belgiter

belgiter profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 21v sitten
5 aloitusta · 444 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Mene rohkeasti vain tutustumaan rotuun ja kasvattajiin. Koiranhankinnassa tiedonkeruu ja valmius pitkäaikaiseen sitoutumiseen painaa enemmän kuin aloittelevuus. Mieti, mitä haluat koiralta, mitä ole valmis siihen panostamaan, mitä teet jos tulee ongelmia.

Belgit ovat haastavia ehkä siksi, että ne ovat vilkkaita ja nopeita reaktioissaan. Joillakin yksilöillä on myös taipumusta arkuuteen. Belgianpaimenkoira saattaa myös pitää liikkuvien kohteiden, kuten pyöräilijöiden, jahtaamisesta sekä vahtia vähän liikaakin omistajan makuun, mikä aiheuttaa koulutuskysymyksiä.

Jos haluat vain sohvalla lekottelevan lenkkikaverin, belgi ei ole sinun rotusi. Belgi haluaa osallistua talon töihin ja olla ihmisten seurassa. Se pitää pitkistä lenkeistä vapaana ja nauttii ihmisen kanssa yhdessä tekemisestä esimerkiksi jäljestämisen tai tottelevaisuuskoulutuksen muodossa.

Tervuerenilla ja groenendaelilla ei pitäisi olla aloittelijan kannalta eroja. Turkki on hoidoltaan samanlaista. Luonne-eroja en tunne, niitähän ei pitäisi olla, mutta niitä voi olla. Sinuna katselisin enemmänkin vanhempien luonnetta ja terveyttä sekä kasvattajan asiantuntemusta, kuin sitä, mikä muunnos koiran papereissa lukee.
Agility suositelllaan aloitettavan vasta kun koira on fyysisesti täysin kehittynyt, yleensä noin vuoden vanhana. Aikaisemmin voi harjoitella esteitä, joissa ei tarvitse tehdä korkeita hyppyjä tms. Voit harjoitella pentusi kanssa ihan hyvin ainakin putkea, pujottelua ja pussia.
Se, ettei agilitykentällä saa hyppiä, ei tarkoita, etteikö koira saisi itsekseen metsälenkeillä hyppiä ja kiipeillä kiville ja puunrungoille, kiellon tarkoitus on estää ihmisiä hyppyyttämästä koiriaan rikki, koska koira ei välttämättä itsekään huomaa, että se ei enää jaksa.

Olet kai aikeissa mennä agilitykurssille? Alkeiskurssi on ainakin hyvä käydä koiran kanssa, vaikka niihin onkin jonoa. niin opit opettamaan koiran suorittamaan esteet turvallisesti, ja jos tulee joku ongelma, saat siihen neuvoja. Hyvä perusta on kaikkein paras turva mille tahansa harrastukselle.

Kannattaa harjoitella myös tottelevaisuutta ja ohjausliikkeitä. Agilityssä on hyötyä siitä, että koira osaa käskystä odottaa paikallaan, kääntyä eri suuntiin, ottaa katsekontaktin, tulla luokse yms. Jotkut agilityseurat järjestävät pääsykokeen, jossa tarkkaillaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja tottelevaisuutta. Perustottelevaisuudesta on aina hyötyä. Jos haluat hiukan mielikuvituksellisempaa tokoa, kokeile koiratanssia - siinä saa liikkeet keksiä ihan itse.

Jos koirasi on uros ja se kastroidaan, ette saa enää osallistua näyttelyihin. Agilitykisoihin pääsette, mutta ette saa koiraa koskaan valioksi siitä, ellette hae sitä näyttelytulosta ennen kuin koira leikataan. Nartulla ei ole mitään osallistumisrajoituksia leikkauttamisen suhteen, eihän nartusta edes näe, että se on leikattu.

Onnea harrastuksiin!
Katso, järjestetäänkö siellä koiranäyttelyitä. Ne löytää Koiramme-lehden takaosasta, ja lehden taas löytää kaupoista ja kirjastoista. Näyttelyistä ilmoiellaan usein myös sanomalehdissä ja netissä, mutta en tiedä missä.

Parhaiten rotuja ja niiden luonnetta näkee palveluskoiratouhuissa. Siellä koirat eivät ole puunattuja ja kiillotettuja kehää varten, vaan näkee ne ainakin ulkoisesti sellaisena, millaisia ne ovat esim. ulkoiltuaan. Palveluskoiria näkee ottamalla yhteyttä paikalliseen palveluskoiraharrastusseuraan ja katsomalla niiden treenejä tai käymällä palveluskoirakisoissa.
Tekee kuule pahaa lukea sun juttuja.

Sinulla on vaikea ratkaisu, mutta sinun on tehtävä se. Etsi koiralle uusi koti, mutta jos tuntuu, ettei siitä tule mitään, anna sen nukkua pois. Olet ihan poikki, ja koirasi on todella hankala. Muut saavat ajatella mitä lystäävät. Tiedän, että se voi olla vaikeaa, itsekin lykkään päätöksiä siinä pelossa, mitä äitini ajattelee. Loppujen lopuksi kyseessä on sinun elämäsi ja myös sinun terveytesi. Ja koiran.

Minusta sinulla on täydet syyt luopua koirasta. Et jaksa, olet tehnyt kaikkesi. Koira aiheuttaa sinulle vain surua ja murhetta.

Itse en tiedä, missä tilanteessa luopuisin koirasta. Ehkä silloin, kun huomaisin, että en pystyisi tarjoamaan sille sen vaatimia olosuhteita ilman kohtuutonta odottamista tai muuta järjestelyä.

Terveisin Belgiter
Kannattaa varmasti lukea koirarotuja esittelevien kirjojen (tiedot yleensä tosi suppeita, jopa harhaanjohtavia) lisäksi myös koiran koulutukseen liittyviä perusteoksia, esimerkiksi Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Kirjojen ohjeita ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, vaan käyttää omaa järkeä ja soveltaa koiran mukaan. Koulutuskirjoista voi saada vinkkejä, miten ongelmia voi ehkäistä ja mitä koiran opettaminen tavoille vaatii. Toki hyvältä kasvattajalta saa neuvoja koiran kasvatukseen ja vaikkapa turkin hoitoon.

Itse suosittelisin jotakin pienehköä tai keskikokoista tasapainoista seurakoirarotua. Monella rodulla on tosin isotöinen turkki, mutta sen voi pitää lyhyenä. Entä jos kyselisitte jo aikuista koiraa? Sen luonteesta yleensä tiedetään ennestään paljon, jos myyjä vain on luotettava.
Uroksen ominaisuuksia (osa stereotyyppisiä, itselläni ei ole urosta ollut):
- hormonit ovat tasaisen varmat ympäri vuoden
- putkiaivoja
- uskovat kerrasta, nartulle voi joutua vääntämään
- yliseksuaalinen uros yrittää astua kaikkea, mikä voi olla hyvin noloa ja stressaavaa
- voi stressata naapurusten narttujen perään
- leikkauttaminen vaivattomampaa kuin nartun - turkki ei muutu leikkauttaessa, narttujen perään kuolaamisen pitäisi loppua ja eturauhasvaivojen ja -riskien vähentyä?, mutta näyttelyihin ei voi leikkuuttamisen jälkeen mennä.

nartun ominaisuuksia:
- juoksut 1-3 kertaa vuodessa, tavallisimmin kaksi
- yksi juoksu kestää noin kuukauden, jonka aikana narttua ei saa päästää uroksen lähelle
- koiran mieliala voi vaihdella hormonien mukaan
- juoksujen aikana ei voi käydä treeneissä tai kisoissa
- narttua ei häiritse naapuruston narttujen juoksut
- voi tulla valeraskaaksi
- leikkauttaminen suurempi operaatio kuin urosten, mutta saa osallistua näyttelyihin, mutta leikkauttaminen voi vaikuttaa turkin laatuun ainakin pitkäkarvaisilla koirilla. Leikkauttaminen on ainoa tapa ehkäistä kohtutulehdus täysin, samaten myös valeraskauden, vaivalloiset juoksut ja voi myös vähentää nisäkasvainten riskiä.
- juoksut voivat olla sottaisia, mutta ei kaikilla nartuilla.
- jotkut nartut ovat kierompia kuin urokset, oikein "narttuja"
Vai puhutko yhdistyksen virallisesta palstasta?

Yhdistyshän on pykännyt uuden keskustelupalstan. Jos lukijoiksi sallitaan vain sinne rekisteröityneet... Siinä tapauksessa toivon, ettei vanha palsta sulkeudu. Minusta on törkeää, että lukeakseen pitää rekisteröityä. Niin pahaa asiaa ei pitäisi olla, etteikö sitä voisi kaikille näyttää. Jos sellaista sen sijaan on, on jossain jotain mätää. Tiedän, että jos belgiyhdistys sen tempun tekee, niin se ei ole ainoa. On myös muita rotuyhdistyksiä, joiden palstoja ei pääse lukemaan ilman byrokraattista rekisteröitymistä.

No, sellaiselle palstalle kirjoittelevat korkeintaan räkäisevät tällaiselle ehkä asialliselle, mutta anonyymisti nimimerkillä kirjoitetulle mielipiteelle.
Puhut pötyä. Jos juttu olisi totta, siitä olisi virallinen ylläpitäjän ilmoitus sivun yläreunassa. Sinä et ole edes rekisteröitynyt, joten mistä ihmeestä olisit voinut kuulla sellaisen asian.
Missäpäin Lietoa mätsäri oli? Siellä on aikas monta koiraharrastushallia/-kenttää? Ainakin TSAUn hallille on opasteet, tosin niissä lukee agility tms. ja ne alkavat kai aika myöhään, itse en löytänyt opasteita ajellessani sinne kerran pyörällä. Tosin olin etsinyt ja katsonut paikan etukäteen internetistä.
Niuorten kirjasarjoja, joita minulle tulee mieleen:

eläinaiheisia:
Thomas Brezina: Seitsemän tassua ja Penny, ja sitten oli joku toinen sarja. Kirjat eivät ole kovin uskottavia.

Marvi ja Merja Jalon kirjasarjat: esim. Nummelan ponitalli ja Jesse löytökoira sarja (Jesse-kirjoissa asiavirheitä)

Manninen: joku hevoskirjasarja

Romppainen, Päivi: Vilman koiraklubi, kertoo Vilmasta, jonka vanhemmat eivät anna Vilman hankkia koiraa, joten Vilma hoitaa kavereidensa kanssa muiden koiria ja selvittelee sivussa pikku arvoituksia.

Meripaasi, Helena: Koirahullun päiväkirjat, Kisse-sarja, kirjat kertovat koirahullujen nuorten elämästä.

Ojala, Anu: kahta sarjaa, molemmissa päähenkilönä nuori nainen ja sivuilla vilisee hevosia ja koiria. suunnattu hiukan vanhemmille

hevoskirjasarjoja on vaikka muille jakaa

Dekkareita:
Neiti Etsivä-sarja, kirjat toistensa kopioita, Paula drew selvittää rikoksia
Kolme etsivää, kolme teinipoikaa selvittää rikoksia
Mäkinen: Kultainen salama, Jade, suomalaiset nuoret sotkeutuvat rikollisten touhuihin
Blyton, Enid: Viisikot, Salaisuus, SOS... nuoret joutuvat seikkailuihin

ihmissuhdesotkuja:
Eva & Adam
Sweet Valley High
Roswell jotain

noita on varmaan paljon muitakin, mutta ei nyt tule mieleen.
Minkä kennelin kasvatti tuo koira on? Ja mistä pentueesta? On hiukan tuttua näköä.
Meidän sisäkoirilla kyllä turkki kestää kylmää lenkillä, mutta kovilla pakkasilla rupeaa tassuja paleltamaan. Se näkyy ontumisena ja potkimisena.

Jos koirasi on talvella paljon yksin pihalla, sille kannattaa rakentaa eristetty tai jopa lämmitetty koppi. Erityisesti eristäminen maasta on tärkeää.

Meillä koirat eivät viihdy yksin pihalla, haluavat olla siellä missä isäntäväkikin. Eli jos isäntäväki on sisällä, koirakin on sisällä, ja jos isäntäväki on ulkona, koiratkin haluavat olla ulkona. Meillä ei tosin ole omaa pihaa, jolle päästää koiraa, paitsi mökillä, siellä tullut huomattua tuo koiran laumaluonne.
Karva itsessään ei koirassa ole allergisoivaa, vaan koiran sylki ja hilse.

Jotkut allergikot sietävät jotain tiettyä rotua/yksilöä paremmin kuin toista. Samassa huoneessa oleskelusta ei ehkä tule oireita, mutta koiran kuola voi aiheuttaa ongelmia.

Villakoiratyyppisiä koiria siedetään EHKÄ sen takia paremmin, että ne pestään säännöllisesti, jolloin hilsekin huuhtoutuu pois eikä pöllähdä ilmaan, ja ne eivät pöllyyttele niitä hilsettä kantavia karvoja joka paikkaan. Toisaalta,jos allergikolla on koira, koiran pääsy makuuhuoneisiin on usein estetty, sen turkkia hoidetaan huolellisesti, on lääkettä ja ilmanpuhdistinta, siivotaan usein ja koira harjataan ulkona. Koiraa pitää myös ruokkia mahdollisimman terveellisesti, jotta sen iho olisi hyvässä kunnossa eikä siksi hilseilisi niin paljoa.

Itse en ole allergikko enkä tunne ketään allergista koiranomistajaa, nuo ovat vain juttuja joita olen itse kuullut. Koiran hankkiminen itsessään on jo suuri päätös, entäs sitten kun pitää vielä miettiä omaa herkistymistä. Jokainen allergikko on oma tapauksensa, kaikki eivät valitettavasti voi pitää koiraa vaikka kuinka haluaisivat.
Koirasi saattaa olla geneettisesti puhdas. Mutta yhtä hyvin se ei ole. Moni sekarotuinen voi näyttää ihan puhtaalta.

Koska koirallasi ei ole papereita, sitä valitettavasti kohdellaan kisojen byrokratiassa kuten sekarotuista. Et pysty todistamaan ilman papereita, että koirasi on puhdasrotuinen, siksi koira on "sekarotuinen" - eikä siis pääse näyttelyihin - paitsi epävirallisiin eli match showhun.

Miksi koirallasi ei ole papereita? Tietääkseni villakoirilla ei ole rotuunottoa. Jos myyjä väitti sinun voivan rekisteröidä koiran myöhemmin puhdasrotuiseksi, olet törmännyt huijariin. Koira voi olla salakuljetettu, pentutehtaasta tai sitten välipentueesta (narttua ei saa pennuttaa kuin joka toisesta juoksusta eli käytännössä kerran vuodessa. Välipentue on pentue, joka on tehty "pimeästi" kahden virallisen pentueen välissä. Tämä on yleistä pentutehtaissa ja hämärissä kenneleissä.)
Se on ihan siitä kiinni, mitä pitää kilpamielisenä harrastamisena.
Koska koirasi on rekisteröimätön, et pääse näyttelyyn. Vain kasvattaja voi rekisteröidä koiran, ja yleensä koira on rekisteröity luovutettaessa, josm sitä koskaan tullaan edes rekisteröimään. Tällöin saat rekisteripaperit mukaasi ostohetkellä. Koiraa ei siis voi rekisteröidä jälkeenpäin.

Koirasi on harrastusten kannalta siis sekarotuinen. Kaikki harrastukset eivät suinkaan ole poissuljettuja. Sekarotuisen ja paperittoman kanssa voi harrastaa kisamielessä agilitya, tokoa, pelastuskoirajuttuja, koiratanssia ja match showta, jos koira on tunnistusmerkitty (nykyään mikrosiru, ennen tatuointi) ja omistajatodistus eli se on fix-rekisteröity (rekisteri sekarotuisten tunnistusmerkintärekisteri). Koiralla tulee olla myös rokotustodistus.

Valioksi koiraa ei saa, eikä pääse arvokisoihin (sm), koska valioitumiseen tarvitsee näyttelytuloksen, jota paperiton ei saa, koska se ei pääse näyttelyynkään. Sekarotuisille järjestetään tosin ainakin agilityssa (tai on ainakin joskus ennen järjestetty) omat Suomen mestaruus-kilpailut.
Rauhoita nyt alkuun se ulosmeno. Koirasi kokee sen hauskaksi leikiksi. Lakkaa jahtaamasta koiraa, koska jahtaaminen kertoo koiralle, että sinä osallistut sen leikkiin ja että on ok riehua. Jos koira luikkii pois tai riehuu, laita ulkoiluvälineet pois ja mene muihin touhuihin. Yritä vartin kuluttua uudelleen, edelleen rauhassa.

Voit opettaa koiralle toisen "leikin" nimeltä pujota pää pantaan. Aloita "leikki" jossain muussa yhteydessä, vaikkapa juuri ennen koiran ruoka-aikaa. Tuire Kaimion kirjassa Pennun kasvatus on ohjeet tähän "leikkiin". Eli opetat koiran työntämään itse päänsä kaulapantaan. Sitten jatkat opettamalla sen seisomaan paikallaan, kunnes olet kiristänyt pannan. Etene pienissä askelissa. Palkitse makupalalla ja rauhallisilla kehuilla. Kun koira osaa pujottaa päänsä pantaan käskystä luotettavasti, voit käyttää sitä myös ulkoilemaan lähdettäessä.
Allergioiden takana oletetaan nykyisin olevan myös ympäristötekijöitä. Millaisia ja miten se estetään, siitä kiistellään ja ollaan epävarmoja.
Kaikki koiran kasvatus on jalostamista, mutta todellista jalostamista on se, kun halutaan kehittää jotakin koirarodun perinnöllistä ominaisuutta. Nykyisiä rotuja tuskin tarvitsee enää jalostaa mihinkään suuntaan, paitsi pyrkimällä parantamaan terveyttä ja hyvää luonnetta - olkoon se sitten palveluskoiran koulutettavuus ja hermorakenne palveluskoiraroduilla tai seurakoiran "pehmeys" seurakoiraroduilla.

Sekarotuisuus ei tee koiran terveystilanteesta yhtään sen onnellisempaa. Jos risteytetään kaksi sairasta koiraa, tuloksena on todennäköisesti sairaita jälkeläisiä. Oli koirat sekarotuisia tai ei.

Sikäli sekarotuisen voidaan ajatella olevan terveempi, että kahden eri rodun rekisteröidyn edustajan jälkeläinen (ellei ole roturisteytyksiä takana) ovat melko varmasti täysin eri sukuisia, joten sairausgeenit eivät ehkä pääsekään putkahtamaan esiin. Mutta jos risteytetään lonkkavikainen saksanpaimenkoira lonkkavikaiseen kultaiseen noutajaan, on pennutkin todennäköisesti lonkkavikaisia. Esimerkiksi tiedän saksanpaimenkoira-pystykorvasekoituksen, jolla oli vehnäallergia ja nivelrikko, kuoli hiljan 13-vuotiaana.

Mutta nykyään esimerkiksi pienten koirien kysyntä on suuri, ja sekarotuisia saatetaan teettää monessa polvessa vailla mitään käsitystä periytymisen laeista, ja ne voivat olla yhtä sisäsiittoisia kuin kapean geenpoolin rotukoirakin. Tämän takia ei koskaan kannata ottaa pentutehtaasta koiraa eikä rekisteröimätöntä rotukoiraa, jolla on rekisteröidyt tai "puhtaat" vanhemmat.

Roturisteytyksetkään eivät pelasta mitään rotua, ellei tutkita, ettei risteytys tuo rotuun uusia sairauksia. Risteytyksen molempien osapuolien pitää myös ehdottomasti terveitä. Nykyisin edelleen kehittyvä ggeenitestaustekniikka onneksi auttaa löytämään sairauksille alttiita yhdistelmiä.

Eli terveiden koirien takana on HARKINTA. Siitä suostun olemaan kanssasi samaa mieltä.
Mieti vielä niitä lonkkia. Jotkut lonkkavikaiset eivät koskaan oireile, toiset menevät nopeasti rikki. Ja entä, jos koirallesi kehittyy hitaasti nivelrikko ja se on muutaman vuoden kuluttua aivan raunio?

Hyvä lihaskunto auttaa jo pitkälle, mutta suojelu on erittäin rankka laji koiralle fyysisesti. Siinä on paitsi puretuksen reuhtominen, myös tottelevaisuusosion valtavat hypyt. Parasta liikuntaa lonkkkavikaiselle on kuulemma uiminen ja sellainen, jossa koiran ei tarvitse hyppiä tai reuhtoa. Älä juoksuta asfaltilla, se kuluttaa niveliä.
11 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt