Vapaa kuvaus

Tyhmyys ei ole mikään syy olla ajattelematta. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

557

Kommenttia

2419

  1. mutta jotakin makkarankäryä Tuomisen vaiheissa kyllä on. Hän pääsi yllättävän helposti Ruotsiin ja julkaisi siellä "Kirje suomalaiselle työläistoverille"-julistuksensa eikä joutunut murhatuksi. Tietääkseni Poikaa ei yritettykään murhata. Joku kommunismia tunteva sanoi, että jos loikkari on hengissä, hän ei ole oikea loikkari.

    Kun nyt asiasta tuli puhe, niin jotain on Taisto ("Laps Suomen") Huuskosenkin tarinassa jätetty kertomatta. Olisiko Neuvostola mahdollisesti testannut suomalaisten todellisia mielipiteitä lähettämällä tänne provokaattorin? Kirjaahan taidettiin myydä satatuhatta kappaletta, vaikka se virallisesti koetettiin vaieta kuoliaaksi ja ystävyys-, yhteistyö- ja avunantourut paahtoivat täysillä.
  2. Luin takavuosina ranskalaisen diplomaatin Louis de Caulaincourtin muistelmat:"Napoleonin mukana Venäjällä" (Art House 2001). Ne kertovat yksityiskohtaisesti Napoleonin uskosta omaan nerouteensa. "Suuri armeija" vietiin Venäjälle vastuuttomasti; jo menomatkalla Moskovaan huolto takkusi, tiedustelu ei toiminut ja mikä tärkeintä, Napoleon ei uskonut ollenkaan esimeriksi juuri de Caulaincourtin tietoja Venäjän talven ankaruudesta.

    Moskova saavutettiin, mutta se oli poltettu eikä tarjonnut täydennystä varastoihin, kuten Napoleon oli luullut. Eikä Venäjän armeija antautunut vaikka se olikin menettänyt Moskovan. Napoleon tajusi siellä, että oli hävinnyt ja Suuren armeijan viheliäiset jäännökset aloittivat muutaman viikon kuluttua paluumarssin. Miehiä keinahteli kuin heinää, mutta Napoleon eli omissa maailmoissaan. Lopulta hän jätti armeijansa kuolemaan Valko-Venäjälle ja lähti valepukuisena reellä de Caulaincourtin kanssa kohti Ranskaa. Hänen yksinpuhelunsa tuolta rekiretkeltä ovat kiinnostavaa luettavaa.

    Napoleon oli Ranskassa ennen kuin tieto Suuren armeijan tuhosta. Hän luuli polkaisevansa Ranskasta uuden armeijan tuosta vain, mutta eihän siellä enää ollut kuin vanhuksia ja enintään 16-vuotiaita poikia jäljellä. Kutuzov tuli perässä Tuileries´n linnaan ja Napoleonin taru oli käytännössä lopussa.

    Ei suuri sotapäällikkö toimi tuolla tavalla.

    Kun avaaja kysyi parempaa sotapäällikköä, seuraavassa yksi sellainen:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Helmuth_von_Moltke
  3. kysymättä Moskovan mielipidettä. Urho Kekkonen pelasi Moskovan-kortilla häikäilemätöntä peliä; Moskova takuumiehenään hän hajotti kansan valitsemia eduskuntia mielivaltaisesti ja muodosti mieleisiään hallituksia kuuliaisista hännystelijöistään. Kukaan ei tähän päivään mennessä ole uskaltanut ottaa selvää oliko Moskova todella kaikissa Kekkosen ja hänen perässähiihtäjiensä konsteissa mukana. Koko Suomen henkinen ilmapiiri oli häiriintynyt ja harhainen 1945-1990. Henkisen konkurssipesän selvittämistä ei ole tosimielessä aloitettukaan, vaan tuona ajanjaksona perustietonsa saaneet suomalaiset ovat edelleen valtaosin harhojensa vallassa.

    Suomi ei tuominnut esimerkiksi Neuvostoliiton hyökkäystä Tshekkoslovakiaan 21.8.1968. Suomi ei liittynyt länsieurooppalaiseen ihmisoikeusjärjestöön Euroopan Neuvostoon ennen kuin vasta Unkarin jälkeen itäblokin hajottua. Televisio, radio ja lehdistö harjoittivat likaista kommunistipropagandaa, jota kutsuttiin itsesensuuriksi. Presidentti Kekkonen kirjoitteli juovuksissa haukkumakirjeitä kaikille joiden hän epäilikin olevan eri mieltä kanssaan; ikäänkuin tämä ei olisi vielä riittänyt hän julkaisi haukkumakirjeensä kaksiosaisena kirjana ("Kirjeitä myllystäni I-II"). Vain yksi kirjeensaajista, Rauma-Repolan pääjohtaja, oli tiettävästi palauttanut sen avaamattomana lähettäjälleen.

    Elossaolevan presidentin kuva tasavallan setelissä lienee länsimaisessa käsityksessä ainutlaatuista.