- Trikki, jonka merkit ovat syvänpunaiset ja musta osuus kiiltävän sinimusta.
Mahonkisoopeli on myös kaunis, siis kunnolla varjostunut soopeli, jonka feomelaniini on kauniin punaista. (Koirien värit muodostuvat kahdesta pigmentistä, joista feomelaniini on kellertävää/punaista ja eumelaniinista, joka on mustaa, jos joku laimennosgeeni ei haalista sitä suklaaksi, siniseksi tai liilaksi.)
Merlekin voi olla nätti, jos se on muuten kuin mainitsemani trikki, mutta se musta on tietysti merleytynyt. Pidän eniten melko suurista merlelaikuista, vähintään kämmenenkokoisista, mutta monessa rodussa tykätään pienistä ja pyöreistä länteistä. - Mä teettäisin paperittoman rotukoiran sijaan ihan rehtejä sekarotuisia. Itellenikin kelpaisi joku paimenkoirasekoitus, mutta tuskin osuu sopivaa silmiin, kun pentua lähden aikanaan etsimään, koska en maksa montaa sataa mistään "naapurin musti ehkä astui meidän bellan" -yhdistelmästä.
- Joku+kyseli+hinnoista.+Itse+maksoin+lonkka-+ja+kyynärkuvista+vuonna+2011+130+€,+mutta+kyseessä+oli+edullinen+klinikka.+Katsoin+piruuttani+asuinpaikkakuntani+eläinlääkäriasemia+ja+luustokuvauksiin+saisi+näemmä+näillä+heittää+pari-kolmesataa+(hinnat+alkaen+200+€,+kasvaa+painon+mukaan+eikä+laskukaavaa+ole+ilmoitettu).++Päälle+tulee+vielä+kennelliiton+lausuntomaksu,+joka+on+joitain+kymppejä.+Silmätutkimus+90+€.+
- Mitä toi edellinen horisee. Mokomakin trolli.
Itse maksoin colliestani 850 €, mutta hinnat ovat todennäköisesti nousseet siitä ja nykyään keskikokoisesta peruskoirastakin saa maksaa jo 1000 - 1200 €. - Aloittaja ei kyllä täsmentänyt myöskään, mistä linjasta on kyse. Maleistakin on olemassa näyttelylinja ja tervuista käyttölinja (joskin pitkätukkamalitaustainen) ja sitten vielä sekalinjaiset varmaan kaikista muunnoksista, kun nykyään saa Suomessa astutella muunnoksia keskenään tietyin ehdoin.
Muunnos kuin muunnos, ei belgiä pidä ottaa sohvaperunaksi tai tekemättä taustatutkimusta luonteen osalta. - No mikäs se kahden rodun sekoitus on, jos ei sekarotuinen.
- Samojedi x joku merlenvärinen koira -risteytyksessä ei ole mitään väriin liittyviä terveysriskejä. Samojedit ovat aina valkoisia eivätkä ole merlejä, joten tuplamerleä sillä ei saa aikaiseksi koskaan. Samojedin valkoinenkin on vain hyvin vaalea ee-keltainen, joka ei aiheuta kuuroutta. Siellä takana samojedillä voi olla kyllä jonkinlaisia valkoisia merkkejä.
Muita riskejä tietysti voi olla, jos vaikka kumpikin risteytykseen käytetty koira sattuu olemaan lonkkavika-alttiista suvusta. - Meidän tervunartut elivät keskimäärin 12-vuotiaiksi. Toinen vähän alle ja toinen vähän yli. Toisella oli lievä epilepsia tai sitä muistuttava sairaus ja siltä oli poistettu kohtu tulehduksen takia. Toisella roikkui korva viimeiset vuodet, koska sille tuli verikorva. Kumpikaan ei altistunut raskaalle fyysiselle rasitukselle eikä siihen aikaan vielä kuvattu selkiä niin yleisesti niin siitä ei ole muuta tietoa kuin että olivat kotikoirina täysin terveitä. Lonkat ja silmät niillä oli puhtaat.
Toinen oli tasaisen äksy kaikille vieraille koirille ja toinen valikoivasti sosiaalinen. Ts. oli sosiaalinen, jos toinen ei ollut arka. Oli vähän samanlainen myös ihmisiä kohtaan. Vahtivat ja olivat reviiritietoisia, mutta eivät ongelmaksi asti.
Noiden kahden tervun ja yhden tuttavapiirin puolibelgin tuntemuksella sanoisin, että ekat kolme vuotta voivat olla hirveät, jos ei ole yhtään valmentautunut aktiiviseen toimintaa ja koulutusta vaativaan koiraan. Sitten se voi vähän rauhoittua, jos rauhoittuu. - Mulla on ollut muutama russeli hoidossa, koska tuttuni kasvattaa niitä.
Mulla hoidossa olleet ovat olleet ihan tavallisia pirteitä pikkukoiria, ei mitään hirviöitä eikä kukaan ole juuri haukkunutkaan. Ei ne pyöri hyrränä tai räksytä taukoamatta. Mutta heti kun jotain tapahtuu, on russeli varmasti mukana!
Mutta russeli ei silti ole mikään sohvaperunan seurakoira. Tuttuni kasvateista kaksi on tietääkseni vaihtanut kotia, koska alkuperäisillä omistajilla iski ajanpuute tms. Toinen oli kuulemma kehittänyt jotain ongelmiakin, mutta en mä huomannut mitään, kun se täällä oli muutaman päivän. Kerrostalon portaat sille piti opettaa. Yksi mulla hoidossa ollut russeli on perheessä, jolle olisi ehkä sopinut paremmin joku sporttimallinen seurakoirarotuinen tai rauhalllisenpuoleinen isompi koira, koska ihailevat aina mun pehkocollieta, joka taas on kuin hidastettu elokuva aktiivisten rotujen rinnalla. Se hoitokoira on kova vetämään remmissä, mutta ei se tiettävästi muuten häiriköi.
Ja laumassa nuo räköttää. Tuttuni koirat pitävät aika mekkalan, kun sinne menee. Mulla hoidossa olleet ovat ehkä vähän puhisseet lehdenjakajalle, mutta muuten ollut hiljaista. Oma koirani ei hauku sisällä.
Mun hoidokit ovat olleet yhtä lukuun ottamatta uroksia, joten varmuuden vuoksi lenkillä ei ole tervehditty uroksia ollenkaan. Pienikin kipinä voi antaa terrierille syyn tappeluun. Narttujen kanssa olen antanut seurustella, jos ei ole juoksua.
Ja yhtä lukuunottamatta kaikki tapaamani russelit ovat olleet ihmisrakkaita ja rakastavat rapsutuksia.
Tuttuni harrastaa russelien kanssa verijälkeä ja rallitokoa. Aiemmin ohjelmassa oli myös agility ja toko. Yksi kasvatti harrasti koiratanssia. Russeli olisi varmaan oiva kaveri myös nosework-nimiseen uuteen lajiin. Kotona koiran voi opettaa etsimään vaikka erilaisia mausteita. Temppuvinkkejä voi saada etsimällä Youtubesta Just Jesse-russelin videokoosteita. - Porukoitten koira teki tuota. Se on todella herkkä ja kekkasi, että luoksetulosta seuraa joskus jotain kamalaa, kuten tylsääkin tylsempi sisälle joutuminen, joten ei kannata tulla luo tai sisälle ainakaan. Siinä oli maantie vieressä ja siitäkös alkoivat ihmiset hauskasti hyppiä ja juoksennella, kun sinne juoksi.
Ihan ekana, koira ei saa enää ikinä päästä toistamaan tuota leikkiä. Se palkkautuu siitä joka kerta ja luoksetulon mahdollisuus kutistuu. Koira ulkoilee siis vain hihnassa tai pitkässä liinassa, kunnes koulutus alkaa puremaan. Vapaus pitää ansaita. Te ihmiset ette myöskään saa lähteä mukaan leikkiin jahtaamalla koiraa. Ei sitä huvita leikkiä littaa, jos ei muut lähde siihen mukaan. Jos porukoiden piha olisi aidattu eikä takapihalla olisi myyränkoloja kaiveltavaksi, niin olisin jättänyt koiran yksin pihalle aina sen alkaessa temppuilemaan. Se on niin seurallinen, että olisi tullut äkkiä tosi yksinäistä ja tylsää siellä.
Ja kun mökiltä lähtöä suunnitellaan, niin tietyt koirat meidän laumasta hihnoitetaan hyvissä ajoin tai tuodaan remmissä mökistä ulos, koska muuten niitä ei saa kiinni ja autoon.
Koiran voi laittaa tienaamaan ruokansa luoksetuloilla eli se saa päivän ruoka-annoksensa tultuaan luo. Liinaa voi käyttää varmistuksena. Luoksetuloa treenataan. Älä ota koiraa aina kiinni, kun kutsut sen luo vaan palkka ja uudelleen vapaus. Tai koiran voi ottaa kiinni ja sitten heti vapauttaa taas.
Vapauden arvon lasku. Porukoitten koira ei juuri saanut olla vapaana pihalla, koska se lakkasi tottelemasta, joten vapaudesta kotipihalla oli tullut sille arvokas resurssi. Mä annoin koiran olla irti komentamatta sitä yhtään puuhaillessani pihalla (se pyörii aina jaloissa tai kaivelee myyriä takapihalla, joten se on turvassa). Kun se sai olla vapaana sydämensä kyllyydestä, ei se vapaanaolo ollutkaan enää yhtä ihmeellistä. Sitten aloin pätkiä vapaanaoloa luoksetuloilla, joista se sai palkan ja vapauden. En tietenkään voinut laskea koiraa ulos ilman hihnaa vain pikaisesti pissille, koska siitä olisi seurannut jahtaamista ja huijausta taas.
Esineiden rosvoilu voi olla huomion kerjuuta. Jos jätitte lapasen koiran ulottuville ja se sen vie ja rikkoo, niin voi voi. Sinne meni. Arvokkaat ja tärkeät tavarat pois koiran ulottuvilta ja muu varastelu jätetään huomioimatta. Voi kokeilla sitä, että nappaa ite jonkun koiran lelun ja alkaa leikkiä sillä yksin. Koira saattaa uteliaisuuttaan tulla mukaan siihen leikkiin ja unohtaa kielletyn esineen. Kaikkea esineiden tuomista ihmiselle kannattaa vahvistaa ja esineitä vaihtaa herkkuihin ja leluihin.
Yksi tapa on yllä ehdotettu jo. Opeta koiralle uusi superhauska leikki nimeltä pään pujotus pantaan. Toisaalta, jos koira pakoilee uloslähtöä, se voi yhdistää rutiiniin jotakin epämiellyttävää ja siksi rupeaa tyhmyyksiin. Rutiinin rikkominen ja kokoaminen uudelleen voisi auttaa. Mä rupesin palkkaamaan koiran herkulla aina, kun mentiin ulko-ovesta sisään, vaikka oltaisiin vain remmilenkiltä tultu. Saatoin syöttää namia jo kuistin portailla. Tein siis ovesta kulkemisesta mukavan asian, jolloin koira alkoi odottaa sitä.
Tän koiran omistajat harrastivat sitä, että koiraa maaniteltiin ruokakuppi kädessä, sitä harhautettiin houkuttelemalla se autoon tai lähtemään lenkille ja vaikka mitä, mutta mä pelkäsin, että nuo johtavat sirkustemppukierteeseen, jossa se ei lopulta anna kiinni mitenkään vaikka käsilläsi seisoisit lihapulla varpaissa. Mulle koira antaakin nykyään aina kiinni, myös kotipihassa. - Ei tarvitse olla kennelliiton jäsen.
Ei tarvitse käydä kursseja, mutta kannattaa kuitenkin totuttaa koira siihen, että vieraat tutkivat sen ruumiin kauttaaltaan ja katsoo hampaat. Lisäksi sen pitäisi osata seistä paikallaan ja juosta nätisti ravia hihnassa. Monilla paikkakunnilla järjestetään näyttelyharjoituksia.
Ikärajoja en muista, mutta ne löytyvät kennelliiton sivuilta.
Näyttelymaksut voivat olla edullisemmat, kun ilmoittautuu hyvissä ajoin ennen näyttelyä, mutta kalliit ne ovat kuitenkin. Isot hallinäyttelyt lienevät ilmoittautumismaksuiltaan kalleimmat. Mä taisin maksaa Tampere KV:en viime vuonna ensimmäisessä ilmoittautumisjaksossa jotain 30 - 40 €. Muita kuluja tulee kulkemisesta, syömisestä, koiran laittamisesta, jos sen turkki vaatii kunnostusta, ja sen sellaisesta.
Koiran täytyy olla
- rekisteröity joko kennelliittoon tai hyväksyttyyn ulkomaiseen rotukoirarekisteriin puhdasrotuisena (eli kennelliitolla FI (normirekisteri), ER (joku erityisrekisteri, tapaa roduissa, joissa risteytyksiä tai rotuunottoja) tai EJ (ei jalostukseen))
- koira on sirutettu, no, rekisteröity rotukoira on tätä nykyä jokseenkin aina sirutettu
- rokotettu sääntöjen mukaan (rokotustodistukset esitettävä)
- ei ole typistetty
- on terve (ei loisia tai tartuntatauteja karanteeni 2 vko paranemisen jälkeen jos talossa on jollain koiralla esiintynyt tartunta)
- uroksella on pallit
- koiraa ei ole lääkitty doping-listan lääkkeillä tiettynä aikana ennen näyttelyä - Samojedeillä ei ole merleä. Saisit todennäköisesti kasan mustia ja merlejä pentuja mahdollisesti valkoisin laikuin, tai ilmentäen mitä tahansa collien värimuunnosta. Eli ei yhtään tuplamerleä, joten sen suhteen olisit selvillä vesillä.
- Television Lassie on tosiaan rodultaan pitkäkarvainen collie tai suomalaisittain skotlanninpaimenkoira ja semmoisen säkäkorkeus on n. 55-60 cm ja paino 20-30 kg. Suomalainen rotumääritelmä tunnustaa kolme väriä: soopelin (kullanruskea, Lassien väri), kolmivärisen (tricolor, musta kellertävion ja valkoisin merkein) ja merlen (kuten kolmivärinen, mutta mustat alueet laikuttuneet harmaalla). Kaikilla on rotutyypilliset valkoiset merkit. Collieita löytyy myös lyhytkarvaisena.
Pienempi samannäköinen rotu on shetlanninlammaskoira, tuttavallisemmin sheltti. Samat värit kuin collieilla ja lisäksi mustavalkoinen ja ns. bimerle, jolla ei ole keltaisia tan-merkkejä. Sheltit ovat kalliimpia, parissa näkemässäni ilmoituksessa pennun hinnaksi on ilmoitettu 1300€! Shelttien koko vaihtelee, keskimääräistä kokoa en tiedä. Huonolla tuurilla se kasvaa yhtä isoksi kuin collie.
Collie lie shelttiä hieman rauhallisempi, oma pällieni on kotona patalaiska. Lonkkavialla tosin voi olla osuutta siihen asiaan :( Kumpikin ovat paimenina seurallisia, miellyttämisenhaluisia ja todennäköisesti myös pehmeitä eli muistavat melko herkästi kokemansa ikävyydet. Riistaviettiä ei pitäisi olla kovinkaan, joten helppoja irtipidettäviä. Puutteina arkuus ja heikkohermoisuus, luonteisiin pitää pentua etsiessä kiinnittää huomiota. Vaativat hyvän peruskasvatuksen ja sosiaalistamisen ja aikuisena runsaasti ulkoilua ja mielellään myös jotain aktivointia tai harrastelua, mutta eivät ole kuitenkaan mitään vaikeita koiria.
Shelteistä minulla ei tosin ole mielikuvaa kummempaa kokemusta, yksi collie löytyy itseltä. - Ei.
- Niin ja yleensä kaikenlainen yhteyden rakentaminen koiraan. Mun collieta ei pahemmin tarvinnut opettaa esim. vapaanaoloon, koska se on luonnostaan jo niin kiinnostunut isäntäväkensä menemisistä, mutta yhdessä vaiheessa piti pitää kissanruuanmakuinen tehokurssi siitä, ettei vieraiden koirien luo karata.
- Toi ää taitaa viitata Victoria Stillwellin aikoinaan käyttämään tiukahkoon Ä'Ä -älähdykseen, jolla koiran epätoivottu toiminta keskeytettiin, jotta se voitaisiin ohjata johonkin sallittuun puuhaan.
- 1. Sisäsiisteys
2. Sosiaalistaminen (käynnit eri paikoissa, erilaisten ihmisten ja eläinten tapaaminen, erilaisiin ympäristöihin ja alustoihin tutustuminen jne.)
3. Ei saa purra ihmisiä, pure mieluummin lelua (paimenkoirien pennut voi olla oikeita piraijoja, vaikkakin collieitten pitäisi olla helpoimmasta päästä)
4. Luoksetulo
5. Hihnassa kävely
6. Luopuminen/toiminnan keskeyttäminen
7. Leikittäminen
1.-5. ja 7. kuuluivat mun collikkani päiväohjelmaan siinä pikkupentuvaiheessa. Sisäsiisteyskasvatus ja sosiaalistaminen kyllä veivät sen verran aikaa perinpohjaisesti toteutettuina, etten paljon uhrannut ajatuksia sen kummemmalle tottelevaisuuskoulutukselle saati tempuille vielä siinä vaiheessa. 1-6 ovat jokaisen kotikoirankin perustaitoja, 7 taas valmistautumista harrastuskoiran uralle.
Saatoin mä kyllä ottaa jotain istumista aika pian pennun kotiutumisen jälkeen, ja sitten namitin edessä istumisesta, koska olin kuullut, että pieni pentu oppii sen helpommin kuin isompi ja halusin koiran oppivan sen kunnolla BH-koetta varten.
Viisikuisena pentuni alkoi olla sen kokoinen, että aloin sitä tosissani kouluttaa harrastuskoiraksi. Olisi sen nuorempanakin voinut alkaa, mutta mä en tykkää räpeltää kumarassa, joten odotin, että pentu kasvaa hieman.
Kun pentuni tuli kotiin, se itki ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä sydäntäsärkevästi. Mä en raaskinnut jättää pikkuista pentua yksin lattialle, mutta en sänkyynkään sitä halunnut, niin nukuin sitten patjalla lattialla ekan viikon pennun kaverina. Sitten oli mun koti jo sen verran tuttu, että siellä oli turvallinen olo eikä tarvinnut enää ikävöidä suojelijaa.
Mun collie oli kyllä helpoin pentu ikinä, sille ei olisi varmaan tarvinnut puoliakaan niistä asioista opettaa, jotka sitten opetin. Enkä muista kieltäneeni sitä pentuna mistään muusta kuin siitä puremisesta ja ruumiinosilla leikkimisestä, kun äityi vähän villiksi. Senkin käytöksen ohjasin kohdistumaan leluun, leikki on kivaa ja hyödyllistä koiran koulutuksessa.
Olikos se Mujusen kirja vai kenen, nimeltään Pennun polku puolivuotiaaksi, jota on kehuttu. - Sama liikehän se on. Ei tokossa ole kahta eri seuruuta.
- Kyllä mäkin heittäisin collieni työ/koulupäivän ajaksi mielelläni ulkotarhaan, jos voisin. Paras mahdollisuus olisi tosin sellainen, että koira voisi itse kulkea sisään taloon ja ulos tarhaan oman tahtonsa mukaan. Sitten sillä olisi kiva olla kuiva ja sateensuojassa oleva tarkkailu/lepopaikka. Collieni tykkää katsella maailman menoa ja varmaan tykkäisi katsella pikkulintuja ja muita hipsijöitä. Mutta collien täytyy tuntea olonsa turvalliseksi tarhassa, muuten se ei viihdy siellä.
Jos collieltani kysyttäisiin, asuisin sen kanssa ulkona.
Kokonaan ulkokoiraksi collie ei sovi. Sen turkki on jalostettu näyttävyyden toivossa liian pitkäksi ja pehmeäksi, joten se kerää kuraa ja risuja ja ulkotarhassa Suomen ilmastossa siitä tulisi likainen takkumatto. Sadetta collie kestää kyllä lenkeillä kohtuullisesti.
Valitettavasti collien turkki on jalostettu hoidettavaksi. Alkuperäinen työkoira parisataa vuotta sitten ei tarvinnut kummoista turkinhoitoa. Tämä on unohdettu näyttelykoiran toivossa ja nykyisten mukavuuksien äärellä, mikä on sääli. Ei collien nykyinenkään turkki ihan älyttömiä kuitenkaan onneksi vaadi. Harjataan silloin tällöin, ettei takkua, karvanlähtöaikaan vähän enemmän. Näyttelyihin siistitään tassukarvat.
Ja mikä vielä tärkeämpää, collie on ihmisen koira. Se on todella seurallinen! Se ei olisi yksin hetkeäkään, jos se saisi valita.
Oma collieni ei pidä uimisesta, joten se ei olisi sille hyvä harrastus. Kyllä se hellepäivänä hakee keppiä järvestä, kun vähän maanittelee, mutta vesipeto se ei ole. Noutajista tai saksanpaimenkoirista löytänee helpommin uimarin. - Pehkocollie peseentyi viimeksi näyttelyyn laimennetulla Linna-shampoolla. Oli muutenkin puolivuosittaisen kylvyn aika, kun turkki alkoi tuntua tahmaiselta. Hyvä tuli, ja tykkäsin tuoksusta.