kuun.poika
Olen naimisissa onnellisesti :)
Suosikkibändit/artistit: Kaija Koo, Nena, tms
Suosikkileffat: Vauhdilla cigagoon, yksin kotona tms.
Lempikirjat: Tieteis kirjaset
Vapaa-aikanani: Puuhaan ja puuhaan
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: En tiedä sanoa
Katson tv:stä mieluiten: Piirrettyjä tms joka on kevyttä, ei draamaa
Kotieläimet: Koitsu ja kani
En pidä: aina itsestäni
Parhaat matkakohteet: Ehkä Islanti tai sit Skotlanti
Ruoka & juoma: Niih noh, kala tai ihan normi lihasoosi ja maito, väkevät juomat ja silloin rommi.
Linkit: http://elisa.net/ruokajaviini/, http://www.ktl.fi/alkoholilaskuri/alkolaskuri.swf, http://puutarha.net/, http://www.pelastustoimi.fi/tehtavat/, http://www.paakari.net/reseptit.php, http://www.soneraplaza.fi/ellit/ideakeittio/haku/0,2715,h-2160,00.html, http://www.webinfo.fi/index.php?keyword=all&camera=1, http://www.virtuaalimatka.com/, http://koti.mbnet.fi/hamppi/, http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/myrskybongaus/tutkakartta/index.php
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia20 aloitusta · 105 kommenttia
- Kuka haluaa elää jos kärsii?
- Vois antaa ne sytytettävät kynttilät uhrien omaisille.
- Elämimet kuolee tai kärsii ihmisten takia tavalla tai toisella.
Mutta itse itkin jäniksen takia muinoin jota haavoitin pienenä poikana 20v, ei hyvälle tuntunut.
Metsästin monta vuotta sitä ennen, hirviä, sorsia ja ties mitä.
Aseita on yhä, mutta ihmisiä niiden koulutukseen liian vähän.
Enkä ole varma poistuuko aseiden väärinkättö tuollakaan, itsemurhat aseiden myötä ei ainakaan. - Enisnnäkin, jokaisen joka liittyy moisiin ampuma kerhoihin/ seuriin tai joihinkin lubeihin, pitäisi ikuna koskaan milloinkaan opettaa ampumaan elävää luontokappaletta (eläintä).
Vaikka nyt näin sanonkin, mutta se olisi koulutus siitä, millaista jälkeä ase monesti tekee ja oppi ihmisillä olisi paljon parempi.
Tällä vihaa ei tietty pois saada, mutta näkemys olis ihan toinen jos tekoon ryhdytään noilla eväillä mitä nykyään annetaan.
Ihminen ei enää metsästä eläkseen, sen vain sanon. - Mikää saa yleensä moisen lentokoneonnettomuuden peräjälkeen?
Mikä saa junaonnettomuudet peräjälkeen?
Mikä saa jopa luonnonmullistuksia peräjälkeen?
Mikä saa linjaauto onnettomuudet peräjälkeen?
Mikä näitäkin saa aina peräjälkeen?
Oisko syynä elämämän tasaisuus jolloin se iskee, vai se vaihtelevuus sekä epävarmuus.
Ei toki se, vaan syynä on moni muu asia joka on vahvempi kuin mekään ymmärrämme, vaikka kuinka me kasvatamme itseämme, se voima kulkee aina lähellämme.
Se on vahva voima, joka käy ja kääntyy ja mikä pahinta, se vaikuttaa myös meihin ihmisiin takautuvana.
Mitään nyt ei voida kuin ikuisesti surra, mutta oppia voimme noiden voimien suhteen.
Asuuko se paha voima meissä ihmisissä, vai asuuko se meidän ympärillä?
Sitä mietin nyt................. - Jos kone tosiaan on itsessään luotettava ja hyväksi havaittu, sekä tekniikkaa muutetaan pikkuhiljaa, pysyy tuo huoltohenkilökunta mukana noiden vikojen suhteen, jotka aiheuttavat noita onnettomuuksia.
- Eli miten toimeen tulla ja miettiä miten, eli miten osaa osattomana hoitaa lasta sen kärsimättä omista kriiseistä sekä puutteista joita näinäpäivinä on.
- Usko tai älä, minä elin lähes samaa lapsuutta ja onnellinen olin.
Tiedtkö muuten mitä, ihminen joko saa hyvän lapsuuden ja on onnellinen, tai menettää äidin ja on epäonnellinen, tai isän johon rakastuu pienenä elämänrakkaudedessa.
Onko oikein tehdä lapsena kaikkensa ja menettää kaikki rakkaus.
Miltä itsestä tuntuu menettää samoin elämä ? - Hiukan yhä Suomentaisin.
Lapset eivät yhäkään ole vaahtosammuttimia, kuten seitkytluvulla viisasteltiin, ne ovat yhä lapsia, sekä äidit äitejä, ihan niine huolineen, mitä nykyaika äideille ja lapsille antaa, tai luo tässä aikamuodossa. - Taidat tunteakkin tuon asiasi hyvin :(
- Kunnioitan ajatusmaailmaasi
- Voisi lapset sekä äidit olla yhä onnellisia, niine puutteineen joita aika tuo tullessaan, tai antaa noille vanhemille sitä vahvaa tukea hädän hetkellä mitä mekin joskus saatiin.
- Mutta ei toista kertaa.
Nuo ajat menivät jo, ne olivat ne ihku ihanat vuodet jolloin sai elää ilman pelkoja, sekä kasvattaa lapsia pelloilla, siis kun siihen yhä pääsis, mutta ei näinä päivinä.
Harmi:( - Nykyajan yhteiskunta, ei anna äidille aikaa edes ajatella lapsiaan, saati perhettään, sukulaisista puhumattakaan.....
- Äidin vastuuta yhä enemmän ja enemmän lisätään lapsien suhteen, isät on missä on ja elämä miten on.
Mutta onhan tunnettua, että ainakin ennen äidit ottivat vastuun kasvatuksesta, jolloin isät tekivät rankkaa työtä ja olivat se perheen elättäjä.
Nykyään kai vastuu siirtyy perheen hyvinvoinnin myötä isälle, mutta kun jotain tapahtuu, se on äidin vastuu.
Vanhemmat eivät nykyään vain ymmärrä, että ennen kannettiin huolta lapsista ihan vain totaalisen ajan salliessa.
Eli, toinen kantoi vastuun ja rakkauden antoi, kun toinen ei siihen ehtinyt, se olikin jotain se, se oli sitä rakkautta jota perheeksi sanotaan. - Elämähän ei koskaan ole faktaa tai unelmia, ei fiktiota eikä toteutuneita toiveita, se ei myöskään ole onnea tai suruun menetettyjä toiveita, ellei ihminen ole mukana elämässä.
Elämä on, ihmisen itseluomaa todellisuutta, en nyt sano että valhetta nähtynä ihmisen silmin, vaan ihmisen sielun toiveita, haaveita, sekä vahvaa todellisuutta jonka ihminen itse haluaa itselleen.
Se on myös elämää toisen ihmisen kanssa, niitä samoja haaveita ja unelmia joita sielu pitää sisällään, sitä rakkautta jota rakkaudeksi sanotaan, sitä se on ja sitä rakkaus on, vahvaa omaa, sekä toisen sielua :) - Onhan asia näin.
Me kaikki olemme erilaisia ihmisiä ja haemme erilaisia ihmisiä, mutta väärän kanssa oleminenhan on yhtä tuskaa.
Siksi meillä jokaisella ihmisellä on tavallaan sydämessä takuu, joka takaa sen oikean ja ellei se ole se oikea, sydän sen kyllä sanoo.
Etsiä ei kannata, sillä monet ovat jo niin monia aikoja tehneet ja toiseksi, löydetty monesti tuntuukin sille aarteelle jota aioimme etsiä.
Elämähän on jo aarre sinänsä, se antaa mitä me ihmiset ei edes voi antaa toisillemma, se on myös monesti tuo aarteen näkemistä silmin joilla me katsomme, mutta yhtä helppoa on menettää se aarre.
On olemassa myös tarina onnellisten saaresta, jossa jokainen joka sen löytää, voi olla sen rakkaimpansa kahdestaan näkemättä muita ympärillään.
Eikö kaunista, mutta totta. - Nyt ollaan tianteessa ettei mikään laske hinnaltaan noin paljoa, esim, puhelimet pitävät hintojaan kohdallaan mielettömän kauan.
Moni haluaa rikastua elegtroniikan myötä ja pitkään, se tuntuukin nykyään olevan semmoinen isotissinen lemmu, joka antaa maitoa monen pöytään.
Ruoka tietty myös kallistuu, mutta kukapa sitä syötyä muistelee, mennyt on menyttä ja huominen eessä.
Eli, latutuotteilla tehdään rahaa niin pitkään kui vain mahdollista, se koskee monia muita maailman laatu merkkejä joilla moni saa sen lemmunsa lypsämän kauan ja pitkään. - Kaveri joka ei koskaan, jätä, petä tai muuten lyö laimin, mutta noita mahtavia ihmisiä on yhä vain harvemassa, en usko että niitä löytyy noin vain, onko lie yksi sadastakaan, mutta noille ihmisille kavereina, nostan hattua ja suukon annan.
- Niissäkin kaveruus joutuu kovalle koetukselle ja niistä kai nyt ei puhuta, toivon niin, sllä nekin ovat yhtä sekamelskaa :(