mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Lapista on kyllä pidempi matka Seinäjoelle kuin Helsinkiin, jos lähtee pohjoista reittiä, koukkaa pohjoisnavan kohdalla taas etelään ja etelänavan kohdalla pohjoiseen. Ilmankos aika harva lapinpoika löytää etelään.
  2. Seinäjoki onkin imagoltaan verrattavissa sellaisiin paikkoihin kuin Salla ja Kemijärvi, jotka ei kaikessa kaameudussaan ole tarkoitettu nykyajan ihmistä varten. Pääkaupunkiseudulta katsottuna Seinäjoki on syvintä böndeä siellä jossain kaukana pohjoisessa. Kysyttäessä arvelisin monen stadilaisen uskovan, että Seinäjoella on poroja ja tunturi-Lappi on siinä ihan tuntumassa.

    Miten voit kuvitella pääkaupunkiseudun ihmisen, joka on tottunut sen palvelutasoon, siirtyvän vapaaehtoisesti jonnekin Seinäjoella. Sellaista pidettäisiin vähintään puolihulluna. Ainoa ammattikunta, jonka edustajia siirtyy mieluusti pääkaupunkiseudulta maalle ovat poliisit. He ovat pääosin maalta kotoisin ja tuntevat poliisityön helpommaksi ja mielekkäämmäksi maalla, mitä se kyllä onkin.

    Ajattele nyt vähän esim. nuorisoa tai nuoria aikuisia. He ovat tottuneet täällä pääkaupunkiseudulla siihen, että esim. viikonloppuna voi lähteä noin vaan esim. lätkämatsiin, leffaan, bailausmestoihin, erilaisiin harrastuksiin ym. Erilaiset tavarapalvelut ovat erinomaisia, löytyy kaikenlaista kulttuuritarjontaa, ulkomaille lähteminen on helppoa, meri on vieressä, mikä tekee pääkaupungin yleisilmeestäkin kiinnostavan.

    Itse en paljasjalkaisena stadilaisena vaihtaisi vapaaehtoisesti edes Turun sinappiin. Ja minä kuitenkin viihdyn myös maalla. Mutta kaamosaikaan stadi on aina stadi, silloin ei tee maalle mieli.
  3. Kyllähän muualle saa minun puolestani tehdä ihan mitä halutaan, jos sille löytyy järkisyyt. Yksityinen yritystoiminta, joka ei viitsi harrastaa mitään aluepolitiikkaa, sijoittuu sinne, missä on parhaat toimintaedellytykset. Ja kas kummaa, jostain syystä Tampereen eteläpuolinen seutu kiinnostaa eniten muutaman suuremman kaupungin kuten Oulun ohella.

    Hyvin toimivaa konetta ei kannata alkaa korjata, sanoi jo presidentti Koivisto. Sen vuoksi ei kannata siirrellä siirtämisen ilosta mitään. Hajasijoituksessa ei ole kyse uuden perustamisesta, vaan ennestään olevien toimintojen siirtämisestä.

    Suomen pitäminen väkisin asuttuna hajallaan kepulaisen haulikkokuviomallin mukaan on täysin idealistista ja älytöntä hommaa. Suomen väkiluku eivätkä taloudelliset resurssit anna tällaiseen pelleilyyn mahdollisuuksia. Sen vuoksi pitää antaa karhuille ja susille se mikä niille kuuluu ja sijoittaa ihmiset ihmisten ilmoille. Suurimmat ongelmat ovat tässä suhteessa Lapissa ja Itä-Suomessa. Läntinen Suomi Torniota myöten kyllä pärjää. Muualla onkin sitten jo niin, että hautausurakointi alkaa olla kannattavin bisneksen muoto.
  4. Ennakkoluuloja on monenmoisia. Sinulla en sellainen ennakkoluulo, jonka mukaan vastustus johtuu pääkaupunkiseudulla työskentelevien ennakkoluuloista muualla asuvia kohtaan. Tämä ennakkoluulosi on täysin virheellinen. Siitähän ei tässä ole laisinkaan kyse.

    Poliisin tietohallintokeskukselle ei vieläkään ole järjestynyt kunnon toimitiloja. Mahdollisesti tällainen tietohallintokeskus voi toimiakin paremmin erillisenä yksikkönä, jos kaikki toiminnot tapahtuvat piuhoja pitkin. Mutta periaatteena jonkun hallinnonhaaran toimintojen hajauttaminen hajauttamisen ilosta on hölmöläishommaa. Jos tällaisia hajautuksia jos sellaisesta syystä, jota en käsitä, pitää välttämättä hajauttaa, pannaan koko hallintosektori sitten samantien Taka-Hikiälle.

    Hajasijoitusten älyttömyys on siinä, että se lisää kustannuksia päällekkäisten kaksoistoimintojen takia, se lisää myös matkustelukustannuksia. Ainoa mitä sen voi kuvitella vähentävän, ovat toimitilavuokrakustannukset. Silläkin puolella kyse voi olla vähän niin ja näin, jos virasto on pääkaupunkiseudulla toiminut valtion omistamissa tiloissa ja joutuu sitten periferiasta maksamaan yksityiselle toimitilavuokraa. Valtion omistamissa tiloissa Senaatti-kiinteistöt ovat oma kirjanpidollinen toimiyksikkönsä, mutta raha samaa valtion varallisuutta. Tämän lisäksi hajasijoitus vaikeuttaa pätevän asiantuntijaväen rekrytoimista ja se vaikeuttaa viraston toimintaedellytyksiä. Useille työntekijöille se on lähinnä katastrofi, koska nämä eivät voi esim. perhesyistä (puolison työpaikka) siirtyä noin vain muualle.

    Voisitko vähän tarkentaa, missä pääkaupunkiseutumediassa Seinäjoella asuvat ihmiset on kuvattu seinästä reväistyiksi luolaihmisiksi. Olen pikemminkin ollut huomaavinani, että siellä päin asuvat ihmiset luulottelevat pääkaupunkiseudulla asuvien olevan tyytymättömiä elämäänsä, kun joutuvat asumaan betonilähiöissä kaikenlaisen vilskeen keskellä.
  5. Minullakin on vakaa usko siihen, että suuri osa maa- ja metsätalousministeriön hallinnoalalla työskentelevistä on jo nykyisin sellaisia, jotka ovat tulleet muualta kuin Helsingistä. Tämä johtunee siitä, että agronomikoulutuksen yms. saaneet ovat pääosin maaseudulta kotoisin. Ala ei ole uskoakseni kovin suosittu pääkaupunkiseudun nuorison opiskelusuuntana. Tietysti muu, tukitoimintoihin rekrytoitu henkilökunta voi olla alkuperäisempiä stadilaisia.

    Monet yritykset haluavat asettautua suurten kaupunkien läheisyyteen mm. sen vuoksi, että siellä on koulutettua väkeä. Seinäjoella ja ympäristökunnissa ei taatusti ole niin monipuolisesti koulutettua väkeä kuin esim. pääkaupunkiseudulla. Tämä tarkoittaa sitä, että maaseutuvirasto tuskin onnistuu saamaan niin päteväähenkilöstöä kuin jos sen sijainti olisi ihmisten ilmoilla.
  6. Olet oikeassa. Demarit kuitenkin näyttävät aina parantuvan tästä taudista, kun pääsevät hallitusyhteistyöhön muiden kuin Kepun kanssa. Nimenomaan Kepu näyttää olevan sidottu pysyvästi suunnitelmataloudelliseen oppirakenteeseen.

    Mistä tällainen suunnitelmatalousoppi sitten on haettu, mistä on otettu mallia? Väkisinkin tulee mieleen, että ystävyyssuhteita NL:oon luotiin niin tiiviisti, että sikäläinen oppirakenne ja menttaliteetti tarttui meidänkin kepuihin.

    Kepulais-sosialistisen suunnitelmatalouden ydin on tässä esimerkissä: Ensin yksi porukkaa lapioi lumet kadulta Helsingissä. Sitten keput keksivät, että lumenluontia on liikaa Helsingissä ja sitä pitää hajasioittaa. Niinpä keput keksivät kärrätä helsinkiläisten lumet Seinäjoelle. Sinne taas perustetaan uusi virasto lapiomaan näitä Helsingistä tuotuja lumia kaduilta pois. Tässä on se suuri kepulainen viisaus.
  7. Ei Suomi saavuta mitään synergiaetuja sillä, että suomalaiset siirrettäisiin lähemmäs Brysseliä. Tilanne on jo nyt aika optimaalinen, kun Brysselissä asioivat virkamiehet pääsevät kätevästi Vantaan lentokentältä parissa tunnissa Brysseliin. Tietysti tätä harvalukuista ministeriötason päällikköjoukkoa varten voitaisiin ajatella, että Brysselin päässä vahvistettaisiin suomalaisten pysyvää miehitystä, ettei tulisi näitä matkakuluja niin paljon.

    Jos meillä pitää jostain käsittämättömästä syystä hajasijoittaa virastoja johonkin peräkylien korpimaisemiin, niin viedään sinne sitten koko hallinnonala. Tällä tavalla matkustuskuluja tulisi vain ministeri Korkeaojalle, kun hänen pitäisi matkustaa Helsingin ja Seinäjoen väliä valtioneuvoston kokouksiin ja eduskuntaan..
  8. Pedofiileillahan on jo adoptio-oikeus, ei sitä tarvitse erikseen ajaa. Jos pedofiili on avioliitossa, hänellä on adoptio-oikeus nykyisin. Suurimman ryhmän lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyvistä muodostavat näiden omat isät.

    Konservattiiviset keskustalaisethan vastustivat parisuhdelakiakin sanomalla, että kohta sitten sallitaan myös ihmisen ja sian liitto. Siis sika rinnastetaan keskustalaisessa ajatusmaailmassa ihmiseen.

    Termi edistyksellinen on tässä yhteydessä väärä. Eivät esim. parisuhdelain puolesta toimineet pitäneet itseään niinkään edistyksellisinä kuin tasa-arvoa edistävinä. Kysymys on siis ihmisten tasaveratisesta kohtelusta riippumatta näiden uskonnosta, kielestä, kulttuurista, vasen- tai oikeakätisyydestä, ulkomuodosta, seksuaalisesta (ei-rikollisesta) suuntautumisesta jne. On aika uskomatonta, että nämä setämiehet pyrkivät nimenomaan vastustamaan ihmisten keskinäistä tasa-arvoa.

    Suomessa perusarvona pidetään myös ihmisten itsemääräämisoikeutta. Sen vuoksi tasa-arvoa ei voi ulottaa sellaiseen, mikä rikkoo tätä itsemääräämisoikeutta tai vahingoittaa muita ihmisiä. Parisuhdelain tarkoituksena on edistää tasa-arvoa vahingoittamatta muiden ihmisten oikeuksia tai heidän itsemääräämisoikeuttaan. Jos tällainen on uudistusten lähtökohta, niin mitä vastaansanomista sinulla siihen on?
  9. SDP ei liene sen kummemmin kuin muutkaan mikään europuolue. Kyllä kotimaan asiat ovat myös ja toisinaan ennen kaikkea tärkeät. SDP suhtautuu kuitenkin puolueena myönteisesti EU-yhteistyöhön ja muuhunkin kansainvälistymiseen, kun Keskusta on aina ollut enemmän vastahankaan. Keskustan impivaaralaisuus näkyy kansainvälisen politiikan sisällössä, ei kielitaitokysymyksissä. Voi ihan hyvin ajatella, että muusta maailmasta eritäytynyneessä Pohjois-Koreassa on hyvä kielitaito. Ei se paljon auta, jos on päätetty eristäytyä kuten Keskustakin on pyrkinyt tekemään.

    Heinäluoma ei liene ihan kielimiehiä. Osa poliitikoista osaa hyvin kieliä kuten Paula Lehtomäki, osa ei kuten Anneli Jäätteenmäki ja aikoinaan Ahti Karjalainen, joka sentään oli pääministeri ja haaveili presidentinkin tontista.

    Valitettavasti nämä kieliasiat ovat meidän suomalaisten rasitteena. Eikä meillä ole oikein ollut uskallusta käyttää omaakaan kieltään. Jos Telia-Soneran tilaisuuksissa puhuttaisiin ruotsin sijasta suomea, ruotsalainen puoli voisi olla silloin se, joka välttelee kokouksia ja tapaamisia. Suomalaiset ovat tässä kanssakäymisessä alistuneet ruotsinkielen käyttöön, jota vain vähemmistö Suomessa puhuu äidinkielenään.

    Venäläiset ja muut slaavilaiset kansat käyttävät ilmeisesti paljon edelleen omaa äidinkieltään kansainvälisissä tilanteissa. Suomessa tiheään vierailleiden korkean tason kiinalaisten kanssa myös puheet vielä pitkään tulkattiin puolin ja toisin. Ranskalaiset eivät tunnetusti suostu puhumaan ja ymmärtämään oikein muuta kuin ranskaa. Meillä Suomessa lähdetään siitä, että äidinkielemme kansainvälisissä yhteyksissä on englanti ja pohjoismaisissa ruotsi.

    Suomalaisten kielitaito on kohentunut vauhdilla, mutta on toisaalta ymmärrettävää, että jotkut vanhemman polven poliitikot kuten Luhtanen ovat huonoja kielissä, kun niitä ei nuorempana niin usein tarvinnut eikä niissä siten päässyt harjaantumaan.
  10. Olisitte äänestäneet sen Lipposen pääministeriksi, niin oltaisiin nähty, pitääkö mies sanansa. Nyt sitten kävi niin, että Matti Vanhanen päätti halliituksineen vaihtaa elintarvikeviraston kemikaalivirastoon. Tottakai lupaukset annetaan vain sillä ehdolla, että päästään niitä itse toteuttamaan. Olisiko Lipposen pitänyt mielestäsi hallituksen ulkopuolelta käskyttää Vanhasta pitämään kiinni elintarvikevirastosta?
  11. Ei asia niin ole, että noin voi käydä. Kysymys on poliittisen tahdon asiasta eikä ajopuusta. Jos halutaan tasa-arvoa yhteiskuntaan, asioita viedään siihen suuntaan eikä odoteta mitään ajlehtimista minne sattuu.

    Julkisen eläkejärjestelmän kassakriiseiltä vältytään, kun eläkejärjestelmästä leikataan ylisuuret eläkkeet pois. Näin eläkkeiden valtiolle aiheuttama kokonaisrasite tulee ennustettavaksi. Kun tasasuuruinen eläke kerrotaan eläkkeeseen oikeutettujen määrällä, tulos on siinä. Nyt julkinen eläkerasite riippuu siitä, kuinka työstä saadut tulot kehittyvät ja siitä, kuinka pitkään ihmiset jaksavat työssään puurtaa.
  12. Et taida oikein kyetä ymmärtämään sitä, mitä luet. Eläkeuudistusehdotuksessani työeläke poistuisi kokonaan ja tilalle tulisi kohtuullisen toimeentulon takaava kansaneläke. Nythän meillä on eräille erinomaisen toimeentulon takaava työeläke ja joillakin vain toimeentuloa takaamaan kykenemätön kansaneläke. Työeläkejärjestelmän poistamisella kyettäisiin vahvistamaan kansaneläkejärjestelmää niin, että se takaisi jokaiselle kohtuullisen eläkkeen.

    Oliko vieläkin liian vaikeaa ymmärrettäväksi?
  13. Poliitikot voivat valehdella yleisestikin, en väitä vastaan. Jostain syystä valheista jäävät kiinni useimmin kepulaiset. Ovatko he sitten kovempia valehtelemaan vai vain tyhmempiä kuin muut, kun jäävät kiinni, sitä en osaa vamasti sanoa. Keskustalaiset itse väittävät, että Vanhanen on rehellisin mitä heiltä löytyy. Tunnetko hänetkin ja osaatko sanoa, olisko hän jonkinlainen poikkeus ja kummajainen kepulaiseksi?

    Oikeassa nelikentässäsi diktaattori voi puhua usein totta. Hänen ei valtansa uusiintamiseksi tarvitse luvata 300 euron lisäystä kansaneläkkeisiin. Hän voi ilman mitään lupauksia poistaa koko kansaneläkkeen. Demokratiassa poliitikko on siis pakotettu valehtelemaan päästäkseen edes vähän aavistamaan sitä asemaa, mikä diktaattorilla on. Niin kauan kuin diktaattorin asema on riippuvainen kansan rauhoittelemisesta kuten Hitlerillä oli, hänen oli pakko myös valehdella säilyttääkseen valta-asemansa.

    Nykyisinhän esim. meillä Suomessa on enemmän tällainen alhaalta ylöspäin annettu luottamusdemokratia kuin Kekkosen aikana, jolloin vaalituoloksia ei noudatettu tai kansanvalinnat pyrittiin jopa muodollisina prosesseina sivuuttamaan.
  14. Ben Z. on puuttunut lähinnä siihen, miten Keskusta lupaa, mutta sitten pettää lupauksensa. Jos Kokoomus on ollut nostamassa veroja ja alentamassa kansaneläkkeitä, se ei ole manostanut ihan päinvastaisia toimia. Kokoomus sen paremmin kuin SDP:kään eivät lupaa läheskään yhtä usein yhtä ja tee toista kuten Keskusta jatkuvasti tekee. Keskustalaista politiikkaa kutsutaan kansankielellä pettämiseksi, valehteluksi, iltalypsyksi, pekkaroinniksi, väyrystelyksi, vilpiksi jne. Kepun rakkaalla lapsella on monta nimeä.

    On hyvä, että Kokoomuksessa on alettu kiinnittää huomiota Keskustan epärehelliseen politikointiin. Suomessakin on päästävä tilanteeseen, jossa poliittisilla lupauksilla on edes jonkinasteiden kuluttajansuoja.
  15. Eläkejärjestelmämme voitaisiin ottaa kokonaan uudelleen tarkasteltavaksi. Pitää ensin kysyä, tarvitaanko nykyisen kaltaista eläkejärjestelmää laisinkaan ja jos tarvitaan, millä perusteilla.

    Omasta mielestäni työeläkejärjestelmästä voitaisiin luopua kokonaan. Näin eläkejärjstelmää voitaisiin yksinkertaista säätämällä kaikille eläkkeeseen oikeutetuille kansalaisille samansuuruinen kansaneläke. Kansaneläkkeen tason pitäisi olla sellainen, että sillä tulee toimeen eli pystyy maksamaan kohtuulliset asumiskustannukset, ruokkimaan itsensä, hankkimaan tavanomaiset terveyspalvelut jne. Koska asumismenot muodostavat tavallisesti suurimman menoerän, kansaneläkkeessä voisi olla kalleuspaikkaluokituksia.

    Samansuuruinen eläke jokaiselle kansalaiselle asettaa kansalaiset edes vanhuksina jonkinlaiseen tasavertaiseen asemaan samalla tapaa kuin samansuuruinen lapsilisä lapsilla. Tällainen kansaneläke huomioi nykyistä paremmin esim. perheenäitien ja -isien kotityön arvon. Jokainen voisi sitten työssäkäydessään harjoittaa vapaaehtoista eläkesäästämistä ihan sillä tavalla kuin kukin haluaa, mikäli haluaa kansaneläkkeen tarjoamaa paremman toimeentulon työelämän jälkeen.

    Kansaneläkkeen maksujärjestelmästä päättäisivät kansanedustajat eduskunnassa, mutta sellainen kytkentä, jonka mukaan eläke olisi vain viivostettyä palkanmaksua voitaisiin poistaa jo ajatustasolla.
  16. En minäkään halua kytkeä Kepua natseihin sen paremmin kuin sosialismin hirmuhallitsijoihin. Kepu on vain puolue, jolle valta on ollut tärkeämpi asia kuin ihmiset.
  17. Keskusta ei kanna mitään Leninin perintöä. Tuo perintö on paljon vanhempaa perua. Kysymys on vallanhimosta itsekkäiden etujen ajamiseksi. Näinhän moni ihminen toimii arkielämässäänkin. Vaaralliseksi tuollainen vallanhimo muodostuu silloin, kun tavoitteena on kokonaisten kansojen ja kansakuntien johtaminen omien pyrkimysten suuntaan. Tässä mielessä historiallinen kaupunkivaltojen aika oli turvallisinta. Kaupunkivaltiot olivat niin pieniä, ettei niillä ollut ainakaan realistisia mahdollisuuksia glovaaliehin valtapyrkimyksiin.

    Vallankäytössä syntyy aina pahaa jälkeä, kun julkilausutut tavoitteet irtaantuvat vallasta ja korvautuvat julkilausumattomilla tavoitteilla. Tällaisesta pelistä voi syyttää poliitikkoja jo Antiikin Kreikan ajoilta ja kauempaakin. Hitler oli esim. tyypillinen valehtelija, jolla oli julkilausumattomia piilotavoitteita. Tai olivat nekin jossain tuotu julki, mutta peitettiin taitavasti. Hilterhän sanoi esim., että kukaan ei tahdo niin paljon rauhaa kuin hän.

    Demokratiassa on erityisen tärkeää, että vallankäyttöä analysoidaan joka taholla. On oppositio, on riippumaton media, on asiantuntijoita, on valtakoneistossa palvelevia mutta sisältä päin kriittisesti asioita näkeviä jne. USA on hyvä esimerkki siitä, että Bushin hallinnon toimet eivät ainakaan pysy salassa loppuun asti. On alituinen vaara tulla paljastetuksi. Niin kauan kuin tämä terve tilanne säilyy, asiat eivät todennäköisesti mene aivan älyttömyyksiin asti, vaikka pitkälle ne ovat menneet jo nyt. Toisaalta amerikkailaisessa systeemissä ei huipulle oikein tahdo pästä, ellei ole tarpeeksi kova peluri ja osaa valehdella. Julkilausumattomien tavoitteiden piilottelu on kova taitolaji maassa, jossa demokratian vahtikoiria ei ole pantu kuriin kuten totalitaarisesti täysin hallituissa maissa tehdään.

    Keskustalainen politiikka muodostui Urho Kekkosen valtakaudella peliksi, missä oli julkilausumattomia tavoitteita. Politiikan ei haluttu olevan läpinäkyvää. Oli vain yksi valtakunta, yksi johtaja ja yksi tahto, laimentunut versio Hitlerin vallankäyttötavasta. Tätä olotilaa on haluttu puolustaa olosuhteiden pakolla. Näinhän se on aina, olosuhteet ovat poikkeukselliset ja pakottavat johonkin. Kaikiltahan tämä selitys (sepitys) käy.

    Keskustassa valta on pitkään ollut suurin tavoite. Puolue on ajautunut irti julkilausutuista tavoitteista, jotka ovat ihmisten tavoitteita. Sen vuoksi sitten voidaan luvata 300 euron korotuksia kansaneläkkeisiin tuosta vaan ja antaa hikiset 5 euroa eli 1,7 % luvatusta. Julkilausuttuja tavoitteita oli myös polttoaineveron alentaminen, vähäosaisten suhteellisen aseman parantaminen, palvelujen turvaaminen. Piilotavoitteet, jotka toteutettiin olivat näitä vasten taas polttoaineveron laskettamatta jättäminen, varallisuusveron poistaminen (=köyhyyspaketin olennaisin osa) ja tuloveron alentaminen (=palvelujen turvaaminen?).

    Jostain kumman syystä melkein aina, kun joku poliitikko jää kiinni julkilausuttujen tavoitteiden valheellisuudesta tai muusta poliittisesta pelistä, kyseessä on keskustalainen. Kekkosen aikana näitä oli paljon, mutta jälkeensä tunnetuimmat vilpistelijät ovat Paavo Väyrynen (mm. naapuriavulla Suomen talouden etujen huonontaminen), Kauko Juhantalo (talousrikoksesta ministerinä vankeuteen tuomittu), Anneli Jäätteenmäki (luottamuksen menettäminen jäätyään kiinni valehtelusta eduskunnassa). Esim. Liisa Hyssälän lupaus asettuu tässä kategoriassa tavanomaiseen keskustalaiseen politikointiin niin, ettei siihen edes huomata oikein kiinnittää huomiota kuin vasta nyt, kun Ben Z. vaatii Hyssälän eroa.
  18. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kaupalliset tv-yhtiöt ovat keskittyneet amerikkalaisen hömppäviihteen lähettämiseen. Kyllähän tällainen uuvuttaisi ja tylsistyttäisi kansalaiset muutamassa vuodessa aivan kokonaan. Kaupallinen tv-toimintaa ymmärtää tv:n informaatiokanavana lähinnä vain viihdetoosaksi. Lapsille sarjakuvia, aikuisille tosi-teeveetä sellaisista aiheesta kuin, että vaihdetaanko äidit päittäin viikoksi.

    YLE:n toimintaa voi ehkä tehostaa, sillä monelle kanavalle virittynyt ohjelmatarjonta on ehkä liikaa. YLEn ohjelmatarjonta ei ole vain opetusohjelmia yms., joita joku ministeriö voisi tilata. Ohjelmien tekeminen ja seulominen edellyttää myös ammattitaistoista etsintää. Eri alojen dokumenttiohjelmat, kulttuuriohjelmat ja tutkiva journalismi eivät ole vain ykskaks tilattavissa olevia asioita. Lisäksi on hyvä, että on edes jokin kanava, jossa näytetään muitakin kuin jenkkielokuvia tai -sarjoja. Esim. saksalainen Kettu -sarja on kestänyt hyvin suosiossa erilaisena poliisisarjana, missä verellä ja actionilla on vähäisempi osuus kuin jenkkisarjoissa. YLEn ajankohtaisohjelmatarjonta on ylivertaista kaupallisiin lähetyksiin verrattuna. Kyllä yhteiskunnan tehtävänä on sivistää kansaa ja pitää sivistystasoa yllä, koska tv mediana on niin tehokas väline.
  19. Kapitalismissa hyöty ei todellakaan jakaudu laajalle. Suomalaisyritys Nokia omistavat amerikkalaiset eläkesäätiöt ehkä suurelta osin ja se tarkoittaa, että Nokian liiketoiminnan hyöty valuu tällaisille sijoittajille eikä palaudu kovin herkästi sellaiseen talouden kiertoon takaisin, joka lisäisi investointeja ja kulutuskysyntää. Kansainvälinen kapitalismi on kasinotaloutta, jossa raha pyörii kuten vedonlyönnissä. Vain osakevoitoista tulevasta hyödystä osa palautuu kiertoon sitä kautta, että valtio verottaa myyntivoitoista. Kovin suuri osa rahasta pyörii kuitenkin vain tässä rahataloudessa. Eli kyllä se on tällainen Stalin, joka estää rahan palautumasta hyödyttämään ihmisiä laajemmalti.

    Ole vaatinut, että yrityksiä pitäisi johtaa poliittisin päätöksin. Käsitit tämän nyt väärin. Poliittisesti voidaan kuitenkin suojella työvoimaa irtisanomisilta, poliittisesti voidaan estää yrityksen tuottojen jakautumista harvojen käsiin. Kuten sanoin talouspoliittisena ohjenuorana pitäisi minusta pitää sitä, että yritykset ovat ihmistä varten. Valtion tulee sallia yrityksiä perustettavan vain sitä varten, että niistä on myös yleistä hyötyä. Demokratioissa valtion tehtävänä on ylläpitää ja lisätä demokratiaa eikä heikentää sitä. Suuriin tuloeroihin johtava poliittinen passiivisuus aiheuttaa monia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka sitten kaatuvat valtion eli yhteiskunnan päälle. Yritysten ei voi esim. sallia irtisanoa väkeä löyhin perustein, koska se siirtää vain kansalaisten elättämisvastuun yrittäjiltä valtiolle. On virheellinen olettama, että yritykset olisivat jokin yhteiskunnasta riippumaton legimaatti toimija. Tällainen olettama kuitenkin koko ajan valtaa alaa.

    Yritystoiminta on kaikille kansalaisille tapa elää. Osa omistaa yritykset ja osa on niissä töissä. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda sellaiset puitteet, että mahdollisimman moni työllistyy yritystoiminnasta ja yritystoiminnan hyödyt jakautuvat mahdollisimman laajalti väestöön.

    Talouden raa´at lait valitettavasti ohjaavat Nokian kaltaisia yrityksiä. Tästä samasta valitettavasta kehityksestä on muitakin esimerkkejä ihan kotimaasta. Yritystoiminnan tavoitteeksi on yhä enemmän tullut yhä suuremman taloudellisen voiton saavuttaminen sen sijaan, että yritystoiminta tuottaisi kansalaisille tarpeellisia hyödykkeitä ja palveluja. Kvartaalitalous lyö laimin pitkän tähtäimen toiminnan. Esim. lääketehdas Orion on vähentänyt tutkimus- ja tuotekehittelyään irtisanomalla tähän työhön osallistuvaa väkeä. Samalla markkinointi- ja myyntiponnistuksia on lisätty, jotta seuraavan vuosineljänneksen tulos tyydyttäisi sijoittajia. Tämä on vallitseva kehityssuunta. Työntekijän asema on yrityksissä suhteellisen lyhyenä aikana muuttunut pysyvästä investoinnista ja sitouttamisesta yhdeksi tuotannontekijäksi, joita voidaan vapaasti liikutella.

    Omat silmänikin ovat vasta vähitellen avautuneet tähän todellisuuteen. Suosittelen iltalukemistoksi Juha Siltalan Työelämä -kirjaa, jossa kehitys on yksityiskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä erittäin monipuolisesti kuvattu. Siltalan teosta voi luonnehtia aikamme "Pääomaksi", niin ansiokas tutkimus se on, vaikka tietenkään tällaisessa aiheessa ei voida koskaan saavuttaa sataprosenttista totuutta. Juonen langat kiedotaan tietysti yhteen tenedenssimäisellä tavalla, kun kokonaisuus on Siltalalle valjennut. Joka tapauksessa se hätkähdyttää myös lukijaa, kun se hänelle valkenee. Täällä "Akuksi" nimeämäni kirjoittaja on viljellyt samoja ajatuksia, mutta ehkä vielä Siltalaakin jyrkemmin ja suurella pessimismillä.

    Siltalan kirjan historiallinen katsaus todistaa hyvin länsimaisen markkinatalouden muutosta keyneslaisesta hallittavasta markkinataloudesta uusliberalistiseen kapitalismiin. Siltalan kirja on muutenkin uskomaton älyllinen taidonnäyte niin, että sen tekijälle ei voi kuin nostaa hattua ja ihailla hänen älyllistä kapasiteettiaan. Olen ennenkin tutustunut Siltalan ajatuksiin ja kirjoihin, mutta tämä on kyllä vertaansa vailla jo kaikkia koskettavan aihepiirinsä takia. Vaivaa kirjan lukemissa on nähtävä, sillä välillä vaikuttaa, että jokainen lause on tarkkaan punnittu ja asiaa sisältävä. Onneksi Siltala kyllä myös kertaa teemojaan eri jaksoissa. Yksi suuri teema on tietysti se, että hyperkilpailuun suuntautunut talouselämä ei palvele ihmisen päämääriä, vaan suurin osa ihmisistä on alistettu hyväksikäytettäväksi.
  20. Ministerin irtisanomissuoja on heikko ja niin pitääkin olla. Ministeriys on poikkeuksellinen toimi eikä sitä voi verrata työsopimussuhteisiin.

    Jo pitkään on monelta taholta esitetty toiveita ja vaatimuksia, että myös toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja olisi hallitusvastuussa. Ministeriydessä korostuu siis nimenomaan vastuu, poliittinen vastuu eduskunnalle ja kansalaisille. Puolueiden tulee olla koko ajan tarkkana, että tuo vastuu kyetään kantamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

    Keskusta vaihtoi jopa pääministeriä ykskaks 63 pääministeripäivän jälkeen. Mönkäre ja Koskinen ovat sentään toimineet ministereinä koko hallituskauden ja jo edellisissä hallituksissa. Ilmeisenä vaarana on, että ministerin toiminta näin pitkän rupeaman jälkeen virkamiesmäistyy. Ministerihän on nimenomaan poliitikko, joka pyrkii tuomaan mukanaan uusia ja tuoreita ajatuksia eikä junnaamaan paikallaan. Mönkäreen ja Koskisen ideat alkoivat olla pakostakin lopussa, kun ministeriyttä oli kestänyt niin kauan. Kyse ei ole siitä, että he olisivat hoitaneet huonosti tehtävääänsä, vaan luonnollisesta innovaatiotankin tyhjentymisestä.

    Ministeri lähtee tehtäväänsä täysin tietoisena siitä, että ministerin ura voi päättyä jo seuraavana päivänä. Ministeriyteen kuuluu niin olennaisesti poliittinen luottamus ja uskottavuus. Silloin ei ole kyse mistään ammatillisesta pätevyydestä tms.

    Työsuhteissa irtisanomissuojan ja/tai irtisamiskorvausten tuleekin olla hyviä, jotta ihmisten varmuus tulevaisuudestaan voidaan taata. Politiikkahan on kai ihmist, eikä yrityksiä varten. Joskus tulee mieleen, että yrityksistä on tehty isäntiä, vaikka niiden pitäisi olla vain ihmisille renkiä.
    21. 1253 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt