Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25526

  1. Vennamo ei ole mikään yleispoliittinen idolini, vaan hän oli aikoinaan tervetullut vaihtoehto epäterveelle Kepulle. Vennamolla oli myös järkeviä ajatuksia maatalouspolitiikasta hänen ollessaan vielä Maalaisliiton jäsen. Vennamohan pyrki jatkamaan alkiolaista perinnettä, Kyösti Kallion viitoittamaa linjaa puolueessa, mutta K-linjalle sopi paremmin ökyisäntien tukipolitiikka, jolla maaseutu autioitettiin. Vennamolla oli myös suuret ansionsa siirtoväen asuttamisessa, mikä sekin nyppi isäntäväkeä, joka ei olisi halunnut maitaan jaella.

    Vennamo kepulaisen typeryyden vastavoimana oli toki myös minun idolini.
  2. Silloinen Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Esko Aho oli merkittävin keskustalainen, joka tuki EU:hun liittymistä. Voi aivan syystä sanoa, että Suomi liittyi silloin EU:hun Ahon ansiosta. Myös Paavo Väyryselle kuuluu tästä kunnia.

    Aho ja Väyrynen lobbasivat EU:ta Keskustan kentällä hartiavoimin. EU:n vastustajien edusmiehenä oli puolestaan entinen ulkoministeri Keijo Korhonen. Puolueessa käytiin kiivasta keskustelu liittymisen puolesta ja vastaan. Tilanne alkoi näyttää jo niin uhkaavalta, että arveltiin Keskustan jopa repeävän kahdeksi puolueeksi. Esko Aho pysyi loppuun saakka johdonmukaisena EU-tukijana ja keksi loistavan tempun ottaa Heikki Haavisto Väyrysen tilalle ulkoministeriksi varmistamaan myös viljelijäväestön tuen asialle. Paavo Väyrynen sen sijaan tapansa mukaisesti käänsi takkia ja niin tästä EU-lobbarista tuli EU-kriitikkojen kärkinimi Esko Seppäsen ohella.

    Mutta se on kaikkien hyvä muistaa, että ilman tätä käännytystyötä ja Ahon tekemää ulkoministerivalintaa suomalaiset olisivat hyvinkin todennäköisesti antaneet enemmän ei- kuin kyllä-ääniä. Keskustan kannattajat siis kyllä viime kädessä antoivat sen ratkaisevan tuen, minkä ansiosta Suomesta tuli EU:n jäsen. Se oli myös Ahon hallituksen tärkein saavutus ja historiankirjoittajat tulevat varmasti vielä korostamaan Ahon suurta roolia tässä asiassa.

    Kokoomuslaisia ja demareita ei tarvinnut liittymisen taakse käännyttää, koska he olivat jo valmiiksi innokkaita liittymään EU:hun ensisijaisesti siksi, että Suomi vihdoin irtoaisi lopullisesti Venäjän vaikutusvallan alaisuudesta läntiseen leiriin. Keskustassa oli kyllä paljon niitä, jotka hamusivat vain omaa taloudellista etua Suomen turvallisuuden kustannuksellakin. Ja näitähän riittää edelleenkin.
  3. Jos on niin kuin kerrot Kokoomuksen kenttäväen mielipiteistä, tieto on paitsi yllättävä se voi olla myös Kokoomukselle kohtalokas. Kokoomushan on saavuttanut nykyisen kannatuksensa lähestymällä palkansaajaväestöä yhtäältä ja kaupunkien väestöä toisaalta. Paljolti nämä lähestymiskulmat menevät päällekkäin.

    Jos tässä on kertomassasi on mukana myös Kokoomuksen poliittinen johto, Jyrki Kataiselle voidaan povata lyhyttä ja menestymätöntä kautta Kokoomusjohdossa. Arvelisin, ettei kokoomuslaisia oikein tule tyydyttämään Kepun taakse jääminen. On kai aika selvää, että Kokoomusta äänestävä palkansaajaporukka miettii äänestyskäyttäytymistään uusiksi, jos politiikan painopiste etääntyy täysin pois kaupungeista ja palkansaajaväestön eduista.

    Kokoomuksessa vastuullista ja nousujohtoista politiikkaa on harrastettu ennen muuta pitkäaikaisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ben Zyskowiczin johdolla tähän asti. Viimeksikin Ben Z. asettui edelleen käytettäväksi ryhmyriksi, kun vaihtoehtona oli Jari Koskinen, jota varmasti juuri Kepuleirissä olisi toivottu Kokoomuksessa näkyvälle paikalle.

    Saa nyt sitten nähdä, olisiko Kokoomus tosissaan muuttamasta poliittista linjaansa ja ottamasta monta loikkaa taaksepäin konservatiivipuolueeksi liberaalipuolueen sijasta. Se olisi minusta kovin valitettava suunta, vaikka samalla nostaisikin SDP:n maan selvästi suurimmaksi puolueeksi ja pudottaisi Kokoomuksen maan selvästi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi eli vakiinnuttaisi tämän aseman Kokoomukselle.
  4. Sokeri on varsin epäterveellinen tuote. Sokerin ansiosta ja hammasharjojen olemassaolon tietämättömyys johtivat maaseudulla siihen, että tekareita annettiin rippilahjoiksi. Sokeri myös lihottaa ja edesauttaa siten monien sairauksien syntymistä.

    Itse en ole koskaan pilannut kahviani sokerilla. En nyt keksi äkkiseltään, miksi sokeri olisi ihmisille jotenkin välttämätön.
  5. Olen pitänyt etusijalla taloudellisesti kannattavaa maataloutta. Kannattava maatalous perustuu silloin kokonaan markkinoilta saataviin tuloihin kuten muussakin yritystoiminnassa. Tältä osin maatalous voi olla minun puolestani suurmaataloutta tai pienmaataloutta.

    Toissijaisesti maatalous voi olla myös kannattamatonta, jolloin sen tarpeelle voidaan asettaa määrättyjä kriteereja ja toiminta on sen mukaisesti säännelty suunnitelmataloudellista toimintaa. Tällä ei ole yritystoiminnan kanssa juurikaan tekemistä kuten ei nykymaataloudellakaan. Tällaista maataloutta voidaan harjoittaa vain sen mukaan kuin tarve vaatii.

    Toissijaisesti harrastettavalle maataloudelle voidaan asettaa esim. seuraavia tavoitteita. Sen tulee olla maisemanhoidollista, siinä tulee huomioida tehokas ymäristönsuojelu, sen tulee olla työvoimavaltaista. Maataloudella voidaan pyrkiä turvaamaan jonkinasteinen maatalousomavaraisuus, mutta 100 %:een omavaraisuuteen ei ole tarvis pyrkiä kuin kriisiaikojen varalta. Kaikissa edellä mainituissa suhteissa pientilavaltainen maatalous on ylivoimaisesti paras malli. Esim. kriisiaikoina loppuu aina ensi löpö, minkä voimalla tehomaatalous pitkälti pyörii. Pientilavaltaisella maataloudella ei yritetäkään luoda sellaista katteetonta illusiota, jossa maatalous olisi jotain kannattavaa yritystoimintaa.

    Olen kannattanut aluksi tätä jälkimmäistä mallia ensisijaisena, mutta nyttemmin enemmän toissijaisena, kun maatalousoloihimme tarkasti perehtynyt Oiva Härkönen toistuvasti väittää täällä suomalainen talonpoika kyllä pärjää myös tuettomilla markkinoilla. Haluan mielelläni uskoa tähän ja antaisin mieluusti siis suomalaiselle talonpojalle mahdollisuuden näyttää iskukykynsä.

    Toivottavasti nyt ymmärsit vähän paremmin, mitä ole ajanut takaa.