Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25521

  1. Jos velehtelen, niin sitten kaikki Suomen historiaa ammatikseen tutkivatkin valehtelevat. Perustan nimittäin kirjoitukseni historian tutkimuksen tuloksiin, en omiin keksimiin selityksiin toisin kuin sinä teet.

    SDP hävisi äänestyksen itsenäisyydestä. SDP ei vastustanut itsenäisyyttä, vaan halusi, että itsenäisyydestä sovittaisiin ensin Venäjän kanssa eli haluttiin Venäjän tunnustavan Suomen itsenäisyyden. Näinhän siinä myös lopulta kävi, kun yksikään valtio ei suostunut tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä, ellei Venäjä tunnusta sitä ensin. Itsenäisyytemme siis käytännössä toteutui SDP:n ehdottomalla tavalla. Maan hallitushan ajatui pattitilanteeseen. Se ei halunnut pyydellä Venäjää tunnustamaan, mutta sen seurauksena eivät sitten muutkaan maat tunnustaneet eli Suomen itsenäisyys oli joulukuun 1917 loppuun saakka yhtä tyhjän kanssa.

    Vai hyökkäisi SDP Venäjä tukenaan sen vuoksi, että äänestystulos ei ollut mieleinen. Tämä on kyllä järjettömin tulkinta historiasta mitä olen lukenut. Eihän Venäjällä ollut mitään tarvetta hyökätä Suomeen sen takia. Venäjälle olisi riittänyt, ettei se tunnusta Suomen itsenäisyyttää ja ilmoittaa maailmalle, että kyse on maan sisäisestä kapinasta, joka Venäjän sisäinen asia. Mitäpä Suomi olisi tehnyt itsenäisyydellä, jota yksikään muu valtio ei olisi tunnustanut. Ainoa seuraus kapinasta olisi ollut ensi vaiheessa pula elintarvikkeista, mikä sitten toteutuikin, mutta ensisijaisesti muista syistä kuin kapinasta sillä erää. Venäjä ei pyrkinyt aseellisesti lopettamaan kapinaa. Itsenäisyysjulistuksen seurauksena Venäjän sotajoukot eivät saapuneet Suomeen lopettamaan kapinoinnin.

    Suomen onni saattoikin olla, että Venäjällä valtaan nousi vallankumouksen kautta Leninin johtama bolshevikkihallitus. Leninhän suhtautui myönteisesti kansojen itsenäisyyteen eikä vahvan valtion perustaminen ollut sosialistisen ideologian mukaista. Kansojen itsemääräämisoikeus oli osa sosialismin maailmanlaajuista leviämistä edistämään tarkoitettu strategia. Sosialismihan ei ideologisesti ollut minkään valtion pakkovaltaa, vaan työväenluokan diktatuuria. Koko maailman proletaareja kehotettiin yhdistämään voimansa tätä tavoitetta varten. Venäjällä sosialisitinen ideologia alkoi muuttua valtiojohtoiseksi vasta Stalinin valtakaudella. Muodollisesti neuvostotasavallat pysyivät autonomisina. Työväenluokan diktatuurista tuli hyvin nopeasti Stalinin diktatuuri. Sellainen ei olisikaan myöntänyt enää Suomelle itsenäisyyttä.

    Itsenäistyminen edellyttää usein poikkeustilannetta eli onnekasta sattumaa. Suomelle se oli bolshevikkivallankumous ja Venäjän sekasortoinen tilanne hävityn maailmansodan vuoksi. Tsaari ei olisi suostunut Suomen itsenäistymiseen. Samaan tapaan onnekas sattuma mahdollisti mm. Baltian maiden ja Ukrainan itsenäistymisen 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto sosialistisena valtiona romahti ja joutui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Jeltsin antoi suurimman osa itsenäistymishaluisista itsenäistyä, putler ei olisi missään nimessä suostunut siihen. putlerhan pitää edelleen NL:n romahdusta suurvaltapoliittisena katastrofina.
  2. Talous on voinut olla pilalla jo ennen nykyistä hallitusta. Se on suhteellinen näkökulma ja kaiketi vertaantuu silloin johonkin parempaan, mitä Extyökkäri ei kerro. Ehkä vertauskohteena on Paavo Lipposen demarihallitusten ajat, jolloin toisaan näytti menneen paremmin.

    Se on kuitenkin hyvin selvää, että talous on enemmän pilalla nyt, kun se oli nykyisen hallituksen astuessa vallankahvaan. Kaikilla mittareilla on sen jälkeen mennyt koko ajan huonommin.

    Kokoomuslainen Otto Meri ei kerro vastausta siihen, miksi ruokajonot ovat tämän hallituksen aikana kasvaneet. Hänen selityksestään voisi tietysti päätellä sen, että yhä useampi vain köyhäksi tekeytyvä on päättänyt lähteä sateeseen jonottamaan muutaman kympin ruokakassia. Se edellyttää ihmiseltä kykyä naamioitua köyhäksi, sillä pukumiehiä en ole koskaan nähnyt jonottamassa, kun ole näitä jonoja nähnyt. Presidentti Stubbkaan ei pannut pukea päälleen, kun hän osallistui johonkin vähävaraisten joulujuhlaan. Minusta tuntuu, ettei maksuton ruokakassi lähtenyt Stubbin mukaan Otto Meren teoriasta huolimatta.

    Eihän siinä sitten mitään kuin pannaan Orpo ja Purra huutamaan kadun varteen ruokaa jonottaville, että he elävät vain yli varojensa, joten ihan turha siellä on jonottaa. Mikseivät he lähde keräämään ääniä tällä tavalla. Tai ehkä vielä lähtevätkin. He eivät tosin olla vaivaksi enää suomalaisille seuraavien vaalien jälkeen, että samahan se, mitä tuuleen huutelevat.
  3. Valitettavasti yhteiskunnassa esiintyy suoranaista naisvihaakin. Yleensä kyse on kuitenkin sovinismin eri asteista. Sovinisti näkee maailman miesten valtana. Nainen on sen mukaan vain miestä varten ja miehen alamainen. Siihen lienee vaikuttanut ainakin kaksi asiaa. Syynä tähän on ensinnäki pitkä kultturinen kehitys. Ihmisten elämässä fyysiset ominaisuudet kuten voima korostuivat vuosituhansien ajan. Evoluutio on suosinut fyysisiä ominaisuuksia selvitymiskeinona. Voimaa on tarvittu metsästyksessä, kalastuksessa, rakennusten rakentamisessa, vihollisten torjumisessa yms. Miehisten ominaisuuksien tarve on ollut nykyistä suurempi.

    Toinen syy on patriarkaasiuden vahvistaminen. Tämä on tapahtunut länsimaissa kristinuskon myötä. Uskonnossa mies on asetettu perheen pääksi. Sovinismi on ikään kuin siis myös jumalan tahto.

    Naisten aseman paratuminen on vasta viimeisten vuosisatojen asia. Tämä alkoi valistusaatteesta ja siitä, että tiedon ja järjen asema alkoi huimasti vahvistua. Siirryimme vähitellen tietoyhteiskuntaan, missä fyysisiä ominaisuuksia tärkeämmäksi tuli järki. Siinä miehet ja naiset eivät periaatteessa eronneet toisistaan. Naisten etuna on se, että he havaitsivat mahdollisuuksien olevan siinä järjessä, kun miehillä oli edelleen mukana se fysiikka ja paremmuus siinä. Naiset keskittyivät oikeaan asiaan eli järkeen. Se johti kouluttautumiseen ja usein sellaisiiin ammatteihin, joissa työvoimalle oli kysyntää. Tietoyhteiskunta keksi miesten fyysisille töille korvaajiksi koneita. Nuoret naiset ymmärsivät, että tie omaehtoiseen elämään ja sosiaalisen aseman kohentamiseen on koulutus ja erityisesti korkeakoulutus. Vähitellen tämä johtaa siihen, että erilaiset sukupuolten vähemmistösuojat muuttuvat miesten suojaksi.

    Osa miehistä ei sopeudu muutokseen. Se on johtanut vastareaktiona tiedon vastustamiseen. Yksi osa sitä on ns. elitismin vastaisuus, koska se yhdistyy voimakkaasti tietoyhteiskuntaan. Samat konservatiiviset miesvaltaisen yhteiskunnan puolustajat inhoavat ja vihaavat samalla tavoin naisia ja liberaaleja miehiä sekä esim. sukupuolivähemmistöjä. Ne ovat kaikki merkkejä maailman muutoksista, jotka ovat heikentäneet vanhakantaisten miesten asemaa vauhdilla. Meillä puhutaan huulipunahallituksesta, Stubbia vihataan, koska se edustaa vapaamielisyyttä ja elitismiä. Hän puhuu erittelevästi kolmesta pointista, mikä on akateemisesti koulutetulle ihmisille ominainen tapa analysoida eri asioita. Se koetaan oppimattomissa piireissä nykypäivän munkkilatinana.

    Nuoret naiset lähtivät tosiaan etujoukkona maaseudulta. Tämä johti sukupuolten väliseen epätasapainoon. Kaupungit muuttuivat naisenemmistöisiksi ja maaseutu miesvaltaiseksi. Sukupuolten ammatillinen erityneisyys ja asuinpaikkojen erilaisuus johtivat muun muassa sinkkuelämän kasvuun. Naisilla vapaaehtoisesti, miehillä pakon sanelemana. Naiset eivät enää olleet kaupan ja maailmankuvat alkoivat poiketa toisistaan. Hyvin koulutettu nainen ei enää nähnyt haalareihin pujeutuneessa ja hielle haisevassa miehessä unelmiensa suurta onnea. Mieluummin valinta osui vaikka itsellisyyteen ja elämiseen elämänsä yksin ilman vakinaista parisuhdetta.
  4. Itse en ole erityisen vahvasti orientoitunut kinastelemaan edes itseni kanssa siitä, onko jotain jumalaa olemassa vai ei. Jumalien olemassaolosta en ole törmännyt koskaan ainakaan minua vakuuttavaan näyttöön. Ei kaiketi monia muukaan, koska jumaliin uskovien joukko erityisesti ns. tietoyhteiskunnissa vähenee. Vahvasti uskonnollisia ihmisiä on luullakseni hyvin vähän, monet ovat kyllä kirkkojen jäseniä eri syistä. Ei vähiten siksi, että lapsi reskiteröidään uskonnolliseen yhteisöön vanhempiensa tahdon mukaan jo sylivauvana. Jäsenyyden pitäisi olla vähintään sellaista, että se raukeaa viimeistään täysi-ikäisyyden täyttyessä, ellei jäsen vahvista haluavansa jatkaa jäsenyyttä.

    Näen vahvassa jumala-kielteisyydessä myös negativiisia puolia. Se voi nimittäin samaistua helposti siihen, että kielletään kaikki ne tuntemattomat ilmiöt, joita uskovatkin käyttävän todisteena jumalan olemassaolosta. Toisin sanoen samalla kun kielletään jumala, kielletään myös ns. yliluonnolliset ilmiöt. Tässä on vaarana se, että kielletäänkin ihan luonnolliset ilmiöt ja tehdään niiden tutkiminen huuhaaksi. Historian varrella monikin "yliluonnollinen" ja tuntematon asia on muuttunut luonnolliseksi ilmiön tunnettavuuden vuoksi. Esim. nykyisin kvanttimekaniikassa tunnettua ilmiötä siitä, että jokin hiukkanen voisi olla samaan aikaan useassa paikassa mutta mitattessa tämä ominaisuus häviää. Selitys liittyy hiukkasten aalto-ominaisuuksiin, mutta yhtäkaikki tällainen juttu tuntuu asiaan perehtymättömän silmissä mystiseltä ja yliluonnolliselta. Jos joku käyttää tällaista aineen ominaisuutta merkkinä jumalan olemassaolosta, kiellämme helposti myös varsinaisen ilmiön yliluonnollisena huuhaana, koska se kuulostaa maallikon korviin sellaiselta, joka on ihan keksittyä. Tieteessä tutkitaan esim. telepaattisia ilmiöitä ja tietoisuuden luonnetta. Tällaiset tutkimuskohteet yhdistyvät helposti jonkinlaiseen hengellisyyteen ja silloin on aina vaara, että lapsi menee pesuveden mukana, jos emme kykene erottamaan "yliluonnolliseksi" uskottua ilmiötä sen "yliluonnollisesta" syystä. Siis tiedon karttuessa yliluonnollinen saattaakin olla luonnollista ja ilmiön aiheuttaja tai syy on myös luonnollinen. Me emme vaan tunne vielä kaikkea luonnollista, kuten esimerkit kvanttifysiikasta ja vaikkapa antimateriasta ja pimeästä aineesta sekä ajan suhteellisesta merkityksestä kertovat. Kaikenlaiset kertomukset kaareutuvasta avaruudesta ja madonrei´ista, joista voisimme livahtaa teoriassa hetkessä jonnekin miljardien valovuosien päähän. Kaikki tällaiset asiat saattavat kuulostaa saduilta ja jos niitä pidetään vain selittämättäminä ilmiöinä, mieleen voi vilahtaa, että ne ovat jumalallisia salaisuuksia ja todisten jumalan olemassaolosta. Mitä oudommalta tuntuvien ja toistaiseksi selittämättömien ilmiöiden eteen joudumme, sitä suurempi on vaara, että teorioiden kirjo niiden taustalla on rajaton. Silloin helpoin asia on kuitata se merkiksi jumalan olemassaolosta varsinkin, jos tietoa ilmiöstä ja sen aiheuttajasta on vaikea saada selville. Ihan arkisestikin nähtävät ilmiöt saavat ihmisen ihmettelemään, mistä on kyse. Tällainen ilmiö on ns. parviäly. Esim. kala- ja lintuparvet näyttävät toimivan salamannopeasti yhtenä parvena eri tilanteissa ja parvimuodostelmassa, joka vaikuttaa erittäinkin älykkäältä toimintatavalta, mutta sen syy voi olla vaikeasti selitettävissä, kun parvilla ei edes ole mitään johtajaa, joka heiluttaisi tahtipuikko käännöksissä.
  5. Ehdottomasti Marin oli hyvä pääministeri. Hänet tunnetaan erityisesti korona-ajan jämäkkänä ja määrätietoisena johtajana. Hän piti tuolloin kansalaiset ajantasolla lähes päivittäisillä tiesotustilaisuuksilla, jotka televisioitiin. Hän ymmärsi siinä tehtävässä täysin sen, keitä varten hänet oli valittu pääministeriksi ja keitä hän palveli: kansalaisia.

    Toinen suuri ansio Marinille tuli Nato-jäsenyytemme ajamisesta. Presidenttimmekään ei meinannut kyydissä pysyä, kun Marin pani tuulemaan. Siinä sivussa hän alkoi hoitamaan Ruotsinkin jäsenyyden edistämisestä. Ruotsissa oltiin haltioissaan, kun Marin saapui muodikkaassa nahkatakissaan kertomaan naapurimaan kansalaisille, että Suomi tukee ja edistää Ruotsin jäsenyyttä niin paljon kuin on tarve. Pääministerimme oli poikkeuksellisen energinen, mutta ehkä joskus liiankin malttamaton. Hänen kykynsä huomattiin pitkin läntistä maailmaa. Naapurimaassa Venäjällä Marinia kutsuttiin Viro Kaja Kallaksen ohella länsimaisiksi noidiksi, paholaisen kätyreiksi. Venäjällä Marin ei siis ollut kovassa huudossa eli päinvastoin kuin lännessä. Iso-Britannian konservatiivine puolustusministeri sanoi mm. julkisuudessa, että kumpa briteilläkin olisi Marin tapainen kyvykäs poliitiikko. Ei siis ole ehkä ihme, että Tony Blair keksi ottaa Marinin omiin hommiinsa.

    Valtion tarkastusviraston raportin ovat monet tahot todenneet heikosti velanottoa kuvaavaksi. Esim. VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä laski, että vain 3 miljardia oli ns. pysyväisluontoisia menoja. Määrä on sama, mihin kepulainen valtionvarainministerikin päätyi.

    Järkevämpää olisi Marinin ansioita vasten katsottuna kysyä, että vieläkö joku umpiluupää pitää Sannaa huonona pääministerinä. Paljon kertoo se, että Marin sai vielä pääministerikautta seurannaissa vaaleissa valtaisan äänivyöryn. Kansalaiset antoivat monissa gallupeissa Marinille hyvän arvosanan eikä se laskenut vaalikauden aikaan toisiin kuin esim. nykyisen hallituksen kohdalla. Marinin meriitit ovat vastaansanomattomat.
  6. Millä lailla työehtosopimuskäytäntö olisi riistoa? Ei kukaan pakota työnantajia hyväksymään minkäänlaisia työsopimuksia, jos he eivät halua. Työnantajalla on täysi oikeus siirtyä maksamaan urakkapalkkaa, mikä tarkoittaa, että maksetaan sovitusta työsuorituksesta eikä sitä sidota käytettyyn työaikaan. Työehtosopimukset ja palkan maksuperuste ovat jokseenkin merkityksettömiä syitä talouden yskimiseen. Työehtosopimuskäytäntö on muuttunut työantajien vaatimusten mukaiseksi eli keskusjärjeston tekemiä työehtospimuksia ei enää ole.

    Talouden yskiminen johtuu nyt ensisijaisesti siitä, ettei vientimarkkina vedä, Se ei vedä sen vuoksi, etteivät suomlaiset vientituotteet käy kaupaksi. Tavara ja sen laatu eivät ole sitä, mitä asiaakkaat haluavat. Tämä ei koske vain suomalaisia viejiä. Samanlaisia vientituotteita valmistamat ovat samoissa ongelmissa. Suomen ongelma on se, ettei meillä ole ollut halua ja osaamista muuttaa elinkeinorakennetta siihen suuntaan, että alettaisiin valmistaa tuottaita, jotka menisivät kaupaksi. Ruotsin ase on paljon monipuolisempi elinkeinorakenne kuin Suomessa. Munia ei ole pantu yhteen koriin. Norjan talous pohjautuu taas tuotteisiin, joilla on ollut hyvä kysyntä. Niitä ovat esim. öljy, kaasu, kalatuotanto ja merenkulku. Tanskassa on Suomen Nokian veroinen yritys eli lääkeyhtiö Novo Nordisk. Suomessa mennään metsäteollisuuspainolla metsään, kun sen tekemien tuotteiden kysyntä hiipuu, raaka-aineen kalleus ajaa tuotantoa ulkomaille ja bulkin eli sellun keitto on edelleen merkittävällä osuudella mukana. Sellu ei bulkkina ole mikään rahasampo. Teknologia ja vihreä siirtymä sekä arktinen osaaminen voisivat tarjota mahdollisuuksia. Viime manittuunkin on tartuttu vain, kun Trumpilla on tarve saada jalansijaa arktisilla merillä.

    Kotimarkkinalla hallitus on onnistunut toimillaan pelottelemaan kansan pitämään pussin suun visusti kiinni. Kun tavaroita ja palveluja ei osteta sen vuoksi, yritykset menevät konkkaan ja työttömyys kasvaa. Uskallus kuluttaa yhtään mihinkään on lähellä nollaa. Hallitus on onnistunut maailmalopun kuvailullaan onnistunut polkemaa kuluttajat sängyn alle piiloon pahaa maailmaa.
  7. Tähän väitteeseesi on vaikea uskoa. Itse törmäsin Wikipediassa tietoon, jonka mukaan juutalaisista noin 5 % on uskonnottomia. 65 % juutalaisista ilmoittaa uskovansa jumalaan. Näin ollen noin 30 % on maallistuneita juutalaisia samaan tapaan kuin meillä kirkkoon kuuluvista on maallistuneita tapakristittyjä. Nyt Israelissa on päätöksiä tehnyt hyvin oikeistolainen ja osin ääriuskonnollinen hallitus. Sotilaat tappavat tämän hallituksen käskystä eikä tottelemattomuutta taida esiintyä, vaikka osa sotilaista eräiden tietojen mukaan suhtautuu kriittisesti koettuun silmittömään tappamiseen.
  8. Vastaus kysymykseesi on helppo ja selkeä. Punamultahallitukset kuten eivät muutkaan haalitukset ole koskaan tehneet kiristävää rahapolitiikkaa. Se johtuu yskinkertaisesti siitä, että rahapoliittiset päätökset on länsimaisessa demokratioissa delegoitu itsenäisille keskuspankeille. Vain keskuspankit tekevät hintavakauden säilyttämiseksi rahapoliittisia päätöksi.ä.

    Mutta en lähde pitemmälle saivartelemaan asialla, koska tarkoitit todennäköisesti finanssipolitiikkaa, joka on hallitusten ja parlamentaaristen päättäjien käsissä. Varmasti myös punamultahallitukset ovat tehneet suhdannepoliittisia kiristyksiä. Nousukausien aikana elvytyksestä on pidättäydytty, koska elvytys on keino tasoittaa matalasuhdanteiden kuoppaa käytännössä luomalla työtä julkisia investointeja ajoittamalla huonon työllisyystilanteen aikaan. Orpon hallitus ei ole tällaisia elvytystoimia tehnyt, vaikka esim. ETLAn piiristä on alettu jo sellaisia ehdottaa. Yksi elvyttävä finanssipoliittinen päätös voisi olla nyt vaikkapa varainsiirtoveron määräaikainen poistaminen. Eli keinovalikoimaan voi kuulua monenlaisia asioita, ei vain jukiset investoinnit.

    Punamultahallituksilla on toki ollut taipumusta tehdä idioottimaisia suhdanteista riippumattomia rahoituspäätöksiä. Nämä ovat olleet etupäässä se punamullan osalta nimenomaan sen multaporukan päätöksia, jotka tunnetaan paremmin siltarumpupolitiikkana. Se punapuoli on saanut niissä diileissä vastineena sosiaaliturvaan ja koulutukseen liittyvissä asioissa tavoitteitaan totteutuksi. Sen punapuolen saavutukset on pitkän aikavälin parannuksia, eivät suhdannepoliittisia. Multapuolen tavoitteet ovat taas hyvin paikallisia, oman kannattajakunnan hyvittämisiä. Esimerkiksi demarit ovat halunneet lisätä rahalla koko kansankunnan koulutusta, joka palvelee pitkän aikavälin etuja, kun taas multapuoli on halunnut sijoittaa rahaa vain paikallisiin hankkeisiin, mitä tuo siltarumpu -termi hyvin kuvaa. Ja sitä on tehty siis suhdanteesta riippumatta. Demarit sen sijaan ovat keyneslaisuuden tosissaan ja pyrkineet ajoittamaan elvytyksen matalasuhdanteisiin. Ei-elvyttävä rahan likoon pano on taas tähdätty ei-suhdannepoliittisiin tasa-arvon ja tuotannon tehokkuuden edistämiseen.