiset etsimme.Ei meidän kuulu nähdä Jumalaa.Tämä on niin vaikea aihe,etten tahtoisi tehdä virheitä.
Minulle Jumala puhuu luonnossa,silloin kun etsin häntä.Jos olet lukenut raamattua,niin nämä sanansaattajat ovat peljästyneet...se voi olla liian voimakasta meille.enhän minä tiedä niin suuria asioita,mutta olen varma siitä,ettei hän sinua hylkää.Sanotaanha sanassa ,etsikää niin te löydätte ja sen tiedän todeksi. Voi hyvin.