Evoluutio ei ole teoria, vaan luonnossa havaittava ja useilla tieteenaloilla riippumattomasti todeksi osoitettu ilmiö, minkä evoluutioteoria selittää. Tähän asti sille ei ole esitetty mitään vakavasti otettavaa kilpailijaa. Tämä on tietenkin katastrofi änkyräkreationisteille, joiden päämäärä on evoluution kumoaminen sanahelinällä.
Koivut eivät ole kokonaan valkoisia – niissä on mustia viiruja, vanhoissa rungoissa mustaa on enemmän ja nuoret oksat ovat kokonaan mustia. Näin ollen myös musta on suojaväri. Oli alkuperäinen muoto kumpi tahansa, monimuotoisuuden lisäys oli eduksi. Se ei erota, vaan mustat ja valkoiset perhoset elävät samassa populaatiossa yhdessä samana lajina.

Valkoturkkisia ruskeakarhuja ei ole olemassa. Maalla valkoturkkinen ruskeakarhu olisi riistan karkottava huutomerkki. Jäälautoilla väijyvälle sama mutaatio on eduksi. Tämä voi olla yksi lajiutumista edistänyt asia. Erilaisten ympäristöjen erilaiset valintapaineet ohjaavat eriytyneiden populaatioiden kehitykset eri suuntiin.

Ympäristö ei kuitenkaan aiheuta mutaatiota, vaan valintapaineen. Jos olisi vaikka valkoinen perhonen, joka pääasiassa olisi paikallaan sinisellä pinnalla pedoille alttiina, ja jos tästä syntyisi sininen muunnos, sellainen varmasti yleistyisi.

Olosuhteiden lisäksi vaikuttavat aina populaatioiden sen hetkiset ominaisuudet ja nämä taas vaikuttavat siihen, millaisiin olosuhteisiin hakeudutaan. Ihmisen esi-isät olivat pystykävelijöitä jo 7–8 miljoonaa vuotta sitten. Isovarpaan asennon lisäksi siihen liittyy muitakin sopeutumia, mm. lantio kiertyi vaaka-asetoon ja reisiluu ja polvi säätyvät siten, että käynti oli vakaampaa. Pystykävely ei suinkaan auttanut pakoon juoksussa, sillä se on hitaampaa – esim. simpanssi voittaa ihmisen lyhyellä matkalla. Pystykävelyn etu onkin mm. energiatehokkuudessa ja siinä, että kädet jäivät vapaaksi, jolloin ruokaa oli mielekästä hakea kaukaakin. Parantuneen hikoilukyvyn ja karvattomuuden ansiosta ihminen kykeni juoksemaan läkähdyksiin muita savannin eläimiä. Siinä tarvittiin älykkyyttä vaativaa yhteistyötä. Joskus n. 2 miljoonaa vuotta sitten, aivojen koon kasvettua, voidaa puhua ihmisistä. Ensimmäiset merkit meidän ihmislajistamme ovat n. 300000 vuoden takaa.