Runoketju 1.4.-26

Runosielun on pakko saada olla vapaa. Muuten se särkyy.
Tuhansiksi sanomattomaksi hetkiksi, kipeiksi kaipauksiksi,
sydämen sivulyönneiksi. otsan rypistyksiksi.
Sanan ollessa vapaa, rento, kevyt
se lentää kuin sudenkorento

lipuu kuin lumme,
avautuu kuin ruusu,
tuoksuu kuin koivu,
antaa iloa kuin hymy.

Huhtikuu on lupaus ja toivo uudesta alusta.

"Huhtikuu on julmin kuukausi, se siittää

syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa

muiston haluun, herättää

hengettömät juuret

kevään sateeseen.

Talvi piti meidät lämpiminä, se peitti

maan unohduksen lumeen, ruokki

mukuloilla sitä vähää mikä elämästä oli jäljellä."

Tässä minä taas tulen, Herra - sinun luoksesi
Ei ollakaan puhuttu pitkään aikaan, mutta olethan sinä tiennyt missä olen menossa.
Vähän arkaillen näin tulen, olen kai oppinut, että tuomitset.
Ei vain kuulu kuumaa kiveä - eikä maa aukene altani.
Olenko sittenkin tervetullut?
Voiko olla että pidät minusta - ihan näin tällaisena.

Läysin laatikon pohjalta runon tunti sitten kun etsin ihan muuta. Ei aavistustakaan mistä olen saanut ja kuka kirjoittanut. Kun nyt joku teistä oli runolla aloittanut, tulin siihen tulokseen että oli kai Jumalan tarkoitus, että jaan tämän löytöni.

Sanat olivat hukassa
minut oli leikattu
kun piti herätä
sydämeni pysähtyi

muistan kuulleeni huutoa
akuuttiin, akuuttiin ...
tajuntaani ei muuta jäänyt.

Oli minua kyselty
mitään ei kerrottu
- leikattu on mutta ei ole osastolla -

Heräsin tietämättä eilisistä
sanatkin olivat hukassa
kieli liian iso suuhuni
ja kädet eivät totelleet käskyäni

Huoneeni valot sammutettiin
laitoin kädet ristiin ja puhuin Jumalalle.
Olin yksin,

Kysyin, miksi olen tässä
haluaisin elää
äiti tarvitsee minua
ja lapset. . .
Jumalani, rukoilen Sinua
puhuin ajatuksissani
mutta sanoja ei suustani syntynyt

mitään ei kuulunu kuultavaksi
mutta silmistä putoili kyyneliä tyynylle.

Muistan yhä, kun minulla ei ollut sanoja
puhuin Jumalalle, puhumatta,
Hän kuuli ja toi minulle sanat takaisin
ja käsiini voimat niitä muistiin merkitsemään.

Kiitän tänäänkin,
Minulla on armolahja.

Huhtikuun tunnelmaa

Pajut ja leskenlehti
kukkimaan jälleen ehti,
ennen kuin niiden heräävän näin
ja nousevan hangen alta uudelleen ylös päin.

Nietos oli taittanut pajut alleen
mutta sitkeät vartensa nosti ylös jälleen.
Taittelen pajuja, niistä koreja taas punoa aion
Nyt niiden kissa oksilla kotiini koristeita taion.

Leskenlehden kukat jätän varrelle tien
niiden muistona kamerassa kuvan kotiin vien.

Piia

Raihnainen keho taistelee yö yön jälkeen
etsii hyvää asentoa
vaihtaa tyynyä
yrittää löytää käsille oikean asennon
lihaksia särkee
suonenveto iskee kesken unen.

Parantaako särkylääke 'jos syö purkillisen.

Mereltä tuulee,,,,,
kylmä

siinä istun
penkillä ,,,,,,,,,,,,,,,,

kaunista

jää peittää maisemaa

yksi roheka pilkkijä
kaivaa reikää
istuu siinä
tuijottaa
jokin nykkii

olisko kala,

käännän katseen

on kevät
kaunis auinko

huomaan
olen vielä elossa !

kirj: vanhus 2026 v !

Runosuoni ei toimi, puuttuu kenties loimi, katselen meren rantaa, kyllä elämä kantaa.

Taas kuljen kohti rantaa
meri kiehtoo
lumoaa

hentoinen tuuli luo levottomuutta aaltoihin
laineet liplattaa
kuin meren musiiki
lohdun toisi ,

vanhus odottaa

taivaan rataan tähyää
nähdäkseen
purjeet valkoiset

aurinko häikäisee,
laivaa ei näy

vanhus astuu askeleen , toisenki ,
huokaa
lähtöä ei tullutkaan

vielä,

jospa huomenna !

kirj: vanhus 2026 v

Kun maailma elää kun kello käy !


https://www.youtube.com/watch?v=kidlIqJAF7o&list=RDkidlIqJAF7o&start_radio=1

Maailma elää, vaikka ei olisi olemassa yhtään kelloa!

Tämä on runoketju, ei juutuuppi! Kiitos jos maltat olla klikkamatta linkkejä tänne.

Kirjoita oma runo, tai jos kopioit, kerrothan kuka on kirjoittaja.

19:12:21

miksi kiukuttelet ?
sori kun tunkeuduin runo kettjuusi,

ei noi linkitukset ole juttuja,
ne on kaunista muisiikia, runoon ja ikäämme liittyen

ei kaikki runjon tekijät halua julkisuutta, mä olen tuntematon runon kirjoittaja kaikki runot on lähtöisin minusta itsestäni, siis tunteistani kokemuksista , näkemyksistä elämässä, ym.
ne kaksi on mun
nimmarilla kirj. vanhus 2026 v

mull on kymmeniä nimimerkkejä, kätän satunnaisesti mitä milloinki,
kovasti anteeksi
en vaivaa ketjuasi tämän enempää,

terv. yksi meitä palstan vanhuksista,

luoja sinuaki sinuatkoon ja ohajtoon oikeaan lppuelämäsi taipaleella,

ja pöytälaatikko runoja löytty satoja kotoa,
jos jälkipolvet kuoltuani haluaa niistä kirjan tehdä
se on heidän asiasnsa,
tai menkköön sitten vaikka roskiin,
se on heidän asiansa sitten,,,,,

Olisi kohteliasta kertoa mitä linkin takana on!

Tämähän on kuin erään jokivarren tekstit, linkki on, mutta ei tietos mitä ja mistä se kertoo,

Runo on runo, mutta kun se on sävelletty, se onkin o musiikkikappale, jolla on nimi ja säveltäjä.

Sanoitusta ei ole lupa kirjoittaa runona!
Se on jo musiikintuottajan omistuksessa.

Runojen kirjoittajat itse päättävät mitä ja missä julkaisevat.

Runoistani joita on tehty musiikkia, tai jotka on julkaistu joissain muissa julkaisuissa, ei tänne ilmesty tekstiä,
eikä linkkejä niihin.

Kiitos kun ymmärrät perusteet.
Luokaa Musiikkiketju, Tilaa on.

Olin minäkin ihminen
minua kaivattiin
ikävöitiin
ja itkettiin perääni.

Sinä olit ihminen
joka tapoit ihmisen minussa.
Halveksit
inhosit
ja vertasit muihin
kauniimpiin
viisaampiin ja rikkaampiin.

Olivat sinulle rakkaampia
mutt elääkö joku heistä?

Minä elän!
- Sinusta en tiedä -

2026.04.09 klo 10:05:26

runosi kertoo syvästi loukkantuneesta henkilöstä,

oman kokemusken mukaan k a i k k i ihmiset jossaki vaihetta elämää kokee raastavaa vääryyttä ja loukkuksia, niin minäki,,,,

mutta,
syyhän ei ole sinun
vaan syy ja häpeä on sen ihmisen joka on sinua loukannu,,,,
hän hävetköön tahollaan ,
ilmeisesti pyytäis myös sinulta anteeksi
jos tietäisi itse sinua joskus loukanneen,

yleesä terve ihminen selviää näistäki henkisistä loukkauksista
vaikka ehkä ne kaihertaa läpi elämän sielussa
ja aiheuttaa sielun-kipua, ja pahaa mieltä,

niin olen itsekki kokenu paljonki VÄÄRYYTTÄ omassa elämässä

mutta
mun on vaan ollu pakko elää tuskani kanssa ,
ne loukkaukset ja vääryydet edeleenkin haavoittaa sieluani kun muistuu mieleen,

itse olen päätelly niin että maailmassa on paljon vain ajattelemattomia ihmisiä
jotka eivät tajua
kuin pahoin he vahingoittaa lähimmäistään lokkavalla vääryydellään ja käytöksellään,

mutta
LUOJA tietää ja näkee kaiken,
mä olen selvinny vain LUOJAN avulla kaikesta vääryydestä pahasta
mitä olen joutunu kohtaamaan eläni aikana toisten ihmisten taholta,

hartaasti toivon sinullekki luojan siunasta loppu elämäsi taipaleelle,
vain luoja on se johon voi ania turvata,
ja hädässä huutaa apua, hädässä luoja aina auttaa,

" vaikka kulkisin minä pieässä laaksossa,
en minä mitään pelkää
sillä luoja on aina kanssani "

on raamatun sana ja raamatun sana on totta,,,,,


hyvää päivän jatkoa ja parempia päiviä loppuelämääsi,

tv. vanhus 2026 v

Valot sammuneet
ja iltalinjan viimeinenkin asiakas poistunut.
Musta katu huutaa yksinäisyyttä
sadepisaroiden ropinaan,

Mies seisoo apteekin ovi syvennyksessä
hartiat kumaraan painuneina
kasvot täynnä ikävän uurteita,
harmaa huopahattu päässään
hän on entisyyden muisto nykypäivään.

jatkuuko... ?

Tuli tuosta mieleeni Hakaniemen Ympyrätalon Apteekki.
Se palveli yölläkin ja asiointi oli luukun kautta pienessä kopissa.
On aina ollut vaarallista päästää ihmisiä yhden palveluhenkilön kanssa samaan liiketilaam n, vaikka ei olisi lääkkeitäkään.
Alepan myymälä Asematunnelissa oli varastelijoiden paras mesta.
Valvonta hoitivat parhaiten muut asiakkaat!
Runoa en jatka.

Aprillipäivän runoketju ihan hieno, ilmassa odotusta kevään.

Saarijärven Paavokin peltoa raivas
köyhyys hänen aikakauttaan vaivas
kun palkkatyötä tehdenkään ei köyhyydestä päästä
ja kaikki tahot huutavat: säästä, säästä.
Onko tullut aiks kaikki metsäni kaataa
ja Paavon lailla ne pelloksi raivata, kuokkia, raataa?

Sanoissa soi sieluni laulu
sitä ruokkii seinällä taulu.'
Sävel syntyy sydämen sykkeestä
soinnut taulun enkelin silmistä.
Kahta lasta enkeli yli virran vie
näkyy silta ja pieni hiekka tie.
Ovat siivet enkelin auki, levällään
ja hellästi ohjaa lapsia kädellään.

Siitä kuvasta aihe rukoukseen
sanattomaan huokaukseen
joka lauluna kohoaa kuultavaksi
sävelet nuoteiksi, soitettaviksi.

Ano tämäkin.

Minne menit, Reilu peli?
Olis aika kiva keli
juosta Korpeen katsomaan
kuinka alkaa kukkimaan
mustikka ja puolukka
suolla myöskin juolukka.

Ulkomailta mansikkaa
luumuja ja kirsikkaa
kaupan hyllyyn kannetaan
ostettavaks tarjotaan.
Maltetaanko hetki
tehdään vielä pieniretki
runon tiellä täällä
sadepäiväin säällä.

Uudet tuulet puhaltaa
kuka mukaan uskaltaa?

koe.
Heitetäänkö sivuun jos tunkee mukaan
kun ei muakaan täällä tunne kukaan?

Saapiko olla kaikessa mukana aina,
vaikka ei tykkäysnappia koskaan paina?

Hylkikö tämä joukko, kun en kerro huhua?
Saako täällä tilaa kun on tapana totta puhua?

Syö en suuria annoksia illallisruokia
enkä harrasta makaroonivuokia.

Vähäkuituinen ruoka pilaa ruo'ansulatuksen
ja lopettaa suolessa "jätemaassojen " kuljetuksen!

Onko runomitta vettä kupillinen,
tai luumusoppaa koko kauhallinen?
Juuri mittailin, kun keitin aamukahvin
täytin mehulla tuon lasikarahvin,
ja leivälleni pilkoin valkosipulista kynnen.
Tämän heitin tähän ihan ohimennen,

Kirjoitin hyvin lyhyen runon tuhmasta tytöstä, mutta se poistettiin.

Perjantaina riimit rimmaa, kevät on kuin elon mannaa.

Sade toi meille vihreän kesän
huomasin koivussa pikkulinnun pesän.

Ei ollut peittynyt pesä lehtiverhoon
ja peipponenkin liittyi laulukerhoon.

Yritin viheltää kuin laulurastas
mutta siihen katolla varis vastas.

Iltalauluksi.

Ihanan runon iltalauluksi annoit
lintujen laulut uneemme kannoit.

Hyvän tunnelman iltaan loit
levollisen mielen unelle soit.

Ei ole mulla ääntä lauluun
ei sovi runokaan naamatauluun.

Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun.

Muistan ylösalaisin käännetyn veneen Kaisaniemen puiston rannassa
ja muistan se kulmakioskin siinä kiviaidan kulmassa
Ravintola Kaisaniemeen menomatkalla poikkesin
silloin 75 vuotta sitten ostamaan ”Malaisliittolaisia pastilleja”

Veneen alla makasi mies,
Soutuveneitä oli siinä Hakaniemen sillan ja Kaisaniemen välisellä rannalla
eikä kaupunki niitä kiektänyt.
Tuo mies, hän huusi minulle sieltä venen alta
piikkikorkokengissäni ja hieniossa juhlapuvussani
menin veneen viereen, kumarruin ja kysyin mikä hätä?

Tuo tapaaminen muutti minun elämänasenteeni vaikka
en koskaan ollut ylenkatsonut heikkoja, köyhiä ja apua tarvitsevia.
Minut on kasvatettu olemaan auttaja,
ei huutamaan apua kun polvessa on rupi.

Kulmakioskia ei ole, tuskin veneitäkään,
mutta tänäkin iltana rukoilen voimia ja armeliaita ihmisiä
huomaamaan kuinka veneen alla makaava jalaton mieskin
voi olla henkisesti kunnossa, sivistynyt ja oppinut ihminen,
vaikka kohtalo on jättänyt hänet muiden avustettavaksi.

Kaikki he eivä löydä edes vanhaa venettä suojaksensa,

Kuolio on kohtalokas, kun elää veneen alla,
lähellä Helsingin rautatieasemaa.

Minulle jäi hänestä hyvä mieli.

Kiitos, että sain tutustua Sinuun.
Huokaan syvään muistoille.

Sanat ovat ilmaisia
kun opit ne kiinni nappaamaan.
Lapset olivat iloisia
ja alkoivat tyynyjä hakkaamaan.
Äiti toi Aapiset
opetti heitä lukaan Iitä, Aata ja Oota.
Se lopetti hakkaamiset
Pihaportiksi sanoivat oppimansa Hoota.

Sanat tallensi ihan lukkojen taakse, ja
taispa totta tosiaan suurin tallennetila ollakin omassa päässä.!

OLi piilos politiikan alla
omian halua kertoa meille Malla
vaalitja valheet palstalla laukkaa
tyhmä niitä lohdukseen haukkaa.
Syödään vain pottumuusia
tai keitetään tillissä uusia
niistä täyttyy maha ja pää
kuin kiukkuiseha nälkään jää.

Opettajaksi ei ole miusta
leipänä vaikka syön vain ruista
pissat ja dinnerit outoja mulle
taitavat maistua ehkä sulle
sokerinkin täällä joku kieltää
sitä on vaikea minun mieltää
kun sokeria en muutoinkaan syö
on opetuksissa kai suuriin työ
porukka täällä kaikelle nauraa
minun aamupurossan aina on kauraa.

Yöäs valoon, pimeästä.

Suviyön salaisuus
salattu rakkaus.
Me olemme lempineet toisiamme
kaikki vuodet.

Paljon on aikaa vietetty sylityksin
en ole vieläkään yksin!

Sinua olen Rakastanut
Sinua olen Kaivannut.

Olethan aina vain minun
sillä minä olen ikuisesti sínun.

En amma kaiken unohtua
ei kaikki saa tuhoutua,

kun viestejä menee silppuriin,
minä talletan tämänkin albummin.

Piirun paarun
piikkikoroissani liikun
katutansseissa paljaon jaloin
lenkkaripuutetta anteeksi anoin.

Korkkareissa katua kuljeskelin
ja vanhoja lavatanseja ajattelin.

Sulla on tyttö kepiät jalat
jok pian mulla akaksi alat
kyseli poika tansien lomassa
ja sitten olimme liitossa somassa.

Kysyin tuntemattomalta, vieraalta onnistuuko, hän totesi enpä tiedä.
Toivotin kuitenkin onnea, anna elämän viedä.

nopiat jalat ja polkan tahti
siinä se koko tanssin mahti
minulle sopii molemmat noista
kaikki eivät ehkä koskaan loista
pollkan rytmi on kiivas ja kuuma
yanssijan valtaa tanssin huuma.

Saa riimit laittaa sanat taittaa, ei se mitään haittaa kesä maittaa.

Sanoin pahasti.
Hän pani paremmaksi.
Sanoi hyvästi.

Korennon viimeinen ohje
elä päivä kerrallaan,

Ei selviä elämästä hengissä, ainakaan missään jengissä. J.L.

Lapsien lailla
huolia vailla,
vesilätäkäista nauti.
Se ei ole paha tauti.
Lapsen mielellä
sokeri kielellä
se makealle maistuu.
Pulla uunisa paistuu.

Ei ole kaikkien elämä mustaa.
Tänne joku aina runoja rustaa!

Tulee sieltä vanhan uusintaa.
Runous on kansan ominaisuus, runonlaulajia on kaikissa roduissa ja kansoissa.
Vainajalle on laulettu runoillen, kerrottu entisestä ja tulevasta,

Lapin jouku on laulua ja sen taitajilla on osansa menneisyyten tapojen säilymisenä nyky yhteiskunnassa,
Onn joku nuorimies joka jokasi kilpailuissa, mutta en muista ja googlella en nyt siitä ala hakemaan.

Juhannus tuli, oli ja nukuin yön yli
ei ollut aamulla vieressä lämmin syli.
Joku muisto vaivasi
pyöri ajatus päässä,
Liekö syy viileässä säässä
kun juhlinta loppui ajoissa
jopa noissa pihan teltoissa.

Koski kuohuu
kukko kiekuu
isäntä nukkuu
emäntä liikkuu
lapsi keinuu
lippu liehuu

Sellaista juhannusta.

Kyllä ossaavat olla innokkaita jokku tuosta kuolemasta.
Sehän on vaan nukkumista pois ajallisesta.
Mittään kummallista siihen ei kai liity,
jos ei ite ala pelekäämään.

Jos sitä ny itelseen miettiin pittääkö kaikki kirijotta muihen lujettavaksi?

Hyttyset hittolaiset
inisivät ilähellä
kävelivät iholla
alkoi nislkaa kutittaa
riivin raavin
ihon rikki
iloa en nauttinut
hyttysiä huiskinut
koko iltalenkin ajan.

Sataa vettä, ei ole itikoita.

Hinua hinua hakastan
yö laskee päälleni pimeän jonkun
liekö merkki varhaisen dementtian
kun ei muista
mitä tulee laulajien suista
se erottaa vanhukset muista

Hiiri meni lypsylle. . . vanhan runon lauseesta.

Näimme lapsenlapsen kanssa, kun laitumella makasi päiväunilla muutamia tuttuja lehmiä. pysöhdyimme katsomaan, siinä märehti ilmeisestimhiljattain poikinut lehmä, koska utereista valui maitoa maahan,
Pieni kysyi miksi maitoa valuu, ja koitin selittää, että pian on iltalypsyn aika, ja silloin se utare tyhjenee.
jatkoin matkaani, mutta hön huusi minua katsomaan kuinka hiiri imee tissiä,

En nähnyt mitään, mutta sitten livahti pieni hiiri siinä valuneen maidon tipoissa, kailipais maitoa ja meni kiireesti meiltä piioon , heinä ei ollut lyhyttä kuin leikattu nurmikko ja sinne katosi maidon juoja..
Hiiri oli lypsyllä!