Vapaa kuvaus

Tyhmyys ei ole mikään syy olla ajattelematta. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

557

Kommenttia

2419

  1. Kaiken mahdollistaa yksi kattava teema: valhe.

    Valehdella voidaan kertomalla asiat toisin kuin ne ovat; tämä käsitetään ainoaksi valheen lajiksi. Media valehtelee kuitenkin paljon hienostuneemmin. Sitä ei juurikaan saada kiinni tuosta edeltävästä valheen lajista. Mutta media valehtelee painottamalla asiat väärin, korostamalla tiettyjä seikkoja ja jättämällä toiset huomiotta: vrt. "somalintönäisyn" saama hysteria Helsingin Sanomissa ja esimerkiksi ranskalaisen urheilijan päällekarkaus Stadionilla.

    Halutessaan media luo asiasta, aatteesta tai asiasta mielikuvan; se ei suoranaisesti väitä mitään, mutta käyttää mielikuvia luovia ilmaisuja. On eri asia sanoa "kansanedustaja esiintyi vakuuttavasti" kuin "Soinin siivellä valittu ensimmäisen kauden kansanedustaja huusi niin että sylki roiskui".
  2. Turgenev, Don Quixote ja Dickens ovat tomuisia reliikkejä. Suomeksi on juuri saatu 1900-luvun maailmankirjallisuuden tärkein teos, Alexandr Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo", tai "Gulag".

    Väinö Linnan kirjat ovat romaaneina ihan lukukelpoisia. Niitä ei vaan pidä luulla historiankirjoitukseksi. Minna Canthia ei kannata aloittaakaan.

    Sitten niitä suosituksia.

    - Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen" on niin itsestään selvä, että en viitsi edes suositella. Mutta on Mikalla muutakin; suosittelen (ilmestymisjärjestyksessä): "Johannes Angelos", "Mikael karvajalka", "Mikael Haakim", "Valtakunnan salaisuus" ja "Ihmiskunnan viholliset".

    - Veikko Huovinen:"Rauhanpiippu", "Mikäpä tässä", "Rasvamaksa", "Ronttosaurus".

    - Tove ja Lars Janssonin Muumikirjat ovat yllättävän älyllistä, haastavaa ja hauskaa luettavaa, kun pääsee yli omista ennakkoluuloistaan.

    - Pentti Saarikosken "Aika Prahassa", "Kirje vaimolleni", "Euroopan reuna", "Asiaa tai ei".

    - Matti Pulkkinen:"Romaanihenkilön kuolema".

    - Lasse Lehtinen:"Punainen vuorineuvos", "Valkoinen ihmissyöjä".

    - Paavo Haavikko:"Lumeton aika", "Barr-niminen mies".

    - Erno Paasilinna:"Kansan palvelijoita" ja "Alamaisten elämää".

    - Hannu Salaman Finlandia-sarjalla on hetkensä. Myös "Tapausten kulku" on pääosin luettava.

    Varsinaisia vanhoja ovat sitten Ilmari Kiannon "Punainen viiva" ja "Ryysyrannan Jooseppi". Elävää tekstiä edelleen, toisin kuin Sillanpään Pransun jorinat.

    Hanki toki myös Volter Kilven "Alastalon salissa", "Pitäjän pienempia" ja "Kirkolle", aloita vaikka keskimmäisestä. Voit ainakin brassailla.

    Melkein suomalaisia, ainakin suomalaisia koskevia ovat Peter Englundin "Suuren sodan vuodet" ja "Pultava".
  3. Pankki ottaa korkoa ja vaatii lyhennystä siitä rahasta jonka se on lainannut kauppiaalle kaupan pystyttämistä varten.
    Kuljetusliike ottaa rahtia kuljettaessaan kalaa tukkukaupan varastoon ja sieltä kauppiaalle.
    Tukkukauppa ottaa oman osansa.
    Myyjälle joka antaa kalan sinulle maksetaan palkkaa, lomarahaa, eläketurvaa ja ties mitä samoinkuin liikkeen siivoojalle, huoltomiehille ja mitä niitä on.
    Sähköyhtiö jonka sähköllä kala kylmennetään, liike pidetään ilmastoituna ja valaistuna pitää aika hyvin puolensa laskutuksessa.
    Valtio ja kunta nappaavat veroa joka välistä.
    Somalit, mustalaiset ja muu roskaväki varastavat 1-2 % kaikesta; rehellinen ostaja maksaa senkin.
    Liikettä pitää koko ajan ehostaa, lehdissä pitää mainostaa ja jos ei laajenna, taantuu; se maksaa rahaa.
    Kauppiasparka, joka tekee ympyriäistä, haluaa hänkin joskus muutakin ruoakseen kuin ylipäiväistä makkaraa; eläkettäkin hänen pitäisi saada sitten kun hän 52-vuotiaana putoaa pöytänsä alle ja löydetään seuraavana päivänä eikä kykene enää työhön.
    Kauppias joka on laittanut liikkeeseen kaikki rahansa, pantannut perheensä kodin ja äitinsä asunto-osakkeen tarvitsee hänkin sijoitukselleen jonkinlaista tuottoa.