belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Yhdistettyä kevyen liikenteen väylää saa jalankulkija lain mukaan kulkea kumpaa tahansa reunaa. Pyöräilijä ajaa aina oikeaa reunaa. Itse kävelen yleensä oikeaa reunaa, tai sitten sitä, joka on kauempana autotiestä (tai jos tien ja jalkakäytävän välissä on ruohokaistale ja toisella puolella pelkkä pensasaitamuuri, niin voin kävellä vasemmallakin).

    Pyöräillessäni koiran kanssa koira on oikealla, koska pyörä kulkee aina oikeaaa reunaa ja haluan koirani juoksevan pientarella.

    Maantiesääntöjä en muista, koska asun kaupungissa, mutta maalla liikkuessa yleensä kuljen sitä reunaa, jota kuljen. Jalankulkija on niin hidas ja pieni kohde autoon verrattuna, että en katso siitä tulevan suurta ongelmaa ohitettaessa, käveli kummalla puolella tahansa. Heijastimet mulla on aina, kaupungissakin, molemmissa jaloissa, jotta näkyisin joka puolelle. Minusta asiasta on turha niuhottaakaan, koska jalankulkija tosiaan on niin hidas ja kapoinen ohitettava, ettei liikkeen suunnalla ole merkitystä. Tai sanottakoot niin, että on isompiakin ongelmia valittaa liikenteessä, kuin siitä, että joku kävelee väärällä puolella tietä.
  2. No laki ei kiellä sekarotuisten teettämistä millään tavalla. Mutta Kennelliiton rekisteriin et niitä saa, eli rotukoiria ne eivät liiton silmissä ole, ellet ole etukäteen hakenut risteytyslupaa.

    Voit syyllistyä jonkinlaiseen petokseen, jos teetät sekarotuisia pentuja ja sitten myyt ne väittäen niitä puhdasrotuisiksi ja rekisteröidyiksi. Mutta kun ne ovat sekarotuisia ja kerrot sen ostajallekin, niin asia on sillä selvä.

    Jos et hoida pentuja hyvin, voit syyllistyä eläinsuojelurikokseen. Laiminlyönnin pitää kuitenkin olla aika vakava, että siitä tässä maassa tulee sanomista, tyyliin jättää pentueen ja emon ilman ruokaa eikä päästä niitä ulos tarpeilleen ja siivoa siitä syntynyttä sotkua. Tai emoa yleensä pissatetaan ja pentujen sotkut siivotaan sisältä, kun pennut ovat ihan pieniä.
  3. Venäjälläkös se oli, kun tehtiin kettukoe. Kettutarhalla valittiin aina vähiten aggressiota osoittavia kettuja jalostukseen ja sukupolvien kuluttua käsissä oli kettu, joka oli yhtä kesy kuin koira. Se myös käyttäytyi hyvin koiramaisesti. Mutta muutakin merkillistä ilmaantui. Niille ilmestyi värimuunnoksia, joita tavataan koirilla, luppakorvia ja kippurahäntiä. Kasvatettiin myös mahdollisimman vihaisia kettuja ja niiden jälkeläiset olivat myös vihaisia.

    Tarhasusista on vaikea sanoa, onko niiden "jalostuksessa" miten ajateltu luonnetta. Onko huomaamattaan valittu susista ne, jotka stressaavat tarhaolosuhteista mahdollisimman vähän tai ne, jotka ovat sosiaalisimpia hoitajia kohtaan? Jostain luin, että niihin olisi saatu jopa lonkkavikaa (missähän sekin oli, pitäisi etsiä se artikkeli).

    Mutta tempaise keskiverron seurakoiran penikka tuosta vaan ja istuta se susiemon pentueeseen. Luulenpa kuitenkin, ettei se enää vuoden kuluttua siellä ole. Ja kuinka todennäköisesti susilauma huolii nurkkiinsa jonkun alkukantaisemmankaan koiran, jonka metsästyskäytöstä ei ole vielä jalostus häivyttänyt... Ja onko se siltikään susi, vaikka lyöttäytyisi yhteen toisen villiintyneen alkukantaisen koiran kanssa ja voisiko etologisesti niiden n:nnen polven jälkeläisiäkään laskea samanlaisiksi susiksi kuin alati metsässä asuneet serkkunsa.

    Ja villiintyneissä koirissa ja koira-susiristeytyksissähän on kuulemma sekin ongelma, että koiran perimä saa sen vähemmän pelokkaaksi ihmistä kohtaan ja lisää susivahinkojen riskiä. Siksihän niitä ollaan heti pyssyjen kanssa ajamassa, jos jostain tulee tieto, että sellaisia on luontoon päässyt villiintymään.
  4. No näistä aloituksista ei ikinä tiedä, mikä se tilanne siellä ruudun takana on. Siellä voi olla hankalaluontoinen koira, jota on väärinymmärryksen tai osaamattomuuden tai jonkin muun syyn takia koulutettu väärin, jos on koulutettu ollenkaan, ja joka on päässyt jo pitkään vahvistamaan huonoa ja vaarallista käytöstä. Koira, joka puree tosissaan ja kyselemättä, koira, jonka reaktiot ovat salamannopeita ja rajuja, koira, joka on äärimmäisen stressaantunut ja epävarma. Tai sitten on vähän lapasesta oleva sesse, jonka jokainen käytös tulkitaan hysterian suurennuslasilla ja pikku näykkäisystä tulee vakava pureman yritys ja muutamasta leikkisästä haukahduksesta vakava aggressiivisuuden osoitus. Tai mitä tahansa siltä väliltä. Neuvojen antaminen on siis hyvin vaikeaa.

    Jotta tilanteeseen voisi ollenkaan puuttua, pitäisi tietää, mitä tilanteissa tarkalleen ottaen on tapahtunut. Onko käytös alkanut yhtäkkisesti vai ollut "aina" ja onko sen intensiteetti pahentunut aina vain.

    Jokainen purematilanne alentaa koiran kynnystä purra. Sen vuoksi vihaiseen koiraan ei välttämättä voi koskaan luottaa. Sen koko loppuelämä voi olla säätelyä, keiden kanssa sen voi päästää kosketuksiin, vaikka se olisi koko ajan koulutuksessa. Lisäksi omistaja, joka muistaa koiran aiemman käytöksen, voi omalla jännittämisellään estää koiran edistymisen.

    Ja haistatan homeet noilla johtajuusjutuilla. Yleensä koirista tulee vihaisia, kun ne ovat hyvin stressaantuneita ja peloissaan. Hyvin harva on vihainen aidosti silkkaa dominanssiaan. Työntämällä soppaan kipua ja pelkoa aiheuttavia koulutusmetodeja tietämättä, mitä oikeastaan on tekemässä, voi vain pahentaa tilannetta.

    Koirat eivät muutu hyvätapaisiksi vain näyttämällä sille, kuka määrää. Jos ne edes ymmärtävät ihmisten mesoamista paikannäyttämiseksi. Johtajuusoppejakin lie erilaisia toteuttamistapojen suhteen, mutta kehotus laittaa koira alimmaiseksi ei oikeastaan kerro koiralle, miten sen tulee käyttäytyä. Tai mitä ihmisenkään oikeastaan pitäisi tehdä. Pitääkö koira nuijia maanrakoon. Pitää jääkautta. Potkaista sitä aina kun se yrittää ohittaa ihmisen. Vai kävellä vaan selkä suorana. Parempi on hakea koiran kunnioitusta ja luottamusta toisin keinoin. Vakaata mielenlaatua, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta nekin vaativat. Koiran on helpompi nojata ihmiseen, joka säilyttää malttinsa ja käyttäytyy johdonmukaisesti. Suosittelen minäkin ammattilaiskouluttajaa, jos kuitenkin haluaa jatkaa koiran kanssa. Ja ottaa hänen sanansa tosissaan. Koulutusta ei voi tehdä puolivillaisesti vaan siitä tulee elämäntapa. Yhdellä keskustelupalstaviestillä ei koiraa voi kouluttaa.

    Yhdestä viestistä ei voi paljon tehdä johtopäätöksiä, mutta jos aloittajasta tuntuu, ettei koiraan voi enää panostaa yhtään koulutusta eikä sen käytöstä voi ennakoimalla hallita, niin parempi on laittaa koira monttuun.
  5. No kyllä kymmenessä vuodessa aika paljon ehtii.

    Tosin, collie on vasta kolme ja aika moni tempuista kuuluu myös sen repertuaariin.

    Eikä temppujen opettamiseen niin kauaa mene, jos parina päivänä viikossa opettaa 5-10 min. Mulla opettaminen menee kausina, joskus voin joka päivä opettaa vähäsen jotain ja sit joskus taas menee viikkoja, etten opeta yhtään uutta tai kertaa lainkaan vanhoja temppuja.
  6. Ja vielä yks, Netskun temput alkaa unohtua...

    Tuuppaa (työnnä tynnyriä/palloa kuonolla) **
  7. Unohtu pari komentoo

    Peruuta **
    Syliin (hyppää ohjaajaa päin/nouse ohjaajaa vasten)
    Valot (sytytä/sammuta valot) **
  8. Tänne (palveluskoiratyyliin)
    Sivulle (etukautta, pk-tyyliin)
    Seuraa (myös palveluskoiran tapaan)
    Istu (onnistuu myös liikkeestä)
    Maahan (monikäyttökäsky, onnistuu liikkeestä, on myös paikallaanolo- ja rauhoittumiskäsky)
    Seis(o) (onnistuu paremmin liikkeestä)
    Tuo (nouto)

    Siinä taisikin olla tottiskäskyt, arjessa temppuilua ja toimimista varten on muitakin:

    ei merkintöjä: kumpikin opettamani koira osaa
    * = vain collien hallussa
    ** = vain edesmennyt belggari osasi

    [kakkapussi omistajan kädessä] (mene maahan) *
    Takaa (selvitä sotkeutunut hihna)
    (Mem')maate (mene maahan, mutta ei tarvi olla ryhdissä)
    Odota
    Kivelle (etsi ympäristöä korkeampi kohta ja hyppää/kiipeä sen päälle)
    Etsi [esineen nimi]
    Jälki
    Ryömi
    Rund (kierrä ohjaajan pitelemää keppiä kunnes toisin sanotaan) **
    Rund (kierrä ohjaajan takaa, frisbeekoiratemppu) *
    Viereen (seuraa oikealla puolella)
    Rechts (asetu kirsu kohti ohjaajaa tämän oikealle puolelle, seuraaminen peilikuvana, ohjaaja yleensä peruuttaa) *
    Välistä (pujottelu jalkojen välistä
    Omppu (pyöri vastapäivään)
    Kieppi (pyöri myötäpäivään)
    Passaa (nouse takajaloillesi)
    Orava (oravaistuminen) *
    Pfot (oravaistuminen)**
    Sano moi! (huitaise oikealla tassulla yläviistoon)
    Sano sano! (hauku) **
    Väy väy! (hauku) *
    [ohjaaja näyttää kieltä] (nuole naamaa) (**)
    Ympäri (koira peruuttaa ohjaajan ympäri) **
    Kiinni/sulje (sulke laatikko/kaapinovi) *
    Hop (hyppää ilmaan) **
    Jalka/nilkku (onnu oikeaa etujalkaa) *
    Kätkö (etsi geokätkö) *
    Kyljelle
    Kumarra (laskee etujalat alas,mutta takapää jää ylös)
    Bang! (heittäydy ammuttuna kyljellesi ja pysy liikkumatta siinä) **
    Tähtää (opetusvaiheessa, peruuta ohjaajan jalkojen väliin) *
    Rako (kävele ohjaajan jalkojen välissä)
    Myyrä (kävele sivuttain) **
    Kurkkaa (nosta etujalat jonkun reunalle ja katso reunan yli) *
    Tassu (anna oikeaa tassua)
    Toista (anna vasenta tassua)
    Irvistä (näyttää etuhampaita) **
    Sukka (riisu sukka/hanska) *
    Oikealle *
    Vasemmalle *
  9. Susi ja koira ovat biologeille hieman vaikea tapaus. Ne ovat fyysisesti samaa lajia, risteytyvät keskenään ja tuottavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. En tiedä,onko DNA-tekniikka kehittynyt jo niin paljon, että suden ja koiran pystyisi siitä erottamaan, kun joskus ei pystynyt. Mutta etologisesti eli käyttäytymiseltään aivan erilaisia. Koirista ei kasva susia, jos niitä viskaa laumallisen johonkin luontoon, eikä sudesta saa miellyttävää lemmikkiä kerrostaloon, vaikka kuinka yrittäisi.

    Vaikka koiralauma villiintyisi, siitä ei jalostu taas sutta vaan dingoja ja sen kaltaisia villikoiria.

    Sutta ei kesytetty, se kesytti itse itsensä. Kun ihminen alkoi asustaa aloillaan, syntyi tunkioita ja sudet hakivat sieltä tähteitä. Siis ne, jotka uskalsivat. Niiden rohkeimmat jälkeläiset saivat valintaedun helpommasta ravinnosta. Aremmat menivät takaisin metsään. Ja, jossain vaiheessa ihminen sitten eli symbioosissa tunkiosuden kanssa ja siitä kehitettyi koira. Ehkä alkukoirat söivät tunkiorottia ja vartioivat tunkiota ja samalla myös ihmisten leiriä ja ihmiset havaitsivat tämän hyödylliseksi.
  10. Lenkkeilyllä ei ole mitään tekemistä tottelevaisuuskoulutuksen ja kilpailemisen kanssa. Mä olen opettanut koiralleni, että lenkillä kuljetaan sillä alalla, minkä hihna sallii, jos ei ole vapaana ja että koiran paikka on mun ja pientaren välissä. Eli koira voi olla kummalla puolellani tahansa riippuen siitä, millä puolella tietä kuljen. Koska koirallani on lupa käyttää hihnan mitta, se yleensä kävelee etuviistossa tai takaviistossa osoittamallani puolella eikä vierelläni, jos ei hihna ole aivan lyhyt. Nuuhkia saa, mutta mä en kökötä varttia jokaisen puun ja tolpan kohdalla vaan hoputan eteenpäin.

    Koirani on käynyt myös BH-kokeessa ja tokoa oli tarkoitus kokeilla. Kokeissa seuraamisliikkeessä koira on aina vasemmalla puolella. Mä en opeta asiaa koiralle hihnalla vaan käskyllä, että sen kuuluu käskyn käydessä kävellä tiiviisti vasemman jalan vieressä.

    Mä kyllä vähän ihmettelen tästäkin asiasta vauhkoilua, mutta tään nyt on tää palsta...
  11. Sekarotuinen ei voi olla värivirheellinen, koska sekarotuisilla ei ole rotumääritelmääkään. Värin pitäisi muutenkin olla jalostuspäätöksissä sivuseikka, jos koiralla muuten on annettavaa, esim. hyvä terveys, hyvä rakenne ja erinomainen luonne.

    Aussieilla ei tietääkseni ole soopelia, ei ainakaan yleisenä tai en ole ainakaan koskaan kuullut. Niiden "red merlet" ovat ruskeamerlejä eli musta väri on haalistettu suklaanruskeaksi ja sitten vielä marmoroitu. Bortsuilta löytyy soopeli ja myös ee-keltainen, jota niiden harrastajat kutsuu aussipunaiseksi (vai oliko keltainen punainen ja ruskea aussipunainen, en muista).
  12. "Blue" merle collie ja "red" merle aussie tekisivät keskenään teoriassa neljänneksen tuplamerlejä, eli vammaisia pentuja, puolet mustia merlejä merkein ja neljänneksen tavallisia mustia trikkejä. Valkoisen määrä vaihtelisi vähäisten laikkujen ja täyden irlanninkirjavuuden välillä (irlanninkirjavuus = collien tyypillinen valkoinen kuviointi eli valkoinen kauluri ja sukat ja mahdollisesti laikku päässä). Ruskeamerlejä (ne ovat oikeasti ruskeita eivätkä punaisia kuten enkunkielinennimitys väittää) ei tule, koska ruskea on resessiivinen väri eikä sitäkään esiinny colliella. Soopeliakaan ei tule, koska se on dominoiva ja näkyy colliella aina ja soopelin collien vanhemmista vähintään toinen on aina soopeli.
  13. Collien korvien jalostaminen on vaikeaa, koska sen periytymistä ei säätele yksi geenipari vaan monta. Korvien jalostus on tasapainoilua oikean sijoittumisen, ruston pehmeyden, vahvuuden ja koon ja sen sellaisen suhteen. Korvista ei pidä tehdä collien jalostuksen kynnyskysymystä, sillä terveys ja luonne karsivat ihan riittävän monia koiria jalostuksesta.

    Kahta merleä ei tule yhdistää juurikin sen riskin vuoksi, että osa pennuista voi syntyä vammaisina eli niiden silmät ja korvat eivät välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Soopelista merle ei näy välttämättä kovin hyvin. Collieilla ja shelteillä ainakin on kahden merlen ja soopelinja merlen yhdistäminen Suomessa kielletty, ulkomailla mahdollista.

    Yhdistäminen valkoiseen koiraan... Koira voi olla kahdesta syystä valkoinen: se on joko nk. ee-keltainen tai valkokirjava, jolla valkea laikku peittää koko koiran. Useimmat valkoiset rodut ovat hyvin vaaleita ee-keltaisia, esimerkiksi valkoinen paimenkoira, samojedi, valkoinen villakoira, westie, valkoiset mudit ja pumit, ja valkoiset kultaisetnoutajat. Kokonaan valkoisen laikun peittämiä ovat esimerkiksi valkoiset bokserit. Myös dalmatialainen on kokonaan valkean laikun peittämiä, niiden värilliset laikut ovat tietynlaista roania, joka ilmestyy niihin pennun kasvaessa, mutta dalmis on yhä kokovalkoinen siellä alla. ee-keltaiseen ei liity kuurouden riskiä, mutta suuren valkoisen laikun peittämään koiraan kyllä. Jos valkea laikku peittää korvat, on mahdollista, että koira on kuuro. Siksi mm. dalmatialaispennut ja esim. jackrussellinterriereitä testataan kuulon suhteen.

    Merle ei näy valkoisen läpi, oli se sitten ee-keltaista tai valkoista laikkua, koska kummassakaan ei ole mustaa pigmenttiä, jonka merle voisi osittain haalistaa.

    ee-keltainen on resessiivinen väri. Colliella väriä ei esiinny (bortsulla kyllä) joten collie + ee-keltainen rotu tuottaa jonkinvärisen koiran, joka ei ole keltainen/valkoinen. Hyvin todennäköisesti mustan, soopelin tai mustan merkein, valkoisen määrä taas riippuu siitä, millainen ee-keltainen koira on ollut laikkutekijöiden suhteen siellä keltaisen takana, koska laikku ei luonnollisesti erotu jo valmiiksi vaaleasta koirasta. Jos collie on merle, voi joidenkin pentujen mustat alueet myös merleytyä. Jos nämä pennut sitten yhdistää uudelleen keltaiseen rotuun, saa teoriassa puolet keltaisia pentuja ja puolet ei-keltaisia. Jos colliesekoitus on merle, niin osa pennuista on joko näkyvästi merlejä (ne, joilla on mustaa) tai piilossa merlejä (ovat keltaisia eivätkä merleydy).

    Mudi on mielenkiintoinen rotu. Sillä on sekä merle että ee-keltainen. En tiedä, saako rodussa ee-keltaista ja merleä yhdistää, mutta mudin keltaisella pitää aina huomioida mahdollisuus, että se on merle, ainakin, jos sillä on merle vanhempi. Joten valkea mudi ja merle collie voi huonolla tuurilla tuottaa tuplamerlen. Muuten siitä syntyy todennäköisesti pentueellinen mustia, joista osa voi olla merleytyneitä ja rinnassa voi olla pieni valkea laikku. Mudilla esiintyy värivirheenä soopelia ja merkkiväriä, joten nekin ovat seropipentueelle mahdollisia, vaikka ei kovin todennäköisiä.

    Jos heittää merlecollien yhteen ylilaikuttuneen kanssa, saa todennäköisesti lehmänkirjavan koiran eli valkoista on enemmän kuin colliella mutta koirassa on silti jokin näkyvä värilaikku. Laitetaanpas vaikka collie ja valkea bokseri yhteen. Saadaan todennäköisesti lehmänkirjavia soopelimerlejä ja lehmänkirjavia soopeleita. Tai sitten värilaikku on vain päässä. Jos boksu oli valkean takana tiikeriraitainen, saadaan lehmänkirjavia/valkovoittoisia merleraitasuttuisia soopeleita, lehmänkirjavia/valkovoittoisia raitasoopeleita ja mahdollisesti myös lehmänkirjavia soopelimerlejä ja lehmänkirjavia soopeleita. Olen tavannut collie x bokserin ja sillä oli muutama iso laikku selässä ja läiskä päässä. Jos heitetään merlecollie ja dalmis yhteen, saadaan todennäköisesti lehmänkirjavia mustavalkoisia ja lehmänkirjavia merleytyneitä mustavalkoisia. Ja niillä on valkoisissa laikuissa pieniä täpliä (ei samanlaisia kuin dalmiksella vaan pienempiä) aikuisena. Dalmiksilla syntyy joskus värivirheellisinä trikkejä eli sekoituspentueessa voi olla epätodennäköisenä mutta mahdollisena myös trikkilehmänkirjavia tai trikkimerlelehmänkirjavia.

    Merle saattaa hieman kasvattaa valkoisten laikkujen kokoa. Kerroit koirallasi olevan liikaa valkoista. silloin teoreettisilla pennuillani voi olla myös hieman enemmän valkoista kuin olen kuvaillut.
  14. Yhden arvaamattoman collien olen tavannut, sillä ilmeisesti eka koti ollut huono. Nyt lapsiperheessä, joka ei ehkä ihan ymmärrä, miten koiraa pitäisi käsitellä. Minulle se ei ole ikinä tehnyt mitään, mutta minä olen toisaalta varonut painostamasta sitä ja antanut tutustua rauhassa ja jos kosken, niin kosken niin, että koirankielellä sanon, etten ole vaarallinen.
  15. Kyllä löytyy kilttejäkin collieita. Ei nää mitään kaikkien pallutettavia lössyköitä välttämättä ole, mutta kyllä mun "lassieta" voi useimmat vastaantulijat silittää, se seisoo hillitysti paikallaan, joskus jopa tykkää. Kotona aivan ihana ihmisille, rakastaa toisia koiria, mutta toiset lemmikit ei saa mennä sen ruokakupille, silloin siitä tulee hirveä.

    Suosittelen vierailemaan Collieyhdistyksen foorumilla. Siellä voi lukea ilman rekkaamista, kirjoittaminen vaatii rekkaamisen. Sieltä löytyy myös listauksia pevisan ulkopuolisista sairauksista jne. ja luonnetestivideoketju.
  16. Lenkkeilyllä ei ole mitään tekemistä tottelevaisuuskoulutuksen ja kilpailemisen kanssa. Mä olen opettanut koiralleni, että lenkillä kuljetaan sillä alalla, minkä hihna sallii, jos ei ole vapaana ja että koiran paikka on mun ja pientaren välissä. Eli koira voi olla kummalla puolellani tahansa riippuen siitä, millä puolella tietä kuljen. Koska koirallani on lupa käyttää hihnan mitta, se yleensä kävelee etuviistossa tai takaviistossa osoittamallani puolella eikä vierelläni, jos ei hihna ole aivan lyhyt. Nuuhkia saa, mutta mä en kökötä varttia jokaisen puun ja tolpan kohdalla vaan hoputan eteenpäin.

    Koirani on käynyt myös BH-kokeessa ja tokoa oli tarkoitus kokeilla. Kokeissa seuraamisliikkeessä koira on aina vasemmalla puolella. Mä en opeta asiaa koiralle hihnalla vaan käskyllä, että sen kuuluu käskyn käydessä kävellä tiiviisti vasemman jalan vieressä.
  17. Ei ole suomeksi, mutta luethan sä koulussa englantia, joten opettaja ilahtuu, jos saat kotona hieman harjoitusta myös kielistä.

    Kikopup YouTubessa postaa videoita naksuttimella koulutetuista tempuista ja niiden opettamisesta. En tiedä, onko kuinka vaikeeta aloittelijalle nuo sanat.
  18. Täältä ääni Tuire Kaimiolle.

    Muita hyödyllisiä voisi olla Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit ja jonkun, en muista kenen, Koirapuhetta. Nämä ovat enemmän koiran elekielestä ja sen tulkinnasta.

    Olikohan Gwen Bailey vai kuka, jolta huomasin kirjastossa kivan oloisen pentuoppaan.

    Yleensäkin voit lukea vähän kaikkea ja sitten maalaisjärjellä pohtia, mikä sopii omalle koiralle ja itselle. Kaimion ohjeet ovat välillä turhankin perusteelliset, toisaalta normaalilta koiralta ei johonkin pannan pukemisen oppimiseen kauaa tuhraannu, kun yhtä kohtaa ei tarvi toistaa monta kertaa ja rohkeimpien kanssa voi hypätä vähän ylikin. Ja sitten omat tavoitteet, riittääkö, että koira sietää (perinteisemmät kasvatustavat usein jättävät tähän) vai että koira on suorastaan riemuissaan arkitapojen suorittamisessa.

    Kasvattajalta saa myös ohjeita.

    Jos kielet luonnistuu, niin YouTubessa Kikopupilla on paljon koulutusvideoita ihan arkitavoista kuten hihnassa kävelystä ja pihassa pysymisestä ja myös hauskoista tempuista. Videot ovat englanninkielisiä.
  19. Höpö höpö. Kun koira koulutetaan palkkioilla, palkkioita käytetään uuden tehtävän alussa runsaasti, mutta kun tehtävä opitaan, alkaa makupaloista vieroitus. Koiraa palkitaan silti satunnaisesti, jotta sen motivaatio pysyy yllä. Mekanismi koiran päässä on sama kuin peliriippuvaisella ihmisellä, se hakkaa yksikätistä rosvoa, koska siitä kerran voitti euron.

    Palkkioihin perustuva koulutus puhtaimmillaan on kylmää kyytiä. Se perustuu tieteellisiin havaintoihin ja aivokemiaan. Koulutusmenetelmässä on paljon yksityiskohtia ja ajoitus ja tilanteiden hallinta on tarkkaa. Omien reaktioiden lisäksi pitää myös valvoa, ettei koira pääse itse palkkaamaan itseään kouluttajasta riippumattomilla asioilla. Siihen ei joka jannu pysty. Ja poliisikoiriakin koulutetaan nykyään yhä enemmän palkkioilla, ja avustaja/opaskoirilla se on vanha juttu. Se ei ole lahjomista, koiralle ei todellakaan anneta nameja/leluja tyhjästä, vaan kun koira oppii, vaikeustasoa nostetaan. Koiralle, joka on koulutettu pelkästään palkkioilla, voi palkkion pois jääminen olla paha rangaistus. Ainoa tilanne, jossa nameja voidaan antaa ilman, että koira "tekee mitään", on tilanne, jossa sen mielentilaa yritetään muuttaa, esimerkiksi koulutetaan pelkoa pois. Edistys tapahtuu, hitaasti kyllä, mutta tapahtuu, ja sitten voikin siirtyä koulutuksessa eteenpäin. Palveluskoirankin taival alkaa usein sillä, että käydään pennun kanssa vain kentällä leikkimässä, rakennetaan mielentilaa.

    Tottikset ja sen sellainen temppukoulutus on vielä helppoa, kun olosuhteita pystytään kohtuu helposti kontrolloimaankin.

    Eräs palkkioihin perustuvan koulutustavan tavoite on myös se, että koira suorastaan tarjoaa tottelevaisuutta (joka sille on ensin palkkioilla opetettu), sitä ei tarvitse siltä erikseen tivata.

    Ja uskallanpa väittää, että palkkioita käytetään vallan yleisesti nykypalveluskoirien opetuksessakin. Ne pakotteet heitetään soppaan siinä vaiheessa, kun muuten aletaan häivyttää palkkioita. Koira on pohjimmiltaan opportunisti, ei munkaan laumaviettinen paimen pelkällä kehulla ja taputuksella kulje. Tai kulkisi se, mutta paremmalla palkalla saa moottoriin kierroksia. Tarvi körötellä kuin ladalla romuttamolle menossa, jos vähän öljyämällä saa mersun. Olis vaan se malikka, niin pääsis sitte ferrarillakin.

    Ruoka ei ole ainoa palkka. Palkka voi olla pääsy puruun, patukan tai pallon kanssa leikkiminen tai sitten vaikka ohjaajan rapsutus ja pienempi tai isompi paini, kotioloissa palkkio voi olla esim. ulos pääsy tai huomion saaminen, mitä koira nyt sitten haluaakin siinä tilanteessa, remmirähjän koulutuksessa palkka hyvästä käytöksestä voi olla toisen koiran poistuminen.

    Mä ite en ole puhdasverinen minkään linjan edustaja, enemmän sekakäyttäjä.
  20. Sähköpannassa on rasia niinkuin sitruunapannassa, mutta suihkauksen sijaan panta antaa sen sisäpuolelle sijoitettujen nastojen kautta koiralle tällin. Panta voi olla kauko-ohjattava (laiton) eli koiran ohjaaja määrää nappia painamalla, koska koira saa tällin. Toinen vaihtoehto on, että pannassa on tunnistin, joka tunnistaa esim. haukun. Nk. näkymätön aita perustuu myös sähköpantaan, siinä pannan laukaisee maahan upotettu lanka.

    Noutoa on koirille opetettu aikojen saatossa vaikka millä nipistyksillä ja kuristuksilla, mutta en ite tarkemmin tiedä, miten se on tarkalleen ottaen tehty. Karkeasti arvellen koiralle on kuitenkin todennäköisesti opetettu, että paine loppuu, kun tekee, mitä ohjaaja haluaa.

    Nykyaikana kuitenkin osataan kaikki tottelevaisuusliikkeet opettaa palkitsemalla, myös nouto, joten sellaisessa sähköpanta on täysin tarpeeton. Ainakin siinä tapauksessa, kun ollaan ihan tavan seurasesseä tai harrastuskaveria koulimassa kotiin ja kyläkokeisiin.
    21. 9 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt