Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25526

  1. Työeläke on nimenomaan sosiaalietuus vanhuuden varalta. Jos se olisi siirrettyä palkka, sen suuruus olisi määritelty siirtosopimuksessa. Eli jos palkkasi on ollut vaikkapa 4 000 euroa kuukaudessa, määriteltäisiin etukäteen, että palkasta jää maksamatta esim. 1 000 ja se siirretään maksettavaksi eläkeiässä. Siirrettävälle summalle laskettaisiin sen kokonaimäärä. Sen perusteella em. esimerkin mukaan 40 vuoden työaika tuottaisi siirrettävää rahaa 480 000 euroa. Tämä sitten jaettaisiin esim. 30 vuodelle eläkeiässä. Sen perusteella voitaisiin maksaa 1 333 euroa/kk eläkettä. Jos eläkkeensaaja kuolee ennen kuin kaikki siirretty palkka on saatu maksettua, maksamatta jäävä osa olisi tietysti perittävää omaisuutta, kun mikä tahansa muukin omaisuus. Näi ei tässä järjestelmässä ole. Jos kuolet ennen eläeikää, koko siirretty palkka jää saamatta. Eihän se nyt niin voi mennä.

    Työeläke on vakuutuspohjainen. Kansaneläke ja takuueläke ovat valtion suoraan maksamaa sosiaaliturvaa. Vakuutuspohjaisuus ei kuitenkaan tarkoita mitään palkan siirtymistä. Vakuutuspohjaisuus liittyy vakuutuksen maksatukseen. Työantajat ja työntekijät maksavat tulevista eläkkeistä ja käytönnässä jo maksussa olevista eläkkeistä. Suurin osa nyt maksattavista eläkkeistä maksetaan nyt työssä olevien ja työnantajien maksamista eläkemaksuista. Vakuutuspohjaisuus tarkoittaa juuri sitä, että se maksetaan vainvakuutustapahtuman sattuessa kuten vakuutukset yleensäkin. Koti- ja ajoneuvovakuutuksistakaan ei saa mitään, jos ei satu vakuutustapahtumaa, jonka perusteella korvauksia voidaan maksaa. Jos siis ihminen kuolee ennen eläkeikää, vakuutustapahtumaa ei ole eikä tule. Maksut jäävät vakuutusyhtiölle.

    Tämän järjestelmän luojana on ollut ay-liike. Se on neuvoteltu yhdessä työnantajajärjestön kanssa. Sinäkin nautit siis ay-liikkeen neuvottelemaa sosiaalitukea. Se on suurin yksittäinen sosiaalituki mitä ihmisillä on. Vakuutusmaksut eivät ole mitään siirrettyä palkaa vaan veron luontoisia maksuja, jotka ovat mm. ennakonpidätyksen osana verotuksessa.
  2. Orpon hallitus ei perinyt juuri mitään. Hallitukset ovat sitä varten, että ne päättävät itse. Asian toi eilen A-astudiossa hyvin esille Marinin hallituksen valtionvarainministeri Matti Vanhanen. Vanhanen sanoi, että ainoa pysyvä menolisäys oli puolustusmenot. Vanhasen mielestä hallitus olisi voinut muuttaa kaiken muun. Mutta ei ole jostain syystä muuttanut. Eli Orpon hallitus olisi voinut poistaa kaikki Marinin hallitukset menolisäykset. Niin yksinkertaista se on, jos on halua. Ottaa esimerkkiä esim. Trumpista, jonka punakynä heiluu niin vauhdilla, että hän on muutamissa tunneissa onnistunut kumoamaan Bidenin hallinnon päätöksiä. Trump kävi Muskin avulla mm. koko valtionhallinnon henkilöstötarpeen ja moni sai kenkää.

    Purran ministerion budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi tämän päivän Hesarissa, että valtiontalouden tarkastusviraston laskelmat vääristävät todellisuutta. Hän itse laski, että Marinin hallituksen omia lisämenoja oli noin 3 miljardia. Ne olivat siis menoja, joilla ei ollut opposition tukea eivätkä liittyneet korona-. sota-, energia- ja inflaatiokriiseihin. Samoin eilisessa a-studiossa talousaisantuntija Roope Uusitalo piti samaan tapaan kuin Vanhanen ja Niemelä liioteltuina.

    Muistaakseni Matti Vanhanen vastasi myös siihen väitteeseesi, että menoja on laskettava, koska yritysten tuottavuus on laskenut. Vanhasen mukaan saksilla ei saada taloutta kasvamaan. Sen vuoksi pitää tehdä toimia, jotka lisäävat talouskasvua ja tuottavuutta. Näitä keinoja ovat koulutus, tuotekehitys, elinkeinorakenteen uudistaminen, digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen. Näillä voidaan lisätä työn tuottavuutta ihan samalla periaatteella kuin se lisääntyi maataloustöissä sen jälkeen, kun joku keksi traktorin, joka korvasi kuokan ja Jussin sekä hevosen työvoimana. Traktorilla kaivoi ojaa saman verran päivässä, mikä Jussilta ja kuokalta olisi vienyt koko kesän. Tätä tarkoittaa työn tuottavuuden lisääminen.
  3. Purra alkaa kehittyä. Tähän asti kaikki syy on ollut edellisessä hallituksessa ja eritysesti sen pääministerissä Sanna Marinissa. Nyt syy onkin sitten Nokia-huumassa. Tästä voi kuitenkin olla Purran kanssa samaa mieltä. Nokia-huuma tarkoitti jatkuvaa ja suhteellisen suurta vuosittaista talouskasvua. Nokia romahdukseen ei osattu varautua. On ihan totta, että jo yksin Nokian matkapuhelinliiketoiminnan loppuminen tarkoitti valtiollekin miljardien ja jopa laksennallisesti 10 miljardin vuotuista tappiota. Laskennallinen tarkoittaa tässä sitä, että jos Nokia olisi säilyttänyt maailman johtavan matkapuhelinvalmistajan aseman, se olisi suurempu tekijä kuin Apple on ollut. Ja Aplen matkapuhelinliiketoiminnan suuruisilla voitoilla valtio olisi saanut Nokialta vuosittain 10 miljardia euroa yritysveroa ja sen lisäksi huomattavan määrän erilaisia välillisiä tuloja. Suomella ei olisi mitään taloushuolia, jos Nokia olisi pärjännyt. Nokian johdon töppäykset ovat tulleet Suomelle aivan uskomattoman kalliiksi. Toki on sanottava, että johdon onnistumisen vuodet olivat vastaavasti suuri kultakaivos Suomelle.

    Nokian romahti suunnilleen samaan aikaan kuin finanssikriisi oli päällä. Nämä yhdessä aiheuttivat Suomelle pitkäaikaisen nollakasvun. Poliitikot olivat kuitenkin laskeneet sen varaan, että Nokia porskuttaa entisellä ja jopa kiihtyvällä vauhdilla. Syy ei siis ole Marinin hallituksen vaan kaikkien niiden hallitusten, jotka elivät tätä "ikuista" nousua. Ehkä kaikkein räikein esimerkki tästä oli Jyrki Kataisen Kokoomus, joka alkoi ay-liikkeen tapaan ajaa naisvaltaisille aloille palkankorotuksia.
  4. Kurvinen ja kepulaiset ovat don Quijoteja ja Pancho Villoja, jotka taistelevat tuulimyllyjä vastaan. Kurvisella on omituisia ideoita mm. feministisestä aluepolitiikasta, jolla saataisiin nuoret naiset pysymään syrjäseudulla. Kurvinen on huomannut sen jo pitkään jatkuneen yleisen trendin, että syrjäseuduilta karkaavat nuoret naiset ja jäljelle jäävät vanhat ukot ja akat sekä kouluttamattomat nuoret miehet, jotka vähitellen syrjäytyvät omiin porukoihinsa ryyppäämään, ampumaan eläimiä ja potkimaan sontaa pelloilla sekä päristelemään kaikenlaisilla pöllyävillä koneilla.

    Järkevää ei ole tässä taistella niitä tuulimyllyjä eli markkinavoimia vastaan. Yritykset toimivat nyt ja aina kannattavuuspohjalta ja yrittäjien vastuulla on itse miettiä, missä se kannattavuus saadaan optimiin. Kun Kurvinen alkaa manipuloida markkinoida, se tarkoittaa aina, että julkisen rahan tarve kasvaa.

    Katsoin tuossa vasta sähkönsiirtohintojen määrän vertailutietoja Euroopassa. Niistä ilmenee, että sähkön hinta Suomessa on alhaista verrattuna muihin maihin mutta siirtohinta on kallista. Energiateollisuus esittää myös tilaston siirtohintojen määrästä, kun ne suhteutetuun sähkölinjojen pituuteen asukasta kohden. Ja hups vaan Suomi onkin taas vertailussa Euroopan halvin kolkka. Suomeksi se tarkoittaa, että sähkön siirtohinnat ovat Suomessa korkeita vain ja ainostaan sen vuoksi, että meillä on harjoitettu tätä Suomi täytyy pitä asuttuna joka notkossa, rotkossa ja saarelmassa. Kaikenaista piuhaa kuluu jumalattomat määrät. Ei ole ihme, että Nokia on aina haistanut bisneksen, kun se aloitteli aikoinaan kaapeliyrityksenä. Kaikki johdotuskulut, tienrakennus- ja ylläpitokulut ym. infrakulut asukuasta kohden laskettuna ovat jumalattomasti kalliimmat periferioissa kuin asutuskeskuksissa. Suomi pelastuu vain, jos alamme harjoittaa järkevää aluepolitiikka kepulaisen kalliin aluepolitiikan sijasta. Ja luontokin kiittää. Metsän eläimillekin tulee tilaa enemmän.
  5. Tottakai aurinkosähköstä on huomattavan paljon hyötyä ja se kasvaa koko ajan tuotannon lisääntyessä. Suomessa teollisuus ja yritykset käyttävät paljon sähköä myös kesällä. Kesällä ei aina tuulekaan niin paljon kuin esim. syksyisin. Ja kun ei tuule, yleensä paistaa aurinko, koska korkeapaineen jämähtäessä tuulet vähenee mutta aurinko paistaa kesällä esim. Lapissa 24/7.

    Omakotiasujalle aurinkosähkö on myös ihan hyvä tapa tuottaa sähkönsä itse. Omassa taloudessani (omakotitalo, aurinkopaneelit), en maksa touko-elokuun aikana sähköstä mitään muuta kuin jonkun verran siirtomaksuja. Teknologia kehittyy tässä kohdin koko ajan. Lisäksi on jo nykyisin mahdollista varastoida tuottamaansa sähköä ja osallistua reservimarkkinoille eli ostaa sähköä halvalla ja myydä sitä Fingridelle kalliimmalla, kun hintaerot päivisin ovat suuret. Usein esim. yö-ajan sähkö voi olla huomattavastikin halvempaa kuin päivällä.

    Sähköautoja voi ladata ilmaiseksi omalla tuotannolla, jos ei käytä liian tehokasta latausta. Toisin sanoen lataa vain sen verran tunnissa, minkä aurinkosähkö tuottaa. Omakotitaloissa se tarkoittaa noin 2 - 5 KWh:n kulutusta. Latausaika on tietysti silloin pitkä. Saunominenkaan ei ole ihan ilmaista sen vuoksi, että kiukaat vievät yleensä vähintään 6 KWh:ta, jos on sähkökiuas. Aurinkosähkön ylituotannon saa myytyä sähkön myyjälle spot-hinnalla tai vaihtoehtoisesti Fingridille, jos järjestelmää tukee akusto.

    Jos sähkön varastointi yleisesti saadaan kehitettyä hyvin kannattavaksi, aurinkosähkön osuus kasvaa varmasti. Sähkön kanssa suurin ongelma on se, että se on hankalasti varastoitava tuote. Sähköä ei voi kasata samalla tavalla kuin halkoja, hiiltä tai öljyä. Vesivoimalla varastointi on myös helpompaa patojen ja sulkujen ansiosta. Ja ydinvoimaloissakin tehoja voidaan nostaa ja laskea kulutuksen mukaiseksi. Tuulen ja auringon suhteen on aina taloudellinen bisnesongelma, kun ei tuule eikä aurinko paista. Auringon osalta Lapissa aurinko voi paistaa periaatteessa tunteina melkein yhtä paljon kuin päiväntasaajalla tunteina laskettuna, koska Lapissa aurinko paistaa kesällä yötä päivää, mutta päiväntasaajalla vain 12 tuntia läpi vuoden päivittäin. Eli ongelma on vain se varastointi. Aurinkosähkö ei edellytä mitään täydellistä auringon paistamista. Paneelit tuottavat kesällä myös heikosti pilvisinäkin päivinä. Mitä valoisampaa on, sen parempi tuotto.
  6. Varmaan on niin, että Kokoomus on saanut ajettua omaa talouspolitiikkaansa hallituksessa persujen avustuksella. Se on kuitenkin lyhytnäköistä politiikkaa eikä kyse ole nyt siitä, että sen vaihtoehtona olisi vasemmistolainen politiikka.

    Persujen ihmisarvoa koskevat käsitykset eroavat Kokoomuksen arvoista niin paljon, ettei yhteistyö persujen kanssa tule kysymykseen. Näin satuili Petteri Orpo vielä vuonna 2017. Sen jälkeen mikään ei ole muuttunut persujen arvoissa, mutta Orpon takki viuhahti vauhdissa toisinpäin. Persut ajavat eroamista EUsta, vastustavat ilmastopolitiikkaa ja työperäistä maahanmuuttoa. Näissä kaikissa Kokoomuksen kanta on ollut täysin päinvastainen persujen kanssa. Nyt voi kysyä, onko Orpo kertonut aiemmin satuja kansalle näissäkin asioissa.

    Kokoomuksella on ihan täysi mahdollisuus linjata politiikkaansa yhteistyössä poliittiseen keskustaan kuuluevien puolueiden kanssa vaihtoehtona vasemmistolaisuudessa. Sitä valintaa Kokoomus ei edes etsinyt vaan meni tuosta vaan persujen kanssa yhteustyöhön pyörtämällä Orpon ja puolueen entiset sanomiset. Jokunen kokoomuspolitiikko veti asiasta herneen nenäänsä, mutta arvoistaan kiinni pitäneitä ei lopuksi montaa löytynyt.

    Voi olla, että Kokoomuksen ajama linjan muutos ajaa seinään täysillä jo tulevissa vaaleissa. Se valinta korostaa polarisaatiota. Sen vuoksi voi olla niin, että oppositiopuolueet alkavat nähdä vain niiden keskinäisen yhteistyön vaihtoehtona nykyiselle. Kokoomus voi rajata siten itsensä pois tulevista vaihtoehdoista. Tähän asti esim. sinipunahallituksen mahdollisuutta on pidetty Suomessa realistisena. Tällä yhteistyöllä on Suomessa vanhat perinteet, joka alkoi sotien jälkeen, kun ns. asevelikumppanit löysivät toisensa vastustaakseen Kekkosta. Varsinainen sinipunayhteistyö alkoi vuonna 1987, kun Harri Holkeri muodosti sinipunahallituksen. Se sai jatkoa myöhemmin Lipposen-Niinistön hallituksessa, joka toimikin hyvin ja tyytyväisiä lienee oltu molemmin puolin. Orpo on katkaisemassa tämän vaihtoehdon mahdollisuutta.
  7. Sisällissodan historiankirjoituksesta voi keroa episodin, missä historin tutkimusta vastustivat nimenomaan ne, jotka halusivat luottaa aiempaan sodan ajan voittaneiden väittämään yleisluontoiseen tietoon. Historian professori Heikki Ylikangas toi nimittäin Finlandia-palkitussa kirjassaan Tie Tampereelle esiin asioita, joita Etelä-Pohjanmaalla ei haluttu niellä. Ylikangas joutui pitkäaikaisen ajojahdin uhriksi, koska hän kirjoitti sellaista, jotka jotkut eivät olisi halunneet nähdä.

    Kyse oli mm. valkoisen armeijan sotarikoksista kuten hyökkäyksestä sairaalaan ja siellä olleiden potilaiden ja henkilökunnan surmaaminen niiltä osin kun nämä eivät osanneet puhua ruotsia. Mannerheimin johdolla tapettiin vangiksi antautuneita. Mannerheim antoi lupauksen Tampereella antautuville, ettei heitä tapeta. Useimmat eivät lupakseen uskoneet, mutta ne, jotka uskoivat, tapettiin. Ylikangas oikoi myös tutkimustensa perusteella monia myyttejä, joihin siihen saakka uskottiin. Valkoisten puolella taistelleet pohjalaiset luulivat eli heille uskoteltiin, että vastassa olisi venäläisiä ja ihmettelivät, kun nämä puhuivatkin suomen eivätkä edes osanneet venäjää. Sota oli kaikin puolin julmaa eikä mitään sodan sääntöjä noudatettu sodassa eikä sen jälkeen, kun ihmisiä teloitettiin ilman mitään tutkintaa ja oikeudenkäyntiä.

    Voi kysyä, miksi professori Ylikangasta vastaan hyökättiin vuosien ajan niin voimakkaasti ja sinnikkäästi. Itse luulen, että takana olivat sellaiset ihmiset, joiden sukulaisia oli ollut sotarikoksiin syyllistyneissä. Kukaan ei mielellään halua katsoa totuutta silmiin tällaisissa asioissa ja törmätä tietoon, että esim. heidän vanhempansa tai esivanhempansa ovat syyllistyneet tällaisiin ihmisoikeusrikoksiin. Se on siinä mielessä luonnollinen ja inhimillinen reaktio. Joillekin tietysti ns. kunniakäsitykset voivat olla tärkeitä ja niiden rikkominen aiheuttaa vastareaktion. Tätä Ylikangas ei varmaan osannut odottaa, vaikka on itsekin kotoisin sieltä Pohjanmaalta.
  8. Minä olen kernaasti sitä mieltä, että historiastamme saa puhua. Itse luotan historiankirjoittajien tuottamaan tietoon. Uudempi historiantutkimus perustuu käytettävissä oleviin faktoihin. Se on avointa kritiikille. Tieteellisyyden täysin ehdoton periaate on julkisuus ja mahdollisuus esittää vastatodisteita kulloisillekin paradigmoille. Minulla on itsellänäkin sen verran kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta, että tunnen tieteen periaatteet, joista tärkein on tutkimuksen vapaus ja avoimuus kritiikille.

    Historiantutkimus ei voi perustua spekulaatioille. Emme voi tietää siten, mitä punaisten voitosta olisi seurannut. Historia tuntee vain sen, mikä on tapahtunut.

    Sisällissodan syttymisen syitä on pohdittu historiankirjoituksessamme paljonkin. Varsin yksimielisiä ollaan siitä, että pitkäaikaissyyt olivat ennen muuta sosiaalisia ja yhteiskunnan murrokseen kytkeytyä. Suomessa oli suuri taloudellinen eriarvoisuus, mikä oli sääty-yhteiskunnan perua. Siirtyminen luokkayhteiskuntaan ei helpottanut tilannetta sosiaalis-taloudellisesti, mutta se avasi työväestölle vaikutuskanavan, kun Suomessa siirryttiin vallankumouksellisesti demokratian aikaudelle vuonna 1906. Silloin säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja annettiin myös naisille äänisoikeus. Ne olivat kuolinisku sääty-yhteiskunnalle ja tarjosivat siis työväestölle mahdollisuuden parantaa asemaansa laillisin keinoin.

    Lyhyen aikavälin syyt liittyvät Venäjän vallankumouksiin ja Suomen itsenäsitymiseen. Suomeen syntyi valtatyhjiö, joka mahdollisti kilpailun vallasta. Tämä tapahtui epävarmoissa ja sekavissa olosuhteissa ja johti väkivaltaan. Kansa olisi siis sosiaalis-taloudellisesti vahvasti jakautunut ja uudessa tilanteessa nähtiin mahdollisuus korjata tilanne nopeasti. Se oli tietenkin työväenliikkeeltä suuri ja kohtalokas virhearvio. Olisi kannattanut olla malttia edetä hitaasti reformi kerrallaan. Työväestön ja köyhän väestön määrä oli kuitenkin niin suuri, että tulevissa vaaleissa se olisi voinut päästä valtaan demokraattista tietä. Osa vasemmisto eli vallankumouskiihkossa, osa vastusti väkivaltaa keinona siirtää valtaa. Viime mainituista tuli sitten vasemmiston todelliset kasvot Suomessa Väinö Tannerin johdolla. Tämä enemmistö ei paennut Suomesta yhtään mihinkään.

    Kuten sanoit, historia ei ole mielipiteitä vaan se perustuu tositapahtumiin. Sinä esität täällä asiasta niitä mielipteitä ja minä historiallisia tutkittuja faktoja. Niitä kyllä löytää, jos näkee vaivaa perehtyä historiantutkimukseen laajalti eikä siten, että etsiin yhden jotenkin omaa näkemystä puoltavan kirjoituksen aiheesta.

    Venäjälle siirtyneistä kommunisteista suuri osa ei siirtynyt sinne pelkästään vapaaehtoisesti. He juoksivat sinne pitkin metsiä pakoon kuolemanpelon ohjaamina. Monelle ei ollut muuta vaihtoehtoa, jos ei halunnut tulla valkoisten teloittamaksi. Valkoisen terrorin uhrina kuoli enemmän väkeä kuin itse sodassa. Se sisälsi laittomat vankien teloitukset sekä ihmisten näännyttämisen nälkään ja sairauksiin keskitysleireillä sekä suoranaisen ihmismetsästyksen. Tuolta ajalta sodan jälkeen löytyvät Suomen suurimmat sarjamurhaajat. Joidenkin tilillä on kymmeniä murhia ilman mitään tuomiota. Tottakai sellainen herätti vuosikymmeniksi eteenpäin katkeruutta. Tunsin itsekin tällaisia ihmisiä, joiden vanhemmat olivat kuolleet vankileireilla ja teloituksiin. Heidän lapsensa olivat luonnollisesti asian vuoksi katkeria ja kääntyivät kostonhaluisina kommunismiin. Joillekin tällaisille sodan aikana tai sen jälkeen annettiin sellaisia etunimiäkin kuin Taisto ja Varma Kosto. usein se seuraava sukupolvi on helposti vihan vuoksi menetetty. Suomessa sen näki heti sodan jälkeen, kun SKDL:n kannatus nousi pilviin. Suomen onni oli, ettei se noussut kuitenkaan sitä suuremmaksi, koska silloin sen varman koston aika olisi voinut koittaakin. Siltä vältyttiin Tannerin luoman maltillisen vasemmiston avulla, koska se oli se toinen vaihtoehto parantaa elinoloja ajan kanssa.

    Suomessa putleria eivät tue kuin muutamat höyrypäät syistä, jotka ovat minulle käsittämättömiä. Heissä on ennen muuta äärioikeistolaisia nationalisteja ja mikä kummallisinta myös entisiä taistolaiskommunisteja yhdessä ja sulassa sovussa.Ainoa kansanedustajatason poliitikko, joka mennyt tähän ryhmään on persuista pois potkittu Ano Turtiainen. Toista en pidä höyrypäänä mutta kuitenkin höyrähtäneenä tässä suhteessa on Kepun entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen. Väyrynen liittyy seuraan Kekkosen opetuslapsena. Hän uskoo edelleen jonkinlaiseen YYA-henkeen naapurin kanssa. Sekavaa porukkaa nämä Venäjä-mieliset ovat mutta eivät he mitään vasemmistoa edusta. Ehkä joidenkin motiivi on pelata uhkapeliä ja uskoa, että YYA-ajat palaavat Suomeen ja silloin he Venäjän putinismin tukijoina nousevat Suomen uusiksi Quislingeiksi ja Petaineiksi.
  9. stalinia eivät auttaneet mitkään muut puolueet valtaan kuin hänen oma puolueensa. NL oli stalinin valtaannousun aikaan jo diktatuuri. Ei ollut muita puolueita, joita olisi tarvittu vaaltaannousemiseksi. Saksa sen sijaan oli demokratia hitlerin noustua valtaan. Hän ja natsit muuttivat sen vasta myöhemminen diktatuuriksi. Tosin natsien valtaannousu oli yhtä juonittelua. Natsit olivat jossain vaiheissa enemmän sosialismiin kallellaan oleva puolue. Tämän siiven johdossa oli Georg Strasser, joka savustettiin kuitenkin puolueesta ulos. Sen jälkeen natseja tukivat eniten kansallisikonservatiivit, jotka tukivat heitä kaiken aikaan ja loppupuolella myös katoliset. hitlerin ja stalinin valtaannousprosessit olivat siis erilaiset. stalin eli diktatuurissa ja kyse olin vain henkilövalinnasta. hitler sen sijaan muutti demokratian diktatuuriksi ja se tapahtui osin muun oikeiston avulla.

    hitler ja stalin eivät saaneet yhdessä II maailmansotaa vauhtiin. Sen sai vauhtiin vain hitler. hitler liitti ensin Itävallan, sitten Tshekkoslovakian ja Puolan länsiosat Saksaan, jonka jälkeen aloitti hyökkäyksen länteen. Maailmansodaksi sota muuttui sitten, kun Saksa hyökkäsi länteen. Molotov-Ribbentropp sopimuksessa, Saksa lupaisi NL:lle vapaita käsiä sen reunavaltioissa. Tämä kaikki oli aivan selvää pässinlihaa niille, jotka olivat lukeneet hitlerin Mein Kampfin. Koko suunnitelma oli sieltä luettavissa. hitler halusi vain pitää NL:n sodan ulkopuolella niin kauan, kun se sopi hitlerin suunnitelmiin. Vasta kun länsi olisi ensin kukistettu, sitten olisi NL:n vuoro. stalin taas laski sen varaan, että Saksa ja länsi taistelisivat itsensä kypsiksi hedelmiksi hänen ottaa myöhemmin. hitler oli siis koko ajan aktiivinen osapuoli, joka pani sitä sotaa vauhtiin ja stalin passiivinen, joka odotti tilaisuuttaan korjata nämä kypsät hedelmät. stalinhan liittoutui sitten myöhemmin lännen kanssa Saksaa vastaan. Siitä tuli sodan puolustava osapuoli. Ei se stalinista tietenkään mitään hyvistä tee, hänellä oli vain oma vallanhimoinen strategiansa, joka osittain sitten totetui, kun NL:sta tuli yksi sodan voittajavaltioista.

    Ei sinua voi kyllä mitenkään kehua historian tuntemisesta. Usein väitteesi historiasta ovat niin soopaa kuin vain voivat olla.