Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2051

Kommenttia

25542

  1. Lintosen puhe on erinomainen. Siinä on realismia, joka Kepulta on puuttunut. Kepu on maataloudelle katteettomia lupauksia ja sen vuoksi se joutuu nyt jatkuvasti puhumaan torjuntavoitoista. Maatalousyrittäjät ovat menneet halpaan ja katselleet peltojaan impivaaralaisin silmin ymmärtämättä, että maailma on paljo suurempi. Tätä impivaaralaista ruusutarhaa Kepun satusedät ovat tarjonneet totena.

    Knasanedustaja Lintonen ei ole missään selvittänyt, etteikö maanviljelijälle tulisi maksaa käypää hintaa. Markkinataloudessa käyvät hinnat määritellään turuilla ja toreilla, ei politiikassa. Tämä markkinataloudellinen fakta on teitä agraarisosialisteilta päässyt unohtumaan.

    Mutta kyllä sekin teille vielä kantapään kautta opetetaan. Sauli Niinistöllä on Kokoomuksessa paljon oppipoikia, joille Kauppakorkeakoulussa opetettu on edelleen kirkkaana mielessä. Näitä Stubbeja tulettu kyllä edestänne vielä löytämään, kun olette omaa sudenkuoppaanne lähteneet kilvan kaivamaan. Sivusta tilannetta on tietysti vähän huvittavaakin seurata, vaikka todellisuus on tietysti täyttä tragikomiikkaa, mille ei pitäisi koko ajan nauraa. Itkeäkin voi välillä.
  2. Ei ole mennyt kuin pari vuotta siitä, kun Kepussa asetettiin päätavoitteeksi punamultayhteistyö jopa seuraavienkin vaalien yli kestäväksi, jos vaalitulos suinkin sen sallii. Kepussa oli silloin vain yksi riitasointuinen ääni kellossa, Petri Neittaanmäki.

    Nyt Vanhanen-Lankia pariairokaksikko on soutanut karille ja vene on vaarassa upota. Puolue tipahtaa seuraavissa vaaleissa suoraan paalupaikalta kolmanteen lähtöruutuun niin että heilahtaa. Noista asemista ei sitten valitakaan enää pääministereitä.

    "Isännän ääntä" odotan kuuluvaksi jo näiden kahden vaaliviikon aikana. Eiköhän Kari Hokkasen kynä käy kuumana tulevina öinä. Siitä alkavat "pitkien puukkojen yöt" Kepussa. Sen jälkeen Vanhasta eivät parjaa vain vastustajat, vaan eritoten omat. Hannu Takkula aloitti näistä jo varaslähdöllä ennen vaaleja, mutta saa nyt varmasti seuraajia.

    Eiköhän pohdinnan alle joudu ainakin seuraavat asiat:

    1) Vaalien alla luvattu köyhien asialla oleminen vaihtui Vanhasen politiikassa varallisuusveron poistamiseksi ja tuloverojen vähentämiseksi. Kansaneläkeleläiset saivat luvatun 300 euron sijasta 5 euroa. Osa keskustalaisista kokee, että oltiinkin vain rikkaiden asialla.

    2) Keskustan noudattama liberaali alkoholipolitiikka on aiheuttamassa suuria ongelmia.

    3) Vanhasen myötäilyä ja suvaitsevaisuutta parisuhde- ja hedelmöityshoitoasioissa ei oikein jakseta ymmärtää konservatiivipiireissä.

    4) Maataloussektori tuntee suurta pettymystä asioiden hoitoon. Siellä odotukset olivat paljon suuremmat, mutta Vanhanen ja Korkeaoja ovat tarjonneett vain torjuntavoittoja.

    5) Demarien melko täydellinen myötäileminen hallituspolitiikassa ihmetyttää keskustaväkeä. Lähinnä vain mokat kaatuvat Kepun niskaan.

    6) Karpelan poliittiset kömmähdykset, joilla Kepu sai nuorten tekijänoikeuslaki) ja syrjäseutujen (susilausunnot) vihat niskoilleen.

    7) Presidentinvaalien porvariyhteistyö, missä ei näytetty lainkaan otetun sitä mahdollisuutta lukuun, että yhteistyö koituu vain Kokoomuksen hyväksi ja suistaa Kepun suureen ahdinkoon tulevissa eduskuntavaaleissa.

    8) Melko heppoiset saavutukset keskeisissä tavoitteissa kuten työllisyyden parantamisessa.

    9) Puoluejohdosta puuttuva särmä. Puoleen poliittisista lausunnoista on vastannut lähinnä varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ja hänen äänensä kíirii juuri ja juuri oman eduskuntaryhmän takariviin saakka.
  3. On todella merkillistä, että sinäkin Oiva siteerat sellaista puhetta, jota kukaan ei tunnu pystyvän vaan jäljittämään Halosen pitämäksi. SDP:n vappupuheet pidettiin 70-luvulla aina Mäntyniemessä, ei Hakaniemessä. Halosen kampanjapäällikko Jääskeläinen kertoo, ettei Halonen ole ollut takuuvarmasti lähelläkään Hakaniemen puhujapönttöä väitettynä aikana eikä ole koskaan pitänyt moista, loanheittaäjien keksimää puhetta. Myös Niinistön kampanjasta vastaavat valittelevät tällaista loanheittoa, joka voi virheellisenä kaatua pahimmassa tapauksessa jopa Niinistön päälle.

    Olisi luullut, ettet sinä Oiva sentään ryhtyisi näiden likasankojen kaateluun, vaan edes yrittäisit pysyä totuudessa, vaikka tulkitsetkin sitä usein kummallisesti.

    Halonen ei ole edellisessä eikä tässä kampanjassa puhunut mitään sellaista, mikä viittaisi sosialismiin. Hän on sen sijaan puhunut toistuvasti hyvinvointivaltiosta. Semmoinen sosialisti siis tuntuu olevan. Käsittääkseni omassa puolueessasi esim. Anneli Jäätteenmäki on liki tulkoon samalla terminologialla kuin Halonenkin puolustanut hyvinvointivaltiota. Jos näiden kahden puheiden perusteella pitäisi ulkopuolisen erottaa kumpi on sosialisti ja kumpi ei, eroa ei tulisi.

    Niinistön osalta olet jossain määrin oikeassa. Hän on selvästi Nato-myönteinen. Mitään keskittämispolitiikkaa hän ei ole sen sijaan koskaan harjoittanut. Myöskään en ole havainnut Niinistöllä pyrkimyksiä kehittää EU:sta liittovaltio. EU-myönteinen Niinistö toki on kuten kokoomuslaiset poikkeuksetta ovat.
  4. On edelleen ajankohtaista ja vielä entistä ajankohtaisempaa kamppailla irti kapitalismin ikeestä. Pääomia keskittävä kansainvälinen kapitalismi on erittäin vahingollinen ilmiö ihmiskunnan valtaenemmistö osalta.

    Kapitalismin sijasta pitäisi tehdä kaikki voitava toimivan markkinatalouden kehittämiseksi. Se edellyttää myös poliittista sääntelyä. Eikä pelkästään myös, vaan nimenomaan.

    Hyvin monetkin poliittiset tahot niin Suomessa kuin muualla ovat huolestuneita kapitalismin aiheuttamista vahingoista. Sosialistinen talousjärjestelmä ei luonnollisestikaan ole vastaus kapitalismin kriiseihin. Pitää yrittää keksiä jotakin muuta.

    Hyvin usein näkee kummallisia ristiriitaisuuksia ihmisten ajattelussa. Voidaan esimerkiksi samanaikaisesti puolustaa kapitalismia ja kansallisvaltiota. Nämä ovat kuitenkin auttamattomassa ristiriidassa keskenään. Kapitalistinen talousjärjestelmä pyrkii kaiken aikaan kansallisvaltioista eroon, kapitalismi haluaa olla globaalia, rajoitteista vapaata. Kansallisvaltiot merkitsevät aina poliittisia päätöksiä, mikä rajoittaa kapitalismin voittokulkua.

    Ensimmäisen kierroksen presidenttiehdokkaista kaikkein vahvimmin kansainvälistä kapitalismia vastaan ja kansallisvaltion puolesta puhui perussuomalaisten Timo Soini. Hän on ymmärtänyt kapitalismin vaarat. Myös Tarja Halonen ja Bjarne Kallis pitivät tätä teemaa vahvasti esillä puolustaessaan politiikkaa eli kansalallisia hyvinvointiyhteiskuntia. Tällaiset hyvinvointivaltiot pyrkivät aina rajoittamaan kapitalismin juoksua, mutta niidenkin keinot alkavat olla vähissä.

    Tämän keskustelun avaajaa kehottaisin käyttämään pikkusen omaa järkeäkin eikä tyytymään vain sisällöttömään propagandistiseen fraseologiaan, joka sijoittuu täysin toisentyyppiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sauli Niinistökin on sentään korostanut sitä, että vastakkainasettelun aika on ohi.