mainii
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 6 kommenttia
- Minä olen nainen.Erossa minä sain (halusin koska oli vanhempieni koti,ei kuitenkaan synt.kotini) siis valtakunnan,mutta myöskin velat.Maksoin siis hänelle,kuitenkin erinäisiä tuhansia liikaa koska en jaksanut alkaa riitelemään asiasta.Olen aivan tavallinen "tehtaantyttö",joten palkkanikaan ei niin järin valtaisa ole,mutta pärjäilen ja olen onnellinen nyt.Että ei pidä aina naisia syyllistää.asioissa on monesti myöskin se toinen puoli.
- Minulle ei alleviivaus tai kutsumanimen oikaisu ole koskaan tuottanut minkäänlaisia "vaikeuksia".Minulla on 3 nimeä eli xxxxx xxxxx-xxxxxx joista kaksi viimeistä on kutsumanimeni.Usein esim.lääkärinvast.otolla mainitaan se ensimm. nimi jos en sitä ole minnekään alleviivannut.Minä en siitä mitenkään ole ärsyyntynyt.Nimeni olen saanut yli 50v sitten ja ihan hyvin sen kanssa tähän asti pärjäillyt.Sukunimeni vaihdoin takaisin entiseksi eikä se vaatinut kun ajokorttiuusinnan ja jos passin uusin sitten kun sitä tarviin.Ja ne ovat ainoat maksulliset(oletan),nimenmuutoshan maistraatissa ei maksanut mitään.
- Ei omasta mielestäni nyt niin kovinkaan "helvetinmoinen vaiva".Maistraatissa täytetään pieni paperi jossa ilmoitetaan uusi sukunimi eikä maksa siellä mitään.Itse mietin asiaa muutaman vuoden kun oletin sen myös olevan siis "helvetinmoinen vaiva".Vaihdoin entisen sukunimeni takaisin.Kelakortti tuli n.parissa päivässä,monessa paikassa nimi muuttui automaattisesti kuten esim.pankkikortissa.Ajokortin uusiminen maksoi,passia en ole vielä uusinut kun en ole tarvinnut.Olen erittäin tyytyväinen omasta "uudesta/vanhasta"sukunimestäni.
- miten tämä nyt on ymmärrettävissä:minä olen nainen ja ainakin oletin jotta hän oli mies.Eikä tietääkseni "sokkotreffeissä" ole kuin 2 keskustelijaa?
- Kyllähän se yleisesti ottaen on niin,jotta tämä mies on lastemme isä.Eiköhän se vastavuoroisesti olisi niin jotta kun häntä vaimo muistaa k.o. päivänä,hänkin vois muistaa jollain tapaa vaimoa.Mutta meidän perheessä sen saa jo unohtaa,häntä minun ei tarvii enää muistaa(vaikka onkin lastemme isä),emme ole enää samaa perhettä.Ja asiaa en ole kysellyt,mutta epäilen tokko lapsetkaan(jo aik.)häntä oikein kovasti muistanevat.
Elämässähän sattuu kaikenlaista....elämä on... - Lapset kun olivat pieniä,he kyllä muistivat(kuten edelleenkin),mutta ei isä huomioinut mitenkään.Joskus sitten kysyin syytä moiseen.Vastaus oli:"Et ole minun äitini".Lasten jo isompia ollessa,haettiin mummolle kukkia matkalla,mies saattoi joskus rahaa antaessaan sanoa,jotta katelkaa äidillekin joku kukka.....että silleen meillä.