Tärkeimmät suomalaiset teokset

Turgenev, Don Quixote ja Dickens ovat tomuisia reliikkejä. Suomeksi on juuri saatu 1900-luvun maailmankirjallisuuden tärkein teos, Alexandr Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo", tai "Gulag".

Väinö Linnan kirjat ovat romaaneina ihan lukukelpoisia. Niitä ei vaan pidä luulla historiankirjoitukseksi. Minna Canthia ei kannata aloittaakaan.

Sitten niitä suosituksia.

- Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen" on niin itsestään selvä, että en viitsi edes suositella. Mutta on Mikalla muutakin; suosittelen (ilmestymisjärjestyksessä): "Johannes Angelos", "Mikael karvajalka", "Mikael Haakim", "Valtakunnan salaisuus" ja "Ihmiskunnan viholliset".

- Veikko Huovinen:"Rauhanpiippu", "Mikäpä tässä", "Rasvamaksa", "Ronttosaurus".

- Tove ja Lars Janssonin Muumikirjat ovat yllättävän älyllistä, haastavaa ja hauskaa luettavaa, kun pääsee yli omista ennakkoluuloistaan.

- Pentti Saarikosken "Aika Prahassa", "Kirje vaimolleni", "Euroopan reuna", "Asiaa tai ei".

- Matti Pulkkinen:"Romaanihenkilön kuolema".

- Lasse Lehtinen:"Punainen vuorineuvos", "Valkoinen ihmissyöjä".

- Paavo Haavikko:"Lumeton aika", "Barr-niminen mies".

- Erno Paasilinna:"Kansan palvelijoita" ja "Alamaisten elämää".

- Hannu Salaman Finlandia-sarjalla on hetkensä. Myös "Tapausten kulku" on pääosin luettava.

Varsinaisia vanhoja ovat sitten Ilmari Kiannon "Punainen viiva" ja "Ryysyrannan Jooseppi". Elävää tekstiä edelleen, toisin kuin Sillanpään Pransun jorinat.

Hanki toki myös Volter Kilven "Alastalon salissa", "Pitäjän pienempia" ja "Kirkolle", aloita vaikka keskimmäisestä. Voit ainakin brassailla.

Melkein suomalaisia, ainakin suomalaisia koskevia ovat Peter Englundin "Suuren sodan vuodet" ja "Pultava".

Juhani Aho: Rautatie
Ilmari Kianto: Punainen viiva
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Veijo Meri: Manillaköysi (ehkä)
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Antti Tuuri: Talvisota ja/tai Pohjanmaa

Olisihan noita enemmänkin, mutta pysyttelen ainakin ensi alkuun vain mielestäni tärkeimmissä ja ennen kaikkea romaaneissa, jotka kuvaavat tiettyä aikaa ja suomalaisuutta niin, että myöhempienkin aikojen lukija löytää niistä juurensa tai muuten yhtymiä nykyiseen ajattelutapaan samaan tapaan kuin itse esittämissäsi.

Valitettavasti en pysty suosittelemaan ketään suomalaista naiskirjailijaa suomalaiskirjailijoiden kärkikaartiin. Minna Canthin aika oli ja meni.

Kalle Päätalon, Arto Paasilinnan, Reijo Mäen, Laila Hirvisaaren, Kaari Utrion ja eräiden muiden suosikkikirjailijoiden tehtailema tuotanto on myyntiluvuiltaan merkittävä, mutta itse en keksi siitä yhtään teosta, joka erottuisi muusta tuotannosta tai olisi muutenkaan klassisessa mielessä merkittävä. Yhtä haluton on suosittelemaan pelkästään kriitikoiden ylistämään kirjallisuutta tyyliin Volter Kilpi, Hannu Salama, Timo K. Mukka.

Oma lukunsa on tietenkin suomalainen runous. Itse en ole toistaiseksi ostanut yhtäkään runoteosta, mutta jos sen joskus tekisin, Eino Leinon ja Lauri Viidan kokoelmat sijoittuisivat hankinnan alkupäähän. Aaro Hellaakoskikin menettelisi, jos edullisesti saisin. Kalevala hyllyssäni jo perintönä on. Luonnollisesti!

Kilpikonna ja olkimarsalkka. Parinkymmenen vuoden takaa.

Kiitoksia vastauksista! Olematon tietämykseni suomalaisesta kirjallisuudesta sai hieman lisäystä. Pari teosta ehdottamienne joukosta olenkin jo ehtinyt haalia divarista.

Tässä video suomalaisen kirjoittamasta kirjasta:

http://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc&feature=youtu.be