weha
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia213 aloitusta · 12430 kommenttia
- Luterilaiset, siis vievät lapset kasteessa Vapahtajan luokse (Gal.3:27). Kaste liittää osalliseksi siihen työhön, jonka Jeesus ristillä teki (Room.6:3, 5). Jeesus on myös seurakunnan pää, ja lapsetkin syntyvät kasteen kautta seurakuntaan. Raamattu opettaa, että kaikki kansat, siis joka ainoa ihminen syntyy Ziionissa= (seurakunta Ps.87; Ef.5:26-27). Siksi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat oikein sanovat: "Mitä ilman sanaa ja sakramentteja henkenä ylistetään, on perkeleestä".
- Näin se on nim. "rauhansana", Raamatun ja Lutherin mukaan, uskoon tulevien kaste. Kun edelleen uudelleenkastajat, Vanhoillislestadiolaiset ym. opettavat uskovien kastetta. Ero on selvä.
- No niin kiitoksia vastauksista, etsivä-xx. Mieleen tulee Seurakunnassani, nyt vastapainoksi perheeni kastetilaisuus, jossa käytettiin Lutherin ja uskonpuhdistuksen vanhaa kastekaavaa, jossa teroitetaan kasteen merkitystä. On siis tosi mahtava asia, jota ulkopuoliset seurasivat uteliaina ja hämillään. Joka tapauksessa siinä ihminen puetaan valkoiseen mekkoon, joka kuvaa kasteen tapahtumaa ja sen antamaa autuutta, Kristuksessa. Käytössä on siis Lutherin kastekaava, jota myös muut luterilaiset kirkot käyttävät. Myös oma kirkkomme. Paaveja meillä ei ole. Ei myöskään muita jumalia. Uskomme Jumalaan. Hän puhuu Raamatussa ja ilmoittaa itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
"Sitten kummit ottavat lapsen vastaan ja pappi lausuu, pukien samalla lasta kastepaitaan: "Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on sinut uudesti synnyttänyt veden ja Pyhän Hengen kautta ja antanut sinulle kaikki syntisi anteeksi, vahvistakoon nyt sinua armollaan iankaikkiseen elämään. Aamen. Rauha sinulle."
"Aamen." - Kiitos paljon asiallisesta kommentista etsivä-xx. Hyvin rakentavasti kerrot ja kesiiltä en kysynyt mitään, koska se on hyvin turhaa. Ihan yhdyn antamaasi Lutherin tekstiin kirkkopostillasta, että ehkä ymmärrän sen hieman toisin, vaiko ymmärrätkö kasteen ehdonvallan asiaksi?. Koska kaste on myös korvin kuultava Jumalan sanan lupaus, kasteella on voima antaa myös usko (kol.2:12).
- En ymmärrä miksi laitoit Kyseisen tekstin, kun tiedät hyvin, että Luther opettaa lapsikasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä ja kastetta armonvälineenä.
Kasteen tahaton puuttuminen, ei tarkoita tietenkään sitä, että kaste olisi ehdonvallan asia. Niin kuin aikaisemmin kerroin, jos jostain syystä esim. aikuinen ei ehdi kasteelle, vaikka kovasti haluaisi, niin hän kuolee halussa kasteelle. Tämän perusteella voi pitää itseänsä kastettuna. Tämä ei tarkoita sitä, että kaste voitaisiin hyljätä tai sitä halveksia. Esim. Luther opettaa näin kasteesta luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta. - Kiitos vastauksesta etsivä-xx. Siis Reinikainen on vanhoillislestadiolaisten pää-opettajia, ja kirjaa arvostetaan siellä suuresti. Kuten tiedät, he eivät opeta monella tavalla, vaan opetus on yhdenlainen. Oppi kasteesta on tuossa kirjassa, melkein identtinen uudelleenkastajien kanssa ja väitteet ja opetuksen perusta sama. Molemmat Uudestikastajat ja Vanhoillislestadiolaiset opettavat uskovien kastetta.
Kerrot Corneliuksen tapauksesta, jossa Jumala osoitti Pietarille ja koko kirkolle, että pakanoillekin kuuluu pelastus, antamalla Pyhän Hengen ennen kastetta. Nyt pakanatkin pääsi Kristuksen seurakuntaan jäseneksi, kuten juutalaisetkin. Jeesus ilmoitti lupauksen yhteydessä, että todistus hänestä tulee leviämään Jerusalemista ja Juudeasta, seuraanaksi samariaan, maan ääriin saakka. Apostolit tiesivät, Pyhän Hengen kasteen ja vesikasteen kuuluvan yhteen siten, että ne muodostavat kirkon yhden kasteen(Ef.4:5; 1.kor.2:13; Joh.3:5; Tiit.3:5). - Tuli joku ratkaisukristityn teksti mukana. Varmaan jokainen VL:kin tämän ymmärtää. Ihminen on kasteessa saavana osapuolena ja Jumala on antavana osapuolena. Jumala siis lahjan antaa, etenkin silloin kun pienenä "mukulana" kastetaan. Lapsikaste on kaikkein varmin kaste, sillä hän ei voi valehdella tai pettää. Sensijaan aikuinen voi olla vilpillinen ja pettää kehittyneen järkensä vuoksi ja mennä uudelle kasteelle kasteelle muiden mukana.
- Luther opettaa Vähä katekismuksessa ( ihan toisin kuin Reinikainen kirjassaan "usko ja kaste"). Reinikainen väittää näet, ettei Tiit..3:5, puhuu kasteesta mitään. Sivumennen sanottuna, Näin myös opettaa kohdasta helluntailaiset ja vapaakirkko) Tiit.3:5:
MITEN VEDELLÄ VOI OLLA NÄIN SUURI VAIKUTUS? VASTAUS:
Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja ”uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä”, niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: ”Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.”
- Kaste uudestisynnyttää
Tiit.3:5-7. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa sanoo, että ihmisen tulee syntyä uudestiin vedestä ja Hengestä, tässä kerrotaan miten se tapahtuu. Jumalan sanan mukaan kaste on uudestisyntymisen pesu Pyhän Hengen kautta. Kasteessa vuodatetaan meihin Pyhä Henki, näin meistä tulee Jumalan lapsia, vanhurskautettuja, ja sen kokomaailman kattavan seurakunnan jäseniä, jonka päänä on itse Jeesus Kristus - Todettakoon kaikille lestadiolaisille, että Lutheri opettaa Joh.3.5 kohtaa kasteena. Sensijaan Erkki Reinikainen kirjassaan "usko ja kaste", opettaa kasteesta uudelleenkastajien tavoin, ettei kyse olisi olleenkaan kasteesta. Itse pitäydyn uskonpuhdistajan opetuksessa, sillä perusteella, että kohdassa puhutaan äitistä syntyneestä, lihasta syntyneestä ja kuinka ihmisen on synnyttävä uudelleen ylhäältä, kasteessa vedestä ja Hengestä.
Joh.3:3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'
Ei Uudenliiton kastetta kaikille kansoille ollut vielä olemassakaan, kuin Jeesus täällä eli ihmisenä. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kristillisen kasteen kaikille kansoille (Matt.28:18-20). Tuota ennen Jeesus ei ollut tehnyt perustusta kasteelle (Room.6:3).
Siis lastenkin pitää tulla Jeesuksen luo. Jeesus on sovituksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" (Room.6:3).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
peri.sydämellinen
9.8.2016 16:52
"Siis lastenkin pitää tulla Jeesuksen luo."
Ei onnistu. Ensimmäisen elinvuotensa lapsi elää kiinteässä symbioosissa äitinsä kanssa, eikä hahmota edes omaa kehoaan. Lisäksi hän on omnipotenssi. kuvittelee saavansa kaiken aikaan itse vain päästämällä joskus isompia, joskus suurempia parkaisuja. Hän ei ole mistään vastuussa, eikä myöskään vastuuta ota, vaikka kuinka jankkaisit. Turha häntä on myöskään torua tai syyllistää. Jos korotat ääntäsi, hän alkaa parkua tai sitten hymyilee kujeilevasti. Lopputuolos voi olla myöskin täyspakillinen vihreää ja lämmintä, jota saat pestä joka paikasta. - "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1.Joh.2:2).
weha: Jeesus on toki kuollut koko maailman syntien vuoksi, mutta jaetaan sanan ja sakramenttien kautta.
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opetus on selvä: "Mitä ilman sanaa ja sakramentteja henkenä ylistetään, on perkeleestä"(vertaus Joh.3:5). - Uudelleenkastajat ja vanhoillislestadiolaiset, eivät usko perisyntiin ja sen kadottavaan voimaan. Perisynti on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella. Lässyn, lässyn kerhot voisi hyvin lopettaa, jotka eivät tätä tunnusta.
"Ei pidä paikkaansa, ettei Raamatussa olisi perisyntioppia. Raamattu ei tosin käytä sanaa perisynti, mutta edellyttää sen olemassaolon. Lue Matt 15:19; Joh 3:6; Ps 51:7; Job 14:4; Room 3: 9-12; 5: 18,19; Ef 2: 1-3.
Jumala on oikeudenmukainen, ihminen sen sijaan turmeltunut. Rikollisesta tuskin on tuomarin arvostelijaksi, vaikka kovasti mieli tekisikin. Voimme ajatella halutessamme, että kaikki ihmiset olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet Adamin tavoin. Kuitenkin tahdomme tässäkin asiassa pysyä vain Pyhän Raamatun oppilaina.
Kun ajattelemme sylivauvaa, muistakaamme, ettei synti ole vain tekoja. Teot lähtevät ajatuksista ja ajatuksetkin nousevat jostakin. Ei ihminen ole syntinen siksi, että hän tekee pahoja tekoja, vaan hän tekee pahoja tekoja siksi, että on syntinen."
Sivumennen mainitsen, että perisynnissä, uudelleenkastajat ja käsittääkseni myös vanhoillislestadiolaiset sekoittavat Kristuksen ansion ja Kristuksen ansion jakamisen. - Kesitakselle lyhyet vastaukset:
* Lähetys-säätiössä ei merkata lasta veroluettoloon.
Raamatussa moninkohdin kastettiin lapsia esim. apt.2:38-39
*Room.6. Ei kerro kasteen muodosta mitään, vaan kasteen merkityksestä. Raamattu ei puhu upotuskasteesta, eikä Jumala ole sellaista säätänyt Raamatussa, eikä kasteen asetussanoissa.
*Raamattu puhuu, että kaste on merkitykseltään armonväline ja uskoon tulevien kaste, EI uskovienkaste.
* Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimelle kastaminen ei ole satanismia.
* Raamatussa ei ole itse perisynti sanaa, mutta vissisti se on siellä esim. (Room.5:12; Room.5:18; ps.51:7; Ef.2:3). Te uudelleenkastajat ette vain usko sitä.
* Siunaamalla ei pääse taivaaseen, eikä sinä ole lupausta pelastuksesta. Kasteessa on lupaus pelastuksesta.
* Raamatun mukaan vauvat osaavat ottaa vastaan, kun Jeesus tämän pelastuksen lupauksen kasteessa antaa. Sana anta mitä lupaakin kasteessa. Ratkaisukristityt kieltävät tämän kaiken.
* Jeesus on kuollut myös vauvojen puolesta, joten heidätkin tulee kastaa osalliseksi pelastuksen lupauksesta.
* Kasteessa, Kristuksen armoon ottamisen jälkeen tulee opetuksen seurata. - Kun suuri talonpoikaiskapina kukistettiin vuonna 1525, se merkitsi kovaa iskua koko radikaalille suuntaukselle. Munzer itse otettiin vangiksi ja teloitettiin, ja monien oli paettava kotiseudultaan ja elettävä jatkuvasti harhailevaa, puoliksi maanalaista elämää. Mutta juuri tästä syystä syntyi ympäri Saksaa pieniä hiljaisia hurskaiden ihmisten piirejä - ihmisten, joihin olivat vaikuttaneet Munzerin ajatukset. Syntyi hurmahenkisesti värittynyt konventikkelikirkko, joka vastusti sekä valtiota että virallista kirkkoa.
1530-luvulla vallankumouksellinen henki leimahti jälleen. Eräs leipuri Haarlemista Hollannista julisti, että tulee pystyttää miekalla Jumalan valtakunta. Tämän kristillis-yhteiskunnallisen vallankumouksen julistajia levisi Alankomaihin ja läntiseen Saksaan. Myöhemmin he kokoontuivat Munsterin kaupunkiin ja perustivat yhteisomistukseen perustuvan yhteisön. Siitä ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä. Katoliset ja luterilaiset ruhtinaat yhdessä kukistivat kapinan ja sen kaikki johtajat teloitettiin (vuonna 1535).
Suurempi merkitys kuin Munsterin vallankumouksella oli kuitenkin sillä, että Etelä-Saksassa ja Sveitsissä oli muodostunut 1520-luvulla kastajakirkko. Tästä tuli tyypillinen konventikkelikirkko, koska jokainen kansan- tai valtiokirkon muoto torjuttiin. Yhteisön historiasta tuli kertomus jatkuvista vainoista ja kärsimyksistä, jotka kestettiin ihailtavan kärsivällisesti, eikä kastajien kirkko kuollut koskaan kokonaan. Myöhemmin löydettiin turvapaikka Hollannista, josta kokonaisuutena ottaen tuli 1600-luvulla uskonnonvapauden luvattu maa. Myös Amerikkaan joutuivat monet ryhmät pakenemaan (esim. mennoniitat ja amiitit eli amish-yhteisö).
Se joukko, josta on tapana käyttää yhteistä nimitystä hurmahenget ja kastajat, on hyvin kirjava, joten sitä on vaikea yhteisesti luonnehtia. Oli pieniä, melko piilossa olevista piirejä ja muutamista yksittäisistä ihmisistä, jotka kulkivat omaa tietään, kaukana valtiosta ja virallisesta kirkosta. Historiallisesti on kuitenkin merkityksellistä, että luterilaisen uskonpuhdistuksen rinnalle syntyi aivan vapaita uskonnollisia yhteisöjä, joissa oli voimakas individualistinen korostus. Nykyiset vapaat suunnat (esim. baptistit, adventistit ja helluntailiike) ovat näiden radikaalien kastajaliikkeiden perillisiä. Radikaaleissa liikkeissä usko käsitettiin puhtaasti henkilökohtaiseksi, sisäiseksi suhteeksi, joka ei lainkaan kuulunut maalliselle esivallalle ja joissa sen tähden ruvettiin aikaisin vaatimaan suvaitsevuutta.
Hurmahenkisistä piireistä tuli radikaalien yhteiskunnallisten vaatimuksien koti ja niissä toivottiin usein haaveellisella ja todellisuudelle vieraalla tavalla, että vuorisaarnasta tehtäisiin yhteiskuntaelämän perusta. Radikaaleissa liikkeissä henkilökohtaisen, mystisesti värittyneen hartauden ja sosiaalisen radikalismin kanssa versoi koko kirkon oppiin kohdistuva voimakas rationaalinen kritiikki.
Teksti: Timo Muola
Lähde: Hal Koch "Apostoleista atomiaikaan"
Nettisivun teko: Timo Muola - Radikaalit liikkeet -
hurmahenget ja kastajat
Kun Luther oli Wartburgin linnassa kääntämässä Uutta testamenttia saksaksi, nousi esille radikaaleja ajatuksia uskonpuhdistuksen kannattajiensa keskuudessa. Radikaalien johtaja oli entinen katolinen pappi Thomas Munzer Zwickausta. Jyrkkiä muutoksia kannattavat olivat sitä mieltä, että Luther oli pysähtynyt puolitiehen. Hän ei ollut vienyt uudistuksia loppuun asti.
Kun Luther vetosi Raamattuun, radikaalit vetosivat omiin ilmestyksiinsä, »sisäiseen valoon» (tästä syystä heitä haukuttiin "hurmahengiksi"). He hylkäsivät lapsikasteen ja ottivat tilalle uskovien kasteen. Luther sen sijaan piti kastetta Jumalan lahjana, joka voi tulla pienen lapsenkin osaksi. Sakramenteilla (esim. ehtoollinen) oli radikaaleille vain vähäinen tai ei juuri mitään merkitystä. Kun Luther korosti uskosta vanhurskauttamista (pelastumista), he julistivat sielun mystistä yhtymistä Jumalaan. Tosi kirkkona he pitivät vain omaa tosiuskovaisten yhteisöään (ns. konventikkelikirkko).
Radikaalit olivat sitä mieltä, että koko yhteiskunta oli muutettava enemmän tai vähemmän yhteisomistukseen perustuvaksi. Heistä tuli yhteiskunnallis-vallankumouksellinen suunta ja he liittyivät talonpoikien kapinaliikkeeseen. Kapinan alettua Luther koetti aluksi saada aikaan sovintoa, mutta kun talonpojat ryhtyivät väkivaltaisuuksiin, hän kehotti esivaltaa empimättä käyttämään miekkaa järjestyksen palauttamiseksi.
Luther katsoi, että kristityn vapaus ei ole sama kuin vallankumousohjelma. Lutherin mukaan evankeliumin tuli taivuttaa yksityisiä ihmissydämiä rakkauden tekoihin, mutta valtion hallitsemiseen tarvittiin esivallan käyttämää pakkovaltaa. Tämä ns. kahden hallitustavan oppi torjui kirkon vallanhaluisen sekaantumisen politiikkaan, mutta riisti siltä mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseen muuten kuin välillisesti, vallanpitäjien omaantuntoon vetoamalla. Uskollisuus esivaltaa kohtaan tuli luterilaisuudelle luonteenomaiseksi. - "Nykyään on suuressa määrin vallalla sellainen mielipide ja harhaluulo, että meillä olisi hyvä syy tuhota harhaoppiset ja hurmahenget miekan avulla. Torjuakseen tällaisen näkemyksen ja ajatustavan sanoo Kristus: 'Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti' (Matt. 13:, 30 s.). Aivan kuin hän haluaisi sanoa: sallikaa kaiken tämän kuitenkin tapahtua, eihän teidän asianne ole jakaa tuomiota miekan avulla; kiirehtikää te vain viemään eteenpäin evankeliumin sanomaa ja saarnatkaa turvallisin mielin harhaoppisten laumoja vastaan. Kuten ette voi torjua rikkaruohoa sanan avulla, vaan se kylvetään teidän nukkuessanne, niin sallikaa sen myös kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Silloin tulee olemaan paikalla hän, joka erottaa valhevehnän oikeasta.
Samoin opettaa myös pyhä Paavali Tiituksen kirjeen 3. luvussa: 'Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran ja kahdesti' (Tiit. 3, 19). Paavali ei sano, että harhaoppinen on surmattava, vaan että häntä on kerran tai kahdesti varoitettava. Mutta jos asianomainen ei ota kehotuksesta varteen, niin häntä tulee karttaa kuten sellaista, joka on joutunut kokonaan harhaan ja näin itse lausunut tuomion itsestään."
WA 52, 836-837. - Vedoten kastekäskyyn Mattteus 28:19 ja Markus 16:16 Luther torjuu väitteen siitä, että kaste on "vain ulkonainen asia" ja sanoo, että Jumala käskee kastamaan:
"kaste ei ole ihmisten leikkejä vaan Jumalan itsensä asettama... Emme saa suhtautua siihen välinpitämättömästi kuin olisimme vain pukeutumassa uuteen punaiseen takkiin"
Kun Jumala käskee jotain meille ei kuulu sitä kysellä. Ei ole merkitystä sillä, mitä järkemme ajattelee, koska kun Jumala on itse asettanut kasteen se ei voi olla hyödytön.
Näin mikä on ulkopuolisen silmissä "pelkkää vettä" muuttuu "jumalalliseksi, taivaalliseksi, pyhäksi ja siunatuksi" kun Jumalan Sana ja käsky siihen liitetään.
Luther painottaa ulkonaisen merkin tärkeyttä koska usko on niin heikko. Hän vertaa uskoa että se on "kuin pala voita auringossa".
Vaikka Luther aina painottaa, että luottamus lupaukseen tekee kasteesta toimivan, hän on varovainen puhuessaan uskosta
"Meidän tulee kyllä uskoa, mutta silti meidän ei pitäisi emmekä saisi tietää varmuudella".
Sen tähden ihminen ei voi perustaa kastetta uskoonsa. Kuka voi olla varma, että todella uskoo?
Lutheria vaivasi hurmahenkien tapa korostaa subjektiivisuutta yhtä lailla kuin myöhäisen Keskiajan kirkon tapa korostaa rippiä ja luostarilaitosta, koska niissä kysymys pelastuksesta lasketaan heikon ja epäuskoisen ihmisen käsiin.
Hän tulee luoksemme ulkoisten keinojen avulla - vesi, leipä ja viini. Hän sitoutuu käyttämään näitä kosketettavina merkkeinä, sillä "uskolla täytyy kestääkseen olla jotain johon uskoa, jotain johon se voi tarttua ja jossa ripppua".
Lutherin näkökulmasta kiistat hurmahenkien kanssa eivät ole vain aineellisista asioista ja voivatko ne vai eivätkö ne voi olla jumalallisia välineitä. Hänelle kiistoissa on kyseessä koko evankeliumi.
Missä ikinä Jumalan lupauksia pimennetään tai niistä ei piitata, omat teot tulevat väistämättä täyttämään syntynyttä aukkoa.
Hurmahenkien kanssa taistelussa Luther epäilee että uskosta itsestään tehdään epäjumala.
Uskosta, joka on niin riippuvainen ihmisen horjuvista mielialoista ja tunteista. Usko ei yksinkertaisesti pysty kantamaan tätä taakkaa, pysyäkseen pelastavana.
Samalla tavoin kuin Rooman kanssa, Luther epäilee että hurmahenget peittävät elämää antavan lupauksen. Jumalan on siirryttävä ulkonaisesta sisäiseen.
Tämän kääntäminen (usko siirtyy sisäisestä ulkonaiseen) tekee uskosta teon ja tekee armonjärjestyksen (ordo salutis) joka rakentuu lakiin.
Luther paljasti lakihenkisyyden ja hurmahenkisyyden sisäisen yhteyden. - Mitä tässä on opillisia vääntöjä käyty, on luterilainen kaste Raamatullinen ja kaikki muut on vääriä.
Raamattu sanoo näin:
1.Piet.3:21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]
weha: Kaste pelastaa: Tämä on Raamatun sanaa!!!. Kaste ei poista syntiä, mutta antaa synnit anteeksi, ettei syntiä enää lueta (apt.22:16). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan luona. Kasteen merkitys ja perustus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. - Kasteeni merkitsee sitä, että minut on puettu Kristukseen ja taivas on minulle auki (Gal. 3:27) ja että minut on liitetty Kristus-ruumiin jäseneksi (1. Kor. 12:12).
- Teissä on eri henki, kuin meissä...
- Ihan sama mitä harhaoppinen Teija tulee kertomaan, sillä elävässä uskossa ei puhuta noin halveksivasti ja väheksyvästi kasteesta. Minulle pakana!