Agility suositelllaan aloitettavan vasta kun koira on fyysisesti täysin kehittynyt, yleensä noin vuoden vanhana. Aikaisemmin voi harjoitella esteitä, joissa ei tarvitse tehdä korkeita hyppyjä tms. Voit harjoitella pentusi kanssa ihan hyvin ainakin putkea, pujottelua ja pussia.
Se, ettei agilitykentällä saa hyppiä, ei tarkoita, etteikö koira saisi itsekseen metsälenkeillä hyppiä ja kiipeillä kiville ja puunrungoille, kiellon tarkoitus on estää ihmisiä hyppyyttämästä koiriaan rikki, koska koira ei välttämättä itsekään huomaa, että se ei enää jaksa.

Olet kai aikeissa mennä agilitykurssille? Alkeiskurssi on ainakin hyvä käydä koiran kanssa, vaikka niihin onkin jonoa. niin opit opettamaan koiran suorittamaan esteet turvallisesti, ja jos tulee joku ongelma, saat siihen neuvoja. Hyvä perusta on kaikkein paras turva mille tahansa harrastukselle.

Kannattaa harjoitella myös tottelevaisuutta ja ohjausliikkeitä. Agilityssä on hyötyä siitä, että koira osaa käskystä odottaa paikallaan, kääntyä eri suuntiin, ottaa katsekontaktin, tulla luokse yms. Jotkut agilityseurat järjestävät pääsykokeen, jossa tarkkaillaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja tottelevaisuutta. Perustottelevaisuudesta on aina hyötyä. Jos haluat hiukan mielikuvituksellisempaa tokoa, kokeile koiratanssia - siinä saa liikkeet keksiä ihan itse.

Jos koirasi on uros ja se kastroidaan, ette saa enää osallistua näyttelyihin. Agilitykisoihin pääsette, mutta ette saa koiraa koskaan valioksi siitä, ellette hae sitä näyttelytulosta ennen kuin koira leikataan. Nartulla ei ole mitään osallistumisrajoituksia leikkauttamisen suhteen, eihän nartusta edes näe, että se on leikattu.

Onnea harrastuksiin!
Allergioiden takana oletetaan nykyisin olevan myös ympäristötekijöitä. Millaisia ja miten se estetään, siitä kiistellään ja ollaan epävarmoja.
Kaikki koiran kasvatus on jalostamista, mutta todellista jalostamista on se, kun halutaan kehittää jotakin koirarodun perinnöllistä ominaisuutta. Nykyisiä rotuja tuskin tarvitsee enää jalostaa mihinkään suuntaan, paitsi pyrkimällä parantamaan terveyttä ja hyvää luonnetta - olkoon se sitten palveluskoiran koulutettavuus ja hermorakenne palveluskoiraroduilla tai seurakoiran "pehmeys" seurakoiraroduilla.

Sekarotuisuus ei tee koiran terveystilanteesta yhtään sen onnellisempaa. Jos risteytetään kaksi sairasta koiraa, tuloksena on todennäköisesti sairaita jälkeläisiä. Oli koirat sekarotuisia tai ei.

Sikäli sekarotuisen voidaan ajatella olevan terveempi, että kahden eri rodun rekisteröidyn edustajan jälkeläinen (ellei ole roturisteytyksiä takana) ovat melko varmasti täysin eri sukuisia, joten sairausgeenit eivät ehkä pääsekään putkahtamaan esiin. Mutta jos risteytetään lonkkavikainen saksanpaimenkoira lonkkavikaiseen kultaiseen noutajaan, on pennutkin todennäköisesti lonkkavikaisia. Esimerkiksi tiedän saksanpaimenkoira-pystykorvasekoituksen, jolla oli vehnäallergia ja nivelrikko, kuoli hiljan 13-vuotiaana.

Mutta nykyään esimerkiksi pienten koirien kysyntä on suuri, ja sekarotuisia saatetaan teettää monessa polvessa vailla mitään käsitystä periytymisen laeista, ja ne voivat olla yhtä sisäsiittoisia kuin kapean geenpoolin rotukoirakin. Tämän takia ei koskaan kannata ottaa pentutehtaasta koiraa eikä rekisteröimätöntä rotukoiraa, jolla on rekisteröidyt tai "puhtaat" vanhemmat.

Roturisteytyksetkään eivät pelasta mitään rotua, ellei tutkita, ettei risteytys tuo rotuun uusia sairauksia. Risteytyksen molempien osapuolien pitää myös ehdottomasti terveitä. Nykyisin edelleen kehittyvä ggeenitestaustekniikka onneksi auttaa löytämään sairauksille alttiita yhdistelmiä.

Eli terveiden koirien takana on HARKINTA. Siitä suostun olemaan kanssasi samaa mieltä.