Sosialistinen suunnitelmatalous ja vapaa markkintalous ottivat yhteen sadan vuoden ajan Marxista Berliinin muurin kaatumiseen. Kumpi tämän taistelun oikein voitti?
Sotahistoriasta voimme lukea erilaisia taktiikoita sotien voittamiseksi. Yksinkertainen mutta tehokkaan älykäs oli Josef Stalin oivallus päästä voittajaksi. Hän antaisi Saksan ja länsivaltojen tapella itsensä luvunlaskukuntoon ja tulisi sitten itse korjaamaan voiton maalleen. Hitlerin kiirehtiminen asioiden edelle oli kuitenkin shokki Stalinille ja sitten kävikin kuten kävi. Tuli melkein enemmän hävijiä kuin voittajia.
Sosialismin ja vapaan markkinatalouden taistossa, vapaan markkinatalouden puolesta taistelleet riemuitsivat voittoaan. Ilmeisen ennenaikaisesti, sillä taustalla kyttäsi talouden Stalin, joka halusi korjata voiton itselleen kahden taistelupukarin iskukyvyn lamaannuttua. Sosialismi hävi, mutta niin hävisi vapaa markkinatalouskin. Talouden Stalin eli kapitalismi tuli ja keräsi voitot. Sammon ryöstö tehtiin salamannopeasti ja se kehitys on vain voimistunut.
Tätä asiaa hyvin harva on oivaltanut vieläkään. Kapitalismikritiikki on hyvin pienen piirin asia, globalismin vastaisten taistelijoiden juttu ja nämä on leimattu lähinnä joksikin anarkistipelleiksi, tuhotyöntekijöiksi ja haihattelijoiksi.
"Kepututkija" täällä jossain yhteydessä esitti aimmin, että globalismin ja EU:n vastaisuus on kääntynyt nationalismiksi. Hän on mielestäni tässä vähintään osittain oikeassa. Nationalismi ei tässä yhteydessä minusta kuitenkaan tarkoita mitään yltiöisänmaallista sisäänpäinkääntymistä ja eritäytymistä, vaan yritystä palauttaa politiikkaa ihmisiä ja taloutta koskevaan päätöksentekoon. Valtiolliset rajat ja valtiollinen päätöksenteko tarjoaa tähän kohtuulliset mahdollisuudet, globaali anarkia ei.
Nyt ollaan vielä ajopuutilanteessa. Kaikki menevät virran mukana, globalismi nähdään vaihtoehdottumuutena kuten vuodenvaihtelut. Talvi tulee, halusimmepa sitä tai ei. Ja meidän on vain alistuttava kohtaloomme. Kaikki nykyiset poliittiset päätökset tehdään näillä reunaehdoilla eli EU ei salli, EU:ssa on sovittu, Suomi ei voi yksin toimia vastoin kansainvälistä kehitystä jne. Tuttua tekstiä vai mitä.
Keskusta on meillä Suomessa jonkinlainen jarru tälle kehitykselle. Mutta Keskustan ongelma on se, että se haluaa olla jarruna vain valikoiden. Jos globalismista on haittaa sen omille edunsaajaryhmille kuten maataloudenharjoittajille, Keskusta vastustaa, muuten kannattaa. Keskusta voi kannattaa EU:ta, jos se takaa suomalaiselle maajussille hyvän ja pysyvän toimeentulon, muusta viis. Jos EU ei takaa maatalousetuja, silloin myös muusta viis. Voiko tämän älyttömämpää poliittista linjaa olla? Kokonaisuutta ei tarkastella millään tavalla, näkökulma on vain vähäinen edunvalvontanäkökulma. Keskusta on hyvin skitso puolue. Keskustassa ikään kuin kuvitellaan, että kapitalismin haitat voidaan Suomenkin osalta poistaa, kunhan vain maatalouden etuja ja siihen kytkeytyviä aluepoliittisia näkökohtia ajetaan.
Kumpi ja kampi tappeli, kumpikin hävisi
22
693
Vastaukset
- Otsikossa hymiö
...
- voi voi voi
Menisit jollekin kirjoituskurssille, kun sulla tuntuu olevan paljon asioita, mistä haluat kirjoittaa - saisivat lukijatkin jotain tolkkua ja pysyisit jollakin tavalla yhdessä aiheessa.
Maailmansodasta ja Stalinsta oikaisu talousteoriohin joista kätevä koukkaus maataloupolitiikkaan ja Kepulle säkättämiseen.- Jaba_43
Mielipidepankin kepuun kohdistama kritiikki oli minun mielestäni oikeaan osunutta: kepu ei ole koskaan ajatellut kokonaisuuksia, koko Suomen etua, vaan aina pyrkinyt poimimaan rusinat pullasta omille kannattajilleen.
Tästä syystä kepun kannatus koko ajan laskee, kun SDP:n ja kokoomuksen kannatukset nousevat. Muutokset tosin ovat pieniä, mutta muutosten trendi on jo pitkään ollut hyvin kiistaton. - kokonaisuuksia
Jaba_43 kirjoitti:
Mielipidepankin kepuun kohdistama kritiikki oli minun mielestäni oikeaan osunutta: kepu ei ole koskaan ajatellut kokonaisuuksia, koko Suomen etua, vaan aina pyrkinyt poimimaan rusinat pullasta omille kannattajilleen.
Tästä syystä kepun kannatus koko ajan laskee, kun SDP:n ja kokoomuksen kannatukset nousevat. Muutokset tosin ovat pieniä, mutta muutosten trendi on jo pitkään ollut hyvin kiistaton....vaan kun ovat niin mielettömän vajavaisia.
Kokoomuksessa vallitsee kokonaisuusvaje.
- tottamooses
Niinpä. Kapitalismi voitti, mutta käyttäisin kuitenkin ilmaisua että talous muuttui uudeksi maailmanuskonnoksi. Tässä taas taloususkonnon opillisen evankeliumin kymmenen käskyä. Nopeasti kirjattuina. Pane ruksi niiden kohdalle jotka natsaavat ja totea oletko aidossa taloususkossa. Kas näin:
1) Palvo oikeaa taloutta. Oikea talous on markkinataloutta ja se on jokseenkin sama asia kuin kapitalismi. No pientä eroa voi olla jos hiuksia halkaistaan. Sensijaan on selvää, että sosialismi on väärää taloutta. Se onkin romahtanut mikä todistaa että se oli väärää. Siitä ei enää tarvitse välittää.
2) Usko siihen että ihminen on kautta historiansa harjoittanut vaihto- eli markkinataloutta ja että kahden vapaan taloustoimijan keskenään vapaasti sopima kauppa on kaiken talouden perimmäinen paradigma.
3) Älä myönnä että raha olisi mitään muuta kuin vaihdon väline. Siihen ei pidä liittää mitään itseisarvoisia saati sitten maagisia ominaisuuksia. Raha on rahaa olipa se sitten oravannahkoja tai futuurin noteerauksia.
4) Älä myönnä että reaalitalous ja rahatalous voisivat olla eri asioita tai varsinkaan että rahatalous voisi toimia autonomisesti niin että sen piirissä raha voisi etsiä tuottoa jota mikään reaalinen kasvu ei voi vastata. Älä edes erehdy puhumaan termeillä reaalitalous contra rahatalous. Sauli Niinistökin keltanokkana valtiovarainministerinä kerran erehtyi, mutta ei erehdy enää toistamiseen.
5) Pidä kiinni siitä että on olemassa erikseen vaurauden tuottamista ja vaurauden jakamista. Niitä jotka tuottavat rahaa ei saa tappaa. "Ensin on tuotettava jotain jotta sitten voisi olla jotain jaettavaa", sanoi rautarouva Thatcher amerikkalaisten monetaristineuvonantajiensa opettamana. Ja jollei rahaa kerta kaikkiaan jaettavaksi ole, köyhät saa tappaa.
6) Muista aina naljailla niille jotka vaativat jakopolitiikkaa. Sehän on väärää taloutta. Sano että toisten on ensin hiellä ja vaivalla ansaittava ne rahat joille toiset sitten pyrkivät jaolle. Jakopolitiikka on kuvottavaa ja haisee sosialismille.
7) Puhu "taloudellisista realiteeteista" jonakin ihmistä suurempana asiana. Jos joku väittää etteivät nämä "realiteetit" ole mitään muuta kuin rikkaiden ihmisten etuja, huuda heti poliisia avuksi.
8) Jos sinut valtaa epäilys siitä että talous ei ehkä nykyään tai aina olekaan sellainen mekanismi, joka toimiessaan tuottaa hyvinvointia kaikille, käännä katseesi kauas historiaan ja sano: "Katso, eikö elämänlaatu muka ole yleisesti parantunut? Eikö tämä kaikki muka ole talouden ansiota?" Usko lujasti siihen, että kaikki inhimilliset keksinnöt on tehty ahneiden ihmisten toimesta ja rahallisen palkkion motivoimana.
9) Älä usko siihen, että reaalitalous ja rahatalous ovat kolmessakymmenessä vuodessa keikahtaneet voimasuhteiltaan aivan päälaelleen. Pidä kiinni siitä, että raha-arvonmuodostus on aina ollut ja on aina oleva loppujen lopuksi reaalisella ja terveellä pohjalla. Sano: ehkä keinottelua nyt esiintyy hieman enemmän kuin ennen, mutta talouden omat korjausliikkeet lopulta pitävät huolen siitä että yhteys todellisuuteen säilyy.
10) Älä silmä pieni näe mitä vain. Jos tilastot kertovat, että köyhien ihmisten keskimääräinen elinikä on kääntynyt laskuun, tai että kun taloudessa menee hyvin niin ihmisten tuoloerot ja myös ihmisten sosioekonomiset terveyserot repeävät, niin älä usko tilastoja. Muista että ensin on valhe, sitten emävalhe, sitten tilasto. Ja selitä kylmän rauhallisesti, että markkinatalous ja kapitalismi ovat hyviä asioita, joiden tilalle kenelläkään ei ole esittää mitään yhtä koherenttia kokonaisnäkemystä tai vaihtoehtoa. Amen.- oivahärkönen
- lisä-arvo
oivahärkönen kirjoitti:
Arvioipa, Oiva Härkönen, paljonko kolmisenkymmentä vuotta sitten oli maailmassa sen talouden, jossa rahaa käytetään reaalitaloudellisen vaihdon välineenä, suhde siihen talouteen, jossa rahaa käytetään puhtaiden raha-arvojen ostamiseen ja myymiseen? Ja mikä tuo suhde on nyt? Ja arvioi missä suurimmat voitot syntyvät, missä pätevimmät talousmiehet käyttävät parhaat voimansa.
Vastauksesta etukäteen kiittäen. - oivahärkönen
lisä-arvo kirjoitti:
Arvioipa, Oiva Härkönen, paljonko kolmisenkymmentä vuotta sitten oli maailmassa sen talouden, jossa rahaa käytetään reaalitaloudellisen vaihdon välineenä, suhde siihen talouteen, jossa rahaa käytetään puhtaiden raha-arvojen ostamiseen ja myymiseen? Ja mikä tuo suhde on nyt? Ja arvioi missä suurimmat voitot syntyvät, missä pätevimmät talousmiehet käyttävät parhaat voimansa.
Vastauksesta etukäteen kiittäen.... kun osaat tehdä noin viisaan kysymyksenkin. Arvaan, että vastauksesi on, että rahan käyttö on suhteellisesti vähentynyt realitaloudessa. Kerro samalla, mitä haittaa siitä on.
- oivahärkönen
... vielä pahempi kuin minulla Lippos-kauna. Tuo kirjoitus oli tosiaan hieman näköaloja aukova, mutta viimeisessä kappaleessa hänen piti laittaa muuhun asiaan vielä kuulumaton lurituksensa kepusta.
Harhaisuus tulee jo siitä, että hän muiden koklipien tapaan leimaa kepun vain maanviljelijöiden etujärjestöksi. Ei yleispuolue, jonka kannattajista nykyään on ehkäpä 6 % viljelijöitä voi ryhtyä vain heidän asioitaan ajamaan. Keskustalla on kyllä talonpoikaiset perinteet, mutta sillä on kokonaisuudessaan alkiolainen perinne. Se sisältää valistuksen, yrittäjyyden ja isänmaallisuuden korostamista sekä myös sosiaalisen näkökohdan periaatteella heikompaa ei jätetä.
Ei hän esittänyt yhtään esimerkkiä niistä syytöksistään, että Keskusta hakee globalismista ja EU:sta vain etuja suomalaisille maanviljelijöille. Kyllähän se niitäkin puolustaa, mutta EU ja globalisaatio on paljon muuta. Keskustalaiset pääministeri, Vanhanen ja ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeri Lehtomäki (nyt Kiviniemi) hoitavat pitkälti globalisaatio- ja EU-kysymyksiä varsin hyvin ja eleettömästi.- anti oiva
mutta se ei ole mitään siihen tautiyhtälöön, jossa samassa henkilössä on sekä lippos-kauna ja annelimania yhtäaikaa. Silloin ollaan tosi vaarallisella sairausasteella. Tällainen on eräällä tikkurilalaisella.
- Jaba_43
Oiva väittää: "Harhaisuus tulee jo siitä, että hän muiden koklipien tapaan leimaa kepun vain maanviljelijöiden etujärjestöksi. Ei yleispuolue, jonka kannattajista nykyään on ehkäpä 6 % viljelijöitä voi ryhtyä vain heidän asioitaan ajamaan. Keskustalla on kyllä talonpoikaiset perinteet, mutta sillä on kokonaisuudessaan alkiolainen perinne. Se sisältää valistuksen, yrittäjyyden ja isänmaallisuuden korostamista sekä myös sosiaalisen näkökohdan periaatteella heikompaa ei jätetä."
- - - - -
Annan sinulle paremman selityksen kepusta, mihin itse kykenet:
Kepu on maaseudulla asuvien, maatalouselinkeinosta riippuvien ihmisten etupuolue, jonka tärkein tavoite on konservatiivbisesti ylläpitää omia valtarakenteitaan säilyttämällä mm. nykyinen pienkuntien rakenne, koska se antaa keskustalle mahdollisuuden kalastella ääniä nimenomaan etupuolueena vaatimalla tulonsiirtoja kaupunkikunnista maaseutukuntiin.
Mitään muuta tehtävää kepu ei nykyisin näytä toteuttavan, joten ylsiepuolue se ei ole ja alkiolaiset aatteensa se on jättänyt pölyttymään etupolitiikan varjoon.
Jos kepu hakee Suomelle etuja globalisaatiosta, niin siinä se on kuitenkin minun mielestäni samalla tiellä kuin kokoomus ja SDP:kin. - oivahärkönen
Jaba_43 kirjoitti:
Oiva väittää: "Harhaisuus tulee jo siitä, että hän muiden koklipien tapaan leimaa kepun vain maanviljelijöiden etujärjestöksi. Ei yleispuolue, jonka kannattajista nykyään on ehkäpä 6 % viljelijöitä voi ryhtyä vain heidän asioitaan ajamaan. Keskustalla on kyllä talonpoikaiset perinteet, mutta sillä on kokonaisuudessaan alkiolainen perinne. Se sisältää valistuksen, yrittäjyyden ja isänmaallisuuden korostamista sekä myös sosiaalisen näkökohdan periaatteella heikompaa ei jätetä."
- - - - -
Annan sinulle paremman selityksen kepusta, mihin itse kykenet:
Kepu on maaseudulla asuvien, maatalouselinkeinosta riippuvien ihmisten etupuolue, jonka tärkein tavoite on konservatiivbisesti ylläpitää omia valtarakenteitaan säilyttämällä mm. nykyinen pienkuntien rakenne, koska se antaa keskustalle mahdollisuuden kalastella ääniä nimenomaan etupuolueena vaatimalla tulonsiirtoja kaupunkikunnista maaseutukuntiin.
Mitään muuta tehtävää kepu ei nykyisin näytä toteuttavan, joten ylsiepuolue se ei ole ja alkiolaiset aatteensa se on jättänyt pölyttymään etupolitiikan varjoon.
Jos kepu hakee Suomelle etuja globalisaatiosta, niin siinä se on kuitenkin minun mielestäni samalla tiellä kuin kokoomus ja SDP:kin.Maakuntien keskuksissa ympäri Suomea kepulla on suuri kannatus ja asema. Eivät he ole maataloudesta riippuvia. Myös Helsingin seudulla kepu on lisännyt kannatustaan.
Sinähän olet vuosikausia selittänyt, että kaikki Suomen ongelmat johtuvat pienistä kunnista. Eivät ne ongelmat siihen loppuisi, jos pakkoperustettaisiin 100 kunnan järjestelmä. Mutta käytäköön tämä kuntakeskustelu muussa yhteydessä. - Otsikossa hymiö
...
- Otsikossa hymiö
oivahärkönen kirjoitti:
Maakuntien keskuksissa ympäri Suomea kepulla on suuri kannatus ja asema. Eivät he ole maataloudesta riippuvia. Myös Helsingin seudulla kepu on lisännyt kannatustaan.
Sinähän olet vuosikausia selittänyt, että kaikki Suomen ongelmat johtuvat pienistä kunnista. Eivät ne ongelmat siihen loppuisi, jos pakkoperustettaisiin 100 kunnan järjestelmä. Mutta käytäköön tämä kuntakeskustelu muussa yhteydessä....
- oivahärkönen
Otsikossa hymiö kirjoitti:
...
... edelliseen vastaukseeni?
- Jaba_43
oivahärkönen kirjoitti:
Maakuntien keskuksissa ympäri Suomea kepulla on suuri kannatus ja asema. Eivät he ole maataloudesta riippuvia. Myös Helsingin seudulla kepu on lisännyt kannatustaan.
Sinähän olet vuosikausia selittänyt, että kaikki Suomen ongelmat johtuvat pienistä kunnista. Eivät ne ongelmat siihen loppuisi, jos pakkoperustettaisiin 100 kunnan järjestelmä. Mutta käytäköön tämä kuntakeskustelu muussa yhteydessä.Keskustan kannatus on nimenomaan kasvuksekusten ulkopuolella, ei kasvukeskuksissa.
Helsingin seudulla keskusta on menettänyt kannatustaan huomattavasti.
Kunnallistalouden ongelmat johtuvat nimenomaan kunnalispolitiikan päätöksenteon hajautuneisuudesta. Yli 400 kunnan sijasta pitäisi olla alle 100 kuntaa, ja tähän tullaan menemään vielä tällä vaalikaudella, koska keskustan on pakko antaa demareille periksi, että se voisi olla mukana seuraavassa punamullassa.
Eihän kepun kahden portaan byrokratiamallissa ole mitään järkeä, vaan pelkkiä lisäkustannuksia!
Eikä kepun populistisesti politikoima "vapaaehtoinen yhteistyö" ole johtanyt yhtään mihinkään, kun pikkuruiset kepulikunnat toisten pikkuruisten kepulikuntien naapureina ovat niin suunnattoman kateellisia toisilleen, ettei niissä mitään yhteistyötä synny, kun aina joku yhteistyökunnista kieltäytyy yhteistyöstä, koska ehkä joku muu voittaa ja me häviämme.
Kuntien yhdistämiselle, ja samalla kuntatalouden tervehdyttämiselle, on vain yksi tie: lainsäädäntö, jossa esim. säädetään verotusoikeuden omaavalle kunnalle asukaslukuun perustuva minimikoko.
Dremokratiaa tällä ei minusta tarvitse tuhota, koska ainahan kunnallisvaaleihin voidaan rakentaa uudenlainen "vaalipiirijako", jossa jokainen kylä saa äänestellä oman kylän tyttöjä ja poikia. - oivahärkönen
Jaba_43 kirjoitti:
Keskustan kannatus on nimenomaan kasvuksekusten ulkopuolella, ei kasvukeskuksissa.
Helsingin seudulla keskusta on menettänyt kannatustaan huomattavasti.
Kunnallistalouden ongelmat johtuvat nimenomaan kunnalispolitiikan päätöksenteon hajautuneisuudesta. Yli 400 kunnan sijasta pitäisi olla alle 100 kuntaa, ja tähän tullaan menemään vielä tällä vaalikaudella, koska keskustan on pakko antaa demareille periksi, että se voisi olla mukana seuraavassa punamullassa.
Eihän kepun kahden portaan byrokratiamallissa ole mitään järkeä, vaan pelkkiä lisäkustannuksia!
Eikä kepun populistisesti politikoima "vapaaehtoinen yhteistyö" ole johtanyt yhtään mihinkään, kun pikkuruiset kepulikunnat toisten pikkuruisten kepulikuntien naapureina ovat niin suunnattoman kateellisia toisilleen, ettei niissä mitään yhteistyötä synny, kun aina joku yhteistyökunnista kieltäytyy yhteistyöstä, koska ehkä joku muu voittaa ja me häviämme.
Kuntien yhdistämiselle, ja samalla kuntatalouden tervehdyttämiselle, on vain yksi tie: lainsäädäntö, jossa esim. säädetään verotusoikeuden omaavalle kunnalle asukaslukuun perustuva minimikoko.
Dremokratiaa tällä ei minusta tarvitse tuhota, koska ainahan kunnallisvaaleihin voidaan rakentaa uudenlainen "vaalipiirijako", jossa jokainen kylä saa äänestellä oman kylän tyttöjä ja poikia.... on tavattoman suuri maakuntien keskuksissa ja kasvukeskuksissa, vrt. mm. Rovaniemi, Oulu, Kajaani, Joensuu, Kuopio, Seinäjoki, Jyväskylä, Mikkeli, Lappeenranta, Lahti, Hämeenlinna. Myös Tampereella, Turussa ja Helsingin seudun kunnissa kepun kannatus on lisääntynyt. Helsingin isoista kunnista viime vaaleissa vain yhdessä (en muista mikä) väheni Keskustan kannatus. Viime kunnallisvaaleissa kepu menetti asemiaan paremminkin perinteisillä alueillaan keskusten ulkopuolella.
On moneen kertaan tieteellisestikin todistettu, että kunnan pienuus ei ratkaise palvelutasoa eikä palvelujen kustannuksia. Nykyään se on hoidettu eri palvelualoilla syntyneillä kuntailiitoilla, kuntien muulla yhteistyöllä, kevyillä seutukunta- ja maakuntahallinnoilla. Minusta on viisaampaa yhdistää nämä kirjavat yhteistyöelimet maakunniksi (aluekunniksi), joille valitaan suorilla vaaleilla valtuusto, jolla selkeytettäisiin aluehallintoa ja lisättäisin sen kansanvaltaa. Nykyisille kunnille jäisi maakunnan alaisuudessa sen päätösten toimeenpano ja nille jäisi myös valtaosa nykyisistä kuntien tehtävistä. Nämä lähikunnat jatkaisivat edelleen vapaehtoisia yhdistymisiä ja miksei myös lähikuntien tehtävien suorittamista yhteistyössä naapurikunnan kanssa, jos se on kannattavaa.
Tässä tapauksessa läänit voitaisiin lakkauttaa ja jakaa niiden tehtävät maakunnille ja keskushallinnolle. Myös valtion hallinnon kirjavaa piirijakoa voitaisiin kehittää noudattamaan maakuntarajoja.
Kaikkiaan maakuntamalli vähentäisi byrokratiaa. Ruotsissakin on muuten sentapainen järjestelmä.
Lisäksi tietenkin tämän kunta- ja palvelurakenteen remontin yhteydessä pitää monella tapaa tehostaa palvelujen tuotantoa, mm. sitä voidaan kilpailuttaa ja yksityistää nykyistä enemmän.
Sinun väkisin murjomat 100 kuntaa sitten pitäisi vielä jakaa vaalipiireiksi. Tuommoistakaan ei tarvita, sillä nykyiset kunnat ovat jo perinteisiä vaalipiirejä.
Pääkaupunkiseudulla suuret Helsinki voisi olla oma maakuntansa, Espooseen ja Vantaaseen liitettäisiin joitakin lähikuntia ja muodostettaisiin niistä kaksi maakuntaa (aluekuntaa). Seudun aluekunnat harrastaisivat joissakin palveluissa (erikoissairaanhoito, liikenne, jätehuolto) vielä yhteistyötä.
- Jaba_43
Kapitalismista ja globalisaatiosta keskustelu on hiukan vaikea juttu, kun kumpikaan ei ole sellainen ilmiö, johon on helppo puuttua, kun pääomat, eli kapitaali, näyttää keskittyvän yhä harvempiin käsiin ja sitä myötä yhä suuremmiksi kasvavien monikansallisten yhtioöiden omistus keskittyy yhä harvempiin käsiin.
Tätä ilmiötä eivät kansallisvaltiot saa omilla toimillaan, esim. lainsäädännöllä, kuriin, ei Suomen kokoinen kääpiövaltio ainakaan.
Tästä syystä minusta on hyvin valitettavaa, jos termit kapitalismi ja globalisaatio otetaan suomalaisen poliittisen keskustelun leimakirveiksi, joilla sitten huiskitaan puolueita sen mukaan kenen väitetään vastustavan tai kannattavan kapitalismia ja/tai globalisaatiota. Kumpikin ilmiö nimittäin etenee omia ratojaan ilman, että me voimme niihin vaikuttaa yhtään millään tavalla.
Jos joku muuta uskottelee, on kyse lähinnä itsepetoksesta.
Edellä sanotusta huolimatta Suomella, EU:lla ja ehkä YK:llakin olisi paljon mahdollisuuksia vaikuttaa niihin puitteisiin, joita kapitalismille (pääomien keskittymiselle) ja globalisaatiolle luodaan. Omissa kansallisissa käsissämme on avainasemassa kilpailulaisäädäntö ja yrittäjäpolitiikka. Näihin asioihin ei demareilla ole juurikaan harrastusta eikä keskustakaan näytä niitä pitävän kovin tärkeinä.
Uskon nimittäin 40 vuoden kokemuksella yritystoiminnasta ja markkinoinnista, että mitä harvempiin käsiin esim kulutustavara- ja elintarviketeollisuus, ja niiden kauppa keskittyy, sitä enemmän markkinoille syntyy mahdollisuuksia kansallisille ja alueellisille pienyrittäjille. Völiinputoajia ovat ilman muuta sellaiset yritykset, jotka ovat Suomessa valtakunnallisia, kutta eivät toimi kansainvälisesti. ne syödään ulos isompien kansainvälisten yritysten toimesta.
Tämä kehitys näkyy jo hyviun selvästi suomalaisessa teollisuudessa, joka on ostanut itselleen ulkomaisia kilpailijoita ja monikansallistunut vauhdilla. Pysyäkseen hengissä on tämän monikansallistuneen suomalaisen teollisuuden pelattava globalisaation ja myös sen omistavan pääoman ehdoilla. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että teollinen tuotanto on vietävä niin lähelle globaaleja kuluttajia kuin mahdollista. Samalla käy usein niin, että tuotantokustannuksissa, etenkin työn kustannuyksissa säästetään Suomeen verrattuna.
Kotimaiseen kuluttajan näkökulmasta - kuluttajahan viime kädessä tekee valinnat, eli äänestää kukkarollaan - tulisi kilpailulainsäädännön ja yrittäjäpolitiikan keinoin luoda sellaiset olosuhteet, että perheyrittäjyydelle tulisi väljemmät liikkumatilat. Uskon nimittäin em. kokemukseni perusteella, että suomalainen kuluittaja valintatilanteessa suosii mieluummin kotimaista ja oman paikkakunnan tuotantoa, kuin globaaleja brändejä, kunhan lainsäädännöllä estetään suuryritysten hallitsevan markkina-aseman hyväksikäyttö.
Tälle tielle toivoisin keskustan yrittäjäpolitiikan liikahtavan, sillä se avaisi mahdollisuuksia porvarihallitukselle. SDP kun ei pienyrittäjyyttä juurikaan suosi, koska sen kannattajat tulevat pääosin suurteollisuuden palkkatyöväen joukosta. - kepututkija
"Sosialismi hävi, mutta niin hävisi vapaa markkinatalouskin. Talouden Stalin eli kapitalismi tuli ja keräsi voitot."
Kuka tai mikä on se Stalin joka kerää voitot kapitalismissa?
Yrityksiä omistaa pääsääntöisesti eläkesäätiöt, niin meillä kuin varsinkin maailmalla, sekä yksityiset sijoittajat suoraan. Siis jos yritys jakaa osinkoa tai sen arvo nousee, hyöty jakautuu laajalle. Siinäkö se Stalin
"palauttaa politiikkaa ihmisiä ja taloutta koskevaan päätöksentekoon"
Miksi politiikkaa pitää sotkea yritysten (=talouden) päätöksen tekoon. Eikö meillä ole jo riittävästi esimerkkejä poliittisesti johdettujen yritysten seikkailuista.
Politiikka kuuluu valtioiden ja muun julkisentalouden hoitoon, verotus ja tulonsiirrot ovat keino tehdä sitä politiikkaa. Julkinen talous on kuitenkin murto-osa kokonaistaloudesta, yksityinen yritystoiminta, nykyisin entistä suurempi ja monikansallisempi, muodostaa kansantalouden rungon ja ainoa asia mihin kansallisvaltio voi ja tulee puuttua on yritysten toimintaedellytysten, koulutuksen ja infrastruktuurin varmistaminen. Näillä valtiot myös osaltaan kilpailee keskenään.
Et ilmeisesti ole ollenkaan perillä yritystoiminnasta, esimerkiksi siitä miten suuryritykset toimii.
Nokia on hyvä suomalainen esimerkki globalisaatiosta jota niin kovin arvostelet. Yritys toimii käytännössä kaikkialla maailmassa, sen omistaa eläkesäätiöt ja muut institutionaaliset sijoittajat.
Nokian kaltaisia yrityksiä on tuhansia ja taas tuhansia ympäri maailmaa. Ei niitä voida poliittisella päätöksenteolla ohjata, kyllä niiden toimintaa ohjaa talouden raa'at lait.- tyhjää...
Sinunkin jutustasi voisi kysyä: mitä yrität sanoa? Se mitä tahtomattasi tulet sanoneeksi voidaan tiivistää niin, että talouden Stalinin lait ovat raakoja.
Kapitalismissa hyöty ei todellakaan jakaudu laajalle. Suomalaisyritys Nokia omistavat amerikkalaiset eläkesäätiöt ehkä suurelta osin ja se tarkoittaa, että Nokian liiketoiminnan hyöty valuu tällaisille sijoittajille eikä palaudu kovin herkästi sellaiseen talouden kiertoon takaisin, joka lisäisi investointeja ja kulutuskysyntää. Kansainvälinen kapitalismi on kasinotaloutta, jossa raha pyörii kuten vedonlyönnissä. Vain osakevoitoista tulevasta hyödystä osa palautuu kiertoon sitä kautta, että valtio verottaa myyntivoitoista. Kovin suuri osa rahasta pyörii kuitenkin vain tässä rahataloudessa. Eli kyllä se on tällainen Stalin, joka estää rahan palautumasta hyödyttämään ihmisiä laajemmalti.
Ole vaatinut, että yrityksiä pitäisi johtaa poliittisin päätöksin. Käsitit tämän nyt väärin. Poliittisesti voidaan kuitenkin suojella työvoimaa irtisanomisilta, poliittisesti voidaan estää yrityksen tuottojen jakautumista harvojen käsiin. Kuten sanoin talouspoliittisena ohjenuorana pitäisi minusta pitää sitä, että yritykset ovat ihmistä varten. Valtion tulee sallia yrityksiä perustettavan vain sitä varten, että niistä on myös yleistä hyötyä. Demokratioissa valtion tehtävänä on ylläpitää ja lisätä demokratiaa eikä heikentää sitä. Suuriin tuloeroihin johtava poliittinen passiivisuus aiheuttaa monia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka sitten kaatuvat valtion eli yhteiskunnan päälle. Yritysten ei voi esim. sallia irtisanoa väkeä löyhin perustein, koska se siirtää vain kansalaisten elättämisvastuun yrittäjiltä valtiolle. On virheellinen olettama, että yritykset olisivat jokin yhteiskunnasta riippumaton legimaatti toimija. Tällainen olettama kuitenkin koko ajan valtaa alaa.
Yritystoiminta on kaikille kansalaisille tapa elää. Osa omistaa yritykset ja osa on niissä töissä. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda sellaiset puitteet, että mahdollisimman moni työllistyy yritystoiminnasta ja yritystoiminnan hyödyt jakautuvat mahdollisimman laajalti väestöön.
Talouden raa´at lait valitettavasti ohjaavat Nokian kaltaisia yrityksiä. Tästä samasta valitettavasta kehityksestä on muitakin esimerkkejä ihan kotimaasta. Yritystoiminnan tavoitteeksi on yhä enemmän tullut yhä suuremman taloudellisen voiton saavuttaminen sen sijaan, että yritystoiminta tuottaisi kansalaisille tarpeellisia hyödykkeitä ja palveluja. Kvartaalitalous lyö laimin pitkän tähtäimen toiminnan. Esim. lääketehdas Orion on vähentänyt tutkimus- ja tuotekehittelyään irtisanomalla tähän työhön osallistuvaa väkeä. Samalla markkinointi- ja myyntiponnistuksia on lisätty, jotta seuraavan vuosineljänneksen tulos tyydyttäisi sijoittajia. Tämä on vallitseva kehityssuunta. Työntekijän asema on yrityksissä suhteellisen lyhyenä aikana muuttunut pysyvästä investoinnista ja sitouttamisesta yhdeksi tuotannontekijäksi, joita voidaan vapaasti liikutella.
Omat silmänikin ovat vasta vähitellen avautuneet tähän todellisuuteen. Suosittelen iltalukemistoksi Juha Siltalan Työelämä -kirjaa, jossa kehitys on yksityiskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä erittäin monipuolisesti kuvattu. Siltalan teosta voi luonnehtia aikamme "Pääomaksi", niin ansiokas tutkimus se on, vaikka tietenkään tällaisessa aiheessa ei voida koskaan saavuttaa sataprosenttista totuutta. Juonen langat kiedotaan tietysti yhteen tenedenssimäisellä tavalla, kun kokonaisuus on Siltalalle valjennut. Joka tapauksessa se hätkähdyttää myös lukijaa, kun se hänelle valkenee. Täällä "Akuksi" nimeämäni kirjoittaja on viljellyt samoja ajatuksia, mutta ehkä vielä Siltalaakin jyrkemmin ja suurella pessimismillä.
Siltalan kirjan historiallinen katsaus todistaa hyvin länsimaisen markkinatalouden muutosta keyneslaisesta hallittavasta markkinataloudesta uusliberalistiseen kapitalismiin. Siltalan kirja on muutenkin uskomaton älyllinen taidonnäyte niin, että sen tekijälle ei voi kuin nostaa hattua ja ihailla hänen älyllistä kapasiteettiaan. Olen ennenkin tutustunut Siltalan ajatuksiin ja kirjoihin, mutta tämä on kyllä vertaansa vailla jo kaikkia koskettavan aihepiirinsä takia. Vaivaa kirjan lukemissa on nähtävä, sillä välillä vaikuttaa, että jokainen lause on tarkkaan punnittu ja asiaa sisältävä. Onneksi Siltala kyllä myös kertaa teemojaan eri jaksoissa. Yksi suuri teema on tietysti se, että hyperkilpailuun suuntautunut talouselämä ei palvele ihmisen päämääriä, vaan suurin osa ihmisistä on alistettu hyväksikäytettäväksi.- kepututkija
Mielipidepankki kirjoitti:
Kapitalismissa hyöty ei todellakaan jakaudu laajalle. Suomalaisyritys Nokia omistavat amerikkalaiset eläkesäätiöt ehkä suurelta osin ja se tarkoittaa, että Nokian liiketoiminnan hyöty valuu tällaisille sijoittajille eikä palaudu kovin herkästi sellaiseen talouden kiertoon takaisin, joka lisäisi investointeja ja kulutuskysyntää. Kansainvälinen kapitalismi on kasinotaloutta, jossa raha pyörii kuten vedonlyönnissä. Vain osakevoitoista tulevasta hyödystä osa palautuu kiertoon sitä kautta, että valtio verottaa myyntivoitoista. Kovin suuri osa rahasta pyörii kuitenkin vain tässä rahataloudessa. Eli kyllä se on tällainen Stalin, joka estää rahan palautumasta hyödyttämään ihmisiä laajemmalti.
Ole vaatinut, että yrityksiä pitäisi johtaa poliittisin päätöksin. Käsitit tämän nyt väärin. Poliittisesti voidaan kuitenkin suojella työvoimaa irtisanomisilta, poliittisesti voidaan estää yrityksen tuottojen jakautumista harvojen käsiin. Kuten sanoin talouspoliittisena ohjenuorana pitäisi minusta pitää sitä, että yritykset ovat ihmistä varten. Valtion tulee sallia yrityksiä perustettavan vain sitä varten, että niistä on myös yleistä hyötyä. Demokratioissa valtion tehtävänä on ylläpitää ja lisätä demokratiaa eikä heikentää sitä. Suuriin tuloeroihin johtava poliittinen passiivisuus aiheuttaa monia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka sitten kaatuvat valtion eli yhteiskunnan päälle. Yritysten ei voi esim. sallia irtisanoa väkeä löyhin perustein, koska se siirtää vain kansalaisten elättämisvastuun yrittäjiltä valtiolle. On virheellinen olettama, että yritykset olisivat jokin yhteiskunnasta riippumaton legimaatti toimija. Tällainen olettama kuitenkin koko ajan valtaa alaa.
Yritystoiminta on kaikille kansalaisille tapa elää. Osa omistaa yritykset ja osa on niissä töissä. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda sellaiset puitteet, että mahdollisimman moni työllistyy yritystoiminnasta ja yritystoiminnan hyödyt jakautuvat mahdollisimman laajalti väestöön.
Talouden raa´at lait valitettavasti ohjaavat Nokian kaltaisia yrityksiä. Tästä samasta valitettavasta kehityksestä on muitakin esimerkkejä ihan kotimaasta. Yritystoiminnan tavoitteeksi on yhä enemmän tullut yhä suuremman taloudellisen voiton saavuttaminen sen sijaan, että yritystoiminta tuottaisi kansalaisille tarpeellisia hyödykkeitä ja palveluja. Kvartaalitalous lyö laimin pitkän tähtäimen toiminnan. Esim. lääketehdas Orion on vähentänyt tutkimus- ja tuotekehittelyään irtisanomalla tähän työhön osallistuvaa väkeä. Samalla markkinointi- ja myyntiponnistuksia on lisätty, jotta seuraavan vuosineljänneksen tulos tyydyttäisi sijoittajia. Tämä on vallitseva kehityssuunta. Työntekijän asema on yrityksissä suhteellisen lyhyenä aikana muuttunut pysyvästä investoinnista ja sitouttamisesta yhdeksi tuotannontekijäksi, joita voidaan vapaasti liikutella.
Omat silmänikin ovat vasta vähitellen avautuneet tähän todellisuuteen. Suosittelen iltalukemistoksi Juha Siltalan Työelämä -kirjaa, jossa kehitys on yksityiskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä erittäin monipuolisesti kuvattu. Siltalan teosta voi luonnehtia aikamme "Pääomaksi", niin ansiokas tutkimus se on, vaikka tietenkään tällaisessa aiheessa ei voida koskaan saavuttaa sataprosenttista totuutta. Juonen langat kiedotaan tietysti yhteen tenedenssimäisellä tavalla, kun kokonaisuus on Siltalalle valjennut. Joka tapauksessa se hätkähdyttää myös lukijaa, kun se hänelle valkenee. Täällä "Akuksi" nimeämäni kirjoittaja on viljellyt samoja ajatuksia, mutta ehkä vielä Siltalaakin jyrkemmin ja suurella pessimismillä.
Siltalan kirjan historiallinen katsaus todistaa hyvin länsimaisen markkinatalouden muutosta keyneslaisesta hallittavasta markkinataloudesta uusliberalistiseen kapitalismiin. Siltalan kirja on muutenkin uskomaton älyllinen taidonnäyte niin, että sen tekijälle ei voi kuin nostaa hattua ja ihailla hänen älyllistä kapasiteettiaan. Olen ennenkin tutustunut Siltalan ajatuksiin ja kirjoihin, mutta tämä on kyllä vertaansa vailla jo kaikkia koskettavan aihepiirinsä takia. Vaivaa kirjan lukemissa on nähtävä, sillä välillä vaikuttaa, että jokainen lause on tarkkaan punnittu ja asiaa sisältävä. Onneksi Siltala kyllä myös kertaa teemojaan eri jaksoissa. Yksi suuri teema on tietysti se, että hyperkilpailuun suuntautunut talouselämä ei palvele ihmisen päämääriä, vaan suurin osa ihmisistä on alistettu hyväksikäytettäväksi.Aluksi eläkesäätiöistä. Meiltä jokaiselta palkkatuloja saavalta peritään eläkevakuutusmaksuja. Näille maksuille halutaan pankkitilin korkoa parempi tuotto, jotta niillä olisi inflaatiosuojaa. Halutaan siis varmistaa että eläkkeet todella kyetään maksamaan. Varoja sijoitetaan yritysten osakkeisiin, siis annetaan yrityksille pääomaa ja tullaan yrityksen omistajaksi. Yritys sijoittaa pääomaa yleensä uuteen tuotantoon, investoi. Syntyy investointikysyntää. Osingoilla ja osakkeiden myyntivoitoilla eläkesäätiö maksaa eläkesitoumuksiaan. Syntyy kulutuskysyntää.
Edellä kuvattu eläkesäätiö siis luo omistuksillaan sekä kulutuskysyntää että investointikysyntää. Ei osakeisiin, siis omaan pääomaan, sijoitettu raha jää laiskana makamaan kuten olet ymmärtänyt.
Maailmalaajuisilla pääomamarkkinoilla amerikkalainen voi omistaa suomalaista ja suomalainen saksalaista ja saksalainen taas amerikkalaista jne.
Ei Nokia olisi voinut kehittyä pelkästään kotimaisen omistuksen pohjalta, meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi pääomaa Suomessa omistamaan Nokiaa. Siksi Nokian liiketoiminnan hyötyä menee muuallekin.
Itse olen sijoittanut vapaaehtoiseen eläkkeeseen kansainvälisen rahaston kautta erimaalaisiin yrityksiin, niinpä minun eläkkeeni aikanaan muodostuu osaltaa ruotsalaisista, amerikkalaisista ja saksalaisista yrityksistä saaduista tuotoista.
Sanot: "Poliittisesti voidaan kuitenkin suojella työvoimaa irtisanomisilta, poliittisesti voidaan estää yrityksen tuottojen jakautumista harvojen käsiin" . Näin varmasti on, mutta silloin ei olla länsimaisessa demokratiassa.
Siltalan kirjan olen lukenut ja ollut kuulemassa useitakin hänen luentojaan. Ei hän suinkaan teilaa kapitalistista tai markkinaliberalistista järjestelmää, hän tarkasteleekin enemminkin työnteon sisältöä ja yrityskulttuuria, työntekijän kokemia asioita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1001753- 591150
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4401117- 1701043
- 58821
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän130804- 84753
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä47741- 51708
- 57671