mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25515

  1. Olet ilmeisesti aika uusi täällä, kun olen näitä rautalankoja jo aiemminkin väännellyt. Mutta kertaus on opintojen äiti, sanotaan.

    Maatalous on nykymuotoisena elinkeinona kannattamatonta toimintaa siinä mielessä kuin kannattavuudella ymmärretään markkinataloudellista kannattavuutta/kannattamattomuuta. Markkinataloudessa kannattamaton yritys ajautuu konkurssiin tai lopettaa ennen sitä toimintansa. Maataloudessa kannattamaton toiminta on puolestaan konkurssien sijaan johtanut mm. ylituotantoon. Kannattamatonta maataloutta on siis ennen muuta sellainen maatalous, jota tuetaan verovaroin, tuetaan keinotekoisen korkein kuluttajahinnoin ja joka johtaa ylituotantoon ja joka ylituotanto maksatetaan veronmaksajilla. Tämä on moninkertaisesti kannattamatonta yritystoimintaa. Tämä on ollut Suomen maatalousmalli, joka on Maalaisliiton poliittisen edunvalvonnan tulosta.

    En minä mitään pieniä tiloja Suomeen ole vaatinut, vaan maaseutupolitiikan järkeistämistä. Koita nyt panna tämä päähäsi, kun sanon sen näin suoraan. Maaseutupolitiikan järkeistämisen rakennuspalikat koostuvat elinkeinorakenteen monipuolistamisesta ja markkinaehtoisesti kannattavan toiminnan suosimisesta. Toisin sanoen tuettu maatalous ja suurteollisuuden aluepoliitiikkaan perustuva sijoittelu istuvat huonosti siihen, että maaseutua todella haluttaisiin pitkäjänteisesti kehittää.

    Kun maaseutu ei ole yhden kortin tai suurten yksiköiden varassa, on mahdollista ajan tarpeiden mukaan joustavasti vastata erilaisiin kysynnällisiin haasteisiin. Maataloustuotteilla ei Suomessa ole sellaista suurimittaista kysyntää, jota ei voisi korvata tuonnilla, jos se tulee selvästi halvemmaksi. Sen vuoksi maataloutemme perusta voi toimia tarpeitamme ajatellen vähin investoinnein osa-aikaisesti, harrastelijapohjalta ja kotitarvepohjalta. Nykyisin maaseutuyrityksistä menestyvät parhaiten monitoimiyritykset, jotka takaavat työtä koko vuodeksi. Niissä on voitu yhdistää perinteistä viljely, marja- ja omenaviinien valmistusta, maaseutumatkailua ja pienimuotoista käsityöläisteollisuutta. Tällainen maatalousyrittämismalli tulee kaikille huomattavan paljon edullisemmaksi kuin nykyinen tapa, jossa on rahastettu sekä veroina että kuluttajahintoina että muina investointitukina. Kaiken lisäksi monialayrittäminen, jossa maatalous näyttelee vain sivuroolia, ei saastuta vesistöjä. Ehkä tämä nyt vähän selventää.

    Minä odotan äänestämältäni kansanedustajalta sellaista harkintakykyä, että hän äänestää sellaisten ratkaisujen puolesta, jossa koko Suomi menestyy. Kun koko Suomi menestyy, menestyn siinä minäkin paremmin. Kun suomalainen tavara käy ulkomailla kaupaksi, myös minä saan enemmän. Keskustalaisilta kansanedustajilta on melkein järjestään puuttunut tällainen kokonaisetunäkemys. He pyrkivät jakamaan kakkua ennen kuin sitä on ansaittukaan. Kun keskitytään jakoosuuksien vaatimseen, jaettavan määrän tuottaminen voi unohtua tykkänään. Lopputuloksena on se, ettei kellekään voi jakaa yhtään mitään. Minä katson siis pitkäntähtäimen lopputlosta, en lyhytnäköistä etua, kun äänestän ehdokastani. Ja tämän(kään) takia se ei ole ikinä sattunut keskustalaiseen edes vahingossa.

    Heikompiosaisista tulee pitää huolta. Ymmärtäisin kyllä sen, että maataloustuki muutettaisiin suoraksi toimeentulotueksi, missä pinta-alojen suuruudella ei olisi mitään merkitystä. Silloin sellaiset suurtilalliset kuin MTK:n entinen puheenjohtaja Heikki Haavisto jäisivät ihan ilman tukea, kun häntä ei luettaisi sosiaalisen avun tarpeessa olevaksi.
  2. Jos gallup-lukusi pitävät paikkansa, se kertoo kyllä siitä, että ihmiset ovat tykästyneet demareiden politiikkaan. Vanhasen Keskustahan on peesannut kaikessa mahdollisessa demareita ja avauksia on tullut vain, jos asialle on ensin haettu SDP:n johdon siunaus. Yhdessäkään aikaisemmassa hallituksessa Keskusta ei ole ajautunut tällaiseen poliittiseen asemaan, missä se alistaa täysin hallituskumppaninsa tahtoon. Väyrysen ja Ahon tahtopolitiikka on tipotiessään. Keput itsekin väittävät täällä, että Jäätteenmäki potkaistiin sen takia pois, ettei hän nauttinut SDP:n luottamusta.

    Minusta on varsin yllättävää, että demareiden politiikka nauttii näin suurta kansansuosiota. Samanlaisiin ja vielä parempiin lukuihin yltää myös presdientti, entinen demari Tarja Halonen. Tällainen suosio on jopa demokratina kannalta vähän huolestuttavaa. Myös puolueiden kannatusluvut osoittavat gallupien mukaan samaa suuntaa, demarien suosio kasvaa ja Keskustan pienenee. Se kertoo paljon siitä, mihin tässä Vanhasen hallituksessa itseasiassa ollaan tyytyväisiä.

    Sinulla näyttää olevan täysin virheellinen käsitys Keskustan sijoittumisesta poliittiselle kartalle. Ei se että puolueen nimessä esiintyy sana keskusta, tee puolueesta mitään keskitien puoluetta. Päinvastoin Keskustan politiikka on ollut yksipuolista edunvalvontapolitiikkaa ja varsin vasemmistopainotteista.

    Puheet siitä, että muut poliittiset aatteet jonkinlaisena tuontitavarana olisivat epäkelpoja, on kyllä sellaista puppua, että voi vaan kysyä, että tosissaanko ilman mitään häpeän tunnetta tällaista esität. Siinä on nimittäin jo impivaaralaisuus ja suomalainen metsäläisyys huipussaan.

    Keskusta-aate ei ole muuntunut miksikään. Se jos mikä on ollut paikalleen jämähtynyttä konservatiivisuutta. Aate on tähdännyt sotien jälkeisessä politiikassa ensisijaisesti vain omien valta-asemien säilyttämiseen ja pienen kannattamatonta elinkeinoa harjoittavan vähemmistön tukemiseen.

    Missä säkissä olet oikein elänyt, kun tuollaisia viitsit esittääkin.
  3. Siitä olen yhtä mieltä, että Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka tukiaisineen on lähinnä idiotismia. Sellaisen sopimuksen Keskustan ulkoministeri Heikki Haavisto ja virkamiesavustajan mukana ollut Esa Härmälä halusivat neuvotella. Saatiin mitä haluttiin ja seurauksena on tilakokojen suurentaminen kannattavuuden takeena. Tällaista jälkeä maataloustuet juuri tuottavat. Siinä myllyssä ei kukaan pärjää.

    Suurtiloja tuettiin ennen EU:ta siten, että tuet keskitettiin vain niille ja pienviljelijät jäivät nuolemaan näppejään, jolloin heidän kilpailukykynsä heikkeni ja tila täytyi lopettaa. Ideana tässä oli se, että kun rahaa on rajattu määrä, jakajien joukkoa pitää harventaa, jotta jäljelle jäävät saisivat tarpeeksi.

    Tukiviidakko ennen EU:ta oli erittäin monipuolinen ja kyse oli todellisesta viidakosta. Jotkut ovat yrittäneet laskea tosissaan tuen määriä ennen EU:ta ja päätyneet jopa siihen, että ennenkin tulea maksettiin suoran ja piilotuen muodossa yhtä paljon kuin nytkin. Siinä tilanteessa Suomen protektionistinen maatalous kannatti, koska sen kannattavuus verotuen lisäksi maksatettiin kuluttajilla. Panemalla tuonnille tullit ja muut esteet, kuluttaja pakotettiin ostamaan kallista suomalaista maataloustuotetta. Mainio esimerkki tästä oli aikoinaan voi. Se oli Ruotissa, missä tuotantokustannukset eivät juuri meikäläisestä eronneet, monta kertaa halvempaa kuin Suomessa. Rasvamatkoja Haaparantaan tehtiinkin niihin aikoihin Kotkasta saakka.

    Linkki vielä Jäbän selkeään kirjoitukseen tästä aiheesta:

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008942995
  4. Siirtoväkeä ei asutettu yksin maaseudulle. Myös kaupunkeihin tuli paljon tätä väkeä. Yksi tällainen asutuskeskus oli Lahti, joka pitkään kantoi Viipurin Reippaan mustapunaisia värejä. Myös Jyväskylän sai osansa. Maaltapako ei koskenut voittopuolisesti tätä siirtoväkeä, vaan ajolähtötilanteeseen joutuivat kaikki pientilalliset ja maaseudun muu työväki. Tunnen tilanteen aika hyvin, sillä pääsin sattumoisin seuraamaan tilannetta autiopaikalta esimerkkinä etelä-hämäläisen kyläkunnan historian vaiheita nähden. Paikkakunnalla ei ollut yhtään asutustilallista, mutta silti väki lähti, kyläkaupat panivat laudat ikkunoihin jne. Vain suurtilalliset, eläkeikäiset ja kunnan palveluksessa olleet jäivät.

    Aika ei ollut ajanut mistään ohi. Maaseudulta käsin käytiin työssä ja viljeltiin osa-aikaisesti pientiloja. Käsityöläistaitoisia oli paljon. Se miksi tästä ei virinnyt pienyritteliäisyyttä korvaamaan sitä mennyttä maailmaa, johtui Maalaisliiton hankkeesta rakentaa maaseutua vain ja ainoastaan maatalouden varaan. Kyllä verstaita ja muita alkoi nousta, mutta eihän niillä ollut menestysmismahdollisuuksia, kun Maalaisliitto koko ajan karkotti väkeä eli vähensi kysyntää. Siellä missä näin ei tapahtunut ja missä myöhemmin tuli elpymistä, moni pieni kauppias rikastui hyvin esim. välittämällä rakkenustarvikkeita.

    Hyvin tyypillistä oli esim. se, kun 70-luvulla alkoi kova kesämökkirakentaminen, maaseudulta ei tahtonut löytyä kirvesmihiä niiden tekoon. Kesämökkirakentaminen olisi anatnut loistavia työtilaisuuksia ja mahdollisuuksia jo 60-luvulta lähtien, mutta maatalouden varaan rakennettu maaseutu oli karkottanut kaikki ammattimiehet betonilähiöiden valuja tekemään. Keskustan hahmottamassa maaseutumallissa ei liene tähän päiväänkään mennessä oivallettu kesämökkiläisten ja matkailun merkitystä maaseudun todellisena mahdollisuutena. Lähinnä tätä kehitystä on pyritty torpedoimaan korkealla verotuksella esim. kesämökkiläisten osalta.

    Olet siinä oikeassa, että demarit ja Kokoomus eivät aktiivisesti ponnistelleet maaseudun kehittämiseksi. Demarien ansioksi on sentään luettava se, että se kaiken aikaa kyllä pyrki vastustamaan järjetöntä tukiaispolitiikkaa. Muten seurattiin vain katseella Maalaisliiton säheltämistä. Maalaisliitto/Kepu on tässä ylivertaisesti suurin syyllinen, koska se kehitti politiikallaan maaseutua ja nimenomaan tähän väärään suuntaan. Lopulta tuo väärä suunta on alkanut kalahtaa omaankin jalkaan, kun äänestäjätkin alkavat vähetä. Jäljelle ovat jääneet vain umpikeput, muut on karkoitettu.

    Toisenlainen tie olisi johtanut hillitympään ja hallitumpaan kehitykseen. Kaikissa vaihtoehdoissa kaupunkien väkiluku olisi kasvanut ja maaseudun vähentynyt, mutta ei kertarysäyksellä vaan ajan kanssa. Tämä olisi luonut sopeutumisaikaa ja vähemmän kitinöitä, kun siirtyminen olisi tapahtunut vapaaehtoispohjalta eikä pakon sanelemana. Tässä mallissa muutto olisi kokenut uutta sukupolvea, joka olisi kouluttautumisen kautta päässyt tutustumaan kaupunkien korkeakulttuurisiin talousvaihtoehtoihin. Ruotsissa kehitys tapahtui nimenomaan tämän mallin mukaisesti vähitellen ja siellä Centernin kannatus onkin oikeissa mitoissa 5-10 %.

    Nyt maaseudulla olisi kaksi selvää kehityssuuntaa, mutta edelleen Keskusta ja MTK vastustavat niitä henkeen ja vereen. Toinen on kaupungistumistie eli aluekeskusten luominen ja suosiminen. Tämä on erotettava urbanisoitumisesta, joka on metropolien rakentamista. Aluekeskuksilla on mahdollista luoda nykyistä parempi kysyntäpohja ja sillä mahdollisuuksia antaa nykyistä parempia koulutusvalmiuksia ihmisille. Toinen tie on maasetuyrittämisen painopisteen muuttaminen kohti monipuolisempaa elinkeinorakennetta. Matkailun ja kesämökkiläisten aseman ymmärtäminen tulisi ottaa tosissaan. Keskusta ja MTK pitävät kuitenkin kiinni vain kaikesta sellaisesta, mihin on mahdollista saada kansallista ja EU-tukea. Halutaan elää kainalosauvojen varassa loputtomiin.
  5. Ökyisäntä oli suurtilallinen Suomen maatalouden harjoittajien joukossa. Näitä suurtilallisia alettiin verovaroin tukea, pientilalliset ajettiin maaltapakoon. Tehomaatalous on suuriin tilakokoihin ja automatisatioon perustuvaa maataloutta, jossa käytetään myös runsaasti vesistöjä pilaavia lannoitteita. Tehomaatalous on luonteeltaan päätoimista maatalousyrittämistä, joka tilakokojen suurentuessa on johtanut maaseudun autioitumiseen.

    Teet runsaasti virhepäätelmiä kirjoituksestani. Maaseutu oli viriiliä ennen sotia ja menestyi suhteellisen hyvin. Silloin voitiin puhua maaseudun yhteisöllisyydestä. Elintaso oli sellaista, ettei se ajanut maaltapakoon niin kuin tapahtui 1960-luvulla. Torpparien asemaa parannettiin sisällissodan jälkeen, kuvaamasi tilanne oli ennen sitä ja silloinkin vain Etelä-Suomen kartanoseuduilla.

    Ihmiset muuttavat kaupunkeihin taloudellisista syistä. Tämä on totta. Kaupunkien korkeakulttuurinen talousmalli on tarjonnut uudenlaisia mahdollisuuksia yritteliäisyydelle ja siten uusia työtilaisuuksia. Joskus aiemmin merkantilismi nosti kaupungit kukoistukseen. 1960-luvulla ei ollut kyse kuitenkaan tästä. Maaltapako ei suntautunut Suomen kaupunkeihin, vaan se oli paniikinomaista pakoa sieltä, missä elämisen mahdollisuudet oli Maalaisliiton poliittisilla ratkaisuilla latistettu kokonaan. Kokoäiväisen maatalousyrittämisen suosiminen aikaansai elinkeinorakneteen huikean yksipuolistumisen ja rappioitti maaseudun totaalisesti. Siitä alkoi kyläkauppojen ja kyläkoulujen kuolemat. Maaltapako suuntautui ensi sijassa Ruotsiin, ei Suomeen. Kyse ei ollut vedosta, vaan työnnöstä, sillä ei ruotsia taitamaton maalaisjunttura ihan helposti vapaaehtoisesti lähde vieraaseen maahan.

    En ole mikään muustosvastarintainen. Maaseudun muutos Kepun malliin oli vain täydellinen emämunaus ja katastrofi. Historiaa tutkimalla olisi nähty, että Suomen oloissa maaseutu voi parhaiten silloin, kun elinkeinorakenne on monipuolinen eikä vain yhden Suomen oloissa hyvin kannattamattoman elinkeinon varaan rakennettua. Toisenlaistakin tietoa oli ja sitä edusti Maalaisliitossa Veikko Vennamo, joka näki keskittymisongelman seuraukset jo 40- ja 50-luvuilla. Hän ajoi pienyrittäjyyden linjaa, joka on aina toiminut maaseudulla parhaiten. Sellaisessa mallissa nykyajan pääelinkeinojen pitäisi olla juuri matkailussa ja huvilaveistämöissä yms. eikä maataloudessa. Maatalouden asema sivuelnkeinona rinnalla menestyisi silloin paljon paremmin, kun siihen ei olisi tarvinnut investoida niin valtavasti. Tämä on kaukana jostain Tauno Palo - Ansa Ikonen romanssista.

    Maataloustuet ovat yleiseurooppalainen virhe. Vain Britanniassa on tässä suhteessa näkynyt jonkinlaista järjen valon kajastusta. Jos Suomessa maaseutua ei olisi alunpitäen rakennettu maatalouden varaan, tukea olisi tarvittu paljon vähemmän. Maatalousyrittämisen kustannukset olisivat olleet pienemmät ja sivutoimisen viljelyn riskit yrittäjälle huomattavan vähäiset nykyiseen verrattuna. Ruuan tuotanto se ei olisi millään muotoa vaarantanut.

    Suomen maatalousmalli johti pahimmillaan jopa kaksinkertaiseen vuosiylituotantoon. Ja tämä tapahtui 20-30 vuotta sitten, jolloin vielä oltiin tehottomampia kuin nyt. Tämä kertoo kaiken siitä, millaisiin mittoihin Kepun älyttömyys on johtanut. Vähitellen tuota suunnatonta ylituotantoa on jouduttu purkamaan ja se on tehnyt kipeää. Keskusta titenkin syyllistää siitä ihan muut tahot kuin aiheuttajan itsensä. Mm. maatalousministeri Hemilän päälle kaadettiin sitä paskaa, jonka Maalaisliiton politiikka oli ylimääräisenä tuottanut.

    Maatilan pitäjä ei tässä kuviossa ole syyllinen lukuunottamatta niitä ökyisäntiä, jotka ovat mallia kannattaneet. Tavalla tai toisella kaikki kuitenkin ovat lopulta kärsineet. Viimeisinä kärsijöiden listassa on näiden ökyisäntien perilliset, ne jotka nyt joutuvat virheellisen Suomen oloihin huonosti sopivan mallin kanssa yrittämään. Moniopuolisisempi elinkeinorakenne olisi pidätellyt ihmisiä maalla ja uutta yrittelisäisyyttä olisi syntynyt kaiken aikaan kuten nyt on tapahtunut kun on pakkotilanne.
  6. Suomen maaseudun ovat tuhonneet Maalaisliitto ja MTK. EU ei ole millään laillaan Suomen maataloutta, vaan se typerä neuvottelutulos, jota ulkoministeri Heikki Haavisto ja virkamiesneuvottelija Esa Härmälä olivat Suomelle sopimassa. Sen tarkoituksena oli jatkaa maatalouden keskittämispolitiikkaa ja maseudun autioittamista, kun hyvään alkuun oli sodan jälkeen päästy.

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008964148

    Maataloutemme ongelma ei ole koskaan tänä aikan ollut elintarvikkeiden riittävyys, vaan niiden ylituotanto. Suomen peltopinta-ala riittäisi elättämään kriisitilanteessa myös Pietarin väestön. Ympäristösyiden takia koko maatsloustuotantomme voitaisiin muuttaa luomutuotannoksi ja ruokaa riittäisi vallan mainiosti.

    Mitähän kriisiä mahdat oikein tarkoittaa. Sotilaallisissa kriiseissa loppuu aina ensin löpö ja kun Suomen maatalous on automatisoitu ja koneellistetty, ruoka loppuu justiinsa, kun varastot tyhjenee. Vakavassa ympäristökriisissä kuten lähialaueella tapahtuneessa ydinvoimaonnettomuudessa taas pellot saastuvat ja ruoka on syömäkelvotonta. Niin että mistä kriisistä sinä oikein puhut.
  7. Talouden kannalta voisi ollakin paljon parempi, että Eurooppa olisi vapaakauppa-alue ja se koskisi myös maataloutta. Tälla tavalla Euroopan taloudellinen kehitys ohjaustuisi markkinatalouden mukaisesti eli kysynnän ja tarjonnan pohjalta.

    Suomen kannalta myös poliittinen unioni on ollut ja on tärkeä. Se on tärkeä turvallisuuspoliittisista syistä. Poliittisen unionin purkautuminen pakottaisi meidät heti liittymään Natoon. Voi olla, että jo EU:n epävarmuus ja ristiriidat nostavat Nato-kysymyksen hyvinkin pian ratkaistavaksi asiaksi Suomessa.

    Poliittista unionia puoltaa myös yhteinen rahapolitiikka. Se on luonut tarpeellista vakautta ja ennustettavuutta talouteen. Rahapolitiikastakin olisi tietysti mahdollista sopia vapaakauppasopimuksen osana.
  8. Pohjan Poika meni asian ytimeen niin että korahti. Tätä samaa olen jo tällä palstalla pitemmän ajan jankuttanut. Nyt sitten Tony Blair sanoo niin kuin asia on. Britannia on koko ajan edustanut EU:ssa ylivoimaisesti järkevintä maatalouspolitiikkaa. Sen perustana on maisemanhoito, maatalouden tuotanto tulee siinäkin ohessa yllin kyllin ja ylikin.

    Ranska on Eurropan sairas mies. Sen maatalousyrittäjien poliittinen merkitys on niin suuri, että samaan tapaan kuin MTK ja Keskusta Suomessa ovat valmiit takapajuistamaan Suomen, Ranska on valmis raunioittamaan koko EU:n yhteistä hyvää ajavan kehityksen. Saksassa olisi paljon enemmän käytännöllistä järkeä ja toivoa sopii, että se ryhtyisi pontevammin tukemaan Britannian linjaa.

    Maatalouspolitiikka on EU:n ylivoimaisesti suurin ongelma. Kun maatalousprotektionismista pitäisi irtautua, siihen on tarrauduttu entistä vahvemmin kuin kohtalonkysymyksenä. Tästä hyötyy ennen muuta Aasia, joka on alkanut tarkastella taloutta kokonaistehokkuuden näkökulmasta sitoutumatta mihinkään tervaskantoihin.

    On todella uskomatonta, että osa kepulaisista hurraa tälle tilanteelle. He hurraavat sille, että Suomen kansalaiset tulevat jatkossa olemaan entistä haluttomampia kustantamaan näiden pankolla makoilun. Eletään jossain harhassa, että 70-luvun täysvakuutusturvainen sato- ja katovahinkojärjestelmä eli tukiaispolitiikka saataisiin sellaisenaan takaisin.
  9. Keskusta ja MTK ovat olleet sodan jälkeen maaseudun päätuholaiset. Sen lisäksi ne ovat aiheuttaneet koko Suomen kansalle mittaamattomia vahinkoja politiikallaan ja edunvalvonnallaan. Ilman näiden tuholaisten toimintaa Suomi olisi paljon nopeammin saavuttanut Ruotsin elintaso- ja korkeakulttuurietumatkaa.

    Historiallisesti tarkasteltuna maaseutu on menestynyt aina silloin, kun maaseudun elinkeinorakenne on ollut monipuolista pienyritteliäisyyttä. Ennen sotaa oltiin tässä tilanteessa, mutta Keskustassa valtaan päässeen ökyisäntiä suosivan K-linjan politiikka muutti kehityksen suunnan maaseutua tuhoavaksi ja samainen kehitys on jatkunut näihin aikoihin saakka.

    Suurin virhe oli alkaa kehittää maaseutua yksipuolisesti maatalouden varaan. Toinen suuri virhe oli suosia maatalouden ja sen jatkojalostusteollisuuden keskittämistä suuriin yksiköihin. Kolmas suuri virhe oli yrittää rakentaa maaseutua suurteollisuusmaisemaksi. Kaikissa näissä virheissä Maalaisliitto/Keskustapuolue oli keskeisessä päättävässä asemassa. Se ei ole pyrkinytkään korjaamaan virheitään, vaan syventänyt niitä entisestään.

    Ainoa selitys tällaisen järjettömän, maaseudulle tuhoisan ja veronmaksajille kalliin politiikan harjoittamiseen on puolueen poliittisen kannatuksen turvaaminen. Keskustapuolue on siis ollut valmis aiheuttamaan suuria tuhoja pelkästään siksi, että valta on maistunut ja pieni vähemmistö suomalaisia on saanut nauttia muiden suomalaisten työllä aikaansaamista hedelmistä.

    Maaseudulle on rakennettu valtavat määrät tarpeetonta infraa luulotellen, että maaseutua voidaan rakentaa tehomaatalouden varassa virikkeelliseksi ja toimivaksi ympäristöksi. Oikea tie olisi ollut luonnollisesti suosia osa-aikaista maataloutta ja suosia monipuolista rinnakkaistoimintaa sen yhteyteen. Tämän politiikan onnistumisesta on jälkeenpäin nähty selviä todisteita.

    Kyse ei ole ollut edes mistään politiikasta, vaan siitä, että yrittäjät ovat itse oivaltaneet asian ja irrottautuneet siten Keskustan ja MTK:n linjasta. Siellä missä maatalouden oheen on syntynyt esim. matkailuelinkeinoalan yritteliäisyyttä tai huvilaveistämöitä, on alkanut mennä jo paljon paremmin. Kyse on ihan samasta monipuolisuuden terveyhdyttävästä vaikutuksesta kuin sillon, kun tervan kysyntä alkoi maatalouden ohella elättää maaseutua.

    Koko sodanjälkeinen maaseutupolitiikka on ollut pääosin tukiaispolitiikkaa. Sen seurauksena maaseutuyrittämisen ala on radikaalisti kaventunut ja väestö paennut. Suurin väestöpako ajoittui 1960-luvulle, jolloin kolmannes maaseutuväestöstä pakeni, kun Maalaisliiton maatalouspolitiikan keskittämistoimet alkoivat purra ja maaseudun elinkeinorakennetta kaikin tavoin haluttiin yksipuolistaa ja mitoittaa suuremmaksi.

    Tämän hsitoriallisesti ajatellen hyvin suurimittainen vahingon aiheuttaminen on pääsyy siihen, miksi Keskustan harjoittamaa politiikkaa tulee vastustaa kaikin demokraattisin keinoin. On jopa niin, että on Keskustan vastustaminen menee sen edelle, minkä toisen puolueen politiikka haluaa suosia. Yksikään muu puolue ei nimittäin enää voi aikaansaada sellaista tuhoa kuin mitä Keskusta on saanut aikaan. Ainakin tätä on vaikea kuvitella.
  10. Minäkin olen taipuvainen tulkitsemaan asiaa vähän noin niin kuin sinäkin. Tässä on ikään kuin pohjana se kristillisen moraalin tapahtumatausta, missä Jeesus hajotti temppelin markkinapaikaksi muuttuneen yleisilmeen. On myös sanottu, että helpompi on kamelin mennä siitä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen. Köyhiä pidetään myös autuaina.

    Kristillisyydessä on ollut ja on edelleen aatesuuntia, joissa köyhyyttä ja askeettisuutta pidetään henkisyyden välttämättömänä edellytyksenä. Samanlaisia näkemyksiä edustaa myös islaminusko.

    Islmailaisessa maailmassa länsimainen markkinataloususko ja henkisyys ovatkin törmänneet kaikkein rajuimmin. Islamilaisessa maailmassa on havaittu selvästi, että länsimaiset arvot ovat uhka islamilaiselle henkisyydelle ja islamilaiselle yhteisölle. Kristinuskon merkityksen raju vähentyminen ja markkinataloususkoinen maallistuminen erilaisine seurannaisvaikutuksineen on tästä hyviä esimerkkejä. On selvää näyttöä siitä, että markkinataloususko horjuttaa muita uskontoja ja valtaa vähitellen ja vaivihkaa kaiken tilan itselleen ja mammonanpalvonnalle. Kirkossa käynnin sijaan ihmiset kuljeksivat mieluummin ostosparatiiseissä. Sana paratiisi ei liene tässä ihan pelkkä yhteensattuma.

    Markkinataloiskritiikki on länsimaisessa maailmassa ollut nykyään ns. uus-liberalismin ja globalin talouden kritiikkiä. Tämän nyt kirjoittavan mielestä näyttäisi myös markkinatalouden teoreettinen hallittavuus ja yhteishyvän mahdollisuus olevan vain jonkinlainen illuusio, josta ei voi puhua puhumatta pahuudesta. Tämä menee siis jo monta askelta pidemmälle, jos olen oikein asian käsittänyt.

    Se että mennään monta askelta pidemmälle on mielestäni välttämätöntä, jotta taloususkolle voitaisiin tarjota jokin vaihtoehto. Islamilainen maailma se pystyy tarjoamaan, koska uskonnon voima on tätä päivää ja markkinatalous vasta uhkaa, muttei ole vielä päässyt siellä valtaan. Markkinatalousmaissa liberalismikriitikoille ei sen sijaan näytä oikein löytyvän vaihtoehtoja. He havaitsevat kyllä suhteellisen köyhyyden lisääntymistä, kiinailmiötä, ympäristöongelmia ja yhteisöllisyyden ja siihen liittyvän arvomaailman rakoilua, mutta lääkkeitä muutoksen ei tunnu löytyvän tai niitä ei haluta kertoa.

    Yhden lääkkeen tarjoasi sosialismi. Ongelmana on se, että sitä on koeteltu ja huonoksi havaittu. Sen takia vain muutama uskossaan koko ajan lujana pysynyt kehtaa sitä edelleen esittää. Anarkismia eri muodoissaan tarjotaan myös aina vaihtoehdoksi silloin, kun ei muuta keksitä. Kolmas tie on kansallisvaltion hegemonian paluu. Se olisi puolivälissä sosialismia ja markkinatalouden nykymuotoista hallitsemisyritystä. Kansallisvaltioajatuskin olisi yhtä kaikki yritys hallita markkinataloutta, mutta jokainen käsittää, että markkinatalous kostaa kaikki tällaiset yritykset vähentämällä materiatuotantoa. Silloin emme saakaan jokapäiväisiä tavara-annoksiamme.
  11. Jäätteenmäkihän pyrki antamaan oikeudelle selityksen näihin kumpaankin esittämääsi kysymmykseen. Jäätteenmäki kertoi luulleensa päässeen oppositiojohajana TP:n kanslian jakelulistalle.

    Jäätteenmäki oli aiemmin luullut ihan muuta, kun hän sanoi, ettei ole jakelulistalla ja että hänellä on kaksi korvaa. Jos Jäätteenmäki olisi tosissaan luullut päässeensä jakelulistalle, hänen oli tullut kuitenkin ihmetellä sitä, miten se koski vain yhtä ainoaa asiaa eli Lipposen USAn vierailua. Siitä pukattiin Jäätteenmäelle satoja sivuja faksia. Eli jos ei ihan heti niin myöhemmin Jäätteenmäen olisi pitänyt toimia kuten kohdissa A ja B esität. Sen lisäksi faksien lähettäjä kertoi oikeudessa asiasta aivan toisin. Hän kertoi, että asiasta sovittiin hänen ja Jäätteenmäen kahdenkeskisessä keskustelussa. Liäksi Jäätteenmäki pyrki salaamaan ensin tietolähteensä. Salaaminen ei ole linjassa sen kanssa, että saa jakelustilaisena salaisia papereita.

    Oiva sanoo tähän tietysti, ettei Jäätteenmäki valehdellut kertaakaan, vaikka oikeudessa Oivan mukaan syytetty saakin valehdella. Kyse ei kuitenkaan oikeasti ole siitä, että oikeudessa kukaan saisi valehdella. Syytetylle ei valehtelusta seuraa vain mitään rangaistussanktioita. Mutta valehtelemiselle on muita oikeudellisia seuraamuksia kuten tuon oikeuden ratkaisusta voitiin hyvin lukea. Jäätteenmäen valehtelu on näiden oivien mielestä vain keskustalaista viekkautta.

    Keskustan nurkkakuntaiseen ajattelutapaan kuuluu rötöstelijöiden ja valehtelijoiden poliittinen palkitseminen. Räikein tapaus on Kauko Juhantalo. Puolueen puheenjohtajan Esko Ahon olisi tietenkin tullut ensin hienovaraisesti vihjata Juhantalolle, että rikos on sen laatuinen, että olisi vakavaa syytä myös puolueesta eroamiselle. Näin ei käynyt, vaan Juhantalo oli jo kohta seuraavissa vaaleissa ehdokkaana. Tätä ehdokkuuttakaan ei puoluejohtaja Aho halunnut estää. Kankaapäälaisäänestäjät ja muut lähiseuduilta olleet kepuäänestäjät palkitsivat sitten Juhantalon ruhtinaallisella äänisaalilla. Mikään muu viesti kuin se, että omanedun tavoittelu rötöstelyllä on hyväksyttävää, ei tästä tule uasemmallakaan ajattelukerralla mieleen. Mitään epäselväähän ei ollut siitä, etteikö Juhantalo olisi syyllistynyt rikolliseen toimintaan ministerinä.

    Jäätteenmäen toiminta on myös erittäin motittavaa, vaikkei hän mihinkään rikokseen syyllistynytkään. Hän oli kuitenkin osallisena rikollisessa toiminnassa. Martti Manninen tuomittiin nimittäin virkarikoksesta rangaistukseen. Joidenkin mielestä tarkoitus pyhittää tässä Jäätteenmäen asiassa keinot. Tämä on ollut pitkin historiaa tunnusomaista keskustalaiselle politikoinnille. Keskustalainen politikointi on aina pyrkinyt eroon moraalisista rasitteista.
  12. Jos vaikenen ja sanon vaan, että joskus vaikenemista pidetään sen merkkinä.
  13. Sinun näkemyksesi mukaan talous on huono isäntä, kun monet talouden hallittavuuteen uskovat pitävät sitä hyvänä renkinä. Mielestäni et kykene esittämään kovin vahvoja argumentteja sen puolesta, että taloususkovaisuus edellyttää nykymuodossaan jonkunlaisen pahuuden olemassaoloa. Tarkoittanet pahuudella kyltymätöntä itsekkyyttä, joka lopulta pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta. Eivät se puoleen nekään, jotka vannovat talouden hallittavuuden nimiin välttämättä sen oikeammassa ole. Mutta mikään tiedon asia tämäkään ei tunnu oleva, vaan uskon asia sekin.

    Kun hallittavuus käännetään pahuuden torjumiseksi kaikilla sektoreilla, on vaikea nähdä ihmiselämässä paljonkaan sellaista, mihin tämä sama ei pätisi. Jos ajatellaan esim. liikennettä, se kohdataan monitahoisen hallittavuuden/pahhuden ongelmana. Liikenteen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkoa säännöin, turvalaittein, inhimillisen opastuksen, pakon yms. keinoin. Liikenne aiheuttaa silti valatvasti ongelmia ja se tappaa useita ihmisiä ennenaikaisesti vuosittain. Siitä huolimatta nykyaikaisesta liikenteestä ei haluta luopua, vaan sitä yritetään entistä paremmin hallita. Pyritään siihen, ettei lentokone voi kerta kaikkiaan pudota maahan kesken lennon.

    Talousjärjesttelmä toimiminen edellyttää aivan varmasti lujaa uskoa siihen. Kyllähän ihmisten uskoa monin keinoin myös pyritään kasvattamaan. Materia ja kuluttaminen ovat meille tärkeitä asioita. Me emme tule toimeen ilman jokapäiväistä kännykkää, huulipunaa, napakorua, liituraitapukua, punaista urheiluautoa jne. Näitä kaikkia meidän halutaan haluavan ja sitä varten on markkinatalous, joka kertoo meille, että tämän kaiken saat, jos minuun uskot. Talous palkitsee meitä materialla ja vahvistaa siten uskoamme.

    Minusta on melkein niin, että enemmän kuin talousjärjestelmää tästä kaikesta pahuudesta pitäisi syyttää materialismiamme. Tietysti on vähän vaikea sanoa, kumpi oli ensin kana vai muna, materiaa tarjoava markkinatalous vai materiaa kaipaava ihminen.

    Myönnän toki, että individualismi-liberalismi on vahvistunut voimakkaasti, mutta ei se välttämättä mikään yhdensuuntainen trendi ole. Markkinataloudella nimittäin vaikuttaisi olevan keinoja myös eräänlaiseen itsesäätelyyn, korjausliikkeisiin. Näitä korjausliikeitä sitä paitsi kaiken aikaa vaaditaan juuri niillä "pahuuden" hallintakeinoilla taikka suoraan esim. ammattiyhdistysliikkeen toimesta.

    Mutta kiitos jälleen kerran, ajatuksesi ovat mielenkiintoisia ja ne panevat niin sanoakseni veret aivoissa kiertämään.
  14. Sinun näkemyksesi mukaan talous on huono isäntä, kun monet talouden hallittavuuteen uskovat pitävät sitä hyvänä renkinä. Mielestäni et kykene esittämään kovin vahvoja argumentteja sen puolesta, että taloususkovaisuus edellyttää nykymuodossaan jonkunlaisen pahuuden olemassaoloa. Tarkoittanet pahuudella kyltymätöntä itsekkyyttä, joka lopulta pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta. Eivät se puoleen nekään, jotka vannovat talouden hallittavuuden nimiin välttämättä sen oikeammassa ole. Mutta mikään tiedon asia tämäkään ei tunnu oleva, vaan uskon asia sekin.

    Kun hallittavuus käännetään pahuuden torjumiseksi kaikilla sektoreilla, on vaikea nähdä ihmiselämässä paljonkaan sellaista, mihin tämä sama ei pätisi. Jos ajatellaan esim. liikennettä, se kohdataan monitahoisen hallittavuuden/pahhuden ongelmana. Liikenteen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkoa säännöin, turvalaittein, inhimillisen opastuksen, pakon yms. keinoin. Liikenne aiheuttaa silti valatvasti ongelmia ja se tappaa useita ihmisiä ennenaikaisesti vuosittain. Siitä huolimatta nykyaikaisesta liikenteestä ei haluta luopua, vaan sitä yritetään entistä paremmin hallita. Pyritään siihen, ettei lentokone voi kerta kaikkiaan pudota maahan kesken lennon.

    Talousjärjesttelmä toimiminen edellyttää aivan varmasti lujaa uskoa siihen. Kyllähän ihmisten uskoa monin keinoin myös pyritään kasvattamaan. Materia ja kuluttaminen ovat meille tärkeitä asioita. Me emme tule toimeen ilman jokapäiväistä kännykkää, huulipunaa, napakorua, liituraitapukua, punaista urheiluautoa jne. Näitä kaikkia meidän halutaan haluavan ja sitä varten on markkinatalous, joka kertoo meille, että tämän kaiken saat, jos minuun uskot. Talous palkitsee meitä materialla ja vahvistaa siten uskoamme.

    Minusta on melkein niin, että enemmän kuin talousjärjestelmää tästä kaikesta pahuudesta pitäisi syyttää materialismiamme. Tietysti on vähän vaikea sanoa, kumpi oli ensin kana vai muna, materiaa tarjoava markkinatalous vai materiaa kaipaava ihminen.

    Myönnän toki, että individualismi-liberalismi on vahvistunut voimakkaasti, mutta ei se välttämättä mikään yhdensuuntainen trendi ole. Markkinataloudella nimittäin vaikuttaisi olevan keinoja myös eräänlaiseen itsesäätelyyn, korjausliikkeisiin. Näitä korjausliikeitä sitä paitsi kaiken aikaa vaaditaan juuri niillä "pahuuden" hallintakeinoilla taikka suoraan esim. ammattiyhdistysliikkeen toimesta.

    Mutta kiitos jälleen kerran, ajatuksesi ovat mielenkiintoisia ja ne panevat niin sanoakseni veret aivoissa kiertämään.
  15. Arvauksesi eivät ole osuneet kohdalleen. Et ole tainnut koskaan kuunnella Jaakko Tepon lurituksia. Seuraava vihje, joka ei ole ihan helppo tämäkään: Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi.

    Voin myös kertoa, miten tunnistin hänet. Kyseinen henkilö nimittäin kirjoitti joskus aiemmin lähes sanasta sanaan tänne palstalle sellaista tekstiä omana kirjoituksenaan, joka on julkaistu toisessa yhteydessä sanojan nimellä varustettuna. Uskoisin, että kyse on silloin yhdestä ja samasta henkilöstä, kun hän ei erikseen maininnut muuta lähdettä. Lisäksi hänen tietonsa tieteen filosifiasta ja historiasta yms. on sitä luokkaa, ettei kuka tahansa kerimäkeläinen kykene sillä tavalla kirjoittamaan. Tietysti esim. Tanner-kannaotto on hyvin kärjekäs, mutta ehkä tällaisella palstalla ei tarvitse niin tarkoin pysytellä tieteellisessa argumentoinnissa, joten voi esittää kärjekkäitäkin kannanottoja, jolloin ne kai muuttuvat jo lähinnä poliittisiksi kannanotoiksi.

    Arvoitukseni kirjoittajaa pidetään yhtenä eturivin yhteiskunnallisista keskustelijoistamme noin viimeisen 10 vuoden aikana. Veikkaisin, että hän kirjoittaa täällä nimimerkittä painottaakseen itse asiaa eikä henkilöä sen takana. Valitettavasti käy vaan helposti niin, että tällaisen hienon ajattelin teksti jää silloin tarpeettoman vähälle huomiolla kaiken moskan seassa.

    En tule kertomaan oikeaa vastausta, mutta arvelin, että historian harrastajana olisit voinut itsekin arvata kirjoittajan. Jos viisas haluaa pysyä anonyymina, se hälle suotakoon ilman ilmiantoja.
  16. Kun synkän diktatuurin alla elävä Afrikan kehitysvaltio saa taloudellista tukea kehittyneiltä mailta ja panee kaiken saamansa rahan aseteollisuuteen, se voi sanoa, että kansantalouden ketju on tässä katkeamaton ja hyödyttää paljon laajemmin kansantaloutta, vaikka tukirahat tulevat aluksi vain hovin käyttöön.

    Tottakai kaikki talous luo oman jatkoverkostonsa. Siinä se onnettomuus piileekin. Ryöstöllä on suorien vaikutusten ohella myös ikäviä seurannaisvaikutuksia. Talous vääristyy pitemmässä ketjussa kuin vain siinä, mitä suoraan tuetaan. Jos tuki sitten pakon sanelema joudutaan lopettamaan, sortuu koko ketju. Juuri näin kävi ns. reaalisosialistisissa talouksissa. Koko tuettu talousjärjestelmä oli vinoutunut ja sortuessaan musersi alleen myös koko poliittisen järjestelmän. Täystuho. Meillä Suomessa on myös kokemuksia idänkaupan sortumisen vaikutuksista. Sitä katkeraa kalkkia saamme niellä edelleen.
  17. Kiitos tunnustuksesta. Huomaan, että haluat ensin aina haukkua oppilaasi ja vasta sitten takoa heidän päähänsä totuutta. Mykistävää on kuitenkin se, että jaksat edelleen uskoa, vaikka kuulijakunta on pilli- ja pullakerhoineen niin typerää. Mutta asenteesi on kunnon vanhan ajan opettajan asenne. Se on kai sitä psykologiaa siinä historian oppitunnilla.

    Yhteisen intressin harhaisuudesta en olisi niin varma. Jos johtopäätöksesi on tämä, onko silloin vaihtoehtona tai selityksenä jokin luonnonlain saneleva darwinismi, jossa olemassaolosta vain taistellaan ja vahvin vie voiton. Siihenkö se pelkistyy?

    En usko, että on olemassa yhtä yhteistä intressiä muutoin kuin ehkä teoreettisesti. Mutta voi olla useita toisistaan poikkeavia yhteisiä intressejä, jotka ovat osin keskenään ristiriidassa, jopa sodassa, ja toiset taas ehkä vain ajallisesti eli historiallisesti eri kehitysvaiheessa.

    Jos tämä mukaisesti rajataan tämänhetken yhteisen intressi länsimaiseen talousjärjestelmään, niin siinä on yhteisenä mahdollisuutena juuri Jäntinkin esiintuoma yhteishyvän idea halittavana ja pakotettuna tiettyyn muottiin. Tämä on siis sitä poliittista toimitusjohtaja-kapitalismia, jota vaikeuksin mutta suurella halulla ja ponnistuksin on hallittavissa. Millä perusteella tämä hallitseminen ei ole mahdollista.

    Olen itse taustaltani juristi ja oikeustieteessä paljonkin esiin nostettu asia on kaiken käsin kosketeltavan ja aineettomankin oikeudellistuminen. Yhä useampia asioita katsotaan juridisen käsiteapparaatin läpi. Tämä on paljolti heijastumaa siitä, että markkintaloutta pyritään poliittisesti hallitsemaan ihmisen, suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Markkinatalouden hallittavuuden idea on sieltä lähtöisin.

    Tämä kaikki, siis eräät taloustieteilijoiden kannat ja teoriat, oikeusjärjestelmän hyväksikäyttö ja poliittinen aktiivuus kertovat suuresta pyrkimyksestä hallita markkinataloutta niin, ettei siitä tulisi kapitalistista pääomakeskittymää, joka vain syö ihmisen ja lopulta kapitalisminkin, kun markkinat tippuvat alta.

    Ei ole siis oletettukaan, että markkinatalous itsessään olisi ihmisen hyväksi automaattisesti toimiva systeemi. Jokainen sen pyörä vaatii jatkuvaa huoltoa ja rasvaa rattaisiin. Ei ole myöskään väitetty, että se siitä huolimatta toimisi jatkuvasti moitteettomasti. Olen lukevinani rivien välistä, ette sinäkään ole varma lopullisesta tuhosta, vaan jollain todennäköisyydellä pelkäät vain sitä.

    Kirjoituksessasi on paljon sellaista, jota en voi enkä haluakaan kiistää. Olenhan tunnustat sinut älyköksi ja kirjoituksesi jälleen kerran todistaa sitä. Mutta itsevarmimmankin mestaroijan pitäisi olla nöyrä, sillä eikös sekin kuulu hyvään ihmisyyteen ja sinähän uskot ihmisen olevan hyvä.

    Minä olen nemmän poliitikko kuin teoreetikko. Poliitikon tehtävä on kääntää teoreetikon sanoma kansankielelle ja tehdä se ymmärretäväksi. On ihan kiinostavaa, jos annat teoreettisia eväitä saarnata keskustalaisille Keskustan vahingollisuudesta ja todellisesta luonteesta. Näin voit havaita, että uusliberalismikritiikkisäsi voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin luontodokumenttien analysointiin.

    On muuten muitakin tapoja kuin google. Luenhan minä kirjallisuutta ja lehtiä. Niissä on usein tekijöiden sormenjäljet. Eikä minulle poliisityökään vierasta ole. Mutta tämä on vain uteliaisuuden tyydyttämistä, mikä on mahdollisesti mykistävän typerää, joten ei siitä enempää. Joka tapauksessa toivon, että jaksat ilahduttaa kovakalloisimpiakin oppilaitasi aina silloin tällöin näillä oppitunneillasi.
  18. Tätä olen yrittänyt jo pitemmän ajan Oivalle jankuttaa, mutta asia ei vaan mene perille. Knatasi oli tässäkin erittäin selkeä ja tosi, joten toivotaan jälleen kerran, että uusi opetus sittenkin läpäisisi sitkeimmänkin vastarannan kiiskin nahan.
  19. Sanotaan vaikka näin, että toisinaan kiinnostaa myös vähän akateemisempi höpötismi. Asioiden jäsentämisen ja uusien näkökulmien ja sitä kautta kaikkinaisen keskustelun uudistumisen kannalta on ihan välttämätöntä, että suuriin ajattelijoihin ja filosofioihin myös tutustutaan. Itse ole enemmän pragmaatikko, mutta en tunne silti ennakkoluuloja filosfista pohdiskelua kohtaan, vaikka toisinaan tietysti tulee ajatelleeksi, että joku filosofi on aika tärähtänyt.

    Se joka mollasi Tanneria oli ihan se sama ja tämä sama on aiemminkin sanonut aika suorasukaisesti mitä esim. sinun kirjoituksestasi ajattelee. Ensi kertaa panin merkille asia ainakin silloin, kun se Ervastin Jäätteenmäki -kirja ilmestyi ja asiasta vaihdettiin täällä mielipiteitä.

    Kun kerroin ensimmäisessä viestissä kenen arvelen olleen tuon kirjoittajan, joka siis kertoi Tannerista kantansa, annoin myös vihjeen kirjoittajan henkilöllisyydestä. Luulisi nyt ainakin sinua historiasta kiinnostuneena kiinnostavan, kuka on kyseinen ihan tunnettu historioitsija. Pääsin siitä pikkuisen salapoliisityön perusteella itse selvyyteen. Eli kyllä hän historiaa tuntee vähintään yhtä paljon kuin sinä tai minä ja varmaan enemmänkin, mutta kiinnittyminen omiin teorioihin ja kantoihin pakottaa hänet sanomaan Tannerista ja Lipposesta sen mitä hän heistä ajattelee. Mutta ei kannata syyllistyä tämän kaverin aliarviomiseen kuitenkaan, sillä häntä pidetään kuitenkin yhtenä nuoren polven eturivin intellektuellina.

    Mutta tässä on sinullekin pähkinä purtavaksi. Vihjeeksi annoin jo tuon virnuilevan vilttihatun, mutta voi häntä luonnehtia myös kaveriksi, joka on havainnut tv:n luontodokumenttien muuttumisen niin, että kun ennen korostettiin luonnon harmoniaa ja sopusointua, niin nyttemmin korostetaan darwinilaisittain olemassaolon taistelua ja vahvemman tavallaan luontaista etuoikeutta, mikä on mielenkiintoinen oivallus uusliberalismin laajalle levinneestä noususta.
  20. Oiva ottaa jo hengetkin perusteeksi, kun muuta ei keksi. Oivan jutut ei ole tätä aikaa. Hän ei tajua lainkaan sitä, että poliittisilla päätöksillä ei vaikutettu siihen, mihin yritykset sijoittuivat. Eivät edes ne nyt Oivan nostamat hengen voimat. Siinä joukkotyöttömyydessä kelpasi kaikki, mikä lisäsi työllisyyttä. Nokia ja muut teknologiayritykset sitten päättivät, mihin ne uudet työpaikat perustetaan. Niillä on kaiketi ollut kaksi vaihtoehtoa. Ne vaihtoehdot ovat Suomi tai ulkomaat. Vaihtoehtoina eivät ole olleet pääkaupunkiseutu ja Perä-Hikiä.

    Teknologiabuumin ansiosta noususta pääsi vähin erin nauttimaan myös muu Suomi kuten Oulu. Oulun kohdalla kyllä politiikallakin oli vaikutusta, kun kapungista rakennettiin tietoisesti tekno-Oulua. Kaiken kaikkiaan Nokia-imu kuitenkin selittää parhaiten työllisyyden kasvua ja työpaikkojen sijoittumista. Jos Oiva haluaa antaa Lipposelle ja Niinistölle sitten jotain ansiota tästä Nokia-ilmiöstä, niin se on toinen juttu.

    Oiva innostuu nyt myös jostain Pohjois-Karjalan tilanteesta, jos numerot lyhyellä aikavälillä näyttävät vähän paremmalta. Oiva ei edes tajua sitä ristiriitaa, mikä tässä hänen innossaan ja väitteessä Lipposen keskittämispolitiikasta on. Jos ne ovat totta samanaikaisesti, niin Pohjois-Karjalan tasapaino selittyy silloin sillä, että väki on muuttanut pois Pohjois-Karjalasta, jolloin työttömyysluvutkin parenevat, kun suhteellisesti suurempi osa väestä on töissä. Mitään todisteita siitä, että Pohjois-Karjala olisi maan nopeimmin kasvava alue, ei ole. Työttömyyden väheneminen poismuuton vuoksi ei todista sitä.

    Itä-Suomen taloudella on kuitenkin mahdollisuuksia oikeastikin nousta. Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että Venäjän talous elpyy siihen kuntoon, että nousu heijastuu myös itärajan tälle puolen. Itä-Suomen yrittäjyyttä pitäisikin valjastaa tämän asian hyödyntämiseen eikä jatkaa tuhoon tuomittua maatalousvetoisuutta.
    21. 1272 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt