Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. "Jeesuksen verta ei tarvitse laimentaa vedellä, sillä "Hänen verensä
    kautta meillä on pääsy Jumalan yhteyteen" eikä kasteen avulla!!!!!"

    Jumala on asettanut kasteeseen veden ja sanan, johon (kasteeseen) hän on liittänyt Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen (Room.6:3-5). Siinä kohdan mukaan haudataan ja herätetään hengellisesti eloon Jeesuksen kanssa. Tämä on kokonaan Jumalan työ. Kasteessa vauvakin saa olla Jumalan kämmenellä.

    Vauva ei pysty ojentautumaan eikä uskomaan!!!

    weha: "Tuo menee jo tekouskoon, eikä ole mitään tekemistä armonuskon kanssa". Teoilla ei pelastuta, vaan yksin armosta. Hengellinen ojentautuminenkin on yksin Pyhän Hengen teko, eikä oma ansio.
  2. Kun nyt kuitenkin valhesaarnaajia yhä esiintyy, on Lutherin opetus toisaalta hyvä tähän:
    Joh.20:21. "Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt".

    Luther sanoo tämän kohdan johdosta: "...Jos en saa syntiäni anteeksi, ellei rippi-isällä ole Pyhää Henkeä- eikä kukaan saata olla varma toisesta, että hänellä on Pyhä Henki- Milloin voisin olla varma synninpäästöstä ja saada levollisen omantunnon? Silloin laitani olisi aivan niinkuin ennenkin. Vastaus: otin tämän esille, että asialla olisi oikea perustus. Ei ole mitään epäilystä, ettei syntiä sido ja anna anteeksi kukaan muu kuin vain se, jolla on Pyhä Henki niin varmasti, että minä ja sinä sen tiedämme, kuten nämä Kristuksen sanat vakuuttavat ja todistavat. MUTTA SE EI OLE KUIN KRISTILLINEN KIRKKO so. kaikkien uskovien yhteisö; yksin sillä on nämä avaimet, sitä sinun ei pidä epäillä. Ja joka sen ohella omii avaimet itselleen, on oikea paatunut kirkonryöstäjä, olipa hän sitten paavi tai kuka hyvänsä. Juuri kirkosta jokainen on varma, että sillä on Pyhä Henki" Lähde: "Rauha teille", käännös saksasta."
    weha: "Avaimet on siis annettu koko kirkolle ja seurakunnan paimen hoitaa niitä seurakunnan. Luther opettaa myös, että sakramenttien kautta tarjotaan armo kirkossa, sanan lupauksen mukaan, vaikka sen jakaisi jumalaton pappi".

    ---"Kahdeksannen uskonkohdan on vastapuolemme hyväksynyt sellaisenaan. Siinä me tunnustamme, että teeskentelijöitä ja jumalattomia on kirkkoon sekoittuneina ja että sakramenteilla on tehonsa, vaikka jumalattomatkin papit niitä hoitaisivat, koska nämä toimivat Kristuksen sijassa eivätkä edusta itseään, tämän sanan mukaisesti: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Väärät opettajat sen sijaan on hylättävä, koska he eivät enää toimi Kristuksen (1 Joh. 2:18-23) sijaisina, vaan ovat antikristuksia. Kristuskin sanoo: "Kavahtakaa vääriä profeettoja." (Matt. 7:15) Ja Paavali sanoo: (Gal. 1:9) "Jos joku julistaa toista evankeliumia, hän olkoon kirottu." " (Augsburgin tunnustuksen puolustus. Kirkko, kohdat 47-48)

    weha: "kyse on paimenista, jotka ovat salaisessa luopumuksessa. Väärien opettajien ja salaisesti luopuneiden välille tehdään selvä ero. Ihmisenhän on mahdotonta nähdä toisen ihmisen sisimpään; vain Jumala näkee sydämen tilan. Sen sijaan ulkonaista opetusta on mahdollisuus arvioida."
  3. Arameaa puhuva Jeesus ilmeisesti käytti sanoja taval (= kastaa) ja tevila (= kaste), ja samoin teki Johannes Kastaja. Näitä sanoja käytetään myös aikamme hepreankielisissä Uuden testamentin käännöksissä. Niiden merkityksen ymmärtämiseksi on syytä tutkia, miten niitä käytetään hepreankielisessä Vanhassa testamentissa ja miten ne on käännetty Septuagintassa sekä miten Septuaginta käyttää Baptidzoo- ja baptisma-sanoja. Septuagintaa merkitään seuraavassa lyhenteellä LXX.

    Vanha testamentti:
    “…ja kastoivat (jitbelu, LXX: emolynan = tahrasivat) puvun vereen.” (1. Moos. 37:31)

    “…ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa (tevaltäm, LXX: bapsantes, aor. part. sanasta baptoo) se vatiin laskettuun vereen…” (2. Moos. 12:22)

    “Hän kastakoon (taval, LXX: bapsei, fut. sanasta baptoo) sormensa vereen…” (3. Moos. 4:6. Samoin 4:17 ja 9:9, paitsi että viimeksi mainitussa on imperfekti jitbol, LXX: ebapsen)

    “Sitten hän ottakoon elävän linnun ja kastakoon (taval, LXX: bapsei) sen … teurastetun linnun vereen” (3. Moos 14:6; sama j. 51)

    “Jokainen, joka … koskee taistelussa kaatuneen … ruumiiseen … on epäpuhdas … Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä. Joku, joka on puhdas, ottakoon sitten iisopin oksia, kastakoon (taval, LXX: bapsei) ne veteen ja pirskottakoon vedellä asumuksen, kaikki siellä olevat tavarat ja myös ihmiset, jotka ovat olleet siellä… Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä (rahaz). Iltaan mennessä hän on puhdas.” (4. Moos. 19:16–19)

    “Asser … kastakoon (tovel, LXX: bapsei) … jalkansa öljyyn” (5. Moos. 33:24)

    “…heidän jalkansa kastuivat (nitbelu, LXX: ebafeesan, baptoo-verbin pass. aor.) rantaveteen…” (Joos. 3:15)

    “…kasta (taval, LXX: bapseis, fut. sanasta baptoo) leipäpalasi hapanviiniin…” (Ruut 2:14)

    “…kastoi (jitbol, LXX: ebapsen, aor. verbistä baptoo) sauvansa kärjen hunajakennoon…” (1. Sam. 14:27)

    “…kastautui (jitbol, LXX: ebaptisato, aor. verbistä baptidzoo) joessa seitsemän kertaa…” (2. Kun. 5:14)

    “…sinä ryvettäisit (titbeleni, LXX: ebapsas, aor. verbistä baptoo) minut likakuopassa” (Job 9:31)

    Useimmissa näistä kohdista ei ole kysymys upottamisesta veden tai veren alle vaan osittaisesta kastamisesta.

    Joosefin veljet kastoivat hänen ihokkaansa tahraamalla sen eläimen verellä. Vihmomisessa käytettyä iisoppikimppua ei ilmeisesti upotettu kädessä oleva osa mukaan lukien vereen tai veteen, vaan ainoastaan sen pää kastettiin siihen. Elävää lintua oli mahdoton upottaa kuolleen linnun vereen, vaan sen kastaminen ulottui vain pieneen osaan sen ruumista. Kohta, joka kehottaa Asseria kastamaan jalkansa öljyyn, on kuvaannollinen, eikä nähtävästi tarkoita koko jalan upottamista öljyyn. Kun leipäpala kastettiin hapanviiniin, se todennäköisesti painettiin siihen vain osittain. Joonatan ei voinut upottaa sauvaansa mehiläisten kennokakkuun, vaan kastoi sen pään hunajaan. Jobin kirjan puhe likakuoppaan tai lokaan painamisesta on kuvaannollinen, mutta tuskinpa siinä on kysymys likakuoppaan tai lokaan upoksiin panemisesta. Sormeakaan ei pirskottamista varten nähtävästi upotettu juuriaan myöten vereen. Naaman saattoi kyllä sukeltaa Jordaniin, mutta se on epävarmaa, sillä profeetta Elisa käski häntä vain peseytymään (rahazeta, 2. Kun. 5:10).

    Uusi testamentti:
    Muusta kuin varsinaisesta kasteesta käytettyinä sanat baptidzoo ja baptismos esiintyvät seuraavissa kohdissa:

    “…ennen kuin ovat itseään vedellä vihmoneet (baptidzoontai = peseytyä; muutamissa käsikirjoituksissa on rantisoontai = puhdistautua) ; ja paljon muuta…, niin kuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä” (baptismuus) (Mark. 7:4). ‘Astia’ (batos) on nestemitta, 36,4 litraa. Kukaan ei pese sen kokoisia kiviastioita upottamalla ainakaan vähävetisessä Palestiinassa.

    “Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt” (ebaptisthee, passiivin aoristi verbistä baptidzoo) (Luuk. 11:38). Sanat baptidzoo ja baptismos tarkoittavat näissä kohdissa ilmeisesti samaa kuin heprean ja aramean taval ja tevila: vedessä eriasteisesti kastamista tai pesemistä, harvoin upottamista.

    “…ja erilaiset pesut (baptismois) nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin…” (Hepr. 9:10) “…isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen (ebaptisanto) Mooseksen seuraajiksi.” (1. Kor. 10:1–2)
    Näin siis sanat baptidzoo (= kastaa) ja baptisma (= kaste) merkitsevät myös Uudessa testamentissa varsinaisen kasteen lisäksi ‘peseytymistä’, ‘käsien ja jalkojen pesemistä’, ‘sumupilvestä kostumista’ jne.
    (Lapsikaste on Raamatullinen)
  4. Uusi testamentti:
    Muusta kuin varsinaisesta kasteesta käytettyinä sanat baptidzoo ja baptismos esiintyvät seuraavissa kohdissa:

    “…ennen kuin ovat itseään vedellä vihmoneet (baptidzoontai = peseytyä; muutamissa käsikirjoituksissa on rantisoontai = puhdistautua) ; ja paljon muuta…, niin kuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä” (baptismuus) (Mark. 7:4). ‘Astia’ (batos) on nestemitta, 36,4 litraa. Kukaan ei pese sen kokoisia kiviastioita upottamalla ainakaan vähävetisessä Palestiinassa.

    “Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt” (ebaptisthee, passiivin aoristi verbistä baptidzoo) (Luuk. 11:38). Sanat baptidzoo ja baptismos tarkoittavat näissä kohdissa ilmeisesti samaa kuin heprean ja aramean taval ja tevila: vedessä eriasteisesti kastamista tai pesemistä, harvoin upottamista.

    “…ja erilaiset pesut (baptismois) nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin…” (Hepr. 9:10) “…isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen (ebaptisanto) Mooseksen seuraajiksi.” (1. Kor. 10:1–2)

    Näin siis sanat baptidzoo (= kastaa) ja baptisma (= kaste) merkitsevät myös Uudessa testamentissa varsinaisen kasteen lisäksi ‘peseytymistä’, ‘käsien ja jalkojen pesemistä’, ‘sumupilvestä kostumista’ jne.

    UT:n baptidzoo-sanan vanhatestamentillinen tausta
    Uuden testamentin baptidzoo-sanalla on vanhatestamentillinen tausta. Erilaiset ‘pesot’ (Hepr. 9:10), ‘vihmonta’ (Jes. 52:15; Hes. 36:25; Hepr. 12:24) ja ‘pirskottaminen’ (4. Moos. 8:7) olivat vanhassa liitossa yleisiä tapoja:

    Herra käski Moosesta tekemään vaskialtaan peseytymistä varten ilmestysmajan ja alttarin välille. Samassa yhteydessä Raamattu selittää peseytymisen tarkoittavan käsien ja jalkojen pesemistä: “Tee peseytymistä varten pronssinen allas ja sille pronssinen jalusta, sijoita se pyhäkköteltan ja alttarin väliin ja täytä se vedellä. Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. Kun he ovat menossa pyhäkkötelttaan, heidän on ensin peseydyttävä vedellä, etteivät he kuolisi. Myös silloin kun he astuvat alttarin ääreen palvelustoimiinsa polttamaan tuliuhreja Herralle, heidän on ensin pestävä kätensä ja jalkansa, etteivät he kuolisi.” (2. Moos. 30:18–21)

    Jesaja ennusti Messiaasta: “Niin hän on vihmova monet pakanakansat” (heprealaisen tekstin mukaan, Jes. 52:15). Leeviläisten puhdistamiseksi oli ‘pirskotettava’ heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4. Moos. 8:7)

    (Lapsikaste on Raamatullinen)
  5. Kesitakselle paalamisen armosta.
    Tuhlaajapoikahan oli vertauksessa syntynyt isänsä lapseksi, hän palasi kotia isänsä luokse. Tässä on myös hengellinen vertaus rinnakkain, eli : "virkosi jälleen" ja "Taas löydetty".

    Luuk.15:24. "Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan".
  6. Kai sitä VL-opissakin uskotaan, että synnit antaa anteeksi Pyhä Henki, joka myös uskovaisessa asuu?

    Kun nyt kuitenkin valhesaarnaajia yhä esiintyy, on Lutherin opetus toisaalta hyvä tähän:
    Joh.20:21. "Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt".

    Luther sanoo tämän kohdan johdosta: "...Jos en saa syntiäni anteeksi, ellei rippi-isällä ole Pyhää Henkeä- eikä kukaan saata olla varma toisesta, että hänellä on Pyhä Henki- Milloin voisin olla varma synninpäästöstä ja saada levollisen omantunnon? Silloin laitani olisi aivan niinkuin ennenkin. Vastaus: otin tämän esille, että asialla olisi oikea perustus. Ei ole mitään epäilystä, ettei syntiä sido ja anna anteeksi kukaan muu kuin vain se, jolla on Pyhä Henki niin varmasti, että minä ja sinä sen tiedämme, kuten nämä Kristuksen sanat vakuuttavat ja todistavat. MUTTA SE EI OLE KUIN KRISTILLINEN KIRKKO so. kaikkien uskovien yhteisö; yksin sillä on nämä avaimet, sitä sinun ei pidä epäillä. Ja joka sen ohella omii avaimet itselleen, on oikea paatunut kirkonryöstäjä, olipa hän sitten paavi tai kuka hyvänsä. Juuri kirkosta jokainen on varma, että sillä on Pyhä Henki" Lähde: "Rauha teille", käännös saksasta."
    weha: "Avaimet on siis annettu koko kirkolle ja seurakunnan paimen hoitaa niitä seurakunnan".
    nimessä.