morpheuz

Vapaa kuvaus

Ihminen. Tollo. Akateemisesti kouluttautunut.

Rakastan ihmisiä. Inhimillisyyksineen.

Sosiaalinen erakko eli niin paljon yksinolosta pitänyt, etteivät kaikki sosiaaliset säännöt päde kohdallani. Olen utelias, mutta ujohko; tarpeen tullen suorasanainen. Kiinnitän huomiota usein rivien väliin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja juttelen mielelläni asioista, joista ei normaalisti puhuta tai asioista, joista pidetään paljon asenteellista ääntä, muttei oikeastaan keskustella kunnolla. Tätä havaitsee paljon esimerkiksi poliittisessa talouspuheessa ja keskustelussa maahanmuutosta.

Elän hyvistä keskusteluista. En kuitenkaan aina kaipaa uutta ajateltavaa, vaan mulle kelpaa mainiosti mukavat ihmiset, jotka pitävät mukavista jutuista. Akateemisen ja inhimillisen kiinnostuksen kohteita on useita: kulttuurit, viestintä, kansantalous, lääketiede, politiikka, ihmispsyyke, pakkomielteet. Akateemiset työni ovat käsitelleet addiktioita, sanatonta viestintää riita- ja sotatilanteissa sekä rahaa.

Harrastan musiikkia, elokuvia, liikuntaa, kirjoittamista, lukemista, pölöilyä ja järjestötoimintaa. Musiikki on tärkeä osa elämääni. En soita tai laula, mutta pyörin kuvioissa ja kuuntelen melko laaja-alaisesti. Suosikkejani ovat mm. Muse, Opeth, Pink Floyd, a-ha, The Beatles, Rammstein, Amorphis, Katatonia, Porcupine Tree, David Guetta, Anathema, Metallica, 30 Seconds to Mars, Korn, Queen, Peter Gabriel, The Moody Blues, Deep Purple, Devin Townsend, Depeche Mode, Chisu, Air, Amplifier, George Michael, Marilyn Manson, In Flames, Coldplay, Madonna, Dream Theater, Jenni Vartiainen, The Prodigy, David Bowie, Pendulum, Volbeat, Megadeth, Stevie Wonder, Bee Gees, Linkin Park, U2, Fear Factory, Nightwish, Alter Bridge, Michael Jackson, Def Leppard, Black Sabbath, Eminem, Lady Gaga, The Kinks, Black Eyed Peas, Massive Attack, Kamelot, Killing Joke, Elton John, Robbie Williams, Goldfrapp, Lana Del Rey, Bruce Springsteen, Green Day, Adele, VNV Nation, Led Zeppelin, Blackfield, Radiohead, Duran Duran, Beck, Hans Zimmer, Threshold, The Hollies, New Order, Simon & Garfunkel, Hurts, Leprous, Elbow, Justin Timberlake, Daft Punk, Carpark North, Shinedown, Pixies, Die Antwoord, Ultravox, Paradise Lost, Kotiteollisuus, Alphaville, Chase & Status, The Shins, Septicflesh, Woven Hand, The Chemical Brothers, ZZ Top, Static-X, PMMP, Lacuna Coil, Mastodon, Pain, Björk, Infected Mushroom, Röyksopp, Gotye, Circus Maximus ja Cat Stevens.

Suosikkileffoja mm. Nykyaika (Modern Times), Koyaanisqatsi, The Wall, Monty Python-elokuvat, Rita Hayworth - Avain pakoon (Shawshank Redemption), Fight Club, Hohto (The Shining), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Se7en, The Grand Budapest Hotel, Epällyt (The Usual Suspects), Alien, Léon, 2001 - Avaruusseikkailu, Piukat paikat (Some Like It Hot), Spartacus, Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad & The Ugly), Mr. Nobody.

Muutama ajatteluuni vaikuttanut oppinut: Jon Elster, Bruce K. Alexander, Zygmunt Bauman, Friedrich Nietzsche, Leon Festinger, Arlie Russell Hochschild, Clifford Geertz, Neil Postman, David Harvey, Philip Goodchild, John Kenneth Galbraith, William James, Charles Saunders Pierce ja George Herbert Mead.

Vapaa-aikanani: Seison, istun, Kävelen (ja luen samalla), makaan.
Katson tv:stä mieluiten: Dokkareita ja kisoja.
Kotieläimet: Villakoirat nurkissa.
En pidä: Nuhasta.
Parhaat matkakohteet: Ruokakauppa.
Ruoka & juoma: Lähes kaikki. Alkoholiton ja kofeiiniton. Myös kasvisravinto.
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Viestintä/media/kulttuuri
Ase tai siviilipalvelus: Käyty
Yhdistykset/kerhot: Reilukerho

Siviilisääty: SinkkuLapset: 0.

Aloituksia

4

Kommenttia

162

  1. Nähdäkseni tuollainen "vapaa" suhde voi toimia vain niin, että molemmat ovat vapaita. Eli tässä yhteydessä voisit aivan huoletta sanoa, että kun miehesi haluaa vapautta, hän vapauttaa sinut. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikki ne velvollisuudet, joita olet tähän mennessä hoitanut, miehesi saa hoidettavakseen. Mitä tähän pakettiin tarkalleen kuuluisi?

    Tällainen paketti käsissään miehesi saattaisi joutua arvioimaan uudelleen vapautta ja sen merkitystä. Niin nuorille kuin vanhemmille tuntuu joskus olevan vaikea ymmärtää, että kaikki se valinnanvapaus ja vapaus tehdä "mitä lystää" tarkoittaa käytännössä suurempaa vastuuta. Vaikkei puhuttaisi sanaakaan rahasta, mikään ei tule lopulta ilmaiseksi. Jos sosiaaliset suhteet eivät kärsi, terveys voi kärsiä ja ihminen voi ottaa todella suuria riskejä saadakseen edes hetken nautinnon, ajatukset pois arkisista asioista, työstressistä jne. Tämä ei koske pelkkiä parisuhteita.

    Sitten vielä nuo tunteet. Olen kuullut kyllästymiseen asti siitä, että seksi on mahdollista ilman tunteita. Himo, jännitys, nautinto ja huumaantuminen (hullaantuminen himosta) lienevät tunteita. Lisäksi seksiin ajavat yleensä puutteen, tarpeen, halun tunteet, joten seksi on täynnä erilaisia tunteita, vaikka ne eivät kohdistuisi toisessa ihmisessä mihinkään muuhun kuin hänen kehoonsa. Parhaimmillaan ne tunteet voivat kohdistua vain omaan haluun ja se toinen ihminen on käytännössä sivuseikka, kunhan siinä on sopivat reiät tai tapit (itse)tyydytystä varten.

    Kaikenlainen vapaa- tai sivusuhteilu on omilla ja muiden ihmisten tunteilla pelaamista. Asioista pitäisi kyetä keskustelemaan ja pelisäännöistä sopimaan. Valitettavan usein vain tilanne on se, että yksi haluaa pelata omilla pelisäännöillään, eikä oikein ymmärrä sen toisen osapuolen kantoja. Jos toinen alistuu sen ensimmäisen pelisääntöihin, suhde ei yleensä tule enää ongelmitta toimimaan. Seurauksena voi olla muitakin sosiaalisia ongelmia kuin vain ero.

    Itse viheltäisin pelikatkon ja pistäisin ihmiset keskustelemaan keskenään suhteensa tulevaisuudesta, tunteista ja motiiveista, jotka ovat ajaneet ajatuksiin sivu- tai vapaasuhteilusta. Alhaista on, ettei näistä asioista käydä keskustelua, vaan pelataan omilla säännöillä toisen selän takana. Alhaisempaa on, ettää kun keskustellaan, vapautta kaipaava alkaa syytellä toista osapuolta. Ottaen huomion sen, että kyseinen osapuoli on saattanut uhrata aika tuntuvan osan elämästään pesemällä ensimmäisen vaatteet, hoitamalla lapset, jne.

    Vapaus on vastuullista. Tiedän, ettei tilanteesi ole helppo. Tällaisissa tilanteissa suosittelisin tekemään oman valinnan ennen kuin mies ehtii toteuttaa "vapauttaan". Oma haasteensa on tuo mustasukkaisuus ja mahdollinen taloudellinen riippuvuus/sitoutuminen mieheen. Toivottavasti kuitenkin jonkinlaisen ratkaisun löydät, joka veisi sinua (ja/tai suhdettanne) eteenpäin.
  2. Aika kalliiksi se tulisi, ellei sitten ottaisi siitä sivusuhteilusta provikkaa tai pääsisi siinä ilmaiseksi. Varsinkin, jos siinä varsinaisessa suhteessa hoidettaisiin arki, perhe-elämä ja työt, vasta sivusuhteessa juhla, lahjonta ja kalliit ulkoruokailut. Kuulostaisi kuitenkin melko epäreilulta sen varsinaisen parisuhteen toisen osapuolen kannalta.

    Koen, että ystävyys on hyvä lähtökohta ihmisten välisille suhteille. On kyse sitten miehen ja miehen, miehen ja naisen, naisen ja naisen välisestä suhteesta. Parisuhteen ja seksin tarve muuttaa asioita radikaalisti. Ne kuuluvat ihmisluontoon, mutta tuo tarve voi olla sikäli pakottava, että on valmis vetämään useampaa roolia ja vakuuttamaan rakkautta tietämättä rakkaudesta mitään. Mielistely sen vuoksi, että ihmiset pysyisivät rinnalla, saisi "rakkautta" ja seksiä, voi lopulta johtaa siihen, ettei ihminen koskaan pääse kunnolla tutustumaan itseensä tai ihmisiin, joiden kanssa aikaansa viettää ja sormuksia vaihtaa. Lisäksi mitä useampia ihmisiä on, joista voi olla tyytymätön, sitä todennäköisempää on se, että aletaan vertailla. Rakkaus ei kestä vertailua, kenties ne lukuisat sivu(seksi)suhteet kestävät, koska ne ovat yleensä kohtuullisen lyhyitä.

    Tunteet eivät ole yksinkertainen asia. Nähdäkseni se on kuitenkin sellainen osa-alue inhimillisessä elämässä, jonka kanssa ihmisten täytyy tulla toimeen. Rakastumiselle on kulttuurisesti annettu lähes myyttinen merkitys. Samaa kastia ovat romantiikka ja erotiikka. Rakkauden, romantiikan ja seksin on oltava jotakin paljon enemmän. Niiden on lähinnä räjäytettävä tajunta, jotta voidaan puhua tosirakkaudesta tai -erotiikasta (intohimosta). Se mikä usein unohdetaan on se, että tuo kaikki on ihmisyksilön korvien välissä. Niin nopeasti kuin nuo tunteet voivat tulla, ne voivat kadota ja muuttua valtaviksi pettymyksiksi.

    Tästä näkökulmasta puhtaat yhden yön seksisuhteet ovat melko vaarattomia. Ne ovat kuin jäätelöpuikot, joita voi huoletta maistella. Jos jostakin ei tykkää, voi vaihtaa toiseen. Mutta seksi ei silloin ole paljoa muuta kuin "jäätelöpuikko", kulutustuote, jonka voi sysätä sivuun, jos ei miellytä. Nykymaailmassa "rakkaus" on hyvin lähellä tällaista kulutustuotteen leimaa. Jos parisuhteessa (ei rakkaus tai seksi toimi), on ikään kuin ihan luvallista ja jopa suotavaa etsiä rakkautta ja seksiä jostakin muualta. Välittämättä siitä, mitä tämä itselleen luvan antanut tunteilleen ja läheiselleen tekee.

    Rakastava ihminen toimii parisuhteessa kuin ystäviensä kanssa. Parisuhteessa voidaan helposti jättää kertomatta nuo sivusuhteet, mutta ystävälle niistä voidaan avautua. Kertoa kaikista parisuhteessa olevista ongelmista. Vaikka kenties ongelmista tulisi keskustella juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa niitä ongelmia on. Jos keskustelu on mahdotonta, silloin todennäköisesti ollaan parisuhteessa väärän ihmisen kanssa, tai oma asennoituminen on väärä, tai on tunnepuolisesti epäkypsä ja epäluotettava.

    Itselleni mitkään lyhytaikaiset jutut eivät toimi, enkä kykenisi elämään parisuhteessa kahden ihmisen kanssa. Se olisi yksinkertaisesti mahdotonta, koska hajoaisin todennäköisesti tunnepuolisesti pahanlaisesti (aiemmista kokemuksistani päätellen). Tuo hajoaminen on mahdollista muillakin ihmisillä, mutta jälleen omaan historiaani nojaten sanoisin, etteivät ihmiset välitä tai tunnista tunteitaan. He antavat itsensä ja läheistensä hajota. Pahimmassa tapauksessa he etsivät sivusuhteita sillä verukkeella, että oma kumppani on saamarin tylsä, vaikka itse olisivat kaksinverroin tylsempiä ja epäuotettavia. Syyn sysääminen toiselle on oman vastuun pakenemista ja se ei tee yhdestäkään suhteesta toimivaa. Siksi eläköön kukin haluamallaan tavalla, mutta kantakoon vastuunsa teoistaan ja valinnoistaan. Niistä ei voi ketään muuta syyttää.
  3. Enempää kantaa ottamatta siihen, onko kyseessä provo vai ei, vastaan niille ihmisille, joilla kenties on tämänsuuntaisia ongelmia.

    Kysyt muilta/itseltäsi miksi toimit niin kuin toimit. Kuvaat toimintaasi moraalisesti ristiriitaisena, etkä sen vuoksi ymmärrä itsekään itseäsi. Ei ole mitenkään ainutkertaista, että ihmiset eivät kykene hallitsemaan halujaan ja tunteitaan, eivät siitäkään huolimatta, että tietävät kulkevansa kohti vääjäämätöntä tuhoa. Jos kyse on jostakin terveydellisesti vaarallisesti, sitä yleensä kutsutaan itsetuhoisuudeksi. Kun kyse on parisuhteista tai vastaavasta, missä ei välttämättä ole mitään välitöntä hengenvaaraa, asennetta voi kutsua välinpitämättömäksi. Hetken nautinto ja jännitys voittaa ne kaikki mahdolliset riskit, joita siitä hetken nautinnosta voi koitua.

    Kuten joku edellä kirjoitti, tämä ei suuresti poikkea esimerkiksi kovien aineiden käytöstä. Eikä se eroakaan, edes aivotutkimusten mukaan (dopamiini ja serotoniini). Voit jäädä koukkuun jännityksen tunteeseen, adrenaaliivirtaan ja seksuaalisen mielihyvän tunteeseen. Sen vuoksi meillä on ihmisiä, joilla on erilaisia pakkomielteitä viiltelystä extremelajeihin ja -seksiin.

    Kysymys kuitenkin palautuu aina ihmiselle, joka kokee käyttäytymisensä ongelmaksi. Kukaan ulkopuolinen ei niitä ongelmia puolestasi ratkaise. Sinun on se tehtävä. Vastaus on sinussa. Ristiriitainen käyttäytyminen, vaikka se vaikuttaa ehkä jollakin tavalla ristiriitaisen logiikan ongelmalta, juontaa tunnepuolen häiriöihin. Omia tunteita pitäisi kyetä tunnistamaan ja kysymään ne tunnistettuaan, millä tavalla tietyt tunteet saavat toimimaan. Vasta sen jälkeen voi alkaa nähdä yhteyksiä syiden ja seurausten välillä.

    Kysymys kuuluu: mitkä tarkalleen ovat tunteesi avo-/aviomiehesi kohtaan? Missä tilanteissa mahdollisesti koet ahdistusta, tylsistymistä, välinpitämättömyyttä? Mitä nämä tunteet sinussa saavat aikaan? Millaisia tunteita läpikäyt, kun olet toisen ihmisen kanssa? Koetko samanlaista jännitystä kuin taskuvarkaat tai kleptomaanit? Tilanne jännittää ja jokainen onnistunut keikka tuottaa lähes kaikkivoipuuden tunteita tai taivaallisia mielialoja? Jokainen teko saattaa kuitenkin lisätä kiinnijäämisen riskiä, joka itsessään voi tuottaa jännityksen tunteen ja nautinnon? Kielletty hedelmä on aina makeampi (katkerampi).
  4. Ei väittely lopu väittelemällä, vaan lopettamalla väittely.
  5. Kukaan muu ei tunnu ottavan kiinni tekstiini, joten lisään yhden pointin, joka näissä viesteissä on tullut esiin: terveys.

    Alkoholismin medikalisointi on osasyy ongelmaan. Se, että ihmiseen suhtaudutaan biokemiallisena massana, johon alkoholi vaikuttaa, ei vastaa perimmäisiin syihin, minkä vuoksi alkoholi on olemasa ja miksi sitä käytetään. Sen sijaan, että edes puhuttaisiin alkoholista, olisi syytä miettiä vaikka sitä, minkä vuoksi ihmiset syövät karkkia tai pullaa, käyvät jääkiekko-otteluissa tai harrastavat matkustelua.

    Niin oudolta kuin ehkä kuulostaa, erilaisilla asioilla on ihmisiin erilaisia terveysvaikutuksia. Joillakin asioilla on vielä suurempia sosiaalisia vaikutuksia ja viime kädessä jopa globaaleja ympäristövaikutuksia. Tieteessä ja keskusteluissa yleensä tuijotetaan sitten sitä yhtä pistettä, ongelmavyyhteä ikään kuin monumenttia. Se on siinä. Se on tiellä. Se on ongelma. Kukaan ei kysy, mistä se siihen tuli, kuka sen teki, miksi se siinä on, se vaan nyt on selkeästi ongelma.

    Kyllä alkoholi on myrkyllinen aine. Sitä voidaan käyttää kuolematta välittömästi, mutta myrkyn vaikutukset on havaittavissa pienestäkin käyttömäärästä, ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien. Se ei muuta asiaa kummemmaksi, ettei jollakin ole krapulaa rankankaan juomisen jälkeen, koska elimistö tottuu. Aineen myrkyllisyys ei kuitenkaan poistu. Osa ihmisistä kuolee nopeammin kuin toiset, olemme fysiikaltamme ja mieleltämme erilaisia, yksilöitä.

    Jos ja kun pystymme vastaamaan omalla kohdallamme seuraaviin kysymyskiin, ollaan aika paljon lähempänä myös sitä pistettä, jolloin nuorten alkoholinkäyttö tai ikärajat menettävät merkityksensä:

    1. Mikä motivoi meitä toimimaan, kuten toimimme: miksi alkoholia ylipäätään käytetään ja tuotetaan? tunneperäiset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset syyt?
    2. Miten me uskomme alkoholin meissä vaikuttavan; edes tieteilijöillä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, miksi ihminen humaltuu, mitä tarkalleen tapahtuu. Sen sijaan dopamiini ja serotoniini mielihyvän tuottajina on ollut parin viime vuosikymmenen ajan tapetilla, kun taas alkoholin lamauttava eli masennusta aiheuttava luonne on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. Iloliemi?
    3. Jos toimintamme on uskonvaraista, mikä itseasiassa luo meihin sen varmuuden, että elämä olisi yhtään parempaa alkoholin kanssa kuin ilman sitä? Molemmat edelliset kysymykset tulee tässä vastauksessa ottaa huomioon.
    4. Minkä vuoksi alkoholismi on medikalisoitu ja hoito on kohdistettu yksilöön, jos tullaan siihen tulokseen, että itseasiassa alkoholi on kulttuurinen tuote, sitä käytetään ja sen käyttöä tuetaan sosiaalisesti tuottamalla sitä teollisesti sekä kehottamalla ihmisiä yleisestikin kulutukseen?
    5. Jos alkoholismi ja alkoholiongelma ei ole yksilössä, vaan se on sosiaalisesta ja kulttuurista yksilöön tuleva "virus", minkä vuoksi yhteiskunta (me jotka emme käytä, te, jotka käytätte kohtuudella) on täysin kyvytön tai haluton tekemään asialle mitään?
    6. Miten erilaisten kieltojen, suojaikärajojen yms. uskotaan tähän kokonaiskuvaan vaikuttavan? Poistuuko alkoholiongelma sillä, että kielletään alkoholi alle 8-vuotiailta tai yli 25-vuotiailta?`Terveydelliset riskit ovat suuremmat 8-vuotiaalla, mutta 8-vuotias ei sellaista asiaa ajattele. Itse join ensimmäisen kerran 9-vuotiaana. Mihin tällaisilla muutoksilla tarkalleen halutaan vaikuttaa? Onko kyse lopulta yhtään mistään muusta kuin politiikasta, joka taas on osa sitä kulttuurista ja sosiaalista vyyhteä, joka ylipäätään tuottaa koko ongelman?
  6. Jos ikä on päihteidenkäytössä merkityksellinen asia, ikäraja tulisi poistaa. Päihteidenkäyttö tulisi sallia syntymästä lähtien.

    Jos laki on päihteidenkäytössä merkityksellinen asia, laki tulisi purkaa. Kaikki päihteet tulisi tehdä laillisiksi.

    Jos raha on päihteidenkäytössä merkityksellinen asia, valtion tulisi monopolisoida kaikki päihteet. Hintojen tulisi laskea sellaiselle tasolle, että 2-vuotiaallakin on varaa ostaa tupakkaa, heroiinia ja väkeviä viinoja. Silloin hyvin todennäköisesti purettaisiin samalla kertaa useampi asia, esimerkiksi:

    1) päihderikollisia ei olisi kuin korkeintaan ne, jotka eivät käytä.
    2) päihteistä saatavat varat menisivät suoremmin valtion kassaan eikä järjestäytynyt rikollisuus saisi kuin jämät.
    3) tuotanto olisi huomattavasti valvotumpaa ja tarkempaa, jolloin erilaiset myrkylliset tuotteet (päihteet ovat yleensä jo itsessään myrkyllisiä, alkoholi esimerkiksi on lamaannuttava hermomyrkky, mutta osa on valmistettu huonoista raaka-aineista, niihin on sekoitettu ties mitä) saataisiin pois markkinoilta.
    4) raaka-aineiden tuottajat saisivat todennäköisesti paremman hinnan kuin saavat tänä päivänä, koska myös niiden tuotantoa valvottaisiin.

    Sitten tullaan tärkeään kysymykseen: mikä tarkalleen päihteidenkäytössä on tärkeää? Miksi se on niin merkityksellistä, että ikärajoista, rahoista ja laeista jaksetaan jauhaa sekä väitellä vuodesta ja vaalikaudesta toiseen? Vastaavia väittelyitä ei käydä esimerkiksi kirkon tai kristinuskon asemasta Suomessa, vaikka uskonto yleensä on asia, joka saa ihmiset reagoimaan puolesta tai vastaan. Mikä tekee päihteistä Suomessa (ja muutamassa muussa länsi- ja itämaassa) uskontoa isomman asian?

    Jotta kantani tulee selväksi, olen absolutisti ja ateisti. Nähdäkseni alkoholinkäytöllä ja uskonnollisuudella on erittäinkin paljon yhteistä. Suomessa ne molemmat kuuluvat ns. teollistuneen länsimaisen kulutuskulttuurin piiriin, missä voidaan puhua kysynnästä ja tarjonnasta, vaihtoehdoista. Jos meille on tärkeää opettaa (1)2-vuotiaat juomaan (uskomaan oikealla tavalla) tarjoamalla heille malli ja pääsy päihteisiin, pitäisikö meidän jollakin tavalla lailla estää näitä lapsia tekemästä asioita (tulemasta uskoon), joita käytännössä me itse kannustamme heitä tekemään? Eivät he ole syyllisiä siihen, että alkoholia (Raamattu) on tarjolla, eivät siihen, että sitä tarjotaan (aivopestään uskomaan), eivätkä varsinkaan siihen, että alaikäisinä he rikkovat lakia.

    Aikuisten oikeasti. Mitä?
  7. Uskoisin, että myös eläimillä on vapaa tahto. Ero on siinä, etteivät eläimet tiedä sitä. Sitä ei niiden filosofian luennoilla painoteta.

    Vapaus ja vapaa tahto ovat ihan perusinhimillisessäkin mielessä varsin kyseenalaisia käsitteitä. Markkinataloudessa vapaus tarkoittaa lähinnä vapautta hankkia rahalla erilaisia erivapauksia eli valita riippuvuutensa sekä fiksaationsa. Raha ja ansainta ovat meille jokaiselle välttämättömiä, koska metsästys ja kalastuskaan eivät ole ihan vapaasti, ilmaiseksi harjoitettavaa toimintaa. Kun olemme rahasta riippuvaisia, on vapaus käytännössä mahdottomuus. Mikä johtaa myös siihen, että osa ihmisistä kehittää itselleen fiksaation rahaan. Vaikka heillä olisi sitä tarpeeksi, he tarvitsevat ja haalivat sitä enemmän syistä tai seurauksista välittämättä. Ja vapaa tahto tähän ei voi liittyä muuten kuin kieltäytymällä rahasta ja sen käytöstä. Tällaista vapautta ja vapaa tahtoa eläimellä ei ole.

    Mitä tulee alkuperäiseen keskusteluun seksistä ja vapaudesta harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Kuka sen tarkalleen estää? Ei kyse ole siitä, etteikö ihminen olisi vapaa toimimaan, vaan siitä, mitkä ovat toiminnan syyt ja seuraukset. Jos ihmiset eivät ymmärrä tekojensa (tunneperäisiä ja älyllisiä) syitä ja seurauksia, he eivät todellakaan ole eläimiä kummempia, ainoastaan heidän halunsa ovat inhimillisiä (osa kulttuurisesti määriteltyjä). Halu pitää sotia yllä ja vie ihmisiä ennenaikaisesti hautaan. Surullisinta on se, että kun syy-seurausyhteyksiä ei tunneta, ihmiset voivat syyttää epäonnestaan ja kokemastaan vääryydestä muita, vaikka olisivat itse tiensä valinneet. Valitus on siinä mielessä ainakin täysin turhaa. Tyytymättömyys kasvaa, kun haluja tyydytetään. (ks. buddhalaisten ajatus halusta kärsimyksenä)

    Tässä järjestelmässä vapauteen ja rakkauteen voidaan liittää mielihyvä ja viihtyminen. Rakastamme helpommin asioita ja ihmisiä, jotka tuottavat mielihyvää ja joiden parissa viihdymme. Asia on melko yksinkertainen, mutta muuttuu monimutkaiseksi, koska niille asetetaan erilaisia vaatimuksia: rakastaa lähimmäistään vain, jos sillä on tarpeeksi rahaa, se käy töissä tai seksi sen kanssa on hyvää tai sillä on sopivan tiukka peba. Tässä ei puhuta rakkaudesta, vaan halusta, joka ylläpitää tyytymättömyyttä.

    Vapaus on rakkaudessa ja elämän sekä ihmisten hyväksynnässä sellaisina kuin ne ovat. Rakastaa maailmaa ja elämää sen sijaan, että rakastaa vain joitakin yksittäisiä asioita siinä. Seksi on lopulta vain yksi asia monien lukuisten rakastettavien asioiden joukossa. Jos kuitenkin ajatukset kohdistuvat vain yhteen tai muutamaan asiaan, vapaus suhteellistuu ja fiksaatioidensa kanssa yksilöä saattaa ahdistaa lähestulkoon kaikki muu mikä normaaliin, luonnolliseen elämään ja elämiseen liittyy.

    Tällaista ei käsittääkseni ole eläimillä, jotka mennä porskuttavat sateessa ja auringonpaisteessa syntymästä kuolemaan. Ne eivät taistele päänsisäisiä olosuhteita (demoneja) vastaan toisin kuin ihmiset.
  8. En tainnut väittää, etteikö näin olisi. Pääpointti on siinä, että vaikka ihminen on eläin, hän eroaa tietyiltä osin eläimestä.

    Monet eläimet ovat ihmisenkaltaisia, vaikkeivät ole ihmisiä. Akvaariokaloilla voi havaita luonteenpiirteitä, mutta se ei kuitenkaan tee kaloista tietoisia haluistaan ja tunteistaan. Mitä fiksaatioihin tulee, kala voi fiksoitua esimerkiksi johonkin kasviin tai toiseen kalaan, mutta tuskin kyselee itseltään, miksi näin. Kalan fiksaation kohde on lisäksi luonnollinen kohde, kun ihminen voi fiksoitua varsinkin kaupunkimiljöössä tavalla tai toisella kulttuurisesti tuotettuihin kohteisiin.

    Seksi on luonnostaan funktionaalista toimintaa. Sen perimmäinen tarkoitus on, että ihmiset lisääntyvät. Kulttuurin kaupallistumisen ja teollistumisen myötä seksistä on tullut kauppatavaraa, se on tuotteistettu, esineellistetty, ja siitä on tehty ihan samanlainen toivekuvatuote kuin mistä tahansa kaupan tavarasta. Ainoa poikkeus on, että ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Vaikkei rahaa vaihdettaisi, seksiin liittyy antamisen ja saamisen logiikka, vaihtokauppa. Kun siitä puretaan ehkäisyvälineiden avulla alkuperäinen funktio, se ei enää ole mitään muuta kuin viiihdettä. Ja viihteenkäytölle, viihtymisen tarpeelle syy on jossakin muualla kuin vain luonnollisissa tarpeissa.

    Seksi liittyy samaan kulttuuriseen kulutusagendaan kuin päihteidenkäyttö, televisionkatselu ja shoppailu. Ne ovat kivoja, mutta pahimmillaan kalliita ja terveydellisesti sekä sosiaalisesti haitallisia harrastuksia. Kun meitä lähinnä kasvatetaan siihen, että me jonkin tällaisen harrastuksen omaksuisimme (ollaksemme hyviä kulutuskansalaisia), olemme kaukana eläinkunnan toiminnasta.

    Tämä kaikki liittyy kulttuurin ohella meidän tunteisiimme. Ahdistuessamme me emme enää Pakene tai reagoi luonnollisella tavalla. Hankkiudumme humalaan, jämähdämme television ääreen, hyppäämme sillalta alas tai hankimme uuden seksikumppanin, koska vanha on tylsä ja koettu. Oma vakaa uskoni on, että ihmiset eivät opi tuntemaan toisiaan muutamassa vuodessa, vaan tutustuminen jatkuu. Tämä ihan siitä syystä, että harva meistä tuntee edes itseään. Me muutumme. Kuitenkin kiihtynyt elämä, tarve kuluttaa, kokea ja elää nopeasti, vaikuttaa meidän käsitykseemme ajasta. Me emme yksinkertaisesti ehdi tai halua tutustua ihmisiin sen paremmin. Yhden yön jututkin saattavat olla liian pitkiä parisuhteita.

    Kyse on lopulta tunteistamme ja siitä, millä tavalla me niitä hallitsemme. Eläin ei ole tietoinen tunteistaan. Ihmisen pitäisi olla, mutta näin ei taida sittenkään olla. Me vain reagoimme tietämättä, miksi. Me emme kykene näkemään syy-seuraussuhteita, koska meidän tulisi ensin ymmärtää itseämme, mistä esimerkiksi tylsistymisemme tai kenties ylikorostunut seksintarpeemme johtuu. Jos pyöritämme tuota asiaa vain hiljaa mielissämme, tuskin tulemme koskaan sen syvällisemmin asiaa pohtineeksi. Siksi yksi inhimillinen ratkaisu on puhuminen. Ja kuten tiedämme, eipä ole sekään helppoa.
  9. Samalla kannalla. Yleensä keskustelemalla myös selviää se, onko kumppani alkuunkaan samalla aaltopituudella.
  10. En tiedä oletko huomannut, mutta vaikka ihminen on eläin, ihminen ei ole eläin. Ihmisen ja eläimen välillä on ihan selkeitä eroja, yksi sellainen on tietoisuus omasta käytöksestä ja tunteista.

    Fantasiat ovat mitä ovat. Niistä ei pääse eroon, vaikka kuinka yrittäisi. Sen sijaan niiden merkitystä voi koettaa säädellä, elämään voi asennoitua toisin, kasvaa henkisesti, koettaa kehittää jotakin muuta tekemistä ja pohdittavaa kuin seksi (vaikkapa lasten kanssa), dokaaminen, viihtyminen eli tylsistyminen tai viiltely. Jokainen noista kun viittaa pakkomielteeseen. Se, että kehotetaan "nauttimaan elämästä" ja "toteuttamaan itseään" on puhtaasti kiinni silloin siitä, mihin tarkalleen kehotetaan.

    Me emme tunne toistemme taustoja, emmekä välttämättä tiedosta omiakaan tunteitamme (eli motiivejamme), millä ilveellä onnistuisimme sitten kehottamaan ventovierasta toimimaan oikein? On ihan hyvä, jos itse kykenee elämään ns. nautittavaa elämää, mutta meistä kaikki eivät nauti samoista asioista. Se mikä nyt on hyvää ja toivottavaa, ei välttämättä ole sitä 20 vuoden päästä. Pahimmassa tapauksessa mietimme, millaista elämämme olisi jos olisimme tehneet, mitä aioimme tai olisimme jättäneet tekemättä sen mitä teimme. Oikeaa vastausta ei ole. On jokaisen yksilön oma asia löytää tiensä, eikä se löydy muiden ihmisten kehoituksilla ja viisauksilla.

    Ainoa, mistä voimme olla varmoja, että meidän on seksikumppaneidemme ja ikimuistoisten asioiden seasta löydettävä itsemme. Me, olemme niitä, jotka etsimme ja tunnemme. Niitä, jotka toimimme tiedostamattomina laumaeläiminä, jotka noudatamme sokeina kaikkia hyvältä kuulostavia kehotuksia. Eläimet toimivat vaistojen varassa, ja usein paljon viisaammin kuin ihmiset, emme pystyisi olemaan eläimiä, vaikka kuinka yrittäisimme. Eläimet eivät esimerkiksi ole osoittaneet vastaavaa taipumusta pakkomielteisiin ja addiktiiviseen itsetuhokäyttäytymiseen.

    Kehottamalla olemaan eläin osoitat lisäksi, ettet ole eläin. Eläimet eivät kehottele toisiaan "elämään täysillä" ja "nauttimaan". Eläinten elämä voi olla hyvinkin raadollista, nautinnoista vajaata, mutta voivat silti elää tasapainoisemmin ja pidempään eli paremmin kuin ihminen.
  11. Nähdäkseni tämä ei ole mikään nuorten ongelma nykypäivänä. Ihmissuhteista ja seksistä on tullut kulutustavaraa joillekin, samaan tapaan kuin alkoholista tai vaatteista. Jos ja kun yksi asia alkaa tympiä, ahdistutaan kaiken tasaisuudesta ja yleisesti elämän luonteesta. Vaihtoehto on vaihtelu ja lopulta tuosta vaihtelusta saa tehtyä itselleen elämänmission, jossa mikään ei varsinaisesti riitä, ennen kuin huomaa menneensä liian pitkälle.

    Ymmärrän tämän puolen erittäin hyvin. Olen ollut parisuhde- ja läheisriippuvainen, mutta yhtälailla seksiriippuvainen. Olen riskeerannut ihmissuhteita, oman terveyteni, jotakuinkin kaiken elämässäni siitä hyvästä, että olen saanut maistaa hetken taivasta. Mielihyvä ja jännitys ovat lopulta sellaisia tunteita, jotka kumpuavat vastavoimistaan, ahdistuksesta ja tylsyydestä (ei täsmällisiä, mutta kuvaavia käsitteitä).

    Vastavoimina noilla tunteilla on taipumus ylläpitää tiettyä kierrettä. Tylsyys ja ahdistus ajavat toimintaan, kohti jännitystä ja mielihyvää. Mitä useammin noita jännityksen ja mielihyvän hetkiä itselleen hankkii, sitä useammin niitä tarvitsee, sitä pakottavampaa halu on. Sama mekanismi toimii päihteiden, kovien huumeiden kohdalla. Neurobiologisten aivotutkimusten mukaan esimerkiksi rakastuminen (ihastuminen) vastaa amfetamiinin käyttöä. Tunnepuolisesti rakkaus aktivoi samoja välittäjäaineita kuin amfetamiini. Hyvä musiikki tuottaa mielihyvää, mutta toistaiseksi seksiin ja uskonnollisuuteen ei olla ainakaan minun tietojeni mukaan kovinkaan tarkasti perehdytty. Joka tapauksessa uskoisin ihan omasta kokemuksestani, että siinä pelataan "koksulla", "pirillä" ja "hepolla".

    Ongelma ei ole se, että haluaa ja tarvitsee. Ongelma ei ole fantasioissa. Kaikki lähtee lopulta siitä, millä tavalla tunteitaan hallitsee ja tunnistaa. Jos tunnistaa ahdistuksen ja tylsyyden itsessään sekä ymmärtää, millä tavalla ne tunteet toimivat minussa ja sinussa, niitä voidaan hallita. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa ihmisistä ei tunnista tunteitaan ja niiden seurauksia käytöksessään. Ongelma on, ollut ainakin minun kohdallani se, etten ole tunnistanut tunteitani, enkä ole ymmärtänyt niitä. Pakottava halu on saanut toimimaan, ja se saa toimimaan.

    Ohje "elä vielä kun olet nuori" on täyttä hevon... Jos et tunnista tunteitasi, et koskaan itseasiassa elä. Eli eläminen ei sittenkään ole kiinni "elämisestä", vaan Elämisestä. Joka hetki on hyvä hetki oppia ja kasvaa, ne kuuluvat elämään. Elämästä voi nauttia, vaikkei vetäisi viivaa tai viiltelisi. Mutta jokainen elää tavallaan. Ja se on hyväksyttävä.
  12. Viittaan yhteiskunnallisilla arvoilla viittaan vähän muuhun kuin poliittiseen päätäntään. Toki joillakin poliittisilla linjauksilla, esimerkiksi liittyen peruskouluopetuksen ja satsaamalla maksuttomiin liikunta- sekä mielenterveyspalveluihin, voitaisiin pureutua vähän eri tavalla ei vain yksilöön, vaan yksilöihin.

    Poliittiset päättäjät, jotka näitä muutoksia nuijivat eduskunnassa läpi, pitäisi tuulettaa. Siellä pitäisi tehdä selkeä linjaus, että jos ja kun puhutaan vaikka päihdeongelmista ja syrjäytymisestä, niin asialle sellaiset ihmiset, jotka tietävät noista asioista jotakin ja ovat kenties niitä kokeneet. Nykyisellä järjestelmällä hutilaukauksia tulee aivan liikaa ja "yhteiskunta" maksaa tehottomasta rahanpyörittelystä yhdestä taskusta toiseen.
  13. Minä huomasin. Kyllä varmaan matkan varrella minullekin on käyttäytymisestäni huomauteltu ja sanottu, kuin sanotaan alkoholisteille heidän juomisestaan. Ne huomautukset vain menevät tuulitunnelista läpi, aiheuttamatta mitään kummempia reaktioita.

    "Pitäkää te vaan huoli omista asioistanne! Mun tapani on ihan mun oma asiani! Apua toki mulle voisi joku kiltti vähän antaa, voin vaikka maksaa! Väitätkö, että mussa on joku vika, katso itseäsi peiliin pelle!"

    Kun sitten viimeisin parisuhde meni nurin, tunteet löivät vasten kasvoja. Kun en ahdistuksestani huolimatta suostunut käyttämään lääkitystä, tunteet ja tilanne piti hyväksyä sellaisenaan. Seurauksena jouduin käsittelemään hyvin kirjavia tunteita ja motiiveja käytökseni takana. Eikä "minun asiani" enää ollutkaan ihan niin yksioikoisesti minun asiani, kun olin ehtinyt loukata läheisiäni ja kulutettuani toisaalta yhteiskunnan varoja oman addiktioni ylläpitämiseen.

    Aiemmin tuli helposti syyteltyä muita: alkoholisti on itse ongelmansa valinnut, juopot hoitakoon itse asiansa, syy elämäni surkeuteen on henkilö X ja Y. Olin iskostanut, kuten monet asian niin, että addiktio viittaa päihdeongelmaan ja tosi ongelmainen on päihdeongelmainen. Ehkä senkin vuoksi, että nuo ongelmat yleensä ovat kohtuullisen näkyviä. Tuo näkemys muuttui hiljalleen eron jälkeen. Tuossa vaiheessa en vielä esimerkiksi suostunut baareissa käymään, koska humalaiset aiheuttivat ahdistusta, enkä kokenut olevani heidän kanssaan millään tavalla samalla aaltopituudella.

    Addikti on addikti. Sama käyttääkö huumeita, tietokonepelejä, muita ihmisiä vai pelaako rahojaan raha-automaatteihin. Tajunnan tilat vaihtelevat, mutta tunnepohja, motiivi käytökseen on jotakuinkin sama. Haluamme olla iloisia, voida paremmin, nauttia ja viihtyä, unohtaa arkielämän "roju". Kun valitsee tarpeeksi usein yhden keinon olla "elävämpi", ja valinnan kohteesta tulee tarpeeksi hallitseva, omaa tapaa on vaikea muuttaa ja poikittaiset lauseet aiheuttavat vihaa tai närkästystä. Yksi addiktion piirre. Kehota jotakuta peliautomaatilla seisovaa säästämään rahansa ja lopettamaan pelaaminen, saat vihaisen mulkauksen: "Hittojako mun pelaamiseni sulle kuuluu!" Yritä kertoa se hieman toisin sanoin alkoholistille tai jollekin kirkossa.

    Minun on ollut pakko tehdä itselleni selväksi ongelmani luonne. Mistä se johtuu ja mihin se johtaa. Omasta tilastaan tulee tietoiseksi, kun sen aika on. Kun elämä on runnellut tarpeeksi, kun käytöksestä koituvat haitat ylittävät aivan selkeästi aiemmin koetut hyödyt. Omalla kohdallani mitään näin selkeää ajatusta ei ollut tuossa vaiheessa, mutta oma käytökseni problematisoitui, en kokenut sitä enää itselleni hyväksi ja turvalliseksi valintojeni tuttuudesta huolimatta. Aiemmin kokemani hetkellinen mielihyvä muuttui ahdistukseksi.

    Veikkaan, että ulkopuolisten silmissä olen aina ollut kohtuullisen hyvinvoiva, vetäytymisestäni huolimatta sosiaalinen. Oman roolinsa oppii vetämään todella hyvin. Hymy kasvoilla ei kuitenkaan tarkoita aina sitä, että ihminen olisi iloinen tai onnellinen. Hymyyn voi kätkeä paljon.

    Kaikki on vain muuttunut kovin suhteelliseksi noiden oivallusten jälkeen. Samoin kyse vastuusta on muuttunut ongelmallisemmaksi. Jo ihan puhtaasti siitä syystä, että olen ymmärtänyt alkoholistin ongelman johtuvan osittain kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta, jota on paljon vaikeampi diagnosoida ja hoitaa. Mennä nyt väittämään, että edes kohtuullinen uskonnollisuus tai alkoholinkäyttö ovat merkki inhimillisestä heikkoudesta, laumaluonteesta ja sinällään sairautta?

    Me emme elä elämäämme tynnyrissä, jossa olisimme kaikista ulkoisista vaikuttimista vapaita. Siksi vastuu pitäisi levittää paljon laajemmalle kuin alkoholistille itselleen ja hänen elämäänsä vaikuttaneille. Ongelmaan vakavissaan tartuttaessa tulisi tuulettaa yhteiskunnallisia arvoja, asenteita ja uskomuksia. Jos yksilö tulee tietoiseksi ongelmistaan, miten yhteiskunta voisi tulla tietoiseksi?
  14. Ajatus jatkui tyyliin: "...jotka huutelevat meille humalassa solvauksia pihamaallamme."

    Meidän ei tarvitse olla hyviä ja kilttejä vain sen vuoksi, että joku on humalassa ja tiedottomassa tilassa tai edes sen takia, että eivät ole. Jos joku kohtelee meitä väkivaltaisesti ja epäkunnioittavasti, meidän vastuullamme ei ole tällaisen ihmisen hyysääminen ja sietäminen. Osa meistä voi sietää ja hyysätä, muttei meillä mitään velvollisuutta (tarvetta) siihen ole.
  15. Ei. Asuin lähellä koulua. Läheisimmät luokkakaverini olivat hieman samankaltaisista kotioloista kuin itse, joten ihan normaaleja/tavallisia lapsia/nuoria me olimme. Jokainen alkoi oirehtia tavallaan. Oma tapani oli enemmän piilossa kuiin kavereideni, joten oletusarvoisesti minusta kai odotettiin sitä "hyvää kansalaista". Miinusta tuli kuitenkin se, joka kapinoi ja riuhtoi yleisiä asenteita sekä odotuksia vastaan.

    Koska kaikki tulivat jotakuinkin samoista lähtökohdista, lopulta käyttäytymisessäni kiinnitettiin huomiota vain siihen, etten käytä alkoholia. En kuulunut joukkoon. Osaltaan sen vuoksi eristäydyin, koska en päässyt heidän mukaansa, enkä lopulta halunnutkaan. Absolutismistani kuulin paljon. Kuulen vielä tänä päivänä ihmettelyä, mutta koska osoitan, ettei muiden ihmisten juominen minua haittaa, minut on helpompi ottaa osaksi ryhmää. Absolutismini aiheuttaman syrjäytymisen ja syrjinnän aika on ohi.
  16. "Kirjoitat kiinnostavasti ja järkeviä juttuja, morpheuz."

    Kiitos.

    "Uskon siksi että läheisriippuvaisuus voi syntyä myös jostakin tunnistamattomasta tarpeesta, ei välttämättä lapsena opitusta käytösmallista."

    Pitää muistaa, että me olemme tuntevia ja ajattelevia olentoja. Tunteitamme ja ajatteluamme ei pysty erottamaan toisistaan, ne vaikuttavat toisiinsa. Jos ja kun (arki)todellisuus kodissa muodostuu yhdenlaiseksi, se vaikuttaa logiikkaamme, käsitykseemme todellisuudesta. Samaan aikaan nuo olosuhteet saattavat tuntua hyviltä tai pahoilta. Pohjalla voi levätä pelkoja, epävarmuuksia, syvää ahdistusta. Tämä esimerkkinä vaikkapa uskovaisten leiristä, jossa jyrkkä moralismi saattaa johtaa siihen, että lapsesta kyllä saadaan kasvatettua jehovan todistaja tai kristitty, mutta hän on täynnä erilaisia kauhuskenaarioita ja pelkoja, joista hän ei pysty puhumaan eikä tuossa yhteisössä sitä saa edes tehdä tai joutuisi sen ulkopuolelle. Seurauksena hän saattaa päätyä pakonomaisesti johonkin epämoraaliseen toimintaan, menettää hallintansa alkoholinkäytössään tai seksikäyttäytymisessään.

    Tunnistamaton tarve, jos addiktioita ajatellaan kulkee tunneakselilla ahdistus-mielihyvä. Ahdistus on motivoiva tunne, jonka toiminnasta kovin vähän tiedetään. Sitä pidetään yleisesti ottaen huonona asiana, vaikka se toimii eräänlaisena "palovarottimena", joka toimiessaan saa ihmisen välittömästi reagoimaan, kun on savua ilmassa tai liian kuumat oltavat. Jos ja kun ahdistus aina "niellään", se johtaa siihen, että kuljemme tulta päin, tunnottomina...

    "Koen olevani myös helposti adiiktoituva. Addiktion kohteeni voisi olla alkoholi, mutta en pidä siitä enkä ole kovin sosiaalinenkaan, joten en ole ajautunut juomaan kaveriseurassa. Minulla on omat addiktioni, mutta ne eivät näy eivätkä kuulu, eivät tee minusta aggressiivista tai pahanhajuista, mutta yhteiskunnalle ne tulevat silti kalliiksi."

    ...allekirjoitan tämän ja sanoisin samaa itsestäni.

    Aineriippuvuudet ovat vain yksi addiktioiden kategorioista. Tänä päivänä addiktioiden joukkoon voidaan listata toiminnallisia riippuvuuksia esimerkiksi peli-, työ-, shoppailu-, seksi- ja viihderiippuvuus. Näiden lisäksi on muunlaistakin toimintaa (toiminnallinen riippuvuus), jolla on addiktiivisia piirteitä. Näin esimerkiksi sarjamurhaajien käyttäytymisessä on tarvittavia tunnusmerkkejä. Nämä liittyvät osittain kuluttamiseen ja markkinatalousjärjestelmässä vallitsevaan kilpailuun, voimakkaaseen tuotannon sekä kulutuksen logiikkaan. Siksi ongelma on paljon suurempi kuin varsinkaan avausviestissä esitetty: "juoppo pihamaalla, mitä tehdä?"

    Omat addiktioni ovat yhtälailla hajuttomia ja mauttomia. Oireillut olen varhaisteini-iästä lähtien, mutta peruskoulun viimeisiltä luokilta aina yli 30-vuotiaaksi vetäydyin. Jättäydyin omiin oloihini ja sain ylläpitää addiktiotani aivan rauhassa, jos ja kun vierellä ei ollut ketään naista, joka olisi ajan kuluessa reagoinut tai alkanut ihmetellä.

    Valintanäkökulmasta ongelmani on luonteeltaan hieman samanlainen kuin alkoholismin kohdalla: alkoholia ei tuoteta alkoholisteille, mutta osa ihmisistä kuitenkin alkoholisoituu. Syy vieritetään helposti alkoholistille, jota tämän jälkeen pyritään käännyttämään takaisin normaalielämään. Jos alkoholia ei olisi olemassa, eikä sen käyttöä millään tavalla ihannoitaisi tai siihen kannustettaisi, ei sitä myöskään tuotettaisi. Alkoholiteollisuuden lisäksi, baarit, ravintolat, laivavarustamot, urheiluseurat ja erilaiset musiikkitapahtumat voisivat sanoa "bye, bye" ja päätyä konkurssiin. Työttömyyskortisto täyttyisi ihmisillä, joiden toimeentulo/työ on riippunut alkoholin olemassaolosta tai yritysten siitä saamista tuloista, ja tuo ihmisjoukko on merkittävämpi kuin Nokian alasajon seurauksena syntynyt. Samoin tuosta seuraava kansantaloudellinen ongelma olisi kokoluokaltaan täysin sietämätön.

    Olen itsekin tullut yhteiskunnalle kalliiksi. Samaan aikaan yhteiskuntamallimme mahdollistaa sen hyväksikäytön ja on itse luomassa kaltaisiani sekä noita ihmisiä, jotka istuvat huutelemassa muiden pihamailla. Tätä ristiriitaa pitäisi tutkia enemmän ja koettaa ymmärtää, mitä ongelmia seuraa niistä kaikista hyvistä pyrkimyksistä, joita järjestelmällä ja poliittisella päätännällä on. Me olemme hyvin pieniä tekijöitä omine ongelminemme, eikä meidän tarvitse hävetä. Yksi keskeisimmistä ongelmista tai ristiriidoistahan on, että raha vapauttaa meidät valitsemaan mieleisemme addiktion (tavan kuluttaa rahaa), joka saattaa viime kädessä köyhdyttää valtion kassaa. Alkoholilkin on ihan ok, mutta samaan aikaan alkoholistit tuottavat kansanterveydellisen ongelman, jonka hoitoon kuluu miljardeja enemmän kuin mitä alkoholista verotuloina saadaan.

    Kysymys kuuluu, miksi tällaista järjestelmää kritiikiittä ylläpidetään, jos sen ongelmallisuus on tiedossa?
  17. Viihtymisseuraa on toki muuallakin, mutta olen töissä baariympäristössä. Sitä kautta olen tutustunut useisiin ihmisiin paremmin. Lopulta tapaan heitä työni kautta ja sen lisäksi vielä osa heistä haluaa nähdä minua työni ulkopuolella. Eikä minulla ole sitä vastaan mitään. Mukavia ja hyviä ihmisiä he ovat, mutta yleisemmin kuluttamisen kanssa heillä on ongelmia (ei vain alkoholinkulutuksen).

    "Ehkä kukaan ei huomannut että olit avun tarpeessa? Olisko kannattanut heittäytyä jonkun tontille makaamaan :)."

    Tuohan pitkälti on se ongelma, kun lähdetään purkamaan alkoholiongelman kehittymistäkin. Useat nuoret oireilevat kyllä jo nuorina, mutta lopulta näitä oireilevia on niin paljon, että se vaikuttaa "normaalilta". Sieltä joukosta on tosi vaikea poimia autettavaksi ketään.

    Hyvin läheinen kaverini alkoholisoitui 14-vuotiaana. Häntä pidettiin ongelmatapauksena. Olin itse kasvanut lähes samanlaisessa ilmapiirissä. Näin perheen sisällä yhtä ja toista mitä lapsen ei pitäisi koskaan nähdä. Oirehdin vain eri tavalla, mikä ei ollutkaan aivan yhtä selvä juttu. Osataanko edes tänä päivänä reagoida, jos nuori vetäytyy omaan maailmaansa ja pelaa 16 tuntia vuorokaudessa tietokonepelejä? Ehkä jotkut ajattelevat, että parempi sekin kuin olla humalassa kadulla, joka oikeuttaa sitten sen, ettei tuohon puututa millään tavalla. Vaihtoehtoja pitäisi olla enemmän ja nuoren kanssa pitäisi keskustella eikä jättää oman onnensa nojaan tietokonepelien kanssa.

    Tuollainen vetäytymine kun voi johtaa ajan kuluessa syrjäytymiseen (tämän hetken muotisana) ja useisiin sosiaalisiin ongelmiin. Alkoholin ei tarvitse tuohon kuvioon liittyä millään tavalla, kuten useat koulusurmaajat esimerkillään osoittavat.
  18. Juopot ovat ihmisiä. Kun käyn baarissa, en käy "viihtymässä" humalaisten seurassa tai kuuntelemassa humalaisten jorinoita. Käyn viihtymässä ihmisten seurassa. Kun heidän puheensa alkaa muistuttaa muinaisnorjaa, he alkavat itkeä tai käyttäytyä väkivaltaisesti, en viihdy. Jos puutun vieraiden asioihin, saatan saada kuonooni, joten en puutu. Läheisille voin koettaa yrittää selittää, että jospa siirrytään ulkotiloihin ja rauhoitutaan hetki. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Niin kauan kuin olen seurassa, ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvän tuulisia ja läsnäoloni vaikuttaa heidän juomistahtiinsa. Mielenkiintoista onkin, etten minä änkeydy heidän seuraansa, vaan vaikka tietävät minun olevan absolutisti, he kutsuvat minut seuraansa. Mitä ikinä se sitten kertoo.

    Kadulla tai metrossa vastaan tulevat humalaiset, puistoissa ja ensisuojan läheisyydessä vastaantulevat alkoholistit, ovat luku sinänsä. Heitä piisaa kesäisin kotikaupungissani kuin mustikoita kerättäväksi. On hyvin todennäköistä, että nämä ihmiset selviytyvät, vaikkei heitä kävisi nurmikolta tai penkeiltä herättelemästä. He selviytyvät, vaikkei heille soittaisi taksia tai heitä komentaisi poistumaan kotinurmikolta (jota minulla ei ole, asun kerrostalossa). Heitä pitää kohdella, kuten selviä ihmisiä kohdellaan, eikä antaa jotakin erityisasemaa sen vuoksi, että he vaikuttavat reppanoilta ja siltä kuin vaatisivat erityishuomiota sekä apua. Ellei heillä ole oikeasti jokin todella vakavan oloinen tilanne.

    Tässä kulkee se raja, että autetaanko me ensisijaisesti sitten niitä juoppoja vai pitäisikö meidän heidän ihmisarvonsa muistaen ja siitä huolimatta, muistaa auttaa itseämme, läheisiämme sekä niitä, joilla ei näytä mitään hätää olevan. Itse olisin myös kaivannut joskus apua, mutta kukaan ei tajunnut kysyä minulta yhtään mitään, koska kävin koulussa, töissä, olin aina selvinpäin ja usein jopa hyväntuulinen. Miksei kukaan auttanut? Miksei kukaan soittanut minulle taksia? Niin, aivan, en ollut tarpeeksi humalassa, huonovointisen näköinen, enkä haukkunut ohikulkijoita.
  19. " Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla."

    Aivan totta. Päihdeongelmainen perhetausta osuu minunkin kohdallani oikeaan. Hoitoalalle en kuitenkaan päätynyt. Hoisin jotakuinkin kaikkia ihmisiä ihan omasta halustani, pakonomaisesti, vain siksi, että en oikein osannut muutakaan. Sosiaaliset taidot kun eivät päässeet kamalasti kehittymään niissä kotioloissa, missä kasvoin.

    Läheisriippuvainen voi olla kasvanut missä tahansa sosiaalisesti pakottavassa tilanteessa, jossa hänen on täytynyt pitää toisesta ihmisestä huolta, olla huolissaan. Tällaisia tilanteita ovat myös sota- ja piiritystilanteet, jotka voivat traumoittaa yksilön.

    "Tuo läheisriippuvuus onkin mielenkiintoinen ja aika uusi juttu, tuli "muotiin" vähän samoihin aikoihin kun toinen uusi juttu eli narsismi, sitä en tarkoita että ne liittyisivät toisiinsa vaan pelkästään että nuo kaks on nyt tosi "in"."

    Läheisriippuvuus on lähinnä analyyttinen käsite (co-dependency) viittamaan asiaan, joka on ollut olemassa todennäköisesti ihmiskunnan varhaishistoriasta lähtien. Me ihmiset olemme joutuneet pitämään toistamme huolta, ihan oman itsemme ja yhteisömme edun vuoksi.

    "Kun itse oman kertomasi mukaan olet sellainen läheisriippuvainen, niin voitko kertoa lyhyesti mkä se on?"

    Synnyin kotioloihin, joissa käytännössä kaikki miespuoliset olivat enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia. En tuntenut muuta todellisuutta kuin sen, jossa naiset olivat alisteisessa asemassa ja säännöllinen alkoholinkäyttö aiheutti ahdistusta niin lapsille kuin naisille. Naiset pitivät huolta miehistään. Joskus harvoin moittivat miehiään juomisesta, ja pyysivät hieman miettimään. Mikään ei muuttunut moitteella, lapsena vain tuon ilmapiirin imi itseensä normaalina. Tarkoittaa lähinnä sitä, että sosiaalinen todellisuus on kriisikeskeistä.

    Seurauksena tälle oli, etten koskaan kiinnostunut ihmisistä, joilla kaikki oli ns. kunnossa ja tasapainossa. Luonnostaan kiinnitin huomiota enemmän niihin, jotka muistuttivat itseäni jollakin tavalla. Voi sanoa, että minulle kehittyi "antennit", tietty herkkyys ongelmille, kriiseille, tunnepuolisesti hukassa oleville.

    Alkoholia välttelin. Mutta kriisejä on muitakin. Koska välttelin nuorempana humalaisia, kiinnitin huomioni seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneisiin. Se tuli täysin luonnostaan. Tarkoitukseni ei ollut auttaa heitä, eikä varmasti edes ollut suuremmin tarkoitus kiinnostua heistä, niin vain tapahtui. Mitään hyvän olon tunnetta en varsinaisesti auttamisesta saanut. Autoin tai halusin auttaa vain siksi, koska en muuta tiennyt.

    Läheisriippuvuus onkin minun nähdäkseni ripustautumista ihmisiin ja heidän ongelmiinsa. Usein tilanteissa, joissa näillä autettavilla ihmisillä ei ole edes minkäänlaista halua tai ymmärrystä muuttua tai parantua. Tämä onkin kärjistynyt tilanteissa, joissa minusta on ollut oikeasti sen verran apua, että olen saanut puhuttua nämä ihmiset terapiaan. He ovat alkaneet kehittyä ja parantua omillaan. Jonka seurauksena on yleensä ollut se, että kun itse en ole tiedostanut ongelmaani, ajan kuluessa olen ollut pahemmassa jamassa kuin autettavani, joka on pahimmillaan tai parhaimmillaan puolisoni. Seurauksena on ollut ero.

    Läheisriippuvainen auttaa muita ihmisiä ilman tietoisuutta tai kykyä tiedostaa omaa avuntarvettaan. Hän auttaa muita yli omien henkisten voimavarojensa. Loppupeleissä voi käydä em. tavalla.
  20. Se, että absolutistilla voi olla muita sosiaalisia ongelmia ja kokee olevansa ihan samalla viivalla muiden kanssa?

    Siviilissä ystävystyn ihmisiin, en humalaisiin. Autan ihmisiä, jotka kenties ovat humalassa. Mutta ihmisiä tässä maailmassa on 7 miljardia. Suomessakin yli 5 miljoonaa. Kotikaupungissani toivoakseni useammalle ihmiselle ystäviksi ja kavereiksi. Aikani kuten meistä jokaisen aika on rajallinen. Siksi pidän mieluummin huolen omista asioistani ja niistä ihmisistä, jotka ovat lähellä kuin koetan auttaa jokaista vastaan tulevaa. Hyysääminen ei ole minun asiani. Sen hoitaa ihan valtio, johon kuuluu muitakin kuin minä. Kaunis ajatus toki se on, että minun pitäisi hoitaa kaikki, olla jotakin mieltä ja toimia siviilissä. Sillä tavalla ainakin korjataan tilanne, että tämän viestiketjun tai sinun tarvitsisi tehdä yhtään mitään.

    Mitä itse näissä tilanteissa teet ja miksi?
    21. 3 / 9
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt