tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Laajakaista, oma kännykkä ja 4 muuta kännykkää, eli perheliittymää, viimeisin lasku 127,60, lisäksi kuumalinja siskon kanssa ja salainen numero DNA:lta jossa laskua yleisimmin vain kk maksun verran.

    Skypekin on, mutta sillä ei tule soitettua kuin lankapuhelimiin joihin on asiallista asiaa.

    Vaikka en kanna kännykkää mukana siksi, että minuun saa yhteyden paikassa kuin paikassa, on se mukana varmuuden vuoksi lenkilläkin.

    Kun on olemassa palveluja, miksi emme niitä käyttäisi, on mottoni.
  2. Tavallinen aamu
    tavallinen nainen
    tavallisissa puuhissaan
    tavoilleen uskollisena.
    Pesulle ja pukeutumaan..
    kahvi tuoksuu kupissa
    -
    kynttilä palaa pöydällä
    -
    tavallinen nainen
    yksin,

    hiirenhiljaisessa aamussa
    unohtuu haaveilemaan
    siitä Joulusta..
    siitä,
    joka oli tavallinen.
  3. Kiitos vastaajille. Isovanhemmuus on hieno asia, eikä siitä synny rasjas taakka, ellei asiaa itse niin ota.

    Monilla lapsilla ei ole mitään suhdetta isovanhempiinsa. Onnellisia saavat olla ne lapset joilla on mummi ja pappa, vaikka varahoitajinakin silloin kun vanhemmilla ei ole muuta paikkaa lapsille.

    Itse sain lapsuudessani elää läheisessä ja lämpimässä suhteessa isovanhempiini. Kuinka lämmin oli mummin syli. Aikuisenakin kiirehdin mummon ja papan luo aina kun oli mahdollisuus. Viimeiset vuotensa he elivät vanhempieni kanssa samassa taloudessa ja hali oli lämmin vielä yli 80 vuotiaaltakin. Isäni vanhemmatkin olivat minulle tärkeitä aikuisia lapsuudessa, mutta heihin ei aikuista suhdetta ehtinyt muodostua.

    Sukupolvien välinen kuilu kapenee olemalla lähellä lapsia. Sehän on elämän rikkautta, ei rasite.

    Kannustetaan isovanhempien ja lasten yhteisten hetkien jakamista. Heissä on vielä iloa ja elämän riemua, ehkä mekin saamme sitä heiltä.

    Muissa vapaaehtoitöissäkään en tunne olevani "riistetty" koska teen työtä muita auttavien yhteisöjen hyväksi. Palkaton työ antaa minulle enemmän kuin pieni palkka, vaikka en suuresta eläkkeestä pääse nauttimaan. Kiitos on ihan hyvä palkka, eilenkin monien kiitoksien päivä.

    Jouluisia ajatuksia isovanhemmille ja piparkakun tuoksuisia "mummoloita ja pappaloita" lastenlapsille.
  4. Kiva kun on muitakin samoin ajattelevia ja tekeviä.

    Eilen sain vinkin eräästä vanhuksesta joka on ihan yksin. Nyt selvittämään kuinka voin olla hänelle avuksi.

    Joulumieltä!
  5. Niin paljon minulle on ollut iloa lapsenlapsista, nyt jo lapsenlapsenlapsestakin, etten heidän kanssaan viettämistäni hetkistä antaisi pois yhtäkään.

    Viime kesänä oli vapaaehtoisena, palkattomana puistotätinä paikallisessa puistossa, jossa eri järjestöt valvoivat kahtena päivänä viikossa lapsia 3 tunnin ajan. Vanhemmat pääsivät asioille ja harrastuiksiin, monet golfkentällekin. Se oli mahtavaa aikaa! Lapset ovat aitoja ja heiltä saa "virtaa", vaikka ihan outoja lapsia olivat eka kerralla, seuraavalla jo minunkin nimeni muistivat.

    Lapsenlapset ovat jo niin isoja ettei heitä tarvitse hoitaa, mutta seurakseni otan heistä kenet vain, minne vain. Heissä on tulevaisuus ja toivon omalla esimerkilläni voivani opettaakin jotain, oppejani ja ohjeitani en tyrkytä, esimerkin voima on parempi koulu.

    Rakastetaan sitä mitä tehdään, kukin sarallamme ja omalla tavallamme.
    Minulle eilinenkin päivä antoi henkistä voimaa, vaikka jaloissa tuntui kerrosten välillä kulkeminen ja koko päivän kestänyt "jaloillaoleminen."

    Miellyttäviä hetkiä elämääsi.
  6. Hienoa.
    Tällaista lukisi useamminkin, useamman kirjoittajan tuntemuksia ja ajatuksia.

    Huomaa että rakastat lapsia.
    Tunnelmallista Joulua!
  7. Sama täällä, vaikka kaurapuuron, tai jonkin muun puuron yleensä aamulla keitän, sitä sitten syön päivälläkin kylmänä kun tuntuu olotila keventyneen.

    Toivoisin, että vieraita kävis useammin, tulis laitettua kunnon ruokaa joka päivä. Kun laitan, syön samaa "eilistä lämmitettynä" monta päivää ja taas kyllästyttää koko keittäminen.

    Leipoa ei kannata, söisin kaiken itse kuitenkin!
    Kadotettua vyötäröäkin pitää ajatella kun herkkuja pöytään laittaa. Se on kyllä jo hävinnyt jonnekin vuosirenkaiden joukkoon.
  8. Olen pyrkinyt välttämään lelukauppoja ja tavarataloja Joulun alla. Sillä tavalla välttyy ostamasta krääsää lahjapakettiin.

    Leluja tuntuu olevan jokainen lastenhuone täynnä, vaikka puhtaalla omallatunnolla voin sanoa etten ole niitä kokoelmia kartuttanut.
    Parempi on antaa lahjakortti vaikkapa vaatekauppaan. Lapsille kun antaa rahaa lahjaksi, se katoaa useimmiten "karkkiin ja kiiltokuviin".

    Satukirjakin parempi kuin leikkikalut.

    Tarjoa pappa sylisi niille pienille, ja piirtäkää yhdessä.
    Hyvää Joulua lastenlasten kanssa aikaa viettäville isovanhemmille.
  9. Nukuin viime yönäkin vain pari tuntia.
    Heräsin 01.15 eikä uni tullut, keitin aamukahvit kolmen aikoihin aamuyöllä, siitä tämä päivä taas alkoi. Nyt maistuis päiväunet, mutta valvottaa sitten taas seuraavan yön, joten tässä touhutessa se unikin unohtuu, päivälläkin.

    Olen keteellinen heille jotka osaavat nukkua päivällä. Sitä en koskaan ole oppinut ja joskus tämä unettomien öiden kausi kyllä tullessaan voisi tuoda päivätorkut tilalle.
  10. Silmät hehkuvat
    tuuli puhaltaa punaisiin poskiin
    ja huulilla on suudelman maku.
    Suutele minua, vaikka huuleni rohtuvat tuulessa,
    suutele, vaikka lunta tuiskuttaa
    ja mansikat syötiin jo kesällä.

    Joulu, mistelin oksa,
    tuoko se kesämuistot-
  11. Lapsi luottaa...


    Pienet silmät loistaen
    tähtein lailla tuikkien
    katsoo lapsi tummaan yöhön
    käykö tontut tänään työhön.

    Kirje tuolla ikkunalla
    ihan pienen kiven alla
    toiveilla on täytettynä
    silkkipaperiin käärittynä.

    Siihen sormin vapisevin
    isoin tikku kirjaimin
    lapsi piirsi sanoillansa
    kaikki toiveet lahjoistansa.

    Pian väsyy silmä lapsen
    äiti kantaa kulta hapsen
    vuoteellensa peiton alle
    jossa odottaa jo nalle.

    Herätessä aamusella
    kirjettä ei ikkunalla
    tontun jäljet siihen
    kulkee tuonne luokse riihen.

    Riihitonttuko täällä kävi.
    ”Äiti, äiti sekö näki
    kirjeen tuossa ikkunalla
    liikkuuko se joulun alla?”

    ”Lapsi kulta kirjeesi
    kaikki sinun toiveesi
    Joulupukki kyllä saa
    hänelle ne tonttu toimittaa.”

    Lapsen katse kirkastuu
    hymyyn leviää jo suu;
    ”Yöllä täällä tonttu kävi
    meidät nukkumassa näki.

    Tontut nukkuu päivisin
    muutenhan ne näkisin.”
    Ihmeellistä joulun taikaa
    lapsi elää hetken aikaa.
  12. aamulla kaikki nukkuvat!
  13. Useinkin tekis mieli kysäistä tietääkö kukaan, mutta kai se on arkuutta kun yrittää vain itse etsiä vatauksia kysymyksiin.

    Lauluja muistellessa tulee monta muutakin muistikuvaa mieleen ja usein täällä onkin joku joka sanat muistaa tai laulu on tuttu.

    Tuttu laulu, ajankohtainenkin, kun lunta sataa... ja unikuvat kulkevat.

    Kivoja lauluhetkiä.
  14. Satoi tänään ensi lunta,
    nukkuu Veikko nähden unta.
    Hymyyn aukee pieni suu,
    koulu huolet unhottuu.

    Sisko, Maija, Kalle, Heikki,
    päivän ulkona he leikki
    riemuissansa telmien;
    nyt he uupui unehen.

    Silmäin eteen kohoutuvat
    kaikki talven riemukuvat;
    sukset, kelkat, joulupuun
    näkee hän ja kaiken muun.

    Lumiukko mahtavana
    seisoo linnan puoltajana.
    Viuhuu lumipallot, hei!
    Itkemään nyt jouda ei!

    Lasten posket punertuvat.
    Reippaat talven unikuvat
    katoavat häipyen,
    hymy vain jää jäljellen.

    Sanat; Tauno Lauha
  15. Oma omaisuus matkalaukussa, miehellä laiha kukkaro takataskussa. Sellaista se oli puolision valinta kun oli kaksi rakstunutta tyhjätaskua.

    Sitä yhteistä taivalta kertyi 36 vuotta, eikä tule mieleen hetkeä jolloin nälkäisenä olisimme menneet nukkumaan.

    Enemmän arvostan ihmistä, ilman liityraitapukuakin, kun hänen rinnassaan sykkii lämmin sydän ja hänellä riittää ajatus ja tahto auttaa muitakin tyhjätaskuja.

    Aina ei raha ratkaise, ja onnekseni, sain tasavertaisen elämän kun ei kummankaan ollut tarvetta sanoa, tuo on minun. Kaikki oli yhteistä, yhteiseen kasaan kokoamalla keko kasvaa huomauttelematta toiselle mitä minä toin ja mitä ilman sinä olit.
  16. Sanoin nuo sanat eilenkin.
    Sanoin ja tarkoitin sitä, koska nyt on harteilleni kertynyt murheita toistenkin jaettavaksi.

    Kaikkia ei voi kehua, mutta kielteisen palautteen sijaan voi sanoa kunnioittavansa toisen päätöksiä, vaikka ne itsestä tuntuisivatkin ihan hölmöiltä.

    Viime päivinä on tapahtunut paljon kielteistä, mutta onneksi on olemassa heitä joita voi kittää tuesta jota saan.
    Kiitos, että olet ja olette olemassa, tilanteen mukaan.
    Samaa sanotaan minullekin päin, kehumista en kaipaa, kiitos on aitoa kun se sanotaan ilman vastakiitoksen odottamista.
  17. Kerrostalossa asuneena olen usein jkiettinyt miksi joillekin on vaikeaa tervehtiä saman portaan asukkaita.

    Pohdiskelun tulos,ja monien kertomaa, kun talossa kuulee seinän läpi naapureiden yksityiseen liittyviä asioita, jotkut haluavat olla luomatta liian tuttavallisia suhteita jopa seinänaapuriinsa.
    Se on sitä olemattoman yksityisyyden suojaamista huonosti äänieristetyissä asunnoissa.

    Me olemme kai niin eristyneisyyteen tottuneita perimältämme, ettei kaikkien kanssa voi saada kontaktia, omasta yrityksestä huolimatta.

    Asun kerrostalossa, portaissa ja pihalla kaikki tervehtivät, vaihdetaan kuulumisia ja lapsetkin tulevat pyytämään apua jos jokin ovi ei eukea, tai on muuta harmia. Yksi mies on erakko, katsoo vain kohti, mutta ei sano sanaakaan.
    Hänellä on oikeus olla omissa oloissaan.
    Kylällä kyllä kehoittavat kaikkia puhumaan hänelle, koska hän puhuu kuulemma kun pääsee vauhtiin, mutta ja mutta, jokaisella on oikeus olla moikkaamatta.

    Uskallan kyllä sanoa, että pyytäkää vain apua, minulla on aikaa.
    Ja uskallan mennä lämpimien pullien kanssa soittamaan naapureiden ovikelloa; " Tässä olis lämpimäisiä Teillekin, ja kivaa viikonloppua"
  18. vaikka rikkaan puolison valitseekin.

    Ellei arvosta mitään muuta kuin rahaa ja valtaa, silloinh ei näe metsää puilta. Kuinka moni voi sanoa naineensa vai rahasta, eli rikkauksien vuoksi.

    Kartanon perijätär ei voi naida kerjäläistä, vai voiko. Kerjäläinen ei kuitenkaan voi kosia kartanon perijätärtä ihan noin vain, ei ainakaan saa myönteistä vastausta, jos kyse on vain rahasta.
    Mikäli rakkaus on mukana pelissä, kaikki on mahdollista!

    Jos me rakastaisimme enemmän ihmistä kuin mammonaa, olisimme ehkä onnellisempia naituina ja naimattomina. Vanha sanontahan totesi, että kerjäläisenkin kaavun alla sykkii hellä sydän.
    Ehkä lämpöisemmin kuin varakkaan liituraitapukuisen rinnassa.
  19. Minun aarrekarttani sisältää paljon pieniä polkuja, uusia haasteita ja tehtäviä joista aion selviytyä.

    Yksi polku, monta pientä haaraa ja tarkoitus on tutkia ne jokainen, minne vievät, minne johtavat.

    Toivottavsti en joudu koskaan umpikujalle, tai jää pyörimään samaa kehää yhden asian ympärille.

    Kartta tulevaisuuteen ei ole koskaan valmis.
    Yllätyksiä täynnä ja niille on annettava mahdollisuus toteutua, tai ehkä vain tutkia mikä kannattaa, mikä ei.
    Pienessä kivessä voi olla se kallein timantti, siksi pitää katsoa tarkemmin ettei hypi tärkeimpien aarteiden yli.
  20. Vakiintunella nimimerkillä kirjoittava antautuu aina henkilökohtaiselle loukkaukselle alttuuksi kertoessaan täällä ongelmista joko omista, läheisen tai jonkun muun näkökulmasta katsoen.

    Omakohtainen kokemukseni on, että kirjoittajan mielipidettä pidetään täällä liian usein henkilökohtaisena ruikutuksena.

    Maalaismies ansaitsee hatun noston mielipiteensä julki tuomisella. Kaikilla ei ole taitoa ja rohkeutta kertoa asiasta suoraan, kaunistelematta tai häpeilemättä, jos asia koskee läheistä ihmistä.

    Liian usein täällä saa mielipiteensä julkituomisesta pelkkää lokaa, ei hyväksymistä tai osanottamista jonkun yksittäisen ihmisen ongelmaan. Viisastelijoita riittää aina, mutta riippuukohan se aina kirjoittajasta, ei niinkään asiasta, kuinka kirjoitukseen suhtaudutaan.

    Läheisriippuvuutta karttaakseni minäkin tein omia ratkaisujani, koska mikään ei ole niin rasittavaa kuin roikkuminen toisessa ihmisessä. Olkoon kysymys hädästä tai huolenpidosta, yhtä vaikeaa.
    21. 15 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt