weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. siitä huolimatta panee rahansa aneeseen, ei saa paavin anetta, vaan Jumalan vihan."

    -Eli tällöin saa Jumalan vihan, jos ennemmin panee rahan paavin aneeseen.
  2. Älkää tehkö ehdonvallan asiasta lakia.
    Ei viinissä ole aina paljon alkoholia.
  3. Pidän tosi paljon kirjoituksistasi ja arvostan sinua todella paljon. Tästä kyllä yllätyin.

    Raamatussa ei ole säädöstä, että ehtoollisaineet tulisi käyttää loppuun. Mitä Raamatussa ei ole, ei pitäisi käsittääkseni sellaista laatia. Turhaa iestä otetaan päälle moisesta. Kun ihmiset uskovat niin eritavalla, on hyvä sikäli, ettemmme ole samassa paikassa.

    On vastoin Raamattua ja luterilaista oppia pitää ehtoollisen toimituksen jälkeen, pitää elementtejä sakramenttina. Tämän luterilainen tunnustus kieltää: "Sakramenttina ei ole pidettävä sellaista toimitusta mistä puuttuu sakramentin käyttö (s.528). "Näin Pyhä Paavali (1. Kor.10) kuvaa meille leivän murtamisen sekä jakamisen ja vastaan ottamisen, koko toimituksen" (s.527 tun. Sley 1990)
  4. Avatkaamme sen tähden silmämme ja oppikaamme kiinnittämään enemmän huomiota sanaan kuin merkkiin, enemmän uskoon kuin merkin käyttämiseen. Tiedämmehän, että jumalallinen lupaus aina vaatii uskoa ja että molemmat, lupaus ja usko, ovat toisilleen välttämättömiä, mutta yksinään tehottomia. Sillä ilman lupausta on uskominen mahdotonta eikä lupaus toteudu ilman uskoa. Mutta kun molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, niin ne takaavat sakramenttien oikean ja mitä varmimman vaikutuksen. On siis turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko. Kristushan sanoo: »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.» Täten hän osoittaa uskon olevan sakramentissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden hän ei tahtonut lisätä: »Joka ei usko eikä tule kastetuksi.»
  5. sakramentit vastaanotettaan uskolla. Tämä on järjestys.

    »Sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakramenttiin». Samoin ei ympärileikkaus vanhurskauttanut Aabrahamia ja hänen siementään, vaikka apostoli sanookin ympärileikkausta »uskon vanhurskauden sinetiksi». Sillä usko ympärileikkaukseen liittyvään lupaukseen vanhurskautti ja täytti sen, mitä ympärileikkaus merkitsi. Sillä usko on sydämen esinahan hengellistä leikkaamista, jota lihan ympärileikkaaminen kirjaimen mukaan kuvasi. Totisesti ei Aabeliakaan vanhurskauttanut hänen uhrinsa, vaan usko, jossa hän kokonaan ja täydellisesti uhrasi itsensä Jumalalle. Ulkonainen uhri kuvasi tätä uskoa.
    Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee. Usko on vanhan ihmisen upottamista ja uuden nousemista. Sen tähden on mahdotonta, että uudet sakramentit eroaisivat vanhoista. Sillä molempiin kuuluu samalla tavalla jumalallinen lupaus ja sama uskon henki. Mutta lupauksen sana erottaa ne tarkoin vanhoista juhlamenoista, ja sehän onkin ainoa ja olennainen eroavaisuuden merkki. Tosin pukujen, paikkojen ja lukemattomien juhlamenojenkin loisto epäilemättä nytkin kuvailee suuria asioita, jotka on täytettävä hengessä. Mutta tätä kaikkea ulkonaista loistoa ei suinkaan saa verrata kasteen ja Ehtoollisen merkkeihin, koska ensin mainittuun ei liity mitään jumalallista lupausta. Tällaiset ulkonaiset seikat eivät voikaan vanhurskauttaa eivätkä muutenkaan hyödyttää, sillä ne täytetään ja toimitetaan kokonaan ilman uskoa. Ne täyttävät nimittäin tehtävänsä jo sillä, että ne toimitetaan, niin kuin apostoli sanoo Kol. 2:22: »Sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta, ihmisten käskyjen ja oppien mukaan» jne. Sillä sakramentteja ei täytetä niitä toimittamalla, vaan niihin uskomalla.
    Ei siis myöskään voi olla totta, että sakramenteissa asuisi vanhurskauttamisen vaikuttava voima tai että ne olisivat armon vaikuttavia merkkejä. Sillä sellaista puhutaan uskon vahingoksi, tuntematta jumalallista lupausta, paitsi jos sakramentteja sanotaan vaikutusvoimaisiksi siinä merkityksessä, että ne antavat varmasti ja tehokkaasti armon silloin, kun epäilemätön usko on olemassa. Mutta se, ettei pidetä niitä tässä merkityksessä vaikuttavina, ilmenee siitä, että opetetaan sakramenttien hyödyttävän kaikkia, myöskin jumalattomia ja uskottomia, kunhan nämä vain eivät tee suoranaista vastarintaa, ikään kuin ei juuri uskon puute olisi itsepintaisin ja turmiollisin armon este. Siinä määrin he ovat muuttaneet sakramentin käskyksi ja uskon teoksi! Sillä jos sakramentti suo minulle armon sen tähden, että otan sen vastaan, silloin saan todellakin armon oman tekoni perusteella enkä uskosta; en myöskään saa sakramentista lupausta, vaan ainoastaan Jumalan asettaman ja säätämän merkin. Huomaat siis selvästi, etteivät sakramenttien dogmaatikot ole ensinkään ymmärtäneet niitä, koska he eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota uskoon eivätkä sakramenttien lupaukseen. He takertuvat pelkkään merkkiin ja sen käyttöön ja työntävät meidät uskosta tekoihin ja sanasta merkkiin. Mutta siten he eivät ainoastaan, niin kuin sanottu, ole vanginneet sakramenttia, vaan kerrassaan tuhonneet sen sisällön.
    Avatkaamme sen tähden silmämme ja oppikaamme kiinnittämään enemmän huomiota sanaan kuin merkkiin, enemmän uskoon kuin merkin käyttämiseen. Tiedämmehän, että jumalallinen lupaus aina vaatii uskoa ja että molemmat, lupaus ja usko, ovat toisilleen välttämättömiä, mutta yksinään tehottomia. Sillä ilman lupausta on uskominen mahdotonta eikä lupaus toteudu ilman uskoa. Mutta kun molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, niin ne takaavat sakramenttien oikean ja mitä varmimman vaikutuksen. On siis turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko. Kristushan sanoo: »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.» Täten hän osoittaa uskon olevan sakramentissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden hän ei tahtonut lisätä: »Joka ei usko eikä tule kastetuksi.»
    Kasteella on siis kaksi merkitystä, kuolema ja ylösnousemus, se on: täydellinen ja päättynyt vanhurskauttaminen. Sillä kun pappi kastaa lapsen veteen, merkitsee se kuolemaa, ja kun hän nostaa sen vedestä, merkitsee se elämää. Niin Paavali selittää tämän Room. 6:4: »Niin olemme siis hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.» Tätä kuolemista ja ylösnousemista sanomme uudeksi luomukseksi, uudesti syntymiseksi ja hengelliseksi syntymiseksi. Tätä ei saa käsittää, niin kuin monet tekevät, vain kuvaannollisesti synnin kuolemaksi ja armon elämäksi, vaan todelliseksi kuolemaksi ja ylösnousemukseksi. Sillä kaste ei ole keksitty vertauskuva. Eikä synti kuole eikä armo nouse täydellisenä ylös ennen kuin synnin ruumis, jota tässä elämässä kannamme, tuhoutuu, niin kuin apostoli sanoo mainitussa paikassa. Sillä niin kauan kuin olemme lihassa, kiihottavat meitä ja kiihottuvat lihan himot. Sen tähden me myöskin alkaessamme uskoa alamme kuolla tästä maailmasta ja elää Jumalalle tulevassa elämässä, niin että usko todella kuolee ja nousee kuolleista. Se on hengellinen kaste, jossa meidät upotetaan ja jossa jälleen nousemme.
    Martti Luther
  6. on eri kuin elementit.
  7. mitä olen kirjoittanut???
    tässä tämä nettikeskustelujen vaikeus on.
    On kovin helppoa keskustella kasvottomana ja ilman omaa nimimerkkiä.
  8. Eikö tunnustukseni kelvannutkaan? Sehän on Lutherin katekismus?
  9. Luther ei ole Jumala.

    Raamttua tässä kuitenkin käytetään. Luther on verraton opettaja.
  10. ketähän sä kommentoit? Aika sekavaa on!

    Kristinoppi:

    Jumalan lapsi tuntee ehtoolliselle käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen, eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran. Ehtoollinen vahvistaa uskoa.
    Tätä ihmeellistä ja kallista evankeliumia palvelee ehtoollinen. Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.
  11. pois rienaavalta VL-palstalta...niinkuin lupasin.
  12. tapahtuu kolmenlainen syöminen:

    Luonnollinen syöminen ja juominen tarkoittaa tavallista syömistä. Ehtoollisessa leipä ja viini syödään luonnollisella tavalla kuten ruoka.


    Hengellinen syöminen ja juominen tarkoittaa uskoa Kristukseen. Uskossa näet me nautimme Kristuksen lunastustyön hedelmää, syntien anteeksiantamusta. Lue Joh. 6:47-58. Tätä hengellistä syömistä on aina harjoitettava. Huomio: Joh. 6:47-58 ei puhu ehtoollisen nauttimisesta, vaan vain tästä hengellisestä syömisestä.


    Sakramentillinen syöminen ja juominen tapahtuu ainoastaan pyhän ehtoollisen sakramentissa, sillä vain siinä saamme suullamme ottaa vastaan ja yliluonnollisella tavalla syödä ja juoda Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Tämä tapahtuu samalla, kun syömme leivän ja juomme viinin.
  13. Kysyt: Me puhuimme avainten vallasta, saako uskoa
    syntinsä anteeksi ilman, että joku saarnaa.

    Mites on eräs "hoitokokous" Raamatussa?

    Syntiä tekevä veli ja seurakunta

    15."Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
    16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
    17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
    18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    19. "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.
    20. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."
  14. että ihmisten muokkaamat katekismukset ovat aina sitä miten Luther on opettanut?
    Vanhassa suomalaisessa katekismuksessa sanotaan mm. näin:

    Mitä hyvää meille Herran ehtoollisessa on?

    Tulee meidän uskomme siinä vahvistetuiksi ja vakuutetuiksi syntien anteeksisaamisesta.
    Uskon tämän.

    Matt.26:28: Tämä on minun vereni, sen UUDENTESTAMENTIN, joka monen tähden vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi.
    Uskon tämän.
  15. Uskon: "Tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni", siis leivässä ja viinissä on, ei muutu.

    Epäuskoinenkin saa tosi Kristuksen ruumiin ja veren, mutta vahvistaa tuomioksensa", eli saa suuremman tuomion päällensä.

    Mutta tämä kaikki tapahtui ristillä, ei ehtoollisaineissa. Sanat antavat myös mitä lupaavat, siis synnit anteeksi. Tätä ei tee siis ehtoollisen aineet/elementit.

    Ruumis on annettu ja veri vuodatettu jo 2000 vuotta sitten syntien anteeksiantamiseksi. Niihin tuo "syntien anteeksiantamikseksi" viittaa eikä viiniin ja leipään.


    Synnit saa anteeksi henkilökohtaisesti se joka uskon kautta ne tunnustaa ja hylkää. Muuta keinoa ei ole. Jeesus on se instanssi joka hoitaa anteeksiantamuksen käytännössä ja konkreettisesti sille ihmiselle joka on syntinsä tunnustanut ja hylännyt.
  16. kaikkeen;)

    1.Kor.11:19. Tarkoitin tällä täällä olevia väitteitä, ettei kenenkään tarvitse loukkaantua ulkopuolisiin, jotka osallistuvat ehtoolliselle. Se ei ollut varsinaiseti sinulle, mutta Raamattua kuitenkin, eikä sitäkään voi sivuuttaa.

    Juu viinissä on aina vähän alkohoolia. Taaskaan ei liity asiaan, mutta sinänsä alkohooliin ja sen maallisiin vaikutuksiin suhtaudutaan Raamatussa kriittisesti: "Juomari ei peri Jumalan valtakuntaa" ja "siitä tulee irstas meno".
  17. Minulla on Lutherin vanha katekismus ja uskonihan sen mukasesti. Eikö tämäkään riitä sinulle?
  18. mutta kukaan ei tietenkään mittaa kuinkapaljon viinissä on alkoholia. Ainahan siinä varmaan vähän on. Toisaalta sanotaan:

    19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.
  19. harvinaisen yksimielisiä sitten oltiin.
  20. - näytä Raamatusta, millä perusteella Jumalan
    valtakunnan ulkopuolella on
    Pyhät Sakramentit, evankeliumin sana,
    syntien anteeksiantamus.

    -Siis epäuskoisen julistus ei synnytä uskoa. Sitä varten on Pyhän Hengen virka:

    6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?


    Lainaan Martti Lutherin ja pakanain apostolin Paavalin sanoja.

    "Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia" (Iso katekismus, kolmas uskonkohta).

    Seurakunnan kaitsijan tulee olla "kiinnipitävän puhtaastaja opettavaisesta sanasta, että hän olis väkevä terveellisen opin kautta neuvomaan ja vastaanseisojia voittamaan" (Tiit.1:9).
    21. 586 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt